Perinnäissäännöistä:

"Käytännössä kaikki mikä vahvistaa ihmisen ruumis-identiteettiä ja heikentää ihmisen henki-identiteettiä on syntiä. Päätelkää tästä itse mikä kaikki silloin on syntiä.. " (A.A)


=> Ruumiista huolenpitäminen, kuten kuntoilu, kaunistautuminen jne. vahvistaa ihmisen "ruumis-identiteettiä"

-Kuntoilu ja meikkaaminen on siis syntiä?

************************************************'

"..kaikki mikä erottaa Jumalasta." (A.A)


=> Mutta mikä sitten eroittaa Jumalasta, ja millä tavalla eroaminen on sitä mitä tarkoitetaan?

Jos tarkoitat ulkonaisia asioita, kuten ruumis-identitettiä verrattuna "henki-identiteettiin", niin hminen ei yksinkertaisesti KYKENE erottautumaan Jumalasta, sillä: "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme!" Kaiken elävän henkäys on Jumalan henkäys, eikä ihminen kykene erottautumaan Jumalasta painottamalla olemuksensa eri puolia!

Raamatussa sanotaan: "Jumala on ilmoittanut sinulle ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Hän sinulta vaatii kuin että noudatat laupeutta ja teet sitä mikä oikein on?"

On siis kyse HENGELLISESTÄ asiasta, kyse on Jumalan tahdon noudattamisesta, kun pohditaan, mikä on "syntiä". Jumalasta meitä ei voi eroittaa mikään muu kuin Jumalan tahdon rikkominen eli se, että Hänen Sanalleen ei olla kuuliaiset. Meitä ei Raamatun mukaan voi Jumalasta eroittaa mikään luotu: "ei henkivallat, ei enkelit, eivät mitkään nykyiset, menneet eivätkä tulevaiset" !

Siksi Lutherin kiteytys: "synti on sydämen luopumista Jumalasta" on oikea ja Raamatun mukainen osuva määritelmä asialle! Sanassaan Hän on ilmoittanut, mikä on syntiä!

*********************************************


"Jumala on Henki ja me olemme ruumiita. Vai olemmeko?" (A.A)



=> Emme ole pelkkiä henkiä, emmekä pelkkiä ruumiita vaan meillä on sekä sielu että ruumis. Jumala on puhaltanut meihin luomisessa "Elämän henkäyksen"! Lisäksi Kristuksen omissa asuu Pyhä henki, mutta Pyhä Henki ei ole osa uskovaisen omaa persoonaa, vaan Kristus asuvaisena hänessä Henkensä kautta.

************************************************


"Jos olisimme Henkiä niin voisimme olla tiiviisti yhtä Jumalan kanssa. Nyt meissä on siis jotain mitä Jumalassa ei ole eli jotain joka erottaa meidät Hänestä." (A.A)


=> Se jokin, mitä meissä on ja mitä Jumalassa EI ole, on SYNTI , joka meitä erottaa Jumalasta. Kristus on kuitenkin tullut väliin ja poistanut kirouksen jonka alaisia olemme ilman uskomatta Kristukseen, -syntiemme tähden!

Torfinn kirjoitti:

"Käytännössä kaikki mikä vahvistaa ihmisen ruumis-identiteettiä ja heikentää ihmisen henki-identiteettiä on syntiä. Päätelkää tästä itse mikä kaikki silloin on syntiä.. " (A.A)


=> Ruumiista huolenpitäminen, kuten kuntoilu, kaunistautuminen jne. vahvistaa ihmisen "ruumis-identiteettiä"

-Kuntoilu ja meikkaaminen on siis syntiä?

************************************************'

"..kaikki mikä erottaa Jumalasta." (A.A)


=> Mutta mikä sitten eroittaa Jumalasta, ja millä tavalla eroaminen on sitä mitä tarkoitetaan?

Jos tarkoitat ulkonaisia asioita, kuten ruumis-identitettiä verrattuna "henki-identiteettiin", niin hminen ei yksinkertaisesti KYKENE erottautumaan Jumalasta, sillä: "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme!" Kaiken elävän henkäys on Jumalan henkäys, eikä ihminen kykene erottautumaan Jumalasta painottamalla olemuksensa eri puolia!

Raamatussa sanotaan: "Jumala on ilmoittanut sinulle ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Hän sinulta vaatii kuin että noudatat laupeutta ja teet sitä mikä oikein on?"

On siis kyse HENGELLISESTÄ asiasta, kyse on Jumalan tahdon noudattamisesta, kun pohditaan, mikä on "syntiä". Jumalasta meitä ei voi eroittaa mikään muu kuin Jumalan tahdon rikkominen eli se, että Hänen Sanalleen ei olla kuuliaiset. Meitä ei Raamatun mukaan voi Jumalasta eroittaa mikään luotu: "ei henkivallat, ei enkelit, eivät mitkään nykyiset, menneet eivätkä tulevaiset" !

Siksi Lutherin kiteytys: "synti on sydämen luopumista Jumalasta" on oikea ja Raamatun mukainen osuva määritelmä asialle! Sanassaan Hän on ilmoittanut, mikä on syntiä!

*********************************************


"Jumala on Henki ja me olemme ruumiita. Vai olemmeko?" (A.A)



=> Emme ole pelkkiä henkiä, emmekä pelkkiä ruumiita vaan meillä on sekä sielu että ruumis. Jumala on puhaltanut meihin luomisessa "Elämän henkäyksen"! Lisäksi Kristuksen omissa asuu Pyhä henki, mutta Pyhä Henki ei ole osa uskovaisen omaa persoonaa, vaan Kristus asuvaisena hänessä Henkensä kautta.

************************************************


"Jos olisimme Henkiä niin voisimme olla tiiviisti yhtä Jumalan kanssa. Nyt meissä on siis jotain mitä Jumalassa ei ole eli jotain joka erottaa meidät Hänestä." (A.A)


=> Se jokin, mitä meissä on ja mitä Jumalassa EI ole, on SYNTI , joka meitä erottaa Jumalasta. Kristus on kuitenkin tullut väliin ja poistanut kirouksen jonka alaisia olemme ilman uskomatta Kristukseen, -syntiemme tähden!

.. ja osittain aivan kuin suoraan ACIM:sta ;))

Mutta vielä yksi juttu.

Sen onko jokin syntiä vai ei määrää myös se onko se vahingollista ihmiselle vai ei vaikkei asiaa Raamatussa erikseen mainittaisikaan. Voihan vahingonteko olla ulkoiselta muodoltaan niin nykyaikaista että sitä ei Raamatun aikana juuri sillä nimellä tunnettu.

A. Acimlainen kirjoitti:

.. ja osittain aivan kuin suoraan ACIM:sta ;))

Mutta vielä yksi juttu.

Sen onko jokin syntiä vai ei määrää myös se onko se vahingollista ihmiselle vai ei vaikkei asiaa Raamatussa erikseen mainittaisikaan. Voihan vahingonteko olla ulkoiselta muodoltaan niin nykyaikaista että sitä ei Raamatun aikana juuri sillä nimellä tunnettu.

"Sen onko jokin syntiä vai ei määrää myös se onko se vahingollista ihmiselle vai ei vaikkei asiaa Raamatussa erikseen mainittaisikaan." (A.A)


=> Periaatteessa synnin määritelmä PITÄÄ löytyä Raamatusta! Siinä mielessä en voi mitenkään hyväksyä ajatusta: "...vaikkei sitä Raamatussa olisikaan..."

Mutta tässä tapauksessa voitaisiin kyllä ajatella tuon OLEVAN Raamatussa:

Nimittäin kymmenen käskyn lakihan käskee suojella ja varjella elämää, joten siinä mielessä sellainenkin mikä "vahingoittaa ihmistä" voitaisiin ajatella Raamatun mukaan syntinä!

Tämä on kuitenkin jo toisarvoista päättelyä, eli tietynlaisen mutkan kautta perustelua, vaikka ihan oikein onkin ajateltu! Siinä tulee se ongelma että ei millään voida sanoa KAIKKI mikä ihmistä "vahingoittaa", olisi syntiä! Raja on näet vedettävä johonkin! Muuten todellakin KAIKKI mikä ihmistä "vahingoittaa" on toderllakin syntiä, jos ei rajaa vedetä mihinkään!

Jos sanotaan rajaa vetämättä: KAIKKI, silloin myös saastuneen ilman hegittäminen on SYNTIÄ, samoin kolesterolin syöminen, samoin auringon ottaminen, kahvinjuonti, myöhään valvominen jne. jne.

Raja on siis vedettävä johonkin! -Ollaanko samaa mieltä? En itse ainakaan lähtisi vakuuttamaan että KAIKKI mikä ihmistä "vahingoittaa" -olisi syntiä.
*********************************************'
Mutta mihin raja sitten vedetään ja millä perusteella?

Rajan paikankin perustelu tulisi löytää RAAMATUSTA, koska toinenhan voi vetää rajan eri paikkaan kuin toinen! Jos ei ole ylempää auktoriteettia tukena (Raamattu), niin eihän kenenkään mielipide ole toisen mielipidettä arvokkaampi?

Rajan paikan määrittely on siis löydyttävä RAAMATUSTA, jotta meillä on auktoriteetti johon vedota! mehän pidämme Raamattua Jumalan Sanana ja uskomme samaan Jumalaan, eikö niin?


Oletan siis että olemme yhtä mieltä siitä että rajan paikan on löydyttävä Raamatusta, jotta ei jokainen vetäisi sitä eri paikkaan?


No niin... nyt on mentävä ihan ytimeen asti; Mikä on KAIKKIEN Mooseksen kautta annettujen lakien ydin ja sisältö jos niitä rikotaan?

-Eikö se olekin SYDÄMEN LUOPUMINEN JUMALASTA ja Hänen käskystään?

Kymmenen käskyä oikein ja laajasti ymmärrettyinä sisältävät KAIKEN, myös toisen ihmisen ja oman itsensä vahingoittamisen, ja juuri tämä Mooseksen laki on "elämän laki" jossa määritellään synti!


Olen edelleenkin sitä mieltä että esim. tupakan polttaminen ei ole "sydämen luopumista Jumalasta" koska Jumala ei ole sitä kieltänyt! samoin sitä ei ole pullan syönti koska sitäkään ei ole kielletty!

Raja kulkee siis jossain epäterveellisyyden ja selvän Jumalan antaman KÄSKYN rikkomisen välimaastossa.


Eikös tämä Lutherin sana osu hyvin ytimeen:

SYNTI ON SYDÄMEN LUOPUMISTA JUMALASTA! ?

:-)

Mielestäni painotin sitä että ihmisten keksimiä sääntöjä ei tule pitää synteinä mikäli Jumalan Sana ei niitä synneiksi osoita. Ihmissäännöistä tulee pyrkiä vapauteen, koska ne ovat väärää orjuutta.

Vapauteen Kristus vapautti meidät!

Olen Torfinnin kanssa samaa mieltä: hänhän ei yrittänyt millään tavalla puolustella synnin tekemistä, vaan selittää, mikä on hänen mielestään syntiä ja mikä ei.

Kysynkin sinulta, että mikä sinun mielestäsi on syntiä?

Tämä kirjoittasi kappale:

"Synnin puolusteleminen on paha merkki. Uskova voi langeta, mutta hän ei voi pitkän päälle elää synnissä luopumatta uskosta. Synnin puolusteleminen tekee näet tyhjäksi Jeesuksen ristinkuoleman. Otetaanpa esimerkiksi vaikka homosuhteet, Ihminen voi olla homo niin sanotusti ilman omaa syytään. Mutta joka elää vakain tuumin homoliitossa, ja puolustelee käytöstään, se ei voi olla kristitty pitkän päälle. Ei myöskään vakain tuumin toimiva vapaissa suhteissa eläjä, avoliittolainen tai avionrikkoja. Vielä kerran: synnin puolusteleminen on todella paha merkki."


Kertoo, että sinulta puuttu ymmärtämämys ja rakkaus, minkä minä uskon Jumalalla ja Jeesuksella olevan.

Tuomitse vaan, jos katsot olevasi siihen oikeutettu.

Torfinn kirjoitti:

Mielestäni painotin sitä että ihmisten keksimiä sääntöjä ei tule pitää synteinä mikäli Jumalan Sana ei niitä synneiksi osoita. Ihmissäännöistä tulee pyrkiä vapauteen, koska ne ovat väärää orjuutta.

Vapauteen Kristus vapautti meidät!

Jumalattomat eivät kuulu Kristuksen valtakuntaan silläkään perusteella, että hänen valtakuntansa ei vielä ole tullut ilmi. Onhan Kristuksen valtakuntaa aina se, minkä hän Hengellään tekee eläväksi, olipa se ilmi tullutta tai ristin peittämää. Myös Kristus on sama, hän joka nyt on kirkastettu oltuaan ennen kärsimyksen alainen.


Tämän kanssa ovat sopusoinnussa Kristuksen vertaukset. (Matt. 13:38) hän sanoo selvästi, että hyvä siemen tarkoittaa valtakunnnan lapsia, mutta luste Perkeleen lapsia; pelloksi hän sanoo maailmaa, ei kirkkoa. Samoin Johanneskin puhuu koko Juudan kansasta (Matt. 3:12) ja sanoo käyvän niin, että oikea seurakunta erotetaan siitä. Tämä raamatunkohta siis puhuu paremminkin vastustajiamme vastaan kuin heidän puolestaan, koska se osoittaa, että todellinen ja hengellinen Jumalan kansa on erotettava lihan mukaisesta kansasta. Kristus puhuu myös kirkon erikoislaadusta verratessaan taivasten valtakuntaa nuottaan tai kymmeneen neitsyeen. Näin hän opettaa kirkon olevan jumalattomien suuren joukon peittämä, jotteivat hurskaat loukkaantuisi tähän seikkaan ja myös siksi, että tietäisimme sanan ja sakramenttien säilyttävän tehonsa jumalattomienkin hoitamina. Samalla hän toisaalta opettaa, etteivät nuo jumalattomat, vaikka heillä onkin osallisuus kirkon ulkonaisiin merkkeihin, kuitenkaan ole Kristuksen todellista valtakuntaa eivätkä Kristuksen jäseniä. Hehän ovat Perkeleen valtakunnan jäseniä. Emme me liioin haaveksi mistään Platonin valtiosta, niin kuin jotkut ilkkuen väittävät, vaan toteamme, että kirkko, josta puhumme, on todella olemassa: siihen kuuluvat koko maan piirissä hajallaan elävät tosi uskovat ja vanhurskaat. Lisäämme vielä sen tuntomerkit, puhtaan evankeliumin opetuksen ja sakramentit. Tämä kirkko on varsinainen totuuden pylväs. Se näet säilyttää puhtaan evankeliumin ja, kuten Paavali sanoo, (1 Tim. 3:15) perustuksen: Kristuksen todellisen tuntemuksen ja uskon. (1 Kor. 3:12) Tässä joukossa tosin on monta heikkoa, jotka tälle perustukselle rakentavat katoavista oljista, toisin sanoen jonkinlaisista hyödyttömistä mielipiteistä, mutta kun nämä eivät kuitenkaan perustusta kumoa, annetaan ne heille anteeksi, mutta samalla heitä oikaistaan. Pyhien isien kirjoitukset ovat todisteena siitä, että he ovat välistä rakentaneet oikealle perustukselle oljistakin, mikä kuitenkaan ei ole tehnyt tyhjäksi heidän uskoaan. Mutta siinä, mitä vastustajamme puolustavat, on paljon sellaista, mikä tekee tyhjäksi uskon, kuten esimerkiksi se, että he hylkäävät syntien anteeksiantamusta koskevan uskonkohdan, sen jossa me sanomme, että syntien anteeksiantamus otetaan vastaan uskolla. Samaten on ilmeinen ja turmiollinen harha se, että vastustajamme opettavat ihmisten ansaitsevan syntien anteeksiantamuksen Jumalaan kohdistuvalla rakkaudellaan ennen armon saamista. Tämäkin on näet perustuksen, Kristuksen kumoamista. Ja edelleen: mihinkä uskoa tarvitaan, jos sakramentit vanhurskauttavat pelkästään sen nojalla, että ne toimitetaan, ilman niiden käyttäjän oikeaa mielentilaa? Kirkkoa koskee lupaus, että sillä aina on oleva Pyhä Henki, mutta vastaavasti sitä koskevat myös uhkaukset, että on ilmaantuva susia ja jumalattomia opettajia. Varsinainen kirkko on se, jolla on Pyhä Henki. Vaikka sudet ja kelvottomat opettajat mellastavat (1 Kor. 3:11) kirkossa, he eivät ole varsinainen Kristuksen valtakunta. Tämän todistaa Lyrakin sanoessaan: "Kirkko ei koostu ihmisistä näiden maallisen vallan tai kirkollisen arvoaseman perusteella, koska monen ruhtinaan ja paavin sekä muiden, heitä alempien, on todettu luopuneen uskosta. Ei, vaan kirkko koostuu niistä henkilöistä, joilla on oikea Kristuksen tuntemus ja jotka todella tunnustavat uskoa ja totuutta."

Jeesus puhui hyvästä maaperästä, joka tuotti jopa satakertaisen hedelmän, toiset kuusikymmentä ja toiset kolmekymmentä, Matt 13: 23. Jeesus tarkoitti sitä, että myös ihmisen sisin tulee käsitellä samalla tavalla kuin pelto, joka tuottaa hyvän sadon. Hyvä maaperä aloitetaan muokkaamalla. Maa pehmitetään kääntämällä se ylösalaisin. Samoin myös ihmis-sydämen tulee kokea täyskäännös synnin poluilta, jonka jälkeen uusi Jumalan valtakunnan taimi saa kokonaan uudet elämän arvot ja ohjeet. Kun sydän on pehmennyt, niin silloin vasta sinne voidaan kylvää sitä Sanan siementä, joka tuottaa monikertaisen vanhurskauden sadon. Pehmitetty sydän alkaa tuottamaan hyvää hedelmää vilpittömässä ja hyvässä sydämessä kärsivällisyyden kautta, Luuk 8: 15. Näin tämä pehmitetty sydän sitten vastaanottaa Hengen sateen, joka antaa Jumalan taimelle vauhtia hyvään ja terveelliseen kasvuun. Jumalan taimi saa myös nauttia auringon lämmöstä, joka on Jumalan armoa ja rakkautta. Tämän lämmön vaikutuksesta uudesti syntynyt taimi kasvaa kohti tervettä kypsymistä. Hyvä maaperä vastaanottaa myös lannoituksen, jossa lanta rikastuttaa kasvua. Todella tämä lanta kuvaa niitä risuja, joita saamme lähimmäisiltämme ja niin kuin hyvä maaperä vastaanottaa lannan, jolla se rikastuttaa hyvän sadon kypsymistä, niin samoin myös uudestisyntynyt taimi saa vastaanottaa lähimmäistensä risut, joilla uudestisyntynyt taimi rikastuttaa hyvää ja tervettä kasvuaan.

kysymys: kirjoitti:

Olen Torfinnin kanssa samaa mieltä: hänhän ei yrittänyt millään tavalla puolustella synnin tekemistä, vaan selittää, mikä on hänen mielestään syntiä ja mikä ei.

Kysynkin sinulta, että mikä sinun mielestäsi on syntiä?

On totta, että kristillisyys on uskonto, mutta ihminen voi myös olla uskonnollinen olematta silti kristitty. Jeesus nuhteli aikansa fariseuksia, koska he peittivät todellisen itsensä uskonnollisuuden ja moraalisuuden kuoren taakse.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta Jumala ei ole kiinnostunut uskonnosta tai käyttäytymissäännöistämme. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu kanssakäymiseen ja todellisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Hän ainoastaan halua meillä olevan oikeanlainen suhde Häneen, mutta myös keskenämme ja itseemme. Hän haluaa meidän sitoutuvan totuuteen niin, että näemme ja myönnämme keitä me todellisuudessa olemme, jotta Hänellä on mahdollisuus auttaa meitä.

Jumalan päämäärä ei ole tehdä meistä hyviä. Hänen päämääränsä on tehdä meistä ihmisinä niin kokonaisia, että meidän tekemisemme, elämäntyylimme ja ihmissuhteemme eheytyvät.

Uskonnon pyrkimyksenä on ensisijaisesti parannella ulkoinen olemuksemme ja käyttäytymisemme. Jumalan tahto on parantaa meidän sisäinen maailmamme, jonka jälkeen myös ulkoinen muutos seuraa väistämättä. Uskonnon asettamat uudistumisvaatimukset voivat helposti muodostua mahdottomaksi taakaksi kantaa. Jumalan tahto tuo vapauden. Kristillisyys ei ole ohjeita ja järjestyssääntöjä. Se on elävä jumalallinen rakkaus, jumalallinen hyväksyntä ja jumalallinen anteeksiantamus.

On helpottavaa tajuta, että Jumala ei ole olemassa vain vahtiakseen mitä kaikkea väärää olemme tehneet. Huolimatta siitä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, Jumala rakastaa meitä ikuisella rakkaudella. Ja Hänellä on mahtava tarkoitus meidän elämällemme—sekä tälle että tulevalle elämälle! Kuten Jeesus itse sanoi "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh.3:16). Ja vielä "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh.10:10).

sanan selittäjä kirjoitti:

On totta, että kristillisyys on uskonto, mutta ihminen voi myös olla uskonnollinen olematta silti kristitty. Jeesus nuhteli aikansa fariseuksia, koska he peittivät todellisen itsensä uskonnollisuuden ja moraalisuuden kuoren taakse.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta Jumala ei ole kiinnostunut uskonnosta tai käyttäytymissäännöistämme. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu kanssakäymiseen ja todellisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Hän ainoastaan halua meillä olevan oikeanlainen suhde Häneen, mutta myös keskenämme ja itseemme. Hän haluaa meidän sitoutuvan totuuteen niin, että näemme ja myönnämme keitä me todellisuudessa olemme, jotta Hänellä on mahdollisuus auttaa meitä.

Jumalan päämäärä ei ole tehdä meistä hyviä. Hänen päämääränsä on tehdä meistä ihmisinä niin kokonaisia, että meidän tekemisemme, elämäntyylimme ja ihmissuhteemme eheytyvät.

Uskonnon pyrkimyksenä on ensisijaisesti parannella ulkoinen olemuksemme ja käyttäytymisemme. Jumalan tahto on parantaa meidän sisäinen maailmamme, jonka jälkeen myös ulkoinen muutos seuraa väistämättä. Uskonnon asettamat uudistumisvaatimukset voivat helposti muodostua mahdottomaksi taakaksi kantaa. Jumalan tahto tuo vapauden. Kristillisyys ei ole ohjeita ja järjestyssääntöjä. Se on elävä jumalallinen rakkaus, jumalallinen hyväksyntä ja jumalallinen anteeksiantamus.

On helpottavaa tajuta, että Jumala ei ole olemassa vain vahtiakseen mitä kaikkea väärää olemme tehneet. Huolimatta siitä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, Jumala rakastaa meitä ikuisella rakkaudella. Ja Hänellä on mahtava tarkoitus meidän elämällemme—sekä tälle että tulevalle elämälle! Kuten Jeesus itse sanoi "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh.3:16). Ja vielä "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh.10:10).

Ja kirjoita lisää palstalle!

Mikä minä olen oikeastaan ketään arvostelemaan mutta minusta sinulla on KYPSYYTTÄ Hengellisten asioiden ymmärtämisessä ja osaat tuoda asiasi selkokielellä esiin. Sinun teksteistäsi tuli hyvä olo, sellainen että on sitä vakavaa ja totista uskoa sittenkin vielä jossain.
Myös Torfinn on ollut tässä ketjussa aivan mahtava. Pidän tästä syventyvästä tavasta keskustella.

sanan selittäjä kirjoitti:

On totta, että kristillisyys on uskonto, mutta ihminen voi myös olla uskonnollinen olematta silti kristitty. Jeesus nuhteli aikansa fariseuksia, koska he peittivät todellisen itsensä uskonnollisuuden ja moraalisuuden kuoren taakse.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta Jumala ei ole kiinnostunut uskonnosta tai käyttäytymissäännöistämme. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu kanssakäymiseen ja todellisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Hän ainoastaan halua meillä olevan oikeanlainen suhde Häneen, mutta myös keskenämme ja itseemme. Hän haluaa meidän sitoutuvan totuuteen niin, että näemme ja myönnämme keitä me todellisuudessa olemme, jotta Hänellä on mahdollisuus auttaa meitä.

Jumalan päämäärä ei ole tehdä meistä hyviä. Hänen päämääränsä on tehdä meistä ihmisinä niin kokonaisia, että meidän tekemisemme, elämäntyylimme ja ihmissuhteemme eheytyvät.

Uskonnon pyrkimyksenä on ensisijaisesti parannella ulkoinen olemuksemme ja käyttäytymisemme. Jumalan tahto on parantaa meidän sisäinen maailmamme, jonka jälkeen myös ulkoinen muutos seuraa väistämättä. Uskonnon asettamat uudistumisvaatimukset voivat helposti muodostua mahdottomaksi taakaksi kantaa. Jumalan tahto tuo vapauden. Kristillisyys ei ole ohjeita ja järjestyssääntöjä. Se on elävä jumalallinen rakkaus, jumalallinen hyväksyntä ja jumalallinen anteeksiantamus.

On helpottavaa tajuta, että Jumala ei ole olemassa vain vahtiakseen mitä kaikkea väärää olemme tehneet. Huolimatta siitä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, Jumala rakastaa meitä ikuisella rakkaudella. Ja Hänellä on mahtava tarkoitus meidän elämällemme—sekä tälle että tulevalle elämälle! Kuten Jeesus itse sanoi "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh.3:16). Ja vielä "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh.10:10).

"...ja ihmissuhteemme eheytyvät."

"Jumalan tahto on parantaa meidän sisäinen maailmamme, jonka jälkeen myös ulkoinen muutos seuraa väistämättä. "

Miten mielestäsi ilmenisi käytännössä vanhoillislestadiolaisten ja muiden kristittyjen välisen suhteen eheytyminen? Seuraisiko siitä vanhoillislestadiolaisen opin muuttuminen? Minusta tämä olisi aivan välttämätöntä ennenkuin mistään eheytymisestä voitaisiin puhua. Jos ihminen ei näe toista Jumalan lapsena niin eihän hän voi nähdä silloin itseäänkään Jumalan lapsena.

A. Acimlainen kirjoitti:

"...ja ihmissuhteemme eheytyvät."

"Jumalan tahto on parantaa meidän sisäinen maailmamme, jonka jälkeen myös ulkoinen muutos seuraa väistämättä. "

Miten mielestäsi ilmenisi käytännössä vanhoillislestadiolaisten ja muiden kristittyjen välisen suhteen eheytyminen? Seuraisiko siitä vanhoillislestadiolaisen opin muuttuminen? Minusta tämä olisi aivan välttämätöntä ennenkuin mistään eheytymisestä voitaisiin puhua. Jos ihminen ei näe toista Jumalan lapsena niin eihän hän voi nähdä silloin itseäänkään Jumalan lapsena.

On selvää, ettei voi olla mitään kristillisyyttä ilman seurakuntaa, uskovien yhteyttä. Raamattu puhuu selkeästi ‘koinoniasta’, Jumalan lasten yhteydestä veljinä ja sisarina. Meissä tämän ajan rikkijauhamissa ihmisissä elää yhteyden, lämmön, rakkauden ja hellyyden kaipaus. Ne tarpeet tuomme mukanamme luonnollisesti myös seurakuntaan, ja niille tulee olla tilaa. Mutta tarvitaan myös yksilökeskeisten toiveitten sammuttamista. ”Hengellisen yhteyden perusta on totuus, sielullisen yhteyden perusta on himo...
Hengellisessä yhteisössä elää valoisa veljellisen palvelun rakkaus, agape, sielullisessa yhteisössä kukoistaa pimeä hurskaan-epähurskaan heimon rakkaus, eros. Tuolla on järjestetty, veljellinen palvelu täällä epäjärjestelmällinen kaipaus nautintoon...Hengellisessä yhteisössä hallitsee yksin Jumalan sana, sielullisessa yhteisössä sanan rinnalla myös ihminen, erityisine voimineen, kokemuksineen, suggestiivis-maagisine kykyineen.” Todellinen raamatullinen yhteys perustuu yksin Jeesuksen sovitustekoon eikä voi siksi koskaan irtautua totuuskysymyksestä. Kristityt eivät voi itse luoda tosi yhteyttä, vaan se on jo luotu Kristuksessa. Kristittyjen yhteys keskenään on enemmän kuin sielullista sopusointua ja tunnekylläistä vaikuttamista, koska sen perusta on Kristuksessa, ei myötätunnossa lähimmäistä kohtaan. Pohjimmaltaan elämässämme myöskään seurakuntaelämässämme ei ole kysymys henkilökohtaisten ongelmiemme ratkaisemisesta.
Yksilökeskeisyyden läpäisemässä maailmassamme olisi tärkeää päästä elämään todeksi epäitsekästä kristillistä yhteyttä käytännössä. Tarvitsisimme paikkoja, joissa voisi syntyä yhteiskunnallista ja seurakunnallista kommunikaatiota; missä ihmiset voivat kohdata ja kasvaa ilman pakkoa ulos minähakuisuudestaan. Meidän tulisi oppia jälleen Kristuksen kärsivän agape- rakkauden avulla etsimään toisten parasta. Jos asetamme yhteytemme keskukseen Jumalan emmekä mieltymyksiämme, tulee Kristuksen seurakunnasta vastayhteisö maailmalle. Seurakunnan perusta ja voima on Kristus itse, ei piilopaikan tarpeemme. Voisivatko seurakunnat ja kirkkomme herätysliikkeet löytää tuota tehtävää?
Saksan III valtakunnassa ihminen asetettiin kaiken mitaksi - yli-ihminen Jumalan yläpuolelle. Valtakunnan 2. tilapäinen kirkonjohto antoi kaiken sekoilunsakin keskellä toukokuussa 1936 rohkean lausunnon Adolf Hitlerille: ”Kansamme uhkaa murtaa Jumalan sille asettamat rajat: se tahtoo tehdä itsensä kaikkien asioitten mitaksi. Tämä on ihmisen ylpeyttä, joka nousee Jumalaa vastaan”. Nykyajan yksilökeskeisyydestä on sanottava samaa ihmisen tehdessä itsestään Jumalan tai luodessa jumalan omien käsitystensä mukaiseksi. Ihmisen ylpeys ei ole koskaan ollut viisas neuvonantaja: ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”. Tarulla Narkissoksesta oli murheellinen loppu. Itseensä rakastunut hukkui siihen veteen, josta peilaili ihastuneena omaa kuvaansa. Hänen itseensä rakastuminen oli lopulta vain kosto jumalilta, jotka tahtoivat tuhota hänet. Myös me seisomme oman minä-etsintämme peilin edessä, tarkastelemme itseämme joka puolelta ja ihastumme omaan kuvajaiseemme. Mehän emme koe tätä millään muotoa ”jumalten kostoksi”, vaan nykyajan siunaukseksi. On vain pakko kysyä: käykö meille lopulta samoin kuin kreikkalaisen tarun pojalle?

sanan selittäjä kirjoitti:

On selvää, ettei voi olla mitään kristillisyyttä ilman seurakuntaa, uskovien yhteyttä. Raamattu puhuu selkeästi ‘koinoniasta’, Jumalan lasten yhteydestä veljinä ja sisarina. Meissä tämän ajan rikkijauhamissa ihmisissä elää yhteyden, lämmön, rakkauden ja hellyyden kaipaus. Ne tarpeet tuomme mukanamme luonnollisesti myös seurakuntaan, ja niille tulee olla tilaa. Mutta tarvitaan myös yksilökeskeisten toiveitten sammuttamista. ”Hengellisen yhteyden perusta on totuus, sielullisen yhteyden perusta on himo...
Hengellisessä yhteisössä elää valoisa veljellisen palvelun rakkaus, agape, sielullisessa yhteisössä kukoistaa pimeä hurskaan-epähurskaan heimon rakkaus, eros. Tuolla on järjestetty, veljellinen palvelu täällä epäjärjestelmällinen kaipaus nautintoon...Hengellisessä yhteisössä hallitsee yksin Jumalan sana, sielullisessa yhteisössä sanan rinnalla myös ihminen, erityisine voimineen, kokemuksineen, suggestiivis-maagisine kykyineen.” Todellinen raamatullinen yhteys perustuu yksin Jeesuksen sovitustekoon eikä voi siksi koskaan irtautua totuuskysymyksestä. Kristityt eivät voi itse luoda tosi yhteyttä, vaan se on jo luotu Kristuksessa. Kristittyjen yhteys keskenään on enemmän kuin sielullista sopusointua ja tunnekylläistä vaikuttamista, koska sen perusta on Kristuksessa, ei myötätunnossa lähimmäistä kohtaan. Pohjimmaltaan elämässämme myöskään seurakuntaelämässämme ei ole kysymys henkilökohtaisten ongelmiemme ratkaisemisesta.
Yksilökeskeisyyden läpäisemässä maailmassamme olisi tärkeää päästä elämään todeksi epäitsekästä kristillistä yhteyttä käytännössä. Tarvitsisimme paikkoja, joissa voisi syntyä yhteiskunnallista ja seurakunnallista kommunikaatiota; missä ihmiset voivat kohdata ja kasvaa ilman pakkoa ulos minähakuisuudestaan. Meidän tulisi oppia jälleen Kristuksen kärsivän agape- rakkauden avulla etsimään toisten parasta. Jos asetamme yhteytemme keskukseen Jumalan emmekä mieltymyksiämme, tulee Kristuksen seurakunnasta vastayhteisö maailmalle. Seurakunnan perusta ja voima on Kristus itse, ei piilopaikan tarpeemme. Voisivatko seurakunnat ja kirkkomme herätysliikkeet löytää tuota tehtävää?
Saksan III valtakunnassa ihminen asetettiin kaiken mitaksi - yli-ihminen Jumalan yläpuolelle. Valtakunnan 2. tilapäinen kirkonjohto antoi kaiken sekoilunsakin keskellä toukokuussa 1936 rohkean lausunnon Adolf Hitlerille: ”Kansamme uhkaa murtaa Jumalan sille asettamat rajat: se tahtoo tehdä itsensä kaikkien asioitten mitaksi. Tämä on ihmisen ylpeyttä, joka nousee Jumalaa vastaan”. Nykyajan yksilökeskeisyydestä on sanottava samaa ihmisen tehdessä itsestään Jumalan tai luodessa jumalan omien käsitystensä mukaiseksi. Ihmisen ylpeys ei ole koskaan ollut viisas neuvonantaja: ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”. Tarulla Narkissoksesta oli murheellinen loppu. Itseensä rakastunut hukkui siihen veteen, josta peilaili ihastuneena omaa kuvaansa. Hänen itseensä rakastuminen oli lopulta vain kosto jumalilta, jotka tahtoivat tuhota hänet. Myös me seisomme oman minä-etsintämme peilin edessä, tarkastelemme itseämme joka puolelta ja ihastumme omaan kuvajaiseemme. Mehän emme koe tätä millään muotoa ”jumalten kostoksi”, vaan nykyajan siunaukseksi. On vain pakko kysyä: käykö meille lopulta samoin kuin kreikkalaisen tarun pojalle?

..konkreettisesti, esimerkein nämä:

- sielullinen sopusointu
- tunnekylläinen vaikuttaminen
- möytätunto lähimmäistä kohtaan

"Kristittyjen yhteys keskenään on enemmän kuin sielullista sopusointua ja tunnekylläistä vaikuttamista, koska sen perusta on Kristuksessa, ei myötätunnossa lähimmäistä kohtaan"

A. Acimlainen kirjoitti:

..konkreettisesti, esimerkein nämä:

- sielullinen sopusointu
- tunnekylläinen vaikuttaminen
- möytätunto lähimmäistä kohtaan

"Kristittyjen yhteys keskenään on enemmän kuin sielullista sopusointua ja tunnekylläistä vaikuttamista, koska sen perusta on Kristuksessa, ei myötätunnossa lähimmäistä kohtaan"

- sielullinen sopusointu Tuulissa, myrskyissä ja puhureissa tarvitsemme kapteenia; elämän merellä taas tarvitsemme rukousta. Olemme nimittäin alttiita ajatusten - niin hyvien kuin pahojenkin -hyökkäyksille. Sanotaankin, että himojen valtias on hurskas ja Jumalaa rakastava mieli. Meidän hiljaisuudessa elävien tulee osata järkevästi ja raittiisti arvostella ja erottaa hyvä pahasta. Samoin meidän on myös tiedettävä, mitä hyveitä sopii harjoittaa veljien ja isien nähden ja mitä taas yksinäisyydessä. On myös osattava oikein arvioida seuraavia seikkoja: Mikä on hyveistä suurin, mikä toiseksi ja mikä kolmanneksi? Mikä himo on sielullinen ja mikä ruumiillinen? Minkä hyveen varjossa vaanii ylpeys ja mikä hyve hellii turhamaisuutta? Minkä hyveen helmoissa varttuu viha ja minkä kannoilla kolkuttelee vatsanpalvelu. Meidän tulee näet »hajottaa maahan järjen päätelmät ja jokainen varustus, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. " (2 Kor. 10:5)

Isät puhuvat arvostelukyvystä (diakrisis) yhtenä suurimmista hyveistä, sillä ilman sitä kilvoittelija lankeaa pois »kultaiselta keskitieltä» ja itse hyveistä saattaa tulla aiheita pahaan, paastoaja saattaa esim. ruveta ylpeilemään kilvoituksestaan, jonka varsinainen tarkoitus kuitenkin oli nöyrryttää sielua ja ruumista (oikealta tuleva kiusaus), joku taas saattaa vieraanvaraisuutta tekosyynä käyttäen langeta vatsanpalveluun (vasemmalta tuleva kiusaus).

tunnekylläinen vaikuttaminen:

Moraalisena aikakautena osa ihmisistä tulee näkemään Kristuksen todellisen minän ylemmällä hengenmaailman tasolla. Se ylittää suunnattomasti kaiken inhimillisen minuuden ja sen loisto ylittää kaiken, mitä ihmisen silloin on moraalin alalla mahdollista saavuttaa kaikkein korkeimpia moraalisia virikkeitä. Sillä tavalla siis eri kulttuurikausien vaikutus liittyy ihmisen sieluun. Korkeista ja yhä korkeammista maailmoista ihmiseen virtaa voimia, jotka alkavat hänessä vaikuttaa. Jo aistien havainnointi fyysisessä maailmassa on ihmeellistä, vieläkin ihmeellisempää nykyisin kehittyvä älyllisyys ja sen yhteys astraalimaailmaan, ja korkeammassa mielessä tunteet ja moraalisuus sekä niiden liittyminen hengenmaailmaan.

Pohtiessaan asiaa voi tämän kehityksen loogisestikin kokea, koska elämä aina ja kaikkialla sen vahvistaa. Antroposofia ennakoi tätä tietoisesti, sekä julkaistessaan pääpiirteittäin yleisiä totuuksia että myös tuodessaan esille ihmiskehityksen erityispiirteitä. Ulkomaailmassa älyllinen elämä luo kasvannaisia pyrkiessään dogmien muodostamiseen, mutta hengentieteessä pitää älyllisyyden muuttua henkevyydeksi, jotta se voisi ymmärtää hengentieteen esittämiä korkeampia tutkimustuloksia. – – –

Myötätunnosta lähimmäistä kohtaan

Vielä pitää ihmisolennon salatuissa syvyyksissä olla niitä voimia, joita kuvataan sanalla "rakkaus". Rakkaus ei pelkästään solmi siteitä ihmisten välille, vaan sitä tarvitsee myös yksityinen ihminen. Jollei ihminen pysty synnyttämään rakkauden voimaa, hänen olemuksensa myös autioituu ja kuivettuu. Ajatellaan vain sellaista ihmistä, joka on niin itsekkyyttä täynnä, ettei hän pysty rakastamaan. Vaikkakaan kukaan ihminen ei ole kokonaan sellainen, niin sellaisia ihmisiä siis kuitenkin voi tavata — nähdä sellaisia hahmoja, jotka eivät pysty rakastamaan. Jossakin ruumiistuksessa ei heissä synny minkäänlaista lämpöä, sellaista lämpöä, joka syntyy vain kun jotakin maailmassa rakastaa. On varsin surullista nähdä sellaisten hahmojen vaeltavan kuivina ja kuihtuneina maailmassa, jotka eivät tähän pysty. Sillä rakkaudessa on sellainen elinvoima, joka vielä syvemmälti liittyy olemukseemme, se synnyttää sitä ja pitää sen valppaana ja sitä elävöittää, siinä on vielä syvällisempi voima kuin usko itse.

Ja kuten olemme kääriytyneet uskonruumiiseen, jota toiselta kannalta katsoen nimitämme astraaliruumiiksi, niin meitä verhoaa rakkauden ruumis, sitä olemme toisista näkökohdista lähtien tottuneet nimittämään eetteriruumiiksi eli elämänruumiiksi. Sillä ensimmäisinä olemuksemme syvyyksistä kohoavat vaikuttamaan eetteriruumiista ne voimat, jotka ilmenevät ihmisen kyvyssä rakastaa, rakastaa kaikilla olemassaolon asteilla. Jos ihminen pystyisi poistamaan olemuksestaan rakkauden voiman kokonaan — jopa kaikkein itsekkäinkään ihminen ei siihen nimittäin pysty, sillä jumalan kiitos kuuluu ihmisen itsekkäisiin

Vaikken ole ollut lestadiolainen milloinkaan, -en silti ole jäänyt kokonaan vaille mainitsemaasi "aivopesua". Omien kokemuksienkin kautta asia on alkanut vähän avautumaan. Yhdessä liikkeessä on yhdet säännöt, toisessa toiset...

Joku voi ajatella että kehoitan ylenkatsomaan seurakunnan neuvoja, mutta en kehoita ylenkatsomaan vaan arvioimaan!

"Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on!"

Olen itsekin taistellut näitä totuttuja "itsestäänselvyyksiä" vastaan eikä se aina ole ollut helppoa että olisi asia heti paikalla auennut. Monesti etäisyyden saaminen tiettyihin asioihin/ilmiöihin/henkilöihin auttaa ajattelemaan objektiivisemmin...

Jeesus hämmästytti aikalaisiaan ja hämmästyttää yhä niitä, jotka lukevat hänestä. Hämmästyttäviä eivät olleet vain hänen tekonsa ja opetuksensa, vaan myös tapa jolla hän kohteli ihmisiä. Mikä oli Jeesuksen opetuksen ydin ja mitä pitäisi ajatella ns. ihmeteoista. Nyt kysymme, miten Jeesus kohteli ihmisiä. Tämä on meille tärkeä aihe siitäkin syytä, että voimme samaistua Jeesuksen ajan ihmisiin ja uskoa, että Vapahtaja kohtelee yhä meitäkin samalla tavalla kuin tuolloin kohtaamiaan.

Ensimmäinen Jeesuksen yllätys oli siinä, miten hän kohteli lapsia. Kerrotaan, että kun äidit halusivat tuoda lapsia Jeesuksen luo, Jeesuksen omat opetuslapset estelivät. Tuo sana tarkoittaa oikeastaan, että puhuttelivat tylysti ja hätistelivät matkoihinsa. Heidän mielestään Jeesuksella oli tärkeämpääkin tekemistä. Mutta Jeesuksella ei ollut tärkeämpää puuhaa. Tärkeämpää ei olekaan kuin lasten kanssa oleminen ja heidän siunaamisensa. Juuri tässä yhteydessä Jeesus sanoi tunnetut sanansa: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni , älkääkä estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark 10:14)

Jeesus kohteli lapsia aivan poikkeuksellisella tavalla. Kaukana ei ollut ajallisesti eikä maantieteellisesti se antiikki, jossa sairaita tai muuten epätoivottuja lapsia saatettiin jättää heitteille. Juutalaisilla oli tässä ympäristöään korkeampi moraali niin kuin monissa kuissakin asioissa, mutta siinäkin yhteiskunnassa Jeesuksen tapa kohdella lapsia oli vallankumouksellinen.

On paljon pohdittu sitä, mitä tuo lasten kaltaisuus tarkoittaisi. Jeesus antaa itse lisäselityksen tuohon lapsen kaltaisuuteen. ”Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark 10:15)

Mikä lasten kaltaisuudessa tai lasten tavassa ottaa Jumalan valtakunta vastaan on esimerkillistä? Jeesus ymmärsi, että Jumalan valtakunnan kannalta lapset eivät ole ongelma vaan ongelmana ovat aikuiset. Aikuiset luulevat, että lasten pitää ensin tulla ymmärtävään ikään, tulla aikuisten kaltaisiksi, jotta he voisivat uskoa Jumalaan ja siten päästä Jumalan valtakuntaan. Mutta Jeesus sanoi, että asia on päin vastoin. Aikuisten tulee tulla lasten kaltaisiksi. Aikuiset tekevät vastarintaa. He eivät halua luopua synneistään. Ja he haluavat välttämättä tehdä itse jotakin osoittaakseen kelpaavansa. Lapset ottavat lahjan vastaan.

Fariseukset torjuivat Jeesuksen, koska he sitoivat Jumalan valtakunnan lain noudattamiseen. lapset eivät tulleet Jeesuksen luo lain noudattajina vaan siunausta tarvitsevina.

Jeesus ei vain antanut lapselle ihmisarvoa vaan katsoi, että Jumalan valtakunta kuuluu lapsillekin ja vielä, että heidän tapansa ottaa tuo valtakunta vastaan, oli esimerkillinen myös vanhemmille.

Se minkä arvon Jeesus antoi lapsille, näkyy toisessakin kohdassa. Jeesus sanoi eräät kaikkein kovimmista sanoistaan niistä, jotka kohtelevat lapsia huonosti. Jeesus sanoi, että niiden kaulaan, jotka viettelevät yhdenkin lapsen, tulisi laittaa myllynkivi ja upottaa meren syvyyteen. Tarkasti ottaen Jeesus sanoi, että joka viettelee yhdenkin, joka uskoo minuun, hänelle pitäisi tehdä noin. Jeesuksen mukaan siis lapsikin voi uskoa häneen. Ja toiseksi, on kysymys siitä, että viettelee pois uskosta. Tätä meidän on syytä ajatella.

Jumalan vastustaminen ilmenee tässä maailmassa hänen sanansa siis Raamatun laiminlyömisenä. Jos Raamatun laiminlyöminen on Jumalan vastustamista, niin eikö silloin myös se, että laiminlyömme lasten kristillisen kasvatuksen, tule lähelle sitä, että viettelemme lapset pois uskosta. Meidän tehtävämme on opettaa lapsille iltarukous ja lukea heille Raamattua.
enää syntiä tee.

Armo ei ole sitä, ettei välitä tai että ajattelisi, ettei se nyt niin paha asia ole. Päinvastoin. Vasta kun on tuomio, voi olla armo. Anteeksi voi saada vain se, joka tietää rikkoneensa, ei se, joka ajattelee, ettei tämä nyt niin kummonen synti ollutkaan.

Vanhat heränneet puhuivat siitä, että on hyvä odottaa Herraa. Tämä ajatushan on mm. Raamatun psalmeissa ja Valitusvirsissä. Suuren uskon tuntomerkki on tämän kertomuksen mukaan myös se, että se myöntää, ettei ole arvollinen siihen hyvyyteen, mitä Jumala osoittaa. Suuri usko myöntää oman pienuutensa.

Ehkä kertomus kanaanilaisesta naisesta on talletettu Raamattuun siksi, että hän ei ole viimeinen ihminen, joka on joutunut odottamaan Jumalan apua. Hän voi olla avuksi monelle kohtalotoverilleen. Jumalan apu tuntuu viipyvän, mutta se tulee.


Miten Jeesus siis kohteli ihmisiä? Yllättävästi. Suorastaan häkellyttävällä tavalla. Lapset hän asetti esikuviksi. Fariseukset ja lainopettajat hän pani miettimään omia syntejään. Aviorikoksen tehneelle ja kivitystuomiota odottaneelle naiselle hän antoi anteeksi ja lähetti tämän elämään uutta elämää. Kanaanilaisen naisen uskoa hän kasvatti vaikenemalla ja torjumalla.

Raamatun sanassa Jeesus yhä kohtaa ihmisiä. Kun luemme Raamattua, annamme hänelle mahdollisuus yllättää meidätkin.

Rauhansanalaisillakin ole omia perinäissääntöjä? Pohjanmaalla hyvinkin konservativista porukkaa..

"Matt 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin."

Tämä on erittäin tärkeä Raamatun opetus.

Ruumiinjäsenet joita Jeesus käskee tässä heittää pois eivät ole niinkään teknisiä vekottimia kuten TV vaan paremminkin ihmisen sisäisiä ominaisuuksia. Ne ovat osaa sitä omaa egoa ja lihallista IDENTITEETTIÄ.

Kun ihminen luovuttaa syntinsä Jeesukselle, Jeesus vapauttaa juuri näistä sisäisistä ominaisuuksista, himoista ja tarpeista. Vl uskolle tämä kaikki näyttää olevan vierasta asiaa ja aivan liian vaikeaa ymmärrettäväksi. Vl-synninpäästö ei tehoakaan näihin samalla tavalla kuin Jeesuksen oma Anteeksiantamus. Ihminen ei voi omasta voimastaan eikä kenenkään toisenkaan voimasta nyhtää itsestään synnin juuria.

Syntipukkia on turha etsiä itsensä ulkopuolelta kuten toisista ihmisistä tai televisiosta. Synninteon tarve on ihmisessä itsessään ja oikein käsiteltynä = Pyhän Hengen hoidettavaksi luovutettuna siitä voidaan päästä eroon.

A. Acimlainen kirjoitti:

"Matt 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin."

Tämä on erittäin tärkeä Raamatun opetus.

Ruumiinjäsenet joita Jeesus käskee tässä heittää pois eivät ole niinkään teknisiä vekottimia kuten TV vaan paremminkin ihmisen sisäisiä ominaisuuksia. Ne ovat osaa sitä omaa egoa ja lihallista IDENTITEETTIÄ.

Kun ihminen luovuttaa syntinsä Jeesukselle, Jeesus vapauttaa juuri näistä sisäisistä ominaisuuksista, himoista ja tarpeista. Vl uskolle tämä kaikki näyttää olevan vierasta asiaa ja aivan liian vaikeaa ymmärrettäväksi. Vl-synninpäästö ei tehoakaan näihin samalla tavalla kuin Jeesuksen oma Anteeksiantamus. Ihminen ei voi omasta voimastaan eikä kenenkään toisenkaan voimasta nyhtää itsestään synnin juuria.

Syntipukkia on turha etsiä itsensä ulkopuolelta kuten toisista ihmisistä tai televisiosta. Synninteon tarve on ihmisessä itsessään ja oikein käsiteltynä = Pyhän Hengen hoidettavaksi luovutettuna siitä voidaan päästä eroon.

En enää kovin paljon jaksaisi roikkua täällä. Tuntuu etten herää unestani jos pysyttelen menneessä.

Vai tulisiko minun ajatella koko vl-liikettä kuin yhtenä veljenä, jonka teot vielä peittävät minulta Kristuksen kasvot, mutta jos suostun luovuttamaan menneen pimeyden armon ja valkeuden Hengelle, tuo kollektiivinen veli (ennen niin musta!)alkaa säteillä taivaan valoa?

Miten voisin vaihtaa kaunan ihmeeseen?

IOK kirjoitti:

En enää kovin paljon jaksaisi roikkua täällä. Tuntuu etten herää unestani jos pysyttelen menneessä.

Vai tulisiko minun ajatella koko vl-liikettä kuin yhtenä veljenä, jonka teot vielä peittävät minulta Kristuksen kasvot, mutta jos suostun luovuttamaan menneen pimeyden armon ja valkeuden Hengelle, tuo kollektiivinen veli (ennen niin musta!)alkaa säteillä taivaan valoa?

Miten voisin vaihtaa kaunan ihmeeseen?

Niin milloinkana saammekaan ACIM palstan. Siellä voitaisiin kirjoittaa toisenlaisessa hengessä. Sitäpaitsi ACIM:lla on helpompi perustella Rakkauden periaatetta kuin Raamatulla koska se on Jeesuksen (Anteeksiantamuksen) sanelema mutta Raamattu on tavallisten syntisten ihmisten kirjoittama ja suoraa Jeesus sitaattia on niin vähän. ACIM:ssa sitä on yli 1000 sivua! ;)

A. Acimlainen kirjoitti:

Niin milloinkana saammekaan ACIM palstan. Siellä voitaisiin kirjoittaa toisenlaisessa hengessä. Sitäpaitsi ACIM:lla on helpompi perustella Rakkauden periaatetta kuin Raamatulla koska se on Jeesuksen (Anteeksiantamuksen) sanelema mutta Raamattu on tavallisten syntisten ihmisten kirjoittama ja suoraa Jeesus sitaattia on niin vähän. ACIM:ssa sitä on yli 1000 sivua! ;)

joskus kirjoittaneenikin. Ilmeisesti meitä on vielä niin vähän.

Vai olisiko tällä se merkitys että meidän on pysyteltävä nimenomaan tällä palstalla? "Maailmassa mutta ei maailmasta ..."

A. Acimlainen kirjoitti:

"Matt 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin."

Tämä on erittäin tärkeä Raamatun opetus.

Ruumiinjäsenet joita Jeesus käskee tässä heittää pois eivät ole niinkään teknisiä vekottimia kuten TV vaan paremminkin ihmisen sisäisiä ominaisuuksia. Ne ovat osaa sitä omaa egoa ja lihallista IDENTITEETTIÄ.

Kun ihminen luovuttaa syntinsä Jeesukselle, Jeesus vapauttaa juuri näistä sisäisistä ominaisuuksista, himoista ja tarpeista. Vl uskolle tämä kaikki näyttää olevan vierasta asiaa ja aivan liian vaikeaa ymmärrettäväksi. Vl-synninpäästö ei tehoakaan näihin samalla tavalla kuin Jeesuksen oma Anteeksiantamus. Ihminen ei voi omasta voimastaan eikä kenenkään toisenkaan voimasta nyhtää itsestään synnin juuria.

Syntipukkia on turha etsiä itsensä ulkopuolelta kuten toisista ihmisistä tai televisiosta. Synninteon tarve on ihmisessä itsessään ja oikein käsiteltynä = Pyhän Hengen hoidettavaksi luovutettuna siitä voidaan päästä eroon.

mutta tarkataanpa lähemmin mitä tuossa sanotaan:

Ensinnäkin siinä käsketään repimään silmää irti, mutta niin kuin molemmat meistä ymmärsimme, että ehkä silmän repiminen ei ole paras vaihtoehto, sillä eihän Kristuskaan niin tehnyt.

Mutta sanoit, että kysymyksessä oman lihallisen mielen irti repimistä...Kyllä tässä siitäkin voitaisiin puhua, mutta tämän lihallisen mielen irti repiminen on tehtävä jo parannusta tehdessä, sillä se joka ei kadu ja halua luopua lihallisesta mielestään, se ei taida taivaan valtakuntaan astua.
Siis ei suinkaan ole väärin tulkita tuota asiaa noin, sillä siinähän puhutaan juuri elämään sisälle tulemisesta. Mutta huomaappa missä yhteydessä jae on sanottu, Jeesus puhuu nyt siitä, että kuinka me välttäisimme joutumista synnin alaisuuteen, eikä tällainen onnistu muulta kuin uskovaiselta, sillä Herra Henki siinä asuu.


Niin, että kyllä minä haluan ymmärtää tässä myös jotain muuta. Minut langettaa syntiin televisiota katsellessa kolme asiaa. Ensimmäinen on silmäni, mikä sitä näkee, mutta siitä en halua luopua, sillä ilman sitä on minun vaikeampi rakastaa lähimmäistä. Toinen on lihallinen mieleni ja sitä koitankin kokoajan tukahduttaa, mutta yksin jäädessäni se voittaa. Ja kolmas on televisio, jota ilman en olisi siihen syntiin langennut, enkö siis koittaisi myös päästä tästä televisiosta eroon, kun olen harkinnut näiden kahden muunkin eroon repäisemistä?
Sillä jos yksi noista kolmesta asiasta puuttuu, niin jää syntini tekemättä. Silmää minun ei kannata repiä, lihallista mielestä en pääse kokonaan eroon heikkouteni tähden, mutta televisiosta kykenen pääsemään pois, kun hävitän sen silloin, kun minussa Pyhä Henki vaikuttaa.

Miksi en siis rikkoisi televisiotani?

erasvl kirjoitti:

mutta tarkataanpa lähemmin mitä tuossa sanotaan:

Ensinnäkin siinä käsketään repimään silmää irti, mutta niin kuin molemmat meistä ymmärsimme, että ehkä silmän repiminen ei ole paras vaihtoehto, sillä eihän Kristuskaan niin tehnyt.

Mutta sanoit, että kysymyksessä oman lihallisen mielen irti repimistä...Kyllä tässä siitäkin voitaisiin puhua, mutta tämän lihallisen mielen irti repiminen on tehtävä jo parannusta tehdessä, sillä se joka ei kadu ja halua luopua lihallisesta mielestään, se ei taida taivaan valtakuntaan astua.
Siis ei suinkaan ole väärin tulkita tuota asiaa noin, sillä siinähän puhutaan juuri elämään sisälle tulemisesta. Mutta huomaappa missä yhteydessä jae on sanottu, Jeesus puhuu nyt siitä, että kuinka me välttäisimme joutumista synnin alaisuuteen, eikä tällainen onnistu muulta kuin uskovaiselta, sillä Herra Henki siinä asuu.


Niin, että kyllä minä haluan ymmärtää tässä myös jotain muuta. Minut langettaa syntiin televisiota katsellessa kolme asiaa. Ensimmäinen on silmäni, mikä sitä näkee, mutta siitä en halua luopua, sillä ilman sitä on minun vaikeampi rakastaa lähimmäistä. Toinen on lihallinen mieleni ja sitä koitankin kokoajan tukahduttaa, mutta yksin jäädessäni se voittaa. Ja kolmas on televisio, jota ilman en olisi siihen syntiin langennut, enkö siis koittaisi myös päästä tästä televisiosta eroon, kun olen harkinnut näiden kahden muunkin eroon repäisemistä?
Sillä jos yksi noista kolmesta asiasta puuttuu, niin jää syntini tekemättä. Silmää minun ei kannata repiä, lihallista mielestä en pääse kokonaan eroon heikkouteni tähden, mutta televisiosta kykenen pääsemään pois, kun hävitän sen silloin, kun minussa Pyhä Henki vaikuttaa.

Miksi en siis rikkoisi televisiotani?

On tietysti hyvä ottaa huomioon kaikki mikä tukee oikealla tiellä pysymistä, ulkoisetkin asiat.

Mutta silti jos esim. pidät TV:tä syntinä ja se silti sinua kiinnostaa niin mieti miksi kiinnostaa.

A. Acimlainen kirjoitti:

Niin milloinkana saammekaan ACIM palstan. Siellä voitaisiin kirjoittaa toisenlaisessa hengessä. Sitäpaitsi ACIM:lla on helpompi perustella Rakkauden periaatetta kuin Raamatulla koska se on Jeesuksen (Anteeksiantamuksen) sanelema mutta Raamattu on tavallisten syntisten ihmisten kirjoittama ja suoraa Jeesus sitaattia on niin vähän. ACIM:ssa sitä on yli 1000 sivua! ;)

ACIM on tärkeämpi kirja kuin raamattu.
Miksi asicmlainen uskot näin, miksi et pohjaa uskoasi raamattuun, kun sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, miksi?

Ja nyt sinun täytyy rehellisesti myöntää, että raamatun mukaan sinua ei kannata uskoa.

Mooseksen laissa on sanottu:
26. Kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on sorkat, mutta ei kokonaan halkinaiset, ja jotka eivät märehdi, olkoot teille saastaiset; jokainen, joka niihin koskee, olkoon saastainen.

Mikä tarkoittaa, että ne ihmiset, jotka eivät kaikkea kuulemaansa, lukemaansa ja oppimaansa jaottele, toisin sanoen, heillä on sorkat, mitkä eivät ole kahtia jakautuneet, niin kuin uskovaisella on, he ovat siis saastaisia. Eivätkä he märehdi oppimaansa, vaan he nielevät sen suoraan tietämättä mitä syö. Siis se joka näitä ihmisiä syö, eli kuulee, se olkoon saastainen, sillä tällaiset ihmiset ovat saastaisia, koska he eivät eroittele hyvää pahasta, eikä heitä kannata opettajina pitää.

Jos sinulla ei ole halkinaisia sorkkia acim-kirjan suhteen, niin silloin raamattu sinut saastaiseksi tuomitsee, eikö näin ole?
Eikö nyt siis kaikki ne, jotka raamattua uskovat, saa täyden oikeuden olla sinua kuulematta ja heitä suorastaan laissa siihen kielletään.

Vai miten itse ymmärrät tämän kohdan?

A. Acimlainen kirjoitti:

On tietysti hyvä ottaa huomioon kaikki mikä tukee oikealla tiellä pysymistä, ulkoisetkin asiat.

Mutta silti jos esim. pidät TV:tä syntinä ja se silti sinua kiinnostaa niin mieti miksi kiinnostaa.

kerroin vain, kuinka minä itse sen kautta olen monesti langennut.
Mutta jos minulla ei ole esim. tuota lihallista mieltä voimassa, niin enhän silloin lankea syntiin.

Minua kiinnostaa tv juuri tuon synnin tähden.

erasvl kirjoitti:

ACIM on tärkeämpi kirja kuin raamattu.
Miksi asicmlainen uskot näin, miksi et pohjaa uskoasi raamattuun, kun sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, miksi?

Ja nyt sinun täytyy rehellisesti myöntää, että raamatun mukaan sinua ei kannata uskoa.

Mooseksen laissa on sanottu:
26. Kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on sorkat, mutta ei kokonaan halkinaiset, ja jotka eivät märehdi, olkoot teille saastaiset; jokainen, joka niihin koskee, olkoon saastainen.

Mikä tarkoittaa, että ne ihmiset, jotka eivät kaikkea kuulemaansa, lukemaansa ja oppimaansa jaottele, toisin sanoen, heillä on sorkat, mitkä eivät ole kahtia jakautuneet, niin kuin uskovaisella on, he ovat siis saastaisia. Eivätkä he märehdi oppimaansa, vaan he nielevät sen suoraan tietämättä mitä syö. Siis se joka näitä ihmisiä syö, eli kuulee, se olkoon saastainen, sillä tällaiset ihmiset ovat saastaisia, koska he eivät eroittele hyvää pahasta, eikä heitä kannata opettajina pitää.

Jos sinulla ei ole halkinaisia sorkkia acim-kirjan suhteen, niin silloin raamattu sinut saastaiseksi tuomitsee, eikö näin ole?
Eikö nyt siis kaikki ne, jotka raamattua uskovat, saa täyden oikeuden olla sinua kuulematta ja heitä suorastaan laissa siihen kielletään.

Vai miten itse ymmärrät tämän kohdan?

synnistä ja kuolemasta, Kristuksen laki (anteeksiantamus) taas viattomuudesta ja elämästä.

Jos Kristus asuu uskon kautta sydämessäsi, niin miksi yhä korostat synnin ja kuoleman lakia.

erasvl kirjoitti:

ACIM on tärkeämpi kirja kuin raamattu.
Miksi asicmlainen uskot näin, miksi et pohjaa uskoasi raamattuun, kun sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, miksi?

Ja nyt sinun täytyy rehellisesti myöntää, että raamatun mukaan sinua ei kannata uskoa.

Mooseksen laissa on sanottu:
26. Kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on sorkat, mutta ei kokonaan halkinaiset, ja jotka eivät märehdi, olkoot teille saastaiset; jokainen, joka niihin koskee, olkoon saastainen.

Mikä tarkoittaa, että ne ihmiset, jotka eivät kaikkea kuulemaansa, lukemaansa ja oppimaansa jaottele, toisin sanoen, heillä on sorkat, mitkä eivät ole kahtia jakautuneet, niin kuin uskovaisella on, he ovat siis saastaisia. Eivätkä he märehdi oppimaansa, vaan he nielevät sen suoraan tietämättä mitä syö. Siis se joka näitä ihmisiä syö, eli kuulee, se olkoon saastainen, sillä tällaiset ihmiset ovat saastaisia, koska he eivät eroittele hyvää pahasta, eikä heitä kannata opettajina pitää.

Jos sinulla ei ole halkinaisia sorkkia acim-kirjan suhteen, niin silloin raamattu sinut saastaiseksi tuomitsee, eikö näin ole?
Eikö nyt siis kaikki ne, jotka raamattua uskovat, saa täyden oikeuden olla sinua kuulematta ja heitä suorastaan laissa siihen kielletään.

Vai miten itse ymmärrät tämän kohdan?

Raamatun Jeesus ja ACIM:n Jeesus on täsmälleen sama.

Sen sijaan irtisanoudun vanhoillislestadiolaisten tavasta selittää Raamattua.

Ymmärrän vertauskuvasi märehtimisestä. ACIM:n opiskelu tähtää siihen että ihminen oppii Pyhän Hengen avulla erottamaan mikä on todellista ja mikä harhaa, mikä Rakkautta ja mikä pelkoa.

IOK kirjoitti:

synnistä ja kuolemasta, Kristuksen laki (anteeksiantamus) taas viattomuudesta ja elämästä.

Jos Kristus asuu uskon kautta sydämessäsi, niin miksi yhä korostat synnin ja kuoleman lakia.

Sydämessäni on tullut halu pitäytyä kuoleman laissa, sillä myönnän että laki on hyvä, eikä enää minulle kuolemaksi, ja tahtoni on laissa pysyä. Kuoleman laki on vain niille kuolemaksi, jotka sen kautta koittavat löytää elämää. Niille se on elämäksi, jotka sen kautta ovat itsensä kuollettaneet Herran voimasta...eikö näin? Nyt siis laki on minut elämään ohjannut, ja synnit anteeksi uskottuani, on haluni laissa pysyä.
Pitäisikö minun nyt välttää hyvää tekemästä ja lakia noudattamasta? Pitäisikö minun unohtaa rakkaus?



Kuinka niin korostan lakia? Otin vain yhden raamatun kohdan joka auttaa meitä kaikkia uskovaisia ja uskottomiakin, että me valtakuntaa lähestyisimme. Kristus on lain täyttymys, eikä kumoutus. Minkä tähden Kristus uskovaisena korosti niin paljon lakia, ettei yhdessäkään kohdassa sitä rikkonut? Sen tähden koska laki on hyvä ja hän halusi meitä uskovaisia esimerkillään opettaa. Tämä Kristuksen elämän tyyli opettaa meitä rakkauteen, ja jos eläisimme kuten Kristus, olisimme autuaita, vaan ihmiselleppä se on mahdotonta, siksi voidaan sanoa tätä Kristuksen esimerkkiä uskovaisille tarkoitetuksi, niille, jotka ovat Kristuksen laissa.

Jos Kristus olisi uskonut niitä, joilla ei ole halkinaisia sorkkia, niin hän olisi väärään haksahtanut, emmekö siis mekin ottaisi hänestä esimerkkiä?

Etkö itsekkin korosta lakia, toisin sanoen rakkautta. Vai oletteko luopuneet kononaan rakkauden saarnaamisesta, silloin kun sanoitte uskoon tulleenne?

Kristuksen lakia saarnataan niille, jotka haluavat synnit anteeksi uskoa.

A. Acimlainen kirjoitti:

Raamatun Jeesus ja ACIM:n Jeesus on täsmälleen sama.

Sen sijaan irtisanoudun vanhoillislestadiolaisten tavasta selittää Raamattua.

Ymmärrän vertauskuvasi märehtimisestä. ACIM:n opiskelu tähtää siihen että ihminen oppii Pyhän Hengen avulla erottamaan mikä on todellista ja mikä harhaa, mikä Rakkautta ja mikä pelkoa.

mutta silti et arvioi sillä Pyhällä Hengellä ollenkaan acim kirjaa, vaan raamattua, vaikka pikemminkin pitäisi olla toisin päin, eikö näin?

Mistä vl tavasta tulkita raamattua sitoudut irti?
ai tuosta märehtimisestä?
Kuinka sitten itse ymmärrät sen?

erasvl kirjoitti:

mutta silti et arvioi sillä Pyhällä Hengellä ollenkaan acim kirjaa, vaan raamattua, vaikka pikemminkin pitäisi olla toisin päin, eikö näin?

Mistä vl tavasta tulkita raamattua sitoudut irti?
ai tuosta märehtimisestä?
Kuinka sitten itse ymmärrät sen?

varmaankin arvioida Pyhällä Hengellä.
Sillä jos Pyhä Henki on raamattua vastaan, niin raamattua ei tule uskoa. En tiedä voiko näin tapahtua, mutta jos voi, niin mieluummin uskoa Pyhää Henkeä.

erasvl kirjoitti:

mutta silti et arvioi sillä Pyhällä Hengellä ollenkaan acim kirjaa, vaan raamattua, vaikka pikemminkin pitäisi olla toisin päin, eikö näin?

Mistä vl tavasta tulkita raamattua sitoudut irti?
ai tuosta märehtimisestä?
Kuinka sitten itse ymmärrät sen?

Märehtiminen OK. Ymmärsin ja ilmeisesti olemme samaa mieltä.

Avainten valta-asian tulkitsette pelaten omaan pusiinne. Olen keskustellut asiasta pitkän aikaa palstalla ja seurannut teidän ajattelutapaanne ja näyttää yhä selvemmältä että te ette kertakaikkiaan ymmärrä tätä asiaa. Sovitus ITSESSÄÄN ei olekaan teille se ylin ja korkein päämäärä vaan se että TE saatte olla Sovitusta KONTROLLOIMASSA. Te ette palvo Jumalaa vaan omaa minäänne tässä ja käytännössä väitätte että se on tämä lihallinen minä joka "avaimet" on saanut. ACIM:ssa JEESUS sanoo olevansa Sovituksesta päävastuussa vaikka koko tehtävässä on KAIKILLA oma osuutensa jonka edelleen Jeesus ACIM:ssa lupaa ITSE SANELLA JOKAISELLE.

Sovituksen edessä on sen oman minän oltava HILJAA. Silloin voi Pyhä Henki teidän kauttanne toimia. Te ette malta olla hiljaa Pyhyyden edessä vaan sekoitatte oman minänne ja Pyhän Hengen. Ja kun muut eivät kumarra teidän lihallista egoanne te ajattelette että nämä eivät nöyrry parannukseen.

Kyllä minä sen ymmärrän ihan samalla tavalla, sen Raamatunkohdan ja sovellan samalla tavalla myös.

Ainoa ero "teikäläisiin" nähden lienee se, mihin asetamme rajat ja mistä koemme tulevamme langetetuiksi. Itselleni esim. televisio ei ole yhtään sen suurempi "langettaja" kuin internettikään: -kummastakin osaan valikoida huolella mitä katson! Olen sitä mieltä että tuo vl:ien aika yleisesti kuvaama "heikkous" on hieman teennäistä ulkonaisen pyhyyden esittämistä tai jonkinlaista oman kilven kiillottamista jotta tehtäisiin ulkonaista eroa "epäuskoisiin".

En millään jaksa uskoa että joku on NIIN "heikko" että lankeaa tukan värjäämisestä, muttei kihartamisesta tai kykenee internetissä valikoimaan ohjelmat, muttei teeveetä katsottaessa? Tai on myöskin kovin vaikeaa uskoa jonkun olevan niin "heikko" että lankeaa korvakoruista, muttei kaulakorústa? jne. jne.


Kyllä näitä "perinnäissääntöjä" on ihan joka liikkeessä, helluntailaisilla on esim. tupakointikielto ja muita kummallisia asioita, jotkut kirkkoon kuuluvat toisten herätysliikkeitten jäsenet kieltävät lapsiaan esim. osallistumasta lukion vanhaintansseihin (täälläpäin on sellainen tapa). Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään noista hullunkurisista ja monesti ristiriitaisistakin "säännöistä"...

OIKEASTI tällainen kuvatunlainen "heikkous" voisi ehkä iskeä esim. jos puolisot käyvät eri tansseissa, itse en ainakaan niin tekisi! Tai joku joka OIKEASTI on ollut ihka oikea alkoholisti, voisi väittää uskottavasti että hän "lankeaa" jo yhdestäkin ryypystä, mutta jos uskovainen "pelkää" jo yhtä saunaoluttakin niin MINUN mielestäni se ei ole oikeaa "heikkoutta" vaan teeskentelyä. Anteeksi vaan, en tahdo loukata!

Olen sen verran kokenut ja saanut "maistaa maailmaa" elämäni aikana että ei tarvitse puhua mistään kuvitelmista vaan omakohtaisesti koetuista asioista. Minullakin on monia ystäviä (ei-vl:iä) jotka ovat "lankeavinaan" jo siitäkin jos näkevät minun juovan yhden oluen... -se nyt on jo kaiken huippu! Langeta nyt toisen ihmisen tekemisistä!!!

Ja nämä ovat useimmiten juuri pullossa kasvaneita uskovaisten kotien lapsia jotka eivät milloinkaan ole välttämättä edes maistaneet olutta josta puhuvat...

IOK kirjoitti:

En enää kovin paljon jaksaisi roikkua täällä. Tuntuu etten herää unestani jos pysyttelen menneessä.

Vai tulisiko minun ajatella koko vl-liikettä kuin yhtenä veljenä, jonka teot vielä peittävät minulta Kristuksen kasvot, mutta jos suostun luovuttamaan menneen pimeyden armon ja valkeuden Hengelle, tuo kollektiivinen veli (ennen niin musta!)alkaa säteillä taivaan valoa?

Miten voisin vaihtaa kaunan ihmeeseen?

Mikä pitää sinua kiinni unessasi? (Tai minua omassani)
Ehkäpä unessa on jotain mikä vieläkin miellyttää ja jos unesta haluaa herätä niin siitä miellyttävästä pitää myös luopua (koska se ei kaikessa miellyttävyydessäänkään ole mitään Todellisuuden rinnalla) ja koska ihminen on joko valveilla tai unessa, ei jotain siltä väliltä. Kuitenkin Todellisuus antaa Kaiken eli on valitsemisen arvoinen.

A. Acimlainen kirjoitti:

Märehtiminen OK. Ymmärsin ja ilmeisesti olemme samaa mieltä.

Avainten valta-asian tulkitsette pelaten omaan pusiinne. Olen keskustellut asiasta pitkän aikaa palstalla ja seurannut teidän ajattelutapaanne ja näyttää yhä selvemmältä että te ette kertakaikkiaan ymmärrä tätä asiaa. Sovitus ITSESSÄÄN ei olekaan teille se ylin ja korkein päämäärä vaan se että TE saatte olla Sovitusta KONTROLLOIMASSA. Te ette palvo Jumalaa vaan omaa minäänne tässä ja käytännössä väitätte että se on tämä lihallinen minä joka "avaimet" on saanut. ACIM:ssa JEESUS sanoo olevansa Sovituksesta päävastuussa vaikka koko tehtävässä on KAIKILLA oma osuutensa jonka edelleen Jeesus ACIM:ssa lupaa ITSE SANELLA JOKAISELLE.

Sovituksen edessä on sen oman minän oltava HILJAA. Silloin voi Pyhä Henki teidän kauttanne toimia. Te ette malta olla hiljaa Pyhyyden edessä vaan sekoitatte oman minänne ja Pyhän Hengen. Ja kun muut eivät kumarra teidän lihallista egoanne te ajattelette että nämä eivät nöyrry parannukseen.

Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta lähestynyt; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi (Mark. 1:15) Näin Jeesus julisti Galileassa. Helluntaina jätti sovintosaarnan viran omille opetuslapsilleen. Synnit mitkä päästätte maan päällä on taivaassakin päästetty.(vapaasti muotoilleen Johanneksen evankeliumia) Näin se jatkunut tähän päivään asti. Syntien päästöä julistetaan yhdestä laumasta, jolla on keskinäinen rakkaus ja uskon ymmärrys. Raamatun opetus ei ole sellainen, että on monta laumaa jolla ei ole Hengen yhteyttä. Koska uskon ymmärrys ei ole sama. Anteeksiantamuksen armo on niin välttämätön, että ilman sitä ei pysy uskovaisena. Tätä synninpäästön julistusta kuulee vain vanhollislestatiolaisten keskellä. Kuka uskoo meidän saarnamme? Jesajakin(luku 53)tuskaili aikoinaan. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Evenkeliumi tarkoittaa juuri synninpäästöä! Tälle kutsulle kannattaa olla kuuliainen! Silloin kun synti vaihtuu armoon aukeaa taivastie! Käy toki seuroissa A. Acimlainen!

Wille kirjoitti:

Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta lähestynyt; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi (Mark. 1:15) Näin Jeesus julisti Galileassa. Helluntaina jätti sovintosaarnan viran omille opetuslapsilleen. Synnit mitkä päästätte maan päällä on taivaassakin päästetty.(vapaasti muotoilleen Johanneksen evankeliumia) Näin se jatkunut tähän päivään asti. Syntien päästöä julistetaan yhdestä laumasta, jolla on keskinäinen rakkaus ja uskon ymmärrys. Raamatun opetus ei ole sellainen, että on monta laumaa jolla ei ole Hengen yhteyttä. Koska uskon ymmärrys ei ole sama. Anteeksiantamuksen armo on niin välttämätön, että ilman sitä ei pysy uskovaisena. Tätä synninpäästön julistusta kuulee vain vanhollislestatiolaisten keskellä. Kuka uskoo meidän saarnamme? Jesajakin(luku 53)tuskaili aikoinaan. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Evenkeliumi tarkoittaa juuri synninpäästöä! Tälle kutsulle kannattaa olla kuuliainen! Silloin kun synti vaihtuu armoon aukeaa taivastie! Käy toki seuroissa A. Acimlainen!

Tämä "Tätä synninpäästön julistusta kuulee vain vanhollislestatiolaisten keskellä."

Kokemukseni mukaan sitä kuulee monessa muussa paikassa. :))


"Syntien päästöä julistetaan yhdestä laumasta, jolla on keskinäinen rakkaus ja uskon ymmärrys."

Teillä se uskonymmärrys on yhteistä silloinkin kun se pysyttelee epäolennaisissa asioissa joilla ei ole mitään tekemistä Sovituksen kanssa. Sitten te väitätte että ne joilla ei näin ole eivät ole samassa Hengessä. Otetaan esimerkiksi korvakorut. Olen itse kuullut kuinka vl:t lukevat jo korvakorujen perusteella jonkun "uskottomaksi". Pitää kyetä erottamaan Hengelliset asiat toisarvoisuuksista.
Laumaa jota Jeesus tarkoitta eivät rajaa toisarvoiset asiat.

A. Acimlainen kirjoitti:

Tämä "Tätä synninpäästön julistusta kuulee vain vanhollislestatiolaisten keskellä."

Kokemukseni mukaan sitä kuulee monessa muussa paikassa. :))


"Syntien päästöä julistetaan yhdestä laumasta, jolla on keskinäinen rakkaus ja uskon ymmärrys."

Teillä se uskonymmärrys on yhteistä silloinkin kun se pysyttelee epäolennaisissa asioissa joilla ei ole mitään tekemistä Sovituksen kanssa. Sitten te väitätte että ne joilla ei näin ole eivät ole samassa Hengessä. Otetaan esimerkiksi korvakorut. Olen itse kuullut kuinka vl:t lukevat jo korvakorujen perusteella jonkun "uskottomaksi". Pitää kyetä erottamaan Hengelliset asiat toisarvoisuuksista.
Laumaa jota Jeesus tarkoitta eivät rajaa toisarvoiset asiat.

Voidaan kysyä ovatko Jumalan lapset erimielisiä vaikkapa vanhurskauttamisopista?! Ei voi! Käsitys kuinka ihminen pääsee uskovaiseksi on aivan keskeistä uskoon syntymiselle. Paavalihan ymmärsi, että "vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (room.1:17) Tämä on Raamatun perustus!
Näistä kysymyksistä on turha väitellä. Niillä joilla ei ole katumisen tuntoa ei voi koskaan tule ymmärtämään anteeksiantamuksen voimaa.

Vielä niistä epäolennaisuuksista. Usko tulee ensin, sen jälkeen tulevat uskon hedelmät. Parannuksen tehdessään useat jättävät esim.korvakorut tarpeettomina. Ilolla heitetään televisiot ym..jotka vaikeuttaa uskovaisena pysymistä. Tämä tapahtuu ilolla ei pakotettuna. V-lestatiolaisuus ei ole lakiuskoa, sitäkään eivät useimmat tajua.
Miksi sinua häiritsee, kun emme käytä korvakoruja? Mikä siinä niin kauheasti ahistaa. Onhan tytöillä noita killuttimia jo kaulassakin. Olet jotenkin todalla katkeroitunut!

A. Acimlainen kirjoitti:

Märehtiminen OK. Ymmärsin ja ilmeisesti olemme samaa mieltä.

Avainten valta-asian tulkitsette pelaten omaan pusiinne. Olen keskustellut asiasta pitkän aikaa palstalla ja seurannut teidän ajattelutapaanne ja näyttää yhä selvemmältä että te ette kertakaikkiaan ymmärrä tätä asiaa. Sovitus ITSESSÄÄN ei olekaan teille se ylin ja korkein päämäärä vaan se että TE saatte olla Sovitusta KONTROLLOIMASSA. Te ette palvo Jumalaa vaan omaa minäänne tässä ja käytännössä väitätte että se on tämä lihallinen minä joka "avaimet" on saanut. ACIM:ssa JEESUS sanoo olevansa Sovituksesta päävastuussa vaikka koko tehtävässä on KAIKILLA oma osuutensa jonka edelleen Jeesus ACIM:ssa lupaa ITSE SANELLA JOKAISELLE.

Sovituksen edessä on sen oman minän oltava HILJAA. Silloin voi Pyhä Henki teidän kauttanne toimia. Te ette malta olla hiljaa Pyhyyden edessä vaan sekoitatte oman minänne ja Pyhän Hengen. Ja kun muut eivät kumarra teidän lihallista egoanne te ajattelette että nämä eivät nöyrry parannukseen.

jos hyväksyisit tämän märehtimis tulkinnan, niin silloin sinun tulisi arvioida hengellä myös acimia.

jotain meidän tulkitsemis tavasta:

Ap.t 19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Mitä väärää me teemme, jos teemme samoin?
Oliko Paavali tässä sovitusta kontrolloimassa?
Ottiko Paavali tässä sovituksen omalle lihalleen.
Jos olisi ottanut, niin ei myöskään heidän päälleen olisi Pyhä Henki tullut.

sanoit:"Sovituksen edessä on sen oman minän oltava HILJAA. " Tämä on oikein, mutta etkö usko, että paavalin oma minä voisi olla tuossa kohdin ehkä hiljaa?

sanoit:"Te ette malta olla hiljaa Pyhyyden edessä vaan sekoitatte oman minänne ja Pyhän Hengen. Ja kun muut eivät kumarra teidän lihallista egoanne te ajattelette että nämä eivät nöyrry parannukseen. "
Tällälain lihamme ajattelee, siinä olet oikeassa, mutta koitamme sen tukahduttaa ja antaa Herralle valta, kunnia ja kiitos siitä saarnasta, jonka se meidän kautta tekee.
Emme silti koskaan aivan puhtaasi tähän kykene, sille en valitettavasti voi mitään, koska olen niin heikko.
Mitä minun pitäisi sinun mielestä tehdä, jotta pääsisin tästä eroon?

Torfinn kirjoitti:

Kyllä minä sen ymmärrän ihan samalla tavalla, sen Raamatunkohdan ja sovellan samalla tavalla myös.

Ainoa ero "teikäläisiin" nähden lienee se, mihin asetamme rajat ja mistä koemme tulevamme langetetuiksi. Itselleni esim. televisio ei ole yhtään sen suurempi "langettaja" kuin internettikään: -kummastakin osaan valikoida huolella mitä katson! Olen sitä mieltä että tuo vl:ien aika yleisesti kuvaama "heikkous" on hieman teennäistä ulkonaisen pyhyyden esittämistä tai jonkinlaista oman kilven kiillottamista jotta tehtäisiin ulkonaista eroa "epäuskoisiin".

En millään jaksa uskoa että joku on NIIN "heikko" että lankeaa tukan värjäämisestä, muttei kihartamisesta tai kykenee internetissä valikoimaan ohjelmat, muttei teeveetä katsottaessa? Tai on myöskin kovin vaikeaa uskoa jonkun olevan niin "heikko" että lankeaa korvakoruista, muttei kaulakorústa? jne. jne.


Kyllä näitä "perinnäissääntöjä" on ihan joka liikkeessä, helluntailaisilla on esim. tupakointikielto ja muita kummallisia asioita, jotkut kirkkoon kuuluvat toisten herätysliikkeitten jäsenet kieltävät lapsiaan esim. osallistumasta lukion vanhaintansseihin (täälläpäin on sellainen tapa). Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään noista hullunkurisista ja monesti ristiriitaisistakin "säännöistä"...

OIKEASTI tällainen kuvatunlainen "heikkous" voisi ehkä iskeä esim. jos puolisot käyvät eri tansseissa, itse en ainakaan niin tekisi! Tai joku joka OIKEASTI on ollut ihka oikea alkoholisti, voisi väittää uskottavasti että hän "lankeaa" jo yhdestäkin ryypystä, mutta jos uskovainen "pelkää" jo yhtä saunaoluttakin niin MINUN mielestäni se ei ole oikeaa "heikkoutta" vaan teeskentelyä. Anteeksi vaan, en tahdo loukata!

Olen sen verran kokenut ja saanut "maistaa maailmaa" elämäni aikana että ei tarvitse puhua mistään kuvitelmista vaan omakohtaisesti koetuista asioista. Minullakin on monia ystäviä (ei-vl:iä) jotka ovat "lankeavinaan" jo siitäkin jos näkevät minun juovan yhden oluen... -se nyt on jo kaiken huippu! Langeta nyt toisen ihmisen tekemisistä!!!

Ja nämä ovat useimmiten juuri pullossa kasvaneita uskovaisten kotien lapsia jotka eivät milloinkaan ole välttämättä edes maistaneet olutta josta puhuvat...

paljon puhut asiaa.

Mutta siinä on sellalinen juttu, että ne rajat on aina jonnekkin laitettava.
Jos ne eivät olisi tukan värjäyksessä, niin sitten varmaankin, vaikka naamakoruissa.
Ja aina voitaisiin sanoa, että jos kerta naamakoruista ei langeta sen kummemmin syntiin, niin sitten ei varmaankaan raaoista naama tatuoinneistakaan. Kai ymmärrät?

Siis ei tukan värjäys varmaan ole sen kummempikaan kuin kihartaminenkaan, mutta siihen olemme vaan itsellemme rajat asettaneet.
Jokainen voi niitä noudattaa, jos siihen ilo on, ei ketään siihen sovi pakottaa.

Sama juttu on viinan juonnissa, ei sitä varmaan alkais juomaan, jos yhen lasin illalla ottaisi, mutta yksinkertaisempi raja on siinä, että ollaan absolutisteja, kuin että juodaan vaikka vaan sauna olutta, eikö?

Koska nämä ovat meidän oma keksimiä rajoja, niin emme voi myöskään väittää, että joku tekisi syntiä, jos näitä rikkoo. Eli toisin sanoen, kukin uskovainen saa asettaa itsellensä rajat sinne minne tahtoo, taikka sitten voi olla asettamatta niitä ollenkaan. Mutta raamattu kyllä siihen kehoittaa.

Aivan hyvin voisi rajamme olla myös tässä: internettiä ei kannata käyttää, taikka että tietokonetta ei kannata käyttää.
Se on vaan sattunu menemään sillain kuin on ja ihan hyvin on nämä rajat meitä suojelleet, niin minkä tähden peruisimme ne?

Wille kirjoitti:

Voidaan kysyä ovatko Jumalan lapset erimielisiä vaikkapa vanhurskauttamisopista?! Ei voi! Käsitys kuinka ihminen pääsee uskovaiseksi on aivan keskeistä uskoon syntymiselle. Paavalihan ymmärsi, että "vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (room.1:17) Tämä on Raamatun perustus!
Näistä kysymyksistä on turha väitellä. Niillä joilla ei ole katumisen tuntoa ei voi koskaan tule ymmärtämään anteeksiantamuksen voimaa.

Vielä niistä epäolennaisuuksista. Usko tulee ensin, sen jälkeen tulevat uskon hedelmät. Parannuksen tehdessään useat jättävät esim.korvakorut tarpeettomina. Ilolla heitetään televisiot ym..jotka vaikeuttaa uskovaisena pysymistä. Tämä tapahtuu ilolla ei pakotettuna. V-lestatiolaisuus ei ole lakiuskoa, sitäkään eivät useimmat tajua.
Miksi sinua häiritsee, kun emme käytä korvakoruja? Mikä siinä niin kauheasti ahistaa. Onhan tytöillä noita killuttimia jo kaulassakin. Olet jotenkin todalla katkeroitunut!

..ESIMERKKI. Minulla itsellänikään ei ole sen enempää korvakoruja kuin televisiotakaan. ;)

erasvl kirjoitti:

jos hyväksyisit tämän märehtimis tulkinnan, niin silloin sinun tulisi arvioida hengellä myös acimia.

jotain meidän tulkitsemis tavasta:

Ap.t 19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Mitä väärää me teemme, jos teemme samoin?
Oliko Paavali tässä sovitusta kontrolloimassa?
Ottiko Paavali tässä sovituksen omalle lihalleen.
Jos olisi ottanut, niin ei myöskään heidän päälleen olisi Pyhä Henki tullut.

sanoit:"Sovituksen edessä on sen oman minän oltava HILJAA. " Tämä on oikein, mutta etkö usko, että paavalin oma minä voisi olla tuossa kohdin ehkä hiljaa?

sanoit:"Te ette malta olla hiljaa Pyhyyden edessä vaan sekoitatte oman minänne ja Pyhän Hengen. Ja kun muut eivät kumarra teidän lihallista egoanne te ajattelette että nämä eivät nöyrry parannukseen. "
Tällälain lihamme ajattelee, siinä olet oikeassa, mutta koitamme sen tukahduttaa ja antaa Herralle valta, kunnia ja kiitos siitä saarnasta, jonka se meidän kautta tekee.
Emme silti koskaan aivan puhtaasi tähän kykene, sille en valitettavasti voi mitään, koska olen niin heikko.
Mitä minun pitäisi sinun mielestä tehdä, jotta pääsisin tästä eroon?

"Ap.t 19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Mitä väärää me teemme, jos teemme samoin? "


Vitsi onkin siinä että te ETTE TEE SAMOIN.
Ihmiset eivät puhu kielillä eivätkä ennusta kun vl on laittanut kätensä heidän päälleen tai muuta vastaavaa.

Pyhä Henki toimi aivan ilmeisesti Paavalin kautta tuossa. Ei siinä ole mitään väärää.

A. Acimlainen kirjoitti:

"Ap.t 19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Mitä väärää me teemme, jos teemme samoin? "


Vitsi onkin siinä että te ETTE TEE SAMOIN.
Ihmiset eivät puhu kielillä eivätkä ennusta kun vl on laittanut kätensä heidän päälleen tai muuta vastaavaa.

Pyhä Henki toimi aivan ilmeisesti Paavalin kautta tuossa. Ei siinä ole mitään väärää.

missä olemme pieleen menneet? Siinäkö, että Paavali oli meitä vahvempi ja kykeni sen tähden puhtaaseen saarnaamiseen?

Kuinka me voimme nyt tehdä samoin? Haluan tehdä niin kuin Paavali, niin mitä minun pitäisi silloin tehdä?

Wille kirjoitti:

Voidaan kysyä ovatko Jumalan lapset erimielisiä vaikkapa vanhurskauttamisopista?! Ei voi! Käsitys kuinka ihminen pääsee uskovaiseksi on aivan keskeistä uskoon syntymiselle. Paavalihan ymmärsi, että "vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (room.1:17) Tämä on Raamatun perustus!
Näistä kysymyksistä on turha väitellä. Niillä joilla ei ole katumisen tuntoa ei voi koskaan tule ymmärtämään anteeksiantamuksen voimaa.

Vielä niistä epäolennaisuuksista. Usko tulee ensin, sen jälkeen tulevat uskon hedelmät. Parannuksen tehdessään useat jättävät esim.korvakorut tarpeettomina. Ilolla heitetään televisiot ym..jotka vaikeuttaa uskovaisena pysymistä. Tämä tapahtuu ilolla ei pakotettuna. V-lestatiolaisuus ei ole lakiuskoa, sitäkään eivät useimmat tajua.
Miksi sinua häiritsee, kun emme käytä korvakoruja? Mikä siinä niin kauheasti ahistaa. Onhan tytöillä noita killuttimia jo kaulassakin. Olet jotenkin todalla katkeroitunut!

Onko se vl-parannuksen jälkeenkin vielä tarpeellinen?

erasvl kirjoitti:

missä olemme pieleen menneet? Siinäkö, että Paavali oli meitä vahvempi ja kykeni sen tähden puhtaaseen saarnaamiseen?

Kuinka me voimme nyt tehdä samoin? Haluan tehdä niin kuin Paavali, niin mitä minun pitäisi silloin tehdä?

"missä olemme pieleen menneet? Siinäkö, että Paavali oli meitä vahvempi ja kykeni sen tähden puhtaaseen saarnaamiseen? "

Mielenkiintoista. Juuri tässä on jotain jollain tavalla pielessä. Olen yllättynyt että HYVÄKSYT sen että jotain SAA tapahtua konkreettisestikin (jos on tapahtuakseen) vielä nykyaikanakin. Jotain sellaista joka todistaisi että koko homma ei ole vain pelkkää tyhjää sanahelinää.

Muuten onkohan tässä kysymyksessä se että Paavali oli "vahvempi", siis vahvuuden eri asteista? Sanosin että Paavali oli anteeksiantavampi eikä antanut lihansa arvioida niitä joita auttoi vaan ikäänkuin oli hiljaa ja antoi PH:n toimia. Hmm.. ehkä hän oli vahvempi sillä tavalla.

Mitä sinun pitäisi tehdä? No kysyä itseltäsi että haluatko nähdä toisen ihmisen, kenet tahansa, ilman ehtoja Jumalan Poikana. Jos sinut on Jumala tunnustanut Lapsekseen niin sinä tunnustat vuorostasi toisen ihmisen Jumalan Lapseksi. Kuvataan sitä vaikka että Jumala on heittänyt sinulle pallon jonka olet ottanut kiinni. Nyt on sinun vuoro heittää, ja uskoa että se otetaan kiinni. Jos epäilee eikä heitä vaan pitää pallon itsellään kunnes joku erityisesti tulee sitä pyytämään niin menettää pallon itsekin.

ACIM (sorry taas että tulee ACIM:ia) sanoo että pitää uskoa veljeensä. Siis kaikkea järkeä vastaan uskoa että jokainen ihminen on Jumalan Lapsi.

erasvl kirjoitti:

paljon puhut asiaa.

Mutta siinä on sellalinen juttu, että ne rajat on aina jonnekkin laitettava.
Jos ne eivät olisi tukan värjäyksessä, niin sitten varmaankin, vaikka naamakoruissa.
Ja aina voitaisiin sanoa, että jos kerta naamakoruista ei langeta sen kummemmin syntiin, niin sitten ei varmaankaan raaoista naama tatuoinneistakaan. Kai ymmärrät?

Siis ei tukan värjäys varmaan ole sen kummempikaan kuin kihartaminenkaan, mutta siihen olemme vaan itsellemme rajat asettaneet.
Jokainen voi niitä noudattaa, jos siihen ilo on, ei ketään siihen sovi pakottaa.

Sama juttu on viinan juonnissa, ei sitä varmaan alkais juomaan, jos yhen lasin illalla ottaisi, mutta yksinkertaisempi raja on siinä, että ollaan absolutisteja, kuin että juodaan vaikka vaan sauna olutta, eikö?

Koska nämä ovat meidän oma keksimiä rajoja, niin emme voi myöskään väittää, että joku tekisi syntiä, jos näitä rikkoo. Eli toisin sanoen, kukin uskovainen saa asettaa itsellensä rajat sinne minne tahtoo, taikka sitten voi olla asettamatta niitä ollenkaan. Mutta raamattu kyllä siihen kehoittaa.

Aivan hyvin voisi rajamme olla myös tässä: internettiä ei kannata käyttää, taikka että tietokonetta ei kannata käyttää.
Se on vaan sattunu menemään sillain kuin on ja ihan hyvin on nämä rajat meitä suojelleet, niin minkä tähden peruisimme ne?

Pitkälti samaa mieltä, varsinkin itse ASIASTA!

En minä mitenkään halua "hätistellä" ketään siirtelemään rajoja kauemmaksi, varsinkaan en ketään yksittäistä kristittyä, mutta halusin avausviestissäni kiinnittää siihen huomiota, että LIIKKEISSÄ (niiden opetuksessa ja yleisessä ilmapiirissä) olisi oltava oikeanlaista, raitista opetusta näistä, ja kuten sanot: pitäisi olla niin, että ketään ei aleta hätistellä jos hänen "omantunnon rajansa" on vähän kauempana kuin toisen. Sanoohan Raamattukin: "joka juo, älköön tuomitko sitä joka ei juo" ja toisinpäin: "joka ei juo, älköön tuomitko sitä joka juo!" jne. (Paavalin kirjeet)

Ikävä tosiasia kuitenkin on että herätysliikkeissä on tilanne, ettei asia toimi käytännössä näin vapaasti, vaan on asetettu yleisesti kaikkia sitovia omantunnon rajoja ja niiden ylittämisestä joutuu vaikeuksiin tai vähintäänkin kärsimään ryhmän painetta! Tässä suhteessa mielestäni sinun nyt (mielestäni tosi terveisiin!) mielipiteisiin ko. asiasta ei mitenkään sovi esim. sellaiset saarnat, että: "televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu!" tai: "Jumalan lapset eivät juo olutta, eivätkä korista itseään meikein!"


Ongelma on siinä, ettei YHTEISÖ kuitenkaan jätä vapaiksi asioita joita tulisi jättää! Mielstäni riittää, kunhan neuvottaisiin rakkaudella varomaan syntiä ja kerrottaisiin vaaroista joita tietty asia SAATTAA sisältää, mutta tällainen yleinen saarna, jossa tietyt vapaat asiat julistetaan "ei-sopiviksi" ei ole vapauden hengen mukaista!


Näen siis ristiriidan sinun nyt esittämiesi mielipiteiden ja vanhoillislestadiolaisen julistuksen/yleisen ilmapiirin välillä.

A. Acimlainen kirjoitti:

"missä olemme pieleen menneet? Siinäkö, että Paavali oli meitä vahvempi ja kykeni sen tähden puhtaaseen saarnaamiseen? "

Mielenkiintoista. Juuri tässä on jotain jollain tavalla pielessä. Olen yllättynyt että HYVÄKSYT sen että jotain SAA tapahtua konkreettisestikin (jos on tapahtuakseen) vielä nykyaikanakin. Jotain sellaista joka todistaisi että koko homma ei ole vain pelkkää tyhjää sanahelinää.

Muuten onkohan tässä kysymyksessä se että Paavali oli "vahvempi", siis vahvuuden eri asteista? Sanosin että Paavali oli anteeksiantavampi eikä antanut lihansa arvioida niitä joita auttoi vaan ikäänkuin oli hiljaa ja antoi PH:n toimia. Hmm.. ehkä hän oli vahvempi sillä tavalla.

Mitä sinun pitäisi tehdä? No kysyä itseltäsi että haluatko nähdä toisen ihmisen, kenet tahansa, ilman ehtoja Jumalan Poikana. Jos sinut on Jumala tunnustanut Lapsekseen niin sinä tunnustat vuorostasi toisen ihmisen Jumalan Lapseksi. Kuvataan sitä vaikka että Jumala on heittänyt sinulle pallon jonka olet ottanut kiinni. Nyt on sinun vuoro heittää, ja uskoa että se otetaan kiinni. Jos epäilee eikä heitä vaan pitää pallon itsellään kunnes joku erityisesti tulee sitä pyytämään niin menettää pallon itsekin.

ACIM (sorry taas että tulee ACIM:ia) sanoo että pitää uskoa veljeensä. Siis kaikkea järkeä vastaan uskoa että jokainen ihminen on Jumalan Lapsi.

mutta miksi minun pitäisi nähdä jokainen Jumalan lapsena, eikö raamatussa sanota toisin?
mm. tuossa märehtimisvertauksessa kehoitetaan pitämään saastaisina niitä, jotka kaiken uskovat.

Mitä arvelet, pitikö Johannes kastaja tässä kohdin fariseuksia uskomassa?

5. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: "Onhan meillä isänä Aabraham"; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.

Minä ymmärtäisin tämän niin, että fariseukset haluavat saada turvakseen Johanneksen kasteen, että jos he joskus joku päivä joutuisivat vastaamaan teoistaan, niin he voisivat väittää saadensa turvakseen Johanneksen.
Johannes huomaa tämän kavalan ajatuksen ja sanoo, että turha teidän on paeta sitä vihaa, minkä Kristus tuo tullessaan kaikille uskottomille, sillä uskottomille Kristus on jotain sellaista, mitä he eivät voi kestää.

Sitten hän sanoo, että kuinka parannus kuuluisi tehdä, eli ei kiellä heille antamasta armoa, mutta sanoo, ettei uskovaiseksi voi päästä niin kuin itse haluaa, vaan koko ruumis on annettava Herralle, jos mielii uskovaiseksi. Siis hän toteaa, että aivan turha teidän fariseusten ja saddeuksien on turha kastetta pyytämää, jos ette koko elämäänne halua Herralle antaa. Tämä Johannes on saanut tietoonsa fariseuksen teoista ja puheista, ja senpä tähden Johannes kertoo heti mikä heillä on pielessä: he eivät ole alkuunkaan uskomassa, jos heillä ei ole halua tehdä parannuksen hedelmiä, jos he haluaisivat uskoa, niin silloin he myös haluaisivat luopua siitä muustakin tekojen opista, mistä he eivät olisi luopuneet ilmiselvästikkään, vaikka olisivat ottaneet kasteen vastaan. He tulivat siis vain ulkoisten merkityksien tähden ottamaan kastetta vastaan.



Näkikö Johannes kastaja tässä kaikki Jumalan lapsina? Hän ei halunnut nähdä, sillä hän mieluummin halusi rakastaa fariseuksia ja saddeuksia. Hän tiesi, että fariseuksille kasteen antamalla, hän pettäisi niistä monta, ellei peräti kaikki, niin että fariseukset olisivat jatkossakin uskoneet, että he ovat nyt pyhiä Aabrahamin lapsia.
Mutta sillä, että Johannes pysyi totuudessa, hän rakasti paljon - joku fariseuksista on ehkä saanut synnin tuskan ja tehnyt parannuksen kuullessaan Johanneksen nuhtelun.

Sillä, että Johannes olisi pitänyt fariseuksia uskovaisina, hän ei olisi pysynyt totuudessa(Raamatussa sanotaan:rakkaus pysyy totuudessa) ja senpä tähden hän olisi pettänyt he, ja Johanneksen petos koituisi viimeisenä päivänä fariseuksille kuolemaksi.
Siis Johannes olisi aivan hyvin voinut sanoa fariseuksille, ja kiittäen vastaan ottaa he näin - tulkaa te Jumalan lapset ottamaan kaste vastaan. Jos hän olisi itseään ajatellut, niin näin hänen olisi kannattanut tehdä. Sillä tämä tarkoittaisi nykypäivänä samaa kuin, että sinä saisit ystäväksesi vaikka presidentin, mikä tietäisi paljon mainetta ja kunniaa.Rohkenisitko tehdä tämän saman minkä Johannes teki, presidentille, jos se olisi tarpeen?
Koska emme mekään haluaisi presidenttiä kieltää, niin ei arvatenkaan Johanneskaan olisi halunnut fariseuksia kieltää, sillä olivathan he maan arvostetuimpia. Jotenka ei Johannes ole tehnyt tätä mistään muusta kuin lähimmäisen rakkaudesta.
Ja se mikä on lähimmäisen rakkautta, se on aina Herrasta ja Pyhää.



sanoit:"Sanosin että Paavali oli anteeksiantavampi eikä antanut lihansa arvioida niitä joita auttoi vaan ikäänkuin oli hiljaa ja antoi PH:n toimia. Hmm.. ehkä hän oli vahvempi sillä tavalla. "

Sanoppa, että tarviiko elävää nostattaa elämään?

Jos Paavali olisi pitänyt heitä elävinä, niin hän olisi sanonut, että turha teidän on enää kastetta minulta pyytää, kun olette jo eläviä, minun kasteeni on aivan turha, jos olette jo eläviä. Tämän Paavali olisi joutunut samonaan, jos olisi halunnut pysyä totuudessa.

Mutta Paavalipa ei tehnyt niin, vaan saarnasi synnit anteeksi, kun joku niitä pyysi, sillä hän tiesi, että tämä voi oikeasti haluta uskoa.
Samalla lain mekin koitamme tehdä, saarnaamme synnit anteeksi sen tähden, että me haluamme tarjota evankeliumia niille, jotka sitä haluavat kuulla.

Kaikkia en halua nähdä Jumalan poikana sen tähden, että jos niin teen, niin monta petän ja valheen päästän valloilleen.
Johdattiko Jeesus etsiviä fariseusten luokse ja käski kuulla heitä? Ei, mutta jos hän olisi nähnyt kaikki uskovaisina, niin silloin olisi aivan huoletta voinut johdattaa.
Mutta en halua nähdä kaikkia uskovaisina, sillä jos näkisin, en voisi noudattaa käskyä:
karttakaa vääriä paimenia ja saataista lihaa.


sanoit:"Nyt on sinun vuoro heittää, ja uskoa että se otetaan kiinni. Jos epäilee eikä heitä vaan pitää pallon itsellään kunnes joku erityisesti tulee sitä pyytämään niin menettää pallon itsekin. "
Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa? Heittäisinkö vaikka jotain miestä takaraivoon sillä pallolla? Eikö minun kannattaisi heittää se vain niille, jotka ovat valmiita sen vastaan ottamaan?

Ja voit vapaasti lainata acimia, mutta kehoittaisin silti sinua etsimään acimin lauseille myös raamatun tukea. Sillä acimiin perustuen en voi tulkitojani esittää, enkä sitä voi miksikään muuksi kuin valheeksi väittää, jos se on sanomisiani vastaan. Mutta jos esität raamatusta jonkun lainauksen, niin silloin minun on se pakko hyväksyä, enkä voi sitä valheeksi väittää, jos mielin totuudessa pysyä.

Torfinn kirjoitti:

Pitkälti samaa mieltä, varsinkin itse ASIASTA!

En minä mitenkään halua "hätistellä" ketään siirtelemään rajoja kauemmaksi, varsinkaan en ketään yksittäistä kristittyä, mutta halusin avausviestissäni kiinnittää siihen huomiota, että LIIKKEISSÄ (niiden opetuksessa ja yleisessä ilmapiirissä) olisi oltava oikeanlaista, raitista opetusta näistä, ja kuten sanot: pitäisi olla niin, että ketään ei aleta hätistellä jos hänen "omantunnon rajansa" on vähän kauempana kuin toisen. Sanoohan Raamattukin: "joka juo, älköön tuomitko sitä joka ei juo" ja toisinpäin: "joka ei juo, älköön tuomitko sitä joka juo!" jne. (Paavalin kirjeet)

Ikävä tosiasia kuitenkin on että herätysliikkeissä on tilanne, ettei asia toimi käytännössä näin vapaasti, vaan on asetettu yleisesti kaikkia sitovia omantunnon rajoja ja niiden ylittämisestä joutuu vaikeuksiin tai vähintäänkin kärsimään ryhmän painetta! Tässä suhteessa mielestäni sinun nyt (mielestäni tosi terveisiin!) mielipiteisiin ko. asiasta ei mitenkään sovi esim. sellaiset saarnat, että: "televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu!" tai: "Jumalan lapset eivät juo olutta, eivätkä korista itseään meikein!"


Ongelma on siinä, ettei YHTEISÖ kuitenkaan jätä vapaiksi asioita joita tulisi jättää! Mielstäni riittää, kunhan neuvottaisiin rakkaudella varomaan syntiä ja kerrottaisiin vaaroista joita tietty asia SAATTAA sisältää, mutta tällainen yleinen saarna, jossa tietyt vapaat asiat julistetaan "ei-sopiviksi" ei ole vapauden hengen mukaista!


Näen siis ristiriidan sinun nyt esittämiesi mielipiteiden ja vanhoillislestadiolaisen julistuksen/yleisen ilmapiirin välillä.

vähän liian tiukkaan sävyyn tulee joskus niitä saarnoja, se on totta. Mutta kokoajan taistellaan sen puolesta, ettei "perinnäissääntöjä" tulisi rinnastaa lakiin.

Mutta katoppa vielä mitä paavali on sanonut:
1Kor 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

Niin, että rakkauden tähden voi jättää itsekkin júomasta kaljaa, jos se on viettykseksi veljelle.


sanoit:"Näen siis ristiriidan sinun nyt esittämiesi mielipiteiden ja vanhoillislestadiolaisen julistuksen/yleisen ilmapiirin välillä. "

Niin, kyllä varmasti itsessänikin on sitä, että tehdään "säännöistä" pakollisia ja velvotteita, mutta kaikki tämä on lihasta ja siitä koitammekin luopua, vaikka selvää on, ettei siitä kokonaan päästä eroon.
Kyllä varmaan monet muutkin vl:t ajattelevat näin, mutta kaikille meille se on vaikea käytännössä toteuttaa.

erasvl kirjoitti:

mutta miksi minun pitäisi nähdä jokainen Jumalan lapsena, eikö raamatussa sanota toisin?
mm. tuossa märehtimisvertauksessa kehoitetaan pitämään saastaisina niitä, jotka kaiken uskovat.

Mitä arvelet, pitikö Johannes kastaja tässä kohdin fariseuksia uskomassa?

5. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: "Onhan meillä isänä Aabraham"; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.

Minä ymmärtäisin tämän niin, että fariseukset haluavat saada turvakseen Johanneksen kasteen, että jos he joskus joku päivä joutuisivat vastaamaan teoistaan, niin he voisivat väittää saadensa turvakseen Johanneksen.
Johannes huomaa tämän kavalan ajatuksen ja sanoo, että turha teidän on paeta sitä vihaa, minkä Kristus tuo tullessaan kaikille uskottomille, sillä uskottomille Kristus on jotain sellaista, mitä he eivät voi kestää.

Sitten hän sanoo, että kuinka parannus kuuluisi tehdä, eli ei kiellä heille antamasta armoa, mutta sanoo, ettei uskovaiseksi voi päästä niin kuin itse haluaa, vaan koko ruumis on annettava Herralle, jos mielii uskovaiseksi. Siis hän toteaa, että aivan turha teidän fariseusten ja saddeuksien on turha kastetta pyytämää, jos ette koko elämäänne halua Herralle antaa. Tämä Johannes on saanut tietoonsa fariseuksen teoista ja puheista, ja senpä tähden Johannes kertoo heti mikä heillä on pielessä: he eivät ole alkuunkaan uskomassa, jos heillä ei ole halua tehdä parannuksen hedelmiä, jos he haluaisivat uskoa, niin silloin he myös haluaisivat luopua siitä muustakin tekojen opista, mistä he eivät olisi luopuneet ilmiselvästikkään, vaikka olisivat ottaneet kasteen vastaan. He tulivat siis vain ulkoisten merkityksien tähden ottamaan kastetta vastaan.



Näkikö Johannes kastaja tässä kaikki Jumalan lapsina? Hän ei halunnut nähdä, sillä hän mieluummin halusi rakastaa fariseuksia ja saddeuksia. Hän tiesi, että fariseuksille kasteen antamalla, hän pettäisi niistä monta, ellei peräti kaikki, niin että fariseukset olisivat jatkossakin uskoneet, että he ovat nyt pyhiä Aabrahamin lapsia.
Mutta sillä, että Johannes pysyi totuudessa, hän rakasti paljon - joku fariseuksista on ehkä saanut synnin tuskan ja tehnyt parannuksen kuullessaan Johanneksen nuhtelun.

Sillä, että Johannes olisi pitänyt fariseuksia uskovaisina, hän ei olisi pysynyt totuudessa(Raamatussa sanotaan:rakkaus pysyy totuudessa) ja senpä tähden hän olisi pettänyt he, ja Johanneksen petos koituisi viimeisenä päivänä fariseuksille kuolemaksi.
Siis Johannes olisi aivan hyvin voinut sanoa fariseuksille, ja kiittäen vastaan ottaa he näin - tulkaa te Jumalan lapset ottamaan kaste vastaan. Jos hän olisi itseään ajatellut, niin näin hänen olisi kannattanut tehdä. Sillä tämä tarkoittaisi nykypäivänä samaa kuin, että sinä saisit ystäväksesi vaikka presidentin, mikä tietäisi paljon mainetta ja kunniaa.Rohkenisitko tehdä tämän saman minkä Johannes teki, presidentille, jos se olisi tarpeen?
Koska emme mekään haluaisi presidenttiä kieltää, niin ei arvatenkaan Johanneskaan olisi halunnut fariseuksia kieltää, sillä olivathan he maan arvostetuimpia. Jotenka ei Johannes ole tehnyt tätä mistään muusta kuin lähimmäisen rakkaudesta.
Ja se mikä on lähimmäisen rakkautta, se on aina Herrasta ja Pyhää.



sanoit:"Sanosin että Paavali oli anteeksiantavampi eikä antanut lihansa arvioida niitä joita auttoi vaan ikäänkuin oli hiljaa ja antoi PH:n toimia. Hmm.. ehkä hän oli vahvempi sillä tavalla. "

Sanoppa, että tarviiko elävää nostattaa elämään?

Jos Paavali olisi pitänyt heitä elävinä, niin hän olisi sanonut, että turha teidän on enää kastetta minulta pyytää, kun olette jo eläviä, minun kasteeni on aivan turha, jos olette jo eläviä. Tämän Paavali olisi joutunut samonaan, jos olisi halunnut pysyä totuudessa.

Mutta Paavalipa ei tehnyt niin, vaan saarnasi synnit anteeksi, kun joku niitä pyysi, sillä hän tiesi, että tämä voi oikeasti haluta uskoa.
Samalla lain mekin koitamme tehdä, saarnaamme synnit anteeksi sen tähden, että me haluamme tarjota evankeliumia niille, jotka sitä haluavat kuulla.

Kaikkia en halua nähdä Jumalan poikana sen tähden, että jos niin teen, niin monta petän ja valheen päästän valloilleen.
Johdattiko Jeesus etsiviä fariseusten luokse ja käski kuulla heitä? Ei, mutta jos hän olisi nähnyt kaikki uskovaisina, niin silloin olisi aivan huoletta voinut johdattaa.
Mutta en halua nähdä kaikkia uskovaisina, sillä jos näkisin, en voisi noudattaa käskyä:
karttakaa vääriä paimenia ja saataista lihaa.


sanoit:"Nyt on sinun vuoro heittää, ja uskoa että se otetaan kiinni. Jos epäilee eikä heitä vaan pitää pallon itsellään kunnes joku erityisesti tulee sitä pyytämään niin menettää pallon itsekin. "
Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa? Heittäisinkö vaikka jotain miestä takaraivoon sillä pallolla? Eikö minun kannattaisi heittää se vain niille, jotka ovat valmiita sen vastaan ottamaan?

Ja voit vapaasti lainata acimia, mutta kehoittaisin silti sinua etsimään acimin lauseille myös raamatun tukea. Sillä acimiin perustuen en voi tulkitojani esittää, enkä sitä voi miksikään muuksi kuin valheeksi väittää, jos se on sanomisiani vastaan. Mutta jos esität raamatusta jonkun lainauksen, niin silloin minun on se pakko hyväksyä, enkä voi sitä valheeksi väittää, jos mielin totuudessa pysyä.

..- josta muuten suurkiitos sinulle, kun olet viitsinyt ja jaksanut ahertaa sen kanssa - olisi paljon kommentoitavaa.

"mutta miksi minun pitäisi nähdä jokainen Jumalan lapsena, eikö raamatussa sanota toisin?


No tämä siksi että Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Ei Raamattukaan sano toisin vaan kieltää tuomitsemasta. Ymmärrän että tämä on vaikeaa.


"Mitä arvelet, pitikö Johannes kastaja tässä kohdin fariseuksia uskomassa?"
No ei mutta Jumalan Luoma on Jumalan luoma ajatteli Johannes kastaja mitä tahansa.

"Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa?"

Sinun tai minun ei kuulu arvioida sitä mitä joku toinen haluaa ja mitä ei halua koska emme tiedä mitä ihmisten sydämissä liikkuu ja mitä teitä Jumala käyttää löytääkseen heidän luokseen.

Sama juttu koskee minun suhtautumistani vanhoillislestadiolaisiin. Vaikka tällä palstalla repostellaankin asioita ristiin rastiin niin "siviilissä" minun kuuluu harjoittaa sitä sydämen asennetta minkä tiedän oikeaksi.

Palstalla monet eri kirjoittajat kantavat kortensa kekoon ja kun palstaa lukee ja monenlaista mielipidettä ja näkökantaa kohtaa niin se kaikki yhdessä syventää uskonasioiden ymmärtämistä. Jopa sellaisetkin mielipiteet jotka ovat "vääriä" tuovat jonkun seikan ylipäätänsä näkyviin niin että sitä tulee edes ajatelleeksi.

Palaan tähän viestiisi ehkä myöhemmin.

Mutta yksi juttu vielä tässä missä acimlaisten ja vl:ien ajattelu eroaa jo ihan perusteiltaan.

ACIM:ssa ajatellaan että ihmisen syntiinlankeemus on kuin painajaisunta. VL-kristillisyydessä ja muussakin kristillisessä uskossa ajatellaan että ihminen on todella langennut syntiin ja ikäänkuin pilannut itsensä täysin mutta saa toistaiseksi Jeesuksen tähden olla sellainen kun ei muutakaan pysty olemaan. Yhteistä näille näkemyksille on että joitain on mennyt pieleen. Tästä olemme siis samaa mieltä.

Omalta kohdaltani sanoisin että synti on ihmisessä kuin musta kuori jonka alla on puhdas ja kirkas Jumalan luomus ja tämä Jumalan luomus pitää nähdä sieltä kaiken roinan alta. Vl-uskon mukaan taas koko ihminen on tullut mustaksi läpikotaisin.

A. Acimlainen kirjoitti:

..- josta muuten suurkiitos sinulle, kun olet viitsinyt ja jaksanut ahertaa sen kanssa - olisi paljon kommentoitavaa.

"mutta miksi minun pitäisi nähdä jokainen Jumalan lapsena, eikö raamatussa sanota toisin?


No tämä siksi että Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Ei Raamattukaan sano toisin vaan kieltää tuomitsemasta. Ymmärrän että tämä on vaikeaa.


"Mitä arvelet, pitikö Johannes kastaja tässä kohdin fariseuksia uskomassa?"
No ei mutta Jumalan Luoma on Jumalan luoma ajatteli Johannes kastaja mitä tahansa.

"Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa?"

Sinun tai minun ei kuulu arvioida sitä mitä joku toinen haluaa ja mitä ei halua koska emme tiedä mitä ihmisten sydämissä liikkuu ja mitä teitä Jumala käyttää löytääkseen heidän luokseen.

Sama juttu koskee minun suhtautumistani vanhoillislestadiolaisiin. Vaikka tällä palstalla repostellaankin asioita ristiin rastiin niin "siviilissä" minun kuuluu harjoittaa sitä sydämen asennetta minkä tiedän oikeaksi.

Palstalla monet eri kirjoittajat kantavat kortensa kekoon ja kun palstaa lukee ja monenlaista mielipidettä ja näkökantaa kohtaa niin se kaikki yhdessä syventää uskonasioiden ymmärtämistä. Jopa sellaisetkin mielipiteet jotka ovat "vääriä" tuovat jonkun seikan ylipäätänsä näkyviin niin että sitä tulee edes ajatelleeksi.

Palaan tähän viestiisi ehkä myöhemmin.

Mutta yksi juttu vielä tässä missä acimlaisten ja vl:ien ajattelu eroaa jo ihan perusteiltaan.

ACIM:ssa ajatellaan että ihmisen syntiinlankeemus on kuin painajaisunta. VL-kristillisyydessä ja muussakin kristillisessä uskossa ajatellaan että ihminen on todella langennut syntiin ja ikäänkuin pilannut itsensä täysin mutta saa toistaiseksi Jeesuksen tähden olla sellainen kun ei muutakaan pysty olemaan. Yhteistä näille näkemyksille on että joitain on mennyt pieleen. Tästä olemme siis samaa mieltä.

Omalta kohdaltani sanoisin että synti on ihmisessä kuin musta kuori jonka alla on puhdas ja kirkas Jumalan luomus ja tämä Jumalan luomus pitää nähdä sieltä kaiken roinan alta. Vl-uskon mukaan taas koko ihminen on tullut mustaksi läpikotaisin.

""Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa?"

Tarkoitus on lähteä siitä että pallo otetaan vastaan ilman mitään varauksia ja laskelmointeja.

Paavali sanoo rakkaudesta että "Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo"

A. Acimlainen kirjoitti:

..- josta muuten suurkiitos sinulle, kun olet viitsinyt ja jaksanut ahertaa sen kanssa - olisi paljon kommentoitavaa.

"mutta miksi minun pitäisi nähdä jokainen Jumalan lapsena, eikö raamatussa sanota toisin?


No tämä siksi että Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Ei Raamattukaan sano toisin vaan kieltää tuomitsemasta. Ymmärrän että tämä on vaikeaa.


"Mitä arvelet, pitikö Johannes kastaja tässä kohdin fariseuksia uskomassa?"
No ei mutta Jumalan Luoma on Jumalan luoma ajatteli Johannes kastaja mitä tahansa.

"Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa?"

Sinun tai minun ei kuulu arvioida sitä mitä joku toinen haluaa ja mitä ei halua koska emme tiedä mitä ihmisten sydämissä liikkuu ja mitä teitä Jumala käyttää löytääkseen heidän luokseen.

Sama juttu koskee minun suhtautumistani vanhoillislestadiolaisiin. Vaikka tällä palstalla repostellaankin asioita ristiin rastiin niin "siviilissä" minun kuuluu harjoittaa sitä sydämen asennetta minkä tiedän oikeaksi.

Palstalla monet eri kirjoittajat kantavat kortensa kekoon ja kun palstaa lukee ja monenlaista mielipidettä ja näkökantaa kohtaa niin se kaikki yhdessä syventää uskonasioiden ymmärtämistä. Jopa sellaisetkin mielipiteet jotka ovat "vääriä" tuovat jonkun seikan ylipäätänsä näkyviin niin että sitä tulee edes ajatelleeksi.

Palaan tähän viestiisi ehkä myöhemmin.

Mutta yksi juttu vielä tässä missä acimlaisten ja vl:ien ajattelu eroaa jo ihan perusteiltaan.

ACIM:ssa ajatellaan että ihmisen syntiinlankeemus on kuin painajaisunta. VL-kristillisyydessä ja muussakin kristillisessä uskossa ajatellaan että ihminen on todella langennut syntiin ja ikäänkuin pilannut itsensä täysin mutta saa toistaiseksi Jeesuksen tähden olla sellainen kun ei muutakaan pysty olemaan. Yhteistä näille näkemyksille on että joitain on mennyt pieleen. Tästä olemme siis samaa mieltä.

Omalta kohdaltani sanoisin että synti on ihmisessä kuin musta kuori jonka alla on puhdas ja kirkas Jumalan luomus ja tämä Jumalan luomus pitää nähdä sieltä kaiken roinan alta. Vl-uskon mukaan taas koko ihminen on tullut mustaksi läpikotaisin.

sanoit:"Sinun tai minun ei kuulu arvioida sitä mitä joku toinen haluaa ja mitä ei halua koska emme tiedä mitä ihmisten sydämissä liikkuu ja mitä teitä Jumala käyttää löytääkseen heidän luokseen. "

Joo, tähän kyllä osittain yhdyn.
Mutta tarkoitan lähinnä sitä, ettei palloa voi heittää sellaiselle, joka ei halua ottaa vastaan.
Jos joku sanoo, etten halua uskoa, niin kuinka häntä voisi siihen pakottaa.
Kaikille kyllä haluan pallon antaa.


sanoit:"No ei mutta Jumalan Luoma on Jumalan luoma ajatteli Johannes kastaja mitä tahansa. "

Jumalan luomia fariseukset kyllä olivat, mutta en uskokkaan, että Johannnes tätä kieltääkään.
Johannes vaan pelkää sitä, että nämä ihmiset ovat hyljänneet sen kruununsa, eli toisin sanoen ovat hyljänneet Pyhän Hengen. Tätä tarkoitan sillä Jumalan lapseudella.
Ja jos Johannes olisi tehnyt väärin, niin kuin sanoit, niin ei kai sen kaste olisi silloin mitään merkkinnyt, niin kuin sanoit Paavalinkin kasteen olevan merkityksetön, jos se olisi ajatellut väärin. Vaikka itse en ajattele, että Johanneksen mietinnöillä on paljoakaan merkitystä kasteeseen, jos se on vain uskovainen.
Mutta jos Johannes olisi tehnyt väärin, niin silloin siitä olisi ollut jotain mainintaa. Raamatusta meidän tulee ottaa esimerkkiä.




Mutta minä käsittäisin niin, ettei Jumalan anteeksi antamus riipu ihmisen mielestä ja ajattelusta, vaan Herra on koko työ, vaikka meidän lihallamme saattaisi olla jotain sitä vastaan. Eli jos kauttani saarnataan jollekkin synnit anteeksi, niin jos se joku uskoo ne anteeksi, niin silloin se ne anteeksi saa...en minä omalla syntisyydelläni voi enää asiaan puuttua...eikö?


sanoit:" Ei Raamattukaan sano toisin vaan kieltää tuomitsemasta. "
Riippuu kuinka tämän ymmärtää. Myönnät varmaan sen, että lähimmäisen rakkaus täyttää kaikenlain, niin kuin Raamatussa sanotaan. Eli toisin sanoen, jos minulle annetaan vain yksi käsky: rakasta lähimmäistäsi, niin minun pitäisi pystyä vain tämän avulla täyttämään koko laki.
No millä tavalla tätä käskyä vastaan on se, että lähimmäistä ajatellen tuomitsen kaikki väärät opit ja teot, joita joku harjoittaa taikka tekee? Eikö tässä ajatella vain lähimmäisen etua, sillä jos jätettäisiin tuomitseminen, niin se olisi sama kuin ei neuvottaisi totuuteen, eikö?Eikö Herrakin ole aika tylysti tuominnut rikkaan miehen ajatukset päästä taivaaseen.


Tuolla älkää tuomitko vertauksella tarkoitetaan lähinnä pahantahtoista ystävän syntien kaivelemista ja siitä syyttelemistä. Niin kuin roska silmässä vertaus osoittaa.


sanoit:Vl-uskon mukaan taas koko ihminen on tullut mustaksi läpikotaisin. "
Tottakai, koska raamattu niin sanoo:

Room 7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

Eli meidän lihassa ei ole mitään hyvää, toisin sanoen se on läpi kotaisin paha. Ainut hyvä mikä meihin tulee, niin se on kokonaan Herrasta, eikä millään tavalla ole ihmisen voimasta.
Lähteekö sinun mielestäsi ihmisestä jotain hyvää?
Jos ei lähde, niin silloin sinunkin mielestä ihminen on läpikotaisin paha.

Mutta jos lähtee, niin eikö se ole sitä vastaan, että ihmisen lihassa ei asu mitään hyvää?
Sillä kuinka puhtaasti pahasta voi lähteä hyvää.
Esim.
Jos kaadetaan mustepullo lattialle, kuinka siitä voisi tulla valkoista, jos mikään ihme ei siihen vaikuta? Ei mitenkään, ja niin ei voi ihmisestä lähteä myöskään mitään hyvää.
Ota huomioon, että silloin kun Herra vaikuttaa, niin silloin se ei enää tule ihmisestä vaan Herrasta.

A. Acimlainen kirjoitti:

""Mutta miksi heittäisin pallo jollekkin sellaiselle, joka ei halua sitä vastaan ottaa?"

Tarkoitus on lähteä siitä että pallo otetaan vastaan ilman mitään varauksia ja laskelmointeja.

Paavali sanoo rakkaudesta että "Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo"

totta puhut. Senpä tähden julistamme kaikille evankeliumia ja niiden ei tarvitse sitä vastaan ottaa, jotka eivät halua. Näin oikeudenmukainen Herra on. Tällain ymmärrän.

erasvl kirjoitti:

vähän liian tiukkaan sävyyn tulee joskus niitä saarnoja, se on totta. Mutta kokoajan taistellaan sen puolesta, ettei "perinnäissääntöjä" tulisi rinnastaa lakiin.

Mutta katoppa vielä mitä paavali on sanonut:
1Kor 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

Niin, että rakkauden tähden voi jättää itsekkin júomasta kaljaa, jos se on viettykseksi veljelle.


sanoit:"Näen siis ristiriidan sinun nyt esittämiesi mielipiteiden ja vanhoillislestadiolaisen julistuksen/yleisen ilmapiirin välillä. "

Niin, kyllä varmasti itsessänikin on sitä, että tehdään "säännöistä" pakollisia ja velvotteita, mutta kaikki tämä on lihasta ja siitä koitammekin luopua, vaikka selvää on, ettei siitä kokonaan päästä eroon.
Kyllä varmaan monet muutkin vl:t ajattelevat näin, mutta kaikille meille se on vaikea käytännössä toteuttaa.

"Niin, että rakkauden tähden voi jättää itsekkin júomasta kaljaa, jos se on viettelykseksi veljelle."

erasvl kirjoitti:

sanoit:"Sinun tai minun ei kuulu arvioida sitä mitä joku toinen haluaa ja mitä ei halua koska emme tiedä mitä ihmisten sydämissä liikkuu ja mitä teitä Jumala käyttää löytääkseen heidän luokseen. "

Joo, tähän kyllä osittain yhdyn.
Mutta tarkoitan lähinnä sitä, ettei palloa voi heittää sellaiselle, joka ei halua ottaa vastaan.
Jos joku sanoo, etten halua uskoa, niin kuinka häntä voisi siihen pakottaa.
Kaikille kyllä haluan pallon antaa.


sanoit:"No ei mutta Jumalan Luoma on Jumalan luoma ajatteli Johannes kastaja mitä tahansa. "

Jumalan luomia fariseukset kyllä olivat, mutta en uskokkaan, että Johannnes tätä kieltääkään.
Johannes vaan pelkää sitä, että nämä ihmiset ovat hyljänneet sen kruununsa, eli toisin sanoen ovat hyljänneet Pyhän Hengen. Tätä tarkoitan sillä Jumalan lapseudella.
Ja jos Johannes olisi tehnyt väärin, niin kuin sanoit, niin ei kai sen kaste olisi silloin mitään merkkinnyt, niin kuin sanoit Paavalinkin kasteen olevan merkityksetön, jos se olisi ajatellut väärin. Vaikka itse en ajattele, että Johanneksen mietinnöillä on paljoakaan merkitystä kasteeseen, jos se on vain uskovainen.
Mutta jos Johannes olisi tehnyt väärin, niin silloin siitä olisi ollut jotain mainintaa. Raamatusta meidän tulee ottaa esimerkkiä.




Mutta minä käsittäisin niin, ettei Jumalan anteeksi antamus riipu ihmisen mielestä ja ajattelusta, vaan Herra on koko työ, vaikka meidän lihallamme saattaisi olla jotain sitä vastaan. Eli jos kauttani saarnataan jollekkin synnit anteeksi, niin jos se joku uskoo ne anteeksi, niin silloin se ne anteeksi saa...en minä omalla syntisyydelläni voi enää asiaan puuttua...eikö?


sanoit:" Ei Raamattukaan sano toisin vaan kieltää tuomitsemasta. "
Riippuu kuinka tämän ymmärtää. Myönnät varmaan sen, että lähimmäisen rakkaus täyttää kaikenlain, niin kuin Raamatussa sanotaan. Eli toisin sanoen, jos minulle annetaan vain yksi käsky: rakasta lähimmäistäsi, niin minun pitäisi pystyä vain tämän avulla täyttämään koko laki.
No millä tavalla tätä käskyä vastaan on se, että lähimmäistä ajatellen tuomitsen kaikki väärät opit ja teot, joita joku harjoittaa taikka tekee? Eikö tässä ajatella vain lähimmäisen etua, sillä jos jätettäisiin tuomitseminen, niin se olisi sama kuin ei neuvottaisi totuuteen, eikö?Eikö Herrakin ole aika tylysti tuominnut rikkaan miehen ajatukset päästä taivaaseen.


Tuolla älkää tuomitko vertauksella tarkoitetaan lähinnä pahantahtoista ystävän syntien kaivelemista ja siitä syyttelemistä. Niin kuin roska silmässä vertaus osoittaa.


sanoit:Vl-uskon mukaan taas koko ihminen on tullut mustaksi läpikotaisin. "
Tottakai, koska raamattu niin sanoo:

Room 7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

Eli meidän lihassa ei ole mitään hyvää, toisin sanoen se on läpi kotaisin paha. Ainut hyvä mikä meihin tulee, niin se on kokonaan Herrasta, eikä millään tavalla ole ihmisen voimasta.
Lähteekö sinun mielestäsi ihmisestä jotain hyvää?
Jos ei lähde, niin silloin sinunkin mielestä ihminen on läpikotaisin paha.

Mutta jos lähtee, niin eikö se ole sitä vastaan, että ihmisen lihassa ei asu mitään hyvää?
Sillä kuinka puhtaasti pahasta voi lähteä hyvää.
Esim.
Jos kaadetaan mustepullo lattialle, kuinka siitä voisi tulla valkoista, jos mikään ihme ei siihen vaikuta? Ei mitenkään, ja niin ei voi ihmisestä lähteä myöskään mitään hyvää.
Ota huomioon, että silloin kun Herra vaikuttaa, niin silloin se ei enää tule ihmisestä vaan Herrasta.

..sinulle se käsitys että syntiä tehdään myös ajatuksin?

Sanot näin:

"Tuolla älkää tuomitko vertauksella tarkoitetaan lähinnä pahantahtoista ystävän syntien kaivelemista ja siitä syyttelemistä. Niin kuin roska silmässä vertaus osoittaa."

Jos yleensä kokee lähimmäisensä syntisenä niin on tuominnut. Jumala näkee myös sydämen ajatukset.