moi. mä en tiiä mitä mulle on tapahtunu tai mitä mun pitäis tehä. mä oon ledtadiolainen 13v tyttö, mulla on 5 sisarusta ja vanhemmat. me muutettiin 7vuotta sitten pääkaupunkiseudulle, mulla ei ollu aluks ollenkaa kavereita mut sain kuitenki mun äidin kautta yhden lestadiolaisen super hyvän ystävän, se oli mun paras ja ainoo ystävä 5luokkaan asti. aloin tutustua uusiin tyyppeihin mutta ne ei ollu kuitenkaan uskovaisia. niistä alkoi tulla pikkuhiljaa parempia ystävia ja niitten kautta oon löytäny sen ns minän, ja et minkä lainen oikeesti oon, mun äiti ja isä ei kuitenkaan tykkää siitä että oon epäuskoisten kaa, ne pitää epäuskoisia jotenkin vähempiarvoisina kuin uskovaiset, he sanovat että ne tuo huonoja vaikutteita, mutta kaikki uskovaiset ketä tunsin olivat aivan erilaisia ku mä. sen kautta mun kaikki sukulaiset on alkanu kattoo mua vinoon ja miettimään kannataisiko heidän lasten nähdä mua tai tuonko mä heille huonoja vaikutteita. pikkuhiljaa usklsin tehdä pieniä asioita mitä mä haluan tehdä ja mikä tuntuu oikealta, aloin meikkaan ja lakkaan kynsiä halusin korvareijät ja tanssia, aloin kuuntelemaan musiikkia. pikkuhiljaa aloin miettiä mitä hyviä puolia uskomisessa on, ja mitä syvmmälle menee niin en keksi yhtään syytä. mutta huonoja puolia taas löytyy jonkin verran, rajoitetaan ihmisiä, ei saa käyttää meikkiä, ei saa korvakoruja, ei saa lakata kynsia, ei saa kuunnella musiikkia yms. kun noita miettii niissä ei oo mitään järkee, esim tuo musiikki kohta on sen takia että jod ditä kuuntelee alkaa tanssimaan ja silloin palvoo musiikkia. tuntuu siltä kuin vanhempani tahtoisi vaan pitää hyvän maineen perheellämme uskovaisten silmissä, ne ei ajattele mitä mä tahdon tai miltä musta tuntuu. ja joka jerta ku mä oon sanonu nille tästä, ne vaan rajottaa mun kaverein kaa olemista, puhelimen käyttöä, antaa mulle kotitöitä enkä saa olla mun kavereiden kanssa. sitten ku kerron mun uusista ystävistä ja mitä haluaisin tehdä niiden kanssa äiti liittä aina udkon siihen ja ei anna mun tehdä niitä mun ystävien kanssa vaan haluaa mun mennä uskocaisten kanssa. tuntuu että kunhan mun vanhemmat vaan sais mut oleen samanlainen kun muut uskovaiset kaikki olisi hyvin ja ei tarvisi murehtia mistään. mutta oikeesti se mitä haluan on, pitää ihana elämä, ihanien ystävien kanssa, haluan nähdä maailamaa, haluan tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, haluan näyttää juuri siltä miltä mä ite haluan, en halua mielistellä mun vanhempia tai sukulaisia. haluan elää mun omaa elämää.
mä en tiiä mitä mun pitäis oikeesti tehä koska en halua menettää vanhempieni luottamusta enkä sukulaisteni, mutta en tahdo myöskään elää niin kuin muut tahtovat mun elävän.
KIITTI KU KUUNTELIT <33
mä en tiiä mitä mun pitäis oikeesti tehä koska en halua menettää vanhempieni luottamusta enkä sukulaisteni, mutta en tahdo myöskään elää niin kuin muut tahtovat mun elävän.
KIITTI KU KUUNTELIT <33
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakas lapsi.Kerro nämä samat asiat vilpittömästi Jeesukselle,Hän on voimallinen kääntämään perheesi elämän kaikkien kannalta parhainpäin. Kunnioita vanhempiasi, sillä he rakastavat sinua suunnattomasti,vaikka ihmisinä eivät aina jaksa paneutua maallisiin murheisiin.Rukoile perheesi puolesta,niin Jeesus aloittaa johdatuksensa iloiten teidän, jo nyt Jumalanvaltakunnassa olevan ,perheen keskuudessa. Näytä vaikka erinomainen kirjoituksesi vanhemmillesi. Jätä kaikki huolesi Jeesukselle, Hän antaa siunauksen koko perheellesi.
Ite käytän rukouksia vaa ku teen jotai paranoormaali hommia 3am
En halua loukata mun sukulaisia tai mun perhettä enkö ketään muutakaan, mutta täällä maan päällä eletään kuitenkin itseään varten eikä ketään tai mitään muuta. En halua tuhlata mun elämää esittämällä jotain muuta ku mä oikeesti oon, mut se ei oo vaan niin yksin kertaista kertoa vanhemmille tai kenelläkkään mulle mun ajatuksista.
Vanhempana tulet huomaamaan,kun itselläsi on lapsia,että et halua lapsesi joutuvan helvettiin.Itse hommasin työpaikan jo 15 vuotiaana ja aloitin hoitamaan itsenäisesti asioitani. Kun sain tarpeeksi rahaa,aloitin itsenäisen elämän, mutta pysyin edelleen salaa uskovana. Jeesuksen avulla selvisin pahoistakin paikoista yksin,kun Hän käänsi pahankin ihmeellisesti hyväksi. Tämä ihmeellinen siunaus seurasi minua,kuten myös saatanan hirvittävät hyökkäykset, jotka lopulta kuitenkin kääntyivät minulle edullisiksi. Kiitos Jeesuksen ,jolle kerroin kaikki ahdistukseni.
karista lestakultin viitta pois harteiltasi
kasva itsenäiseksi nuoreksi naiseksi ilman lapin "pyhimysten" palvonnan painolastia
Minäkin olen syntynyt Pohjois-Suomessa mutta muutimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa etelään ollessani noin 10-vuotias. Vanhempani eivät olleet lestadiolaisia vaikka monet suvustani kuuluvat siihen. Vanhempani eivät asettaneet minulle rajoituksia ystävien suhteen ja minulla onkin kaksi hyvää ystävää jotka olen kohta tuntenut lähes 50- vuotta. Olen siis kulkenut paljon omia teitäni ja tehnyt myös paljon oikeita ja vääriä valintoja. Ystäväni olivat kuitenkin oikea valinta. Olen ollut myös huonossa seurassa josta olen joutunut paljon kärsimään.
Etelä-Suomessa asuu kyllä paljon meikkaavia lestadiolaisia. Lisäksi perheet on pienempiä, eli ehkäisy käytössä. Kerroppa nämä faktat vanhemmillesi. Etelä-Suomen kulttuuri on muutenki erilainen kuin Pohjoisessa. Mutta täällä kannattaa varoa, ettei joudu vääriin porukoihin. Pidä silmät auki mutta tee mikä itestä tuntuu parhaimmalta. Ystäviä voi olla vaikea saada elämässä, joten jos löydät nuorena hyvän ystävän, pidä siitä kiinni.
Helou! Tavallaan ymmärrän tuon lestadiolaisten yhteisöllisyyden rankkuuden, mutta jos se uskon tapa ei tuo sinulle sitä henkistä täyttymystä niin se vain syö sua ensinnäkin iha psykologisesti, toisekseen sielullisesti. Jos edelleen uskon Jeesukseen ja kristillisiin asioihin niin voithan sinä harjoittaa uskoasi jossain vähemmän rajoittavassa paikassam kuten ev.lut kirkossa. Varmasti saat paskaa niskaasi, mutta en epäröi ettet pystyisi luomaan uusista tapaamistasi ihmisistä turvallista verkostoa. Seuraavan lauseen kun sanon niin varmasti minut leimataan saatananpalvojaksi tms. mutta itse kun tajusin ettei evankelisluterilaisuus todella täyttänyt minua, löysin modernin noituuden ja luonnonuskonnot. Minulla on edelleen upeita ihmisiä ympärilläni, mutta myös sieluni on saanut aivan uudenlaista energiaa. Ihmisellä on psykologinen tarve uskonnolle. Kaikilla tuon psykologisen tarpeen kuitenkin täyttää eri uskonnot, eikä siinä ole mitään pahaa. Objektiivisesti ei ole mitään pahaa, lestadiolaisuuden näkökulmasta varmasti on. Lestadiolaiset ovat todella tiivis yhteisö, jonka sisäinen yhtenäisyys on varmasti osalle ihana ja täyttävä kokemus. Yhteisöstä lähteminen kuitenkin on raskasta ja sinua varmasti katsottaisiin pahasti. Mitä ikinä päätätkään, muista jutella koulukuraattorin tai psykologin tai terapeutin kanssa.
piti sanoa että jos edelleen uskot, ei että jos edelleen uskon