Potilas ihastuu hoitajaansa tai lääkäriinsä?
Mikä voi olla syynä että
Anonyymi
4664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Sairaanhoitajana menen usein lähelle potilasta ja hänen elämäänsä. Olen läsnä ihmiselle hyvin henkilökohtaisissa ja intiimeissä hetkissä. Olen se, jonka kanssa voi nauraa onnesta, joka lohduttaa kovan paikan tullen ja jonka olkapäätä vasten voi itkeä.
Joskus käy niin, että potilas ihastuu minuun. Hänen mielessään herää toive. Hän alkaa kuvitella, että haluaisin olla enemmän kuin vain ammattini puolesta läsnä hänen elämässään. Saan oman osani hänen rakentamassaan romanttisessa pilvilinnassa.
Mihin potilas sitten työtään tekevässä sairaanhoitajassa ihastuu? Hän ajattelee ihastuvansa ihmiseen, mutta oikeasti hän ihastuu omaan haavekuvaansa. Kuinka joku voi ylipäätään ihastua ammattirooliin.....
https://www.tehylehti.fi/fi/blogit/mainio/se-tunne-kun-potilas-ihastuu-hoitajaan
Tiiän erään tapauksen. Mutta kerroppa se miten hoitajat ja lääkärit ihastuu toisiinsa, tiiän niin monta tapausta. Tiiän niin paljon! no sattuihan itelleniki hoitaja ja lääkäri. No en usko, että ammatilla on siinä mitään pelissä vaan just niin kuin käy ihmiset ihastuu kun elämän tilanne sallii.
Sinä se jaksat jauhaa vuosia vanhasta asiasta?
Minäpä vastaan. Luonnehäiriöinen hoitaja tai lääkäri joka flirttailee heikossa mielentilassa olevalle pönkittääkseen egoaan ja hakeakseen piristystä tylsään elämäänsä. Onhan se nyt hienoa kun joku on ihastunut itseensä, ei kai sillä niin väliä vaikka se on ns. manipuloitu ihastumaan.
Olipa tyhmä kommentti. Ihmiset ihastuu thats it! Ei siinä sen kummempaa, kuin moni hallitsee omia tunteita?
Heikossa mielentilassa, manipuloitu ihastumaan. Hoitajien palkka on niin huono ja duuni raskas ja jatkuva kiire, että ei kyllä siihen rahaan enää rupee ketään manipuloimaan. Miten on jos ihastuu teurastajaan tai verokarhuun. Monia ammatteja.
Miten lääkäri ihastuu potilaaseen..ei ihastu vaan potilas kuvittelee niin..lääkärin viestikielestä..
Eli mitä tässä on järkee..i h a s t u u ihan kaikki ihastuu välillä mihin vaan voi ihastua..
Jotakin nyt kyllä ärsyttää, kyllä noinkin voi käydä.
Tiedän yhden fysioterapeutin joka rakastui asiakkaansa. Ehkä on harvinaisempaa potilas ja hoitaja tai lääkäri mutta mahdollista. Ei asioita tarvi kuvitella niin vain voi käydä.
Vaikka leikkivään pervoon😉
Etkö sä osaa ollenkaan googlettaa. Mitä täälllä kyselet. Tämän palstan ymmärrys tuskin riittää sukupuoliarvuuttelua pidemmälle.
Yskittää
Ota lääke senkin komitus
Sillä 18 vuotta vanhemmalla lääkärillä on niin lempeä hymy ja kiltit silmät, alansa erikoislääkäri. Voi että. Enpä ole aiemmin ihan näin paljon vanhempaa miettinyt. Kerta se on ensimmäinenkin.
Ongelman ydin? Tiiän kyllä erään jolle tämä ikä on ollut ongelma jo kaksi vuotta. Vanhempi tai nuorempi sama se. Hirvee halu vaan määrätä mun elämää vieläkin, en tajuu miten joku kehittää tästäkin ongelman ja sivusta vaan
Minua ei haittaa jos muuten toimii kaikki. Mn
Ei normaalia ihmistä haittaakaan. Se kelle se on ongelma elää sen mukaan sitten, ettei ole ongelma.
Eiköhän nämä ole kaikkein yleisimpiä tuolla psykoterapeuttisessa villissä lännessä. Transferenssia,tunteiden siirtoa läheisestä terapeuttiin, käytetään metodina. Terapeutit sitte hyväksikäyttöä näitä henkisesti heikossa hapessa olevia. Paljastuneet tapaukset jäävuoren huippu.
Niin totta ja olen se kokenut ja nyt 1.9 jännät paikat mikä linja valitaan ..kovat oli otteet kun ollut vain puhelin keskusteluja.. mut mun tytär kyllä vetää ohi sen. Eli ihan amatööri täydellä palkalla veronmaksajien rahoilla leikkimässä
Ihan normaalia, kun on ne tunteet. Herkkänä ja heikoimmillaan avuttomana on altis tuollaisille tunteille, varsinkin jos hoitaja on lämmin ja empaattinen.
Ihastuksen tunteet ovat hyviä tunteita ja voivat auttaa toipumisessa, erityisesti jos on kyse vakavasta sairaudesta.
Päinvastoin, silloin kun ihminen haluaa parantua ja päästä aloilleen on kaikki ylimääräinen vain haitallista. Tämän kokeneena on helppo sanoa näin. Ihminen kun ei voi olla onnellinen tai iloinen ellei ole täysin yksin ilman mitään ja ketään. Kaikki muu on täysin keksittyä ja luultua jostain, mitä kukaan ei tunnusta.
Itse kokeneena voin sanoa, että hyvät tunteet myös ihastumisen tunteet, kohde voi olla esim. hoitava lääkäri, auttavat toipumisessa vakavasta sairaudesta.
Et sinä voi muiden puolesta sanoa mikä kellekin auttaa.
Enkä tarkoita mitään psyykkistä sairautta.
Tyhmä kysymys
Ihastua nyt voi mihin tai keneen tahansa statuksista huolimatta vai onko se jotenkin kiellettyä? Eikö täällä olla vain ihmisiä kaikki joskin kaikki ei niin inhimillisiä. Olen ollut kauniiden naislääkäreiden vastaanotolla monesti mutta en ole ihastunut heihin. Miksi? Koska he tekevät vain työtään eikä minulla olisi edes zäänssejä ja vaikka olisi niin tuskin tekisin mitään silloinkaan.
Lääkäri saattaa ihastua komeaan urokseen huoh
Kaikkea sitä kuuleekin,,,,
Todella typerä kysymys😄 Kuules, kaikki ollaan vain ihmisiä joilla myös tunteet, että siinä sulle vastaus! Ei katso kenenkään ammattiin mikäli kemia vetää/ sydämet törmää💗💗
Täysin mahdollista myös esim. lääkärin ihastua- rakastua hoidettavaansa, mutta hän tuskin tekee mitään asian edistämiseksi ammattinsa vuoksi.
Potilas voi lähestyä lääkäriään romanttisessa mielessä, mutta aika suurella tod.näk pakit tulee. Silti kannattaa aina yrittää👍
Voihan siitä rakkaustarinankin tulla eli ei kannata luovuttaa.... Se ei pelaa joka pelkää, syteen tai saveen meiningillä. Rakkaus vaatii rohkeutta, nöyrtymistä, joskus itsensä nolaamistakin, mutta so what😘 Kerran täällä eletään hei eli antakaa palaa vaan, jos amori ampuu nuoliaan💘💕💋💌
Juuri näin joku viisas välissäkin.
Tahallista kiusaa se yleensä on. Ei mitään muuta.
Vai niin että nyt näin torstaina, ihan kiusaa leikkitohtori palstalla.. tuntemattomia potilaita..
On näitäkin, jotka hakevat vain itsetunnon kohotusta, mutta tosirakkauden edessä nämäkin egoistit menevät vaitonaisiksi.
Meitä kaikkia on joka junaan, sama mitä ammattikuntaa edustamme, että ei tehdä tästä mitään lekurit vrs muut.
Itsellä on myös hiukan harmillinen kokemus tästä asiasta, mutta ymmärsin syyt vasta jälkeenpäin torjuntaani.
Tottakai harmittaa ja vielä vuosienkin jälkeen (varsinkin kohdatessa) mutta asiallinen olen aina/ pystyn jo hymyilemäänkin hänelle😊
En usko, että itsellä kyse oli ihan tavallisesta ihastumisesta vaan uskoisin, että koin salama rakastumisen. Hänestä en voi sanoa mitään oliko tunne molemminpuolinen enkä lähde sitä edes arvuuttelemaan, mutta en usko niinkin voimakkaaseen kemiaan, mitä tunsin( tunnen vieläkin), että olisi mahdollista olla vain yksipuolista. Mitä se sitten olikaan, ei ole kovinkaan relevanttia nyt eikä jatkossakaan, mutta oli hienoa noin tunteena❤
Siellä missä kohtaa ihmiset, kohtaavat myös tunteet eikä se katso aikaa, paikkaa, siviilisäätyä, ammattia jne. Sallikaa itsellenne tämä elämän suola sen kaikessa kauneudessaan💟💟💟
Kuka uskoo kuka ei, itse en ainakaan usko rakkauteen. Kaikki on teennäistä ja keksittyä, tekemällä tehty, tai sitten on vai.n jonkun hoitsun kieroilua.
En ole hoitsu vaan potilas alias asiakas.
Uskon vahvasti johdatukseen ja sitä kautta myös rakkauteen. Tietyt ihmiset tuodaan eteesi syvemmästä tarkoituksesta.
Onko se sitten ystävyyttä vai kumppanuutta, selviää aikanaan, mutta näin uskon.
Rakkauden kohdetta ei voi aina valita eikä elämäntilanteitakaan milloin kohdataan, mutta luulisin tämän olevan suora signaali muutosten tuulista.
Se valitsemmeko tarttua kohtalon onnenpyörän matkaan, riippuu täysin meidän kohtaajien valinnoista. Mahdollisuutta tarjotaan, mutta jos et itse nouse kyytiin, saat syyttää siitä vain itseäsi. Tilaisuuksia ei tarjota kovinkaan usein, valinta on sinun....
Vai tilaisuuksia oikein tarjotaan. Eiköhän jokainen itse tiedä parhaiten mitä haluaa ja ei halua, turha siihen on toisten puuttua. Itse en ainakaan tarvitse ketään lähelleni ainoastaan sen takia, että siihen liittyisi esimerkiksi elämäntilanteesi. Se on lähinnä ahdistavaa ja loukkaavaa toista kohtaan, tunteiden käsittely täysin turhaan vain jättää pahat traumat ja sitten jäädään paikoilleen, kun ilman ketään asiat olisivat monesti paremmin. Siksi olenkin ajatellut etten ajattele enää näistä ihmisistä hyvää, jotka yrittävät elämääni, koska itselleni se on vain kaikki haitallista.
Tässä ei nyt puhuttu susta vaan siitä kun ihmiset/ tunteet kohtaavat.
Kuka edes haluaisi sun ahdasmieliseen maailmaasi... Varmasti sulle, että muille parempi unohtaa " seurasi".
Puhuinkin nyt ihmisistä, jotka kohtaa ehkä väärään aikaan elämässä sekä ehkä vähän ääriolosuhteissa. Näitä tekijöitä kun voi harvemmin valita itse.. Rakkaus voi silti toteutua, mikäli molemmat näin vahvasti kokee.
Toki muutokseen pitää olla yhteisesti valmis sekä kohdata mahdolliset esteet/ niiden seuraukset. Tähän moni orastava tarina tyssääkin, kun ei uskalleta muuttua. Ei uskalleta olla osana muutosta eikä vanhan elämän elementtejä haluta "hylätä".
Muutos edustaisi myös oman elämän lähempää arviointia. Oman identiteetin tarkastelua sekä uuteen ihmiseen tutustumista, joka jo itsessään on kova työ varsinkin keski- ikäisenä.
Mitä siis voisi valita, että voisi sanoa olevansa onnellinen? Mahdollisen loppuelämän rakkauden vai tutun turvallisen elämän, josta puuttuu kenties hohto, intohimo, aito nauru, lämmin fiilis, joka saa sinut loistamaan🎇
Mä valitsen joka päivä rakkauden on kyseessä sitten tuomari, autonasentaja, lihanleikkaaja, lekuri, viihdetaiteilija tai vaikka roskakuski( jotka muuten tekee todella tärkeää työtä❤)
Mutta rakkautta ei valita yksin vaan yhdessä.
Toiset saavat toisensa ja toisille jää vain ikuinen ikävä... Mitä siihen nyt voi sanoa, eipä mitään.
Niin onkin, olet oikeassa. En kaipaa mäkättäviä hiuhkajia kertomaan elämääni miten toimia. Oli sitten suhde millainen tahansa, niin näin äkkiseltään nämä rauhalliset ei niin tunteikkaat suhteet näyttäsi kestävän paljon paremmin 😉
Yleensä ihminen ihastuu sellaiseen, jonka tapaa.🌹
Molemmat on ihmisiä.
Onko näin?
Enpä usko tähän hölynpölyyn.
Miettinyt että kolonoskopian aika on varmasti se hetki jolloin ihmiset todella rakastuvat hoitohenkilökuntaa tai toisinpäin.
Minua ei kiinnosta pätkäkään, onko mies lääkäri, myyjä, uskovainen, (ihastuin yhteen 22 vuotta sitten), taikka maailman valloittaja ja jonkunlainen jännä-mies!
Kun toisesta tykkää, niin sitten tykästyy ..
M-mussu on kyllä doc. ja hyvin hellä ja kiltti sydämeltä, mutta oli silloin hirveä käkättäjä ja jääräpää. 🤗
P.s. edelleen tykkään tosi paljon hänestä, sinne ei voi vaan mitään! 🤍
Mun on jotenkin vaikee ajatella et joku ihastuis hoitsuihinsa tai lääkäreihinsä.
Mä itse alotin pitkä hoitosuhteen 14 vuotiaana depressioon. Mulla on ollut 5 hoitavaa psykiatrian erikoislääkäriä jotka miehiä.
Käytännössä niillä käytiin sillee kerran kuussa kertomas et miltä musta tuntuu ja miltä uus määrätty lääke tuntuu. Psykiatri siis ohjasi diagnoosin asetusta ja valvoi että lääkehoito on hyväksi eikä huonoksi.
Vaikka teinit nyt voisi ihastuilla vähän hepposasti etäisiin epärealistisiin kohteisiinkin niin eipä mulla koskaan ollut mitään romanttisia tunteita lääkäreihini. Enemmänkin ne ärsytti kun piti mua lapsena joka muka ei ollut täysvaltainen kertomaan miten lääke vaikuttaa.
Mähän sain monista masennuslääkkeistä todella karseita sivuoireita. Verenpaineet putosi todella matalalle, maksa-arvot meni vaarallisiksi jne. Lapselle aika kovia lääkkeitä noi psyykelääkkeet.
Hoitajina siis joilla kävin kerta viikkoon jutteleen et miltä musta tuntuu ja mitä voisin tehdä tunteelleni silloin kun siltä tuntuu.. siis muuta kuin viilellä ja tehdä muuta kehooni tuhoavaa. Niin ne oli naisia muutamaa miestä lukuunottamatta.
En mä pitänyt niitäkään muina kuin hoitsuina jotka ei taas tajunnu yhtään mitä sanon vaan ohittaa mun tunteet epäempaattisesti. Yhden mieshoitsun kans otin matsiakin. Olikohan se joku silloin 28 v. Mut meillä oli ihmisen itsemääräämisoikeudesta elossa oloonsa aika kova tappelu.
Niin olin teini ja jääräpää ja hyvin vahvasti sitä mieltä että yksilö voi itse päättää elääkö vai ei ja muilla ei siihen nokan koputtamista oo.
Aikuisena on noita mies gynekologeja ollut mut siinä on ihan kaikkee muuta mieles kuin seksi tai romantiikka kun se tunkee välineitään alapäähäni. Lähinnä se on noloo ja epämieluisaa. Toisekseen usein sattuu
Ei tod oo sellanen olo et oisin tarttemas rakkautta joltain vieraalta jonka tehtävä on hoitaa sairauteni eikä pyrkiä pöksyihini
Todellakin, se on todella loukkaavaa antaa kuvitelma jostain hyväksynnästä ja rakkaudenosoituksista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En ne joille rakkaudellisia osoituksia tehdään eivätkä he koskaan koe oikeaa rakkautta, se tarkoittaa että koko maailma romahtaa alta täysin turhaan.
En lukenut ketjua mutta en ole ihastunutkaan💎tiedoksi siis.
No kerran syynä oli mieslääkärin käsikarvat. Hän oli täys kuspiä ja käänsin katseen alas kasvoista ja vahingossa havaitsin hienostuneen ihonsävyn ja seksikkäät karvahipsuttimet.
Toisella kerralla taas odotin päivystyksessä vuoroani. Toivoin että kokenut naislääkäri kutsuisi minut sisään eikä nuori pojankloppi. Syvä miesääni kutsui nimelläni. Tuo nuorikloppi oli pukeutunut valkoiseen tiukkaan teepaitaan josta treenattu haba näkyi selvästi. Hänellä oli vaaleanruskea puolipitkä tukka ponnarilla ja hän oli lisäksi sikamukava ja flirttailikin ihan sujuvasti.
Olla rakastumatta oli mahdoton yhtälö. Pitäisi olla täysin sokea ja kuuro jotta niin ei pääsisi käymään. Tai ehkä ihastuneisuus voisi olla oikea sana sillä rakkauteen kuuluu kyyneleitä.