Omien lähes koko elämän kestäneiden vaikeiden henkisten ongelmien lisäksi mulla on tällä hetkellä 2 kuolemansairasta lähisukulaista joista toinen on mun isä. Lisäksi viimeisen vuoden sisällä on kuollut molemmat koirat( iältään 9-11-vuotiaita) ja vielä sen lisäksi nainen jätti mut yli vuosi takaperin enkä ole päässyt siitäkään yli.
Tässä alkaa jo mielenterveyden lisäksi fyysinenkin terveys pettämään kun ei saa syötyä oikein mitään ja nukkuminenkin on huonoa. En jaksa eikä pysty edes hoitaa mitään tärkeitä asioita eikä käydä kaupassakaan.
Oliskohan joku halukas tekemään kimppaitsemurhan? Paljon helpompaa olis tappaa itsensä kun siinä olis joku toinekin mukana.
Lisätään nyt vielä se että pahimmat henkiset häiriöt ovat lähes jatkuva lamaannuttava ahdistus, vakava sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea masennus. Lisäksi löytyy add, lievä asperger, ja melko vaikea ocd.
Mulla ei ole sisaruksia eikä ketään sukulaisia joihin voisin tukeutua. Muuta kaveri on mutta en mä niitä kehtaa enkä viitsi useinkaan vaivata ongelmillani. Naistakaan oo saanut kohta kahteen vuoteen ja pelkkiä hautajaisia tiedossa niin kukaan enää tällaista jaksa. Ainiin ja se vitun koronakin vielä!!!
T: Mies31vuotta
Tässä alkaa jo mielenterveyden lisäksi fyysinenkin terveys pettämään kun ei saa syötyä oikein mitään ja nukkuminenkin on huonoa. En jaksa eikä pysty edes hoitaa mitään tärkeitä asioita eikä käydä kaupassakaan.
Oliskohan joku halukas tekemään kimppaitsemurhan? Paljon helpompaa olis tappaa itsensä kun siinä olis joku toinekin mukana.
Lisätään nyt vielä se että pahimmat henkiset häiriöt ovat lähes jatkuva lamaannuttava ahdistus, vakava sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea masennus. Lisäksi löytyy add, lievä asperger, ja melko vaikea ocd.
Mulla ei ole sisaruksia eikä ketään sukulaisia joihin voisin tukeutua. Muuta kaveri on mutta en mä niitä kehtaa enkä viitsi useinkaan vaivata ongelmillani. Naistakaan oo saanut kohta kahteen vuoteen ja pelkkiä hautajaisia tiedossa niin kukaan enää tällaista jaksa. Ainiin ja se vitun koronakin vielä!!!
T: Mies31vuotta
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos olet valmis lopettamaan elämäsi, niin voitko menettää mitään hakemalla apua.
Jos haluat elää, niin tuossa vaiheessta kannattaa tehdä kaikkensa mitä voi.
Jos psykologi on mielestäsi liian kallis mieti, ettet tarvitse rahojasi kuoleman jälkeen, joten se on ihan sama mihin ne nyt käytät.
Olen menettänyt useita ystäviä, perheen jäseniä, rakkaita lemmikkejä ja minut on hylännyt neljä ihmistä (joista osa pettämällä ja estämällä kaiken kontaktin) keitä aikanaan rakastin ja keihin luotin.
Kaikki tämä noin kahden kuukauden sykleissä, enkä ole ehtinyt levätä.
Toissapäivänä pisin suhteeni missä olin oikeasti onnellinen päättyi taas ilman selitystä ja varoittamatta.
Minulla on kamala olo enkä saa syödyksi tai nukutuksi.
Mutta olen niin nuori, enkä itse uskalla hakea apua vaan haluan selvitä yksin, sillä en halua vanhempieni tietävän. Ajattelen jos minä en selviä ilman apua kukaan ei selviä avun kanssa.
Älä tee samoin.
T: 16v poika
Tuo ammattiapu korttikin on mun kohdalla katsottu jo 10 vuoden aikana jo niin moneen kertaa että olen sen omalla kohdalla todennut täysin hyödyttömäksi. Sun kyllä sen sijaan kannattaa vielä yrittää kun oot vasta noin nuori. Toivoa ei vielä kannata tuossa iässä menettää mutta toista se on jo näin yli kolmekymmppisenä kun elämä menee aina vaan pahemmin alamäkeen. Eipä se elämä herkkua mulla ollut tuossakaan iässä mutta nyt voin sanoa että se on yhtä helvettiä.
Niin ja itsellä meni tuosta 16-vuodesta vielä reilu 7 vuotta että pääsin edes olemaan naisen kanssa niin oot varmaan ehtinyt kokea sillä saralla paljon enemmän kuin meikäläinen vaikka oot 15 vuotta mua nuorempi. Varmasti saat uusiakin naisia toisin kuin meikäläinen.
Voitko venyttää aiettasi vielä ja yrittää keskustella jonkun kanssa vaikka anonyymisti alkuun?
Kyllä se nyt on niin että sitä päätöstä on mun kohdalla venytetty jo ainakin 10 vuotta ja olen kyllä siinä ajassa ehtinyt miettiä itsemurhaa monelta eri kantilta ja läpikäynyt kaikki mahdolliset tekotavat. Sekä tuskalliset että kivuttomat tavata sekä sen että aiheutuuko siitä pahojakin traumoja ulkopuolisille. No ainahan siitä itsemurhasta traumoja aiheutuu ainakin omaisille vaikka sen tekis miten huomaamattomasti tai kivuttomasti tahansa.
Rahallisestihan mulla ei ole mitään hätää mutta näköjään rahakaan ei auta vaikka olen monesti miettinyt että menisin maksullisiin naisiin niin saisin ainakin seksiä. Eipä taida vain olla siitäkään apua mun kohdalla kun lähinnä tuollaisesta tulis vain luuseri olo. Tarkoitan että se masentaa entistä enemmän kun ei kelpaa naisille muuten kuin maksamalla paljon rahaa.
T: Mies 31 vuotta
Oletko kokeillut deittisivustojakin tai osallistua harrastus- tai vapaaehtoistoimintaan mukaan? Sieltä niitä pimuja voi kanssa bongata. Saat myös muuta ajateltavaa itsellesi ja harjoitettua sosiaalisia taitoja.
Tietysti, jos sinulla tosiaan on tuo paha sosiaalisten tilanteiden pelko, niin entä kaverihakupalstat & -ryhmät tai joku muu sivusto, jonne voisit ängetä mukaan vaikka sen viimeisen kerran?
31v:kään ole vielä tuhoon tuomittu ikä.
Joo pahoittelut. Jäi jotain huomioimatta sun tekstistä. Millaista noiden sairauksien kanssa on? Pystytkö kuvailemaan tarkemmin? Ei ole kokemusta aivan tuollaisista asioista, niin en pysty ihan saamaan kiinni tilanteestasi.
Elämä on raskasta ja ei se aina käänny oikeasti hyvään, jos käy riittävän syvällä. Parempaan on aina mahdollisuus mutta onko se sitten hyvää elämää, se on makuasia. Jokainen tekee omat valintansa onko tämä sen väärti jäädä odottelemaan ehkä mahdollisesti hyvää elämää vai ei. Hidas kituuttaminen luonnolliseen kuolemaan on aika turhaa.
Jos totta puhutaan, olen mielen osalta jo vähän sumentunut itsekin (oikeastaan muista enää kaikkea mennyttäkään), mutta kaiketi jaksan vielä jokusen vuotta vielä tätä. Sama kuin ikuinen humalatila.
Tuosta tekstistä ei käynyt ilmi, kokeiltiiko koskaan muitakin vaihtoehtoja vai ei. On aina valinnan vapaus päättää elämänsä suhteen, mutta en koe hyvänä lähteä kannustamaan riistämään henkeänsä.
Ei tässä ketään kannusteta kuin arvioimaan mikä oma tulevaisuus on. On enemmän kuin typerää väittää, että kaikki järjestyy kyllä. Ei asiat aina järjesty. Jokainen tekee omat valintansa haluaako kuolla vanhainkodissa vai ennen.
Eihän se varmaan hyvä ole ketään kannustaa itsemurhaan mutta omalla kohdallani en ainakaan näe juuri muita vaihtoehtoja. Mitäpä se kenellekkään kuuluu jos päädyn siihen ratkaisuun. Mun elämä ja oma päätös.
Mies31 vuotta
Minä olen hyvä laskemaan kertoimia.
Olipa elämässä mitä tilanteita tai kokemuksia tahansa, ne eivät kokonaan määritä itseämme, ja jos niin tekevät niin omasta suostumuksestamme ja vain väliaikaisesti.
On mahdollista helposti kehittää itsessään ja mielessään sellaisia alueita ja pointteja, että joihin voi tukeutua mustina hetkinä ja nämä hyvät puolet ympäröivät ja pitävät mustan hetken kurissa, koska tietoisuus näkee senkin. Olipa tilanne mikä tahansa, ajaton tietoisuus näkee sen.
Katso hyvä video tästä aiheesta (engl.) jossa Thich Nhat Hanh opettaa diagrammeilla ja esimerkeillä, miten tämä mekanismi meissä toimii ja miten voimme käyttää sitä avuksi! Videon aiheena on suuttumuksen hallinta, mutta se sopii yhtä hyvin mainitsemiisi synkkiin tuntemuksiin ja ajatuksiin... Toivottavasti tästä on edes vähän apua (jollekin)!
-https://www.youtube.com/watch?v=9OvLOna5_1A
Mene juttelemaan pupuille. Ne ymmärtää.