Jos tuntee jonkun hyvin muttei kuitenkaan läpikotaisin ja tietää merkittävistä rajoitteista, jotka vaikuttaa arjessa, niin kysyisin miten olisi fiksuinta ja muuten toimia kun: Henkilöllä on mm. vaihtelevasti huomattavia vaikeuksia keskittyä, tarkkailla ja havainnoida ympäristöä ja tehdä yksinkertaisiakin mutta nopeahkoja päätöksiä sekä myös lähimuistissa on puutteita. Ilmeisesti on kehityksellistä ongelmaa ainakin.
Käytännön esimerkki kahvilasta tai lounaspaikasta. Tulee kahvilinjalle, jossa huinii, mietti ja miettii mitä ottaisi. Menee sitten muulle esim. Hese- tai pizzatiskille ja taas mietti ja jahkaa. Huinii siinä linjastoilla/tiskeillä vaikka muitakin asiakkaita. Kun on kaksi tai useampi mukana ja osa menee jo pöytään, hän ei käytännössä lainkaan tahdo löytää kyseistä pöytää ja tuttuja kasvoja avarassakaan paikassa, vaikka olisi sanonut osviittaa mihin menee. Jos on ruuhkaa, ei siinä oikein sovi jäädä odotteleen.
Itse olen lähes päivastainen tuollaisissa tilanteissa, mutta on tosin myös merkittäviä rajoitteita. Ymmärrän toki ettei kukaan ilkeyttään tai muuten tahallaan toimi noin, mutta on pakko myöntää, että kyllä se joskus jurppii ja aivan erityisesti jos on jo vähän nälkä tai jano. En juuri koskaan sano mitää suoraa henkilökohtaista tölväisyä, mutta asian kautta tulee välillä ehkä oltua turhankin piikikäs, koska niiden rajoitteiden merkitys jotenkin "unohtuu". Yritän kyllä ohjata ja neuvoa sekä selittää "miksi", koska olen havainnut, että selittämällä oikein hemmetin perusteellisesti, hän tajuaa monesti paljon paremmin. Isossa kuvassa mikään ei kuitenkaan tunnu muuttuvan eli ei taida paljon olla tehtävissä.
Kysynkin, miten jompi kumpi tai molemmat voisivat muuttaa toimintapaansa ?
lajijasuris
Käytännön esimerkki kahvilasta tai lounaspaikasta. Tulee kahvilinjalle, jossa huinii, mietti ja miettii mitä ottaisi. Menee sitten muulle esim. Hese- tai pizzatiskille ja taas mietti ja jahkaa. Huinii siinä linjastoilla/tiskeillä vaikka muitakin asiakkaita. Kun on kaksi tai useampi mukana ja osa menee jo pöytään, hän ei käytännössä lainkaan tahdo löytää kyseistä pöytää ja tuttuja kasvoja avarassakaan paikassa, vaikka olisi sanonut osviittaa mihin menee. Jos on ruuhkaa, ei siinä oikein sovi jäädä odotteleen.
Itse olen lähes päivastainen tuollaisissa tilanteissa, mutta on tosin myös merkittäviä rajoitteita. Ymmärrän toki ettei kukaan ilkeyttään tai muuten tahallaan toimi noin, mutta on pakko myöntää, että kyllä se joskus jurppii ja aivan erityisesti jos on jo vähän nälkä tai jano. En juuri koskaan sano mitää suoraa henkilökohtaista tölväisyä, mutta asian kautta tulee välillä ehkä oltua turhankin piikikäs, koska niiden rajoitteiden merkitys jotenkin "unohtuu". Yritän kyllä ohjata ja neuvoa sekä selittää "miksi", koska olen havainnut, että selittämällä oikein hemmetin perusteellisesti, hän tajuaa monesti paljon paremmin. Isossa kuvassa mikään ei kuitenkaan tunnu muuttuvan eli ei taida paljon olla tehtävissä.
Kysynkin, miten jompi kumpi tai molemmat voisivat muuttaa toimintapaansa ?
lajijasuris
Vastaukset 7
Vanhimmat
"vaikka olisi sanonut osviittaa mihin menee"... siis vaikka hänelle olisi sanottu osviittaa mihin minä tai joku muu menee edeltäkäsin.
lajijasuris
Kysyt voidaanko puhua kaverin toiminnasta; haahuilusta ruokaa ottaessa yms. Jos hänelle sopii- toimi peilinä. Sano huomanneesi että kaverin keskittyminen tekemisiin taitaa olla vaikeaa. Ei ehkä hahmota ympäristöä kovin nopeasti. Kerro miettineeksi voitko auttaa jotenkin. Jos tiedät rajoitteet jotka vaikuttavat arjessa kaveriin niin ota ne puheeķsi. Kuulostaa autisti ADD tai vastaavalta nepsy ihmiseltä. Struktuuri -toistot - kaverin tuki oman toiminnan vaikeuksiin.
Tee siten kun toivoisit itsellesi tehtävän. Jos odotat kaverin muuttuvan- se on varmaan turhaa.
Sinua voi auttaa tieto tilanteesta jolloin jaksat sietää paremmin kamusi häärimistä. Muutoksia tapahtuu mutta usein hitaasti..
Joo itse asiassa kutakuinkin noin olen toiminut, mutta välillä tuntuu ettei ymmärrä tai sitten vetää "herneen nokkaan". Kyllä mä aika pitkäpinnainen olen ja ymmärrän ettei mistään ihmeparantumisesta kannata unelmoida. Omalla kohdalla pikkuisen haittaa noissa tilanteissa se etten ole mikään verbaalilahjakkuus sosiaalisesti. Ikäänkuin tiedän mitä pitäisi sanoo, mutta ei vaan meinaa keksiä sanoja. Varmaan ajattelukin joskus tökkii. Eikä asiaa yhtään helpota väsymys, v*tutus ja uupumus. Sairaudet ja aivovammat sekä elämäntilanne selittänee aika pitkälti.
lajijasuris
Anna kaverin haahuilla ja ota itse ruokasi ja istu alas.. Sano et sulla on niin kova nälkä että on pakko syödä. Heti. Teet näin aina niin siitä tulee sun tapasi jota kaverin pitää vain sietää.
Itse asiassa näin olen tehnytkin ja joskus on ollut ihan oikeasti nälkä se verran kova, eikä vain se nälän tunne ole ainut juttu, vaan natriumin puute ja nestevaje tai näiden esioireet. Olen myös näin toimien toivonut hänen tekevän päätöksen nopeammin ja seuraavan perässä. Olen huomannut semmosenkin hänen ajattelussaan, että koko porukan pitäisi ottaa samaa ruokaa ja sitä sitten pallotellaan. Olen yrittänyt kysellä miksi mutta turhaan. Mutta joo tää on tämmöstä joskus...
lajijasuris
Hoidapa nestevajaus ja natriumin puute kotona! Kyllä aikuisen pitää hoitaa asiat niin ettei tule nälkäkiukkua (kuin lapsilla) ravintolassa.
Vetta kraanasta ja juustovoileipä. Tai vettä kraanasta, ja lääke, jos puutokseen on lääke.
On sinulla ongelmat! Anna kaverin syödä ja liikkua omalla tavallaan ja syö sinä burgerisi niinkuin tykkäät. Tai ole syömättä.
Samoin ihmettelin kirjoitustasi "onko autismia vai jotain muuta". Et ole varmaan alan ammattilainen?
Aika hävytöntä kirjoittaa kansalaisesta, joka saattaa tunnistaa itsensä. Toivottavasti asut isolla paikkakunnalla ja arvostelemasi kansalainen myös.
Mitä ihmettä sinulle kuuluu mitä hentunliisa tai meikäläisenmatti tekee?