Pakko kai se on uskoa, et

Tää meidän "juttu jos se oli edes "meidän"( oliko vaan mun omassa mielessä) alkaa pikkuhiljaa sammua kuin avotuli sateella tiedän et jotain mun olis pitäny tehdä eri tavalla, mut en pystyny. Oon siitä vähän vihainen itselleni....ehkä oli väärä aika en tiedä, tai sit se ei vaan ollu tarkoitettu. Olit ihana, mut ilman kanssakäymistä ja yhteyttä mitään ei voi syntyä. Kukaan ei jaksa loputtomiin flirttailla ja jaella vihjeitä. Halusin uskoa siihen niin paljon et jotain tapahtuu meidän välillä, et en pystyny luopua susta, jatkoin toimintaani olosuhteista huolimatta. Oot ollu mun mielessä niin paljon pitempään kun edes itse sitä tiedät, ja nytkö pitäisi luopua, kun oltiin niin lähellä mut samalla niin kaukana...😔
En oo päässy vielä susta yli, vielä elättelen toiveita, mut pitää sitä alkaa heräämään maanpinnalle pikkuhiljaa...
1086
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Menikö Korvatunturille tää toivomus?

Äänestä

Ehkä olis pitänyt tehdä jotain... ole aktiivinen, niin asiat selviää.

Äänestä

Eihän tässä nyt kiire vielä ole, jos jotkut on tätä kymmenenki vuotta jaksanut. Tsemppiä vaan!

Äänestä

Suora toiminta ratkaisee. Vain siten saat rauhan.

Äänestä

Aloitus on kai naiselta miehelle..

Äänestä

Sun innostus vasta alkoi, kun mun jo alkoi sattumaan liikaa, itse olin jo kärsinyt monta vuotta siihen mennessä - ja muutenkin kaikki oli jo mahdotonta. Liian hidasta lämpeämistä / ymmärrystä :)

Äänestä

Täyttä diipadaipaa aloitus. Miksi et tee mitään? Soitat ja kerrot miten asiat on ja jos on molemminpuolista niin siitä se jo lähtee!

Äänestä

Maanpinnalla herrani on tapahtunut olen päivän ollut poissa ja nyt olet....yöllä oli "juuttu" mutta se meni ohi. Hyvä oli taivaasta ja minun mietteitä maasta ..koitan ensyönä alkaa kirjoittaa sitä sinulle..aamu alkoi tosi tehokkaasti pikkuisten ja äidin kanssa..HYVÄÄ PÄIVÄÄ😅❣

Äänestä

Ei kait palstan trollit aio väsähtää?

Äänestä

Vetkuttelu kostautuu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Tää meidän "juttu jos se oli edes "meidän"( oliko vaan mun omassa mielessä) alkaa pikkuhiljaa sammua kuin avotuli sateella tiedän et jotain mun olis pitäny tehdä eri tavalla, mut en pystyny. Oon siitä vähän vihainen itselleni....ehkä oli väärä aika en tiedä, tai sit se ei vaan ollu tarkoitettu. Olit ihana, mut ilman kanssakäymistä ja yhteyttä mitään ei voi syntyä. Kukaan ei jaksa loputtomiin flirttailla ja jaella vihjeitä. Halusin uskoa siihen niin paljon et jotain tapahtuu meidän välillä, et en pystyny luopua susta, jatkoin toimintaani olosuhteista huolimatta. Oot ollu mun mielessä niin paljon pitempään kun edes itse sitä tiedät, ja nytkö pitäisi luopua, kun oltiin niin lähellä mut samalla niin kaukana...😔
En oo päässy vielä susta yli, vielä elättelen toiveita, mut pitää sitä alkaa heräämään maanpinnalle pikkuhiljaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu