Moi!
Oikeesti tarvitsen apua. Käyn psykologilla, mutta se ei auta, koska en uskalla puhua rehellisesti. Väärennän koko ajan kaikki pahat asiat hyviksi. Tää koko päivä on menny itkien. Ja mietin, että haluan kuolla, jos synnyn johonkin parempaan elämään. Oon yrittänyt selvitä kaikesta tosi kauan ja aluksi se onnistu hyvin, mutta ei enää. Pidin kaiken tän liian pitkään mun sisällä ja nyt tuntuu, että sitä ei voi enää korjata. Kaikki ois vaan hyvin, jos mun vanhemmat ei ois eronnu. Kaikki tää alko sillon.
Oikeesti tarvitsen apua. Käyn psykologilla, mutta se ei auta, koska en uskalla puhua rehellisesti. Väärennän koko ajan kaikki pahat asiat hyviksi. Tää koko päivä on menny itkien. Ja mietin, että haluan kuolla, jos synnyn johonkin parempaan elämään. Oon yrittänyt selvitä kaikesta tosi kauan ja aluksi se onnistu hyvin, mutta ei enää. Pidin kaiken tän liian pitkään mun sisällä ja nyt tuntuu, että sitä ei voi enää korjata. Kaikki ois vaan hyvin, jos mun vanhemmat ei ois eronnu. Kaikki tää alko sillon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhuminen auttaa, joko sille psykologille tai sitten luotettavalle ystävälle tai vaikka seurakunnan työntekijälle. Voimia sinulle!
Alla on lista auttavista puhelimista sekä nettipalveluista joissa voi jutella anonyymisti ja luottamuksellisesti, se voi olla helpompaa kuin kasvotusten.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilanteessa-kokosimme-listan-auttavista-puhelimista
Voisitko/uskaltaisitko kopioida tuon aloituksesi tänne ja antaa sen tai toimittaa muulla tavalla sille psykologillesi? Jos et uskalla suoraa puhua asiasta.
Ei ole todellakaan mitään järkeä haaskata aikaa ja resursseja käymällä valehtelemassa psykologille. Kuten itsekin huomaat ja tiedät, se ei palvele ketään. Sanon tämän nyt näin suoraan koska tämä on totuus. Oma olosi ei kohennu tuosta tippaakaan.
Jos syynä on se,että et luota psykologiisi tai muuten ei synkkaa, vaihda toiseen! Kaikkien kanssa ei vain toimi. Voi olla vaikea vaatia, mutta sinulla on siihen oikeus! Itsestään on pidettävä huolta.
Itse olen ollut tilanteessa jossa oli pakko vaatia vaihtoa, ja tämä julkisella puolella, joten kyllä se onnistuu kun on kovana ja vaatii. Sain heti ihan toisenlaisen avun kun vaihdoin.
Vaihtaminen on hyvä neuvo. Aloittaja ei ehkä juuri sen takia uskalla puhua psykologille avoimesti, että tuntee sisimmässään, että tämä ei ole oikea henkilö. Luottamusta ei voi syntyä kaikkiin ihmisiin, eikä pidä pakottaa itseään. Puhuminen auttaa, mutta vain silloin kun on luottamus. On myös voitava säädellä itse avautumistaan ja sen tahtia. Psykologit ja muut ammattilaiset kysyvät yleensä jotain kysymyksiä, jotkut enemmän kuin toiset, ja kun ollaan vastaanottolla saatetaan ajatella, että niihin kaikkiin on pakko vastata. Ei ole. Kyse on sinun, juuri sinun henkilökohtaisista asioistasi, ja ne ovat kaikki hyvin yksityisiä. Päätät tasan tarkkaan itse mitä jaat niistä kenellekin.
Luottamuksen syntyminen vaatii aikaa, sitä enemmän mitä aremmista asioista on kysymys. Luottamus on ansaittava. Myös kaikkien mielenterveysammattilaisten on ansaittava asiakkaan luottamus, siitä ei pääse mihinkään.
Kanta-merkinnät ovat oma lukunsa. Mielenterveysammattilaiset kirjoittavat sinne käynneistä jotain perusasioita. Asiakkaalla on oikeus lukea mitä hänestä on kirjoitettu ja vaatia tarvittaessa korjauksia. Olisi myös hyvin tärkeää sopia, mikä asia on sellaista mitä ei missään tapauksessa halua kirjattavan. Kaikilla on tällaisia asioita. Itse ainakin aloittaisin koko asiakassuhteen tällä asialla. Jos ei synny yksimielisyyttä siitä, mitä puheistani kirjoitetaan ulkopuolisten terveydenhuollon ihmisten luettavaksi, se on merkki siitä ettei tule luottamusta muutenkaan.
Puhu sitten anonyymisti netissä tai sekaisin-chatissa? Jos ei löydy kavereita, niin toikin on nyt jotain edes.
Älä ainakaan kokeile mitään hengen riistämistä. Jos pystyisi, voisi kyllä yrittää auttaa ja kuunnella, muttei ole oikein asiat hyvällä tolalla enkä edes osaa muuta kuin pyytää jostain repimään voimavaroja jatkamaan selviytymistä.
En valehtele ja sano sulle, että asiat kyllä muuttuvat kokonaan paremmiksi, mutta kyllä niitä hyviäkin ilon päiviä voi vielä olla edessä päin.
Hyi. Tiedän hyvin miltä tuntuu vaan itkeä... Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä ja sattuu, eikä kukaan tunnu välittävän yhtään. Kirpaisee niin pohjalta. Sitten perheen sisälläkin jo asiat alkaa mennä päin puuta suorastaan. Pahimmassa tapauksessa mukaan mahtuu väkivaltaa, pettämisiä ja juopottelua. Toivottavasti vältyt miltään pahemmalta. Toi on jo itsessään hiton rankkaa psyykkeelle.
Tulevalle jotain mikä on suomaan sulle muutakin kuin tuskaa tuskan perään.
Miksi et uskalla puhua rehellisesti psykologille? Olisi tietenkin tärkeää, että löytäisit sellaisen tahon, jolle voit puhua ja johon voit luottaa. Se tulee myös varmasti auttamaan sinua. Voimia.
... Joskus voi ottaa aikansa, että sellainen avoin luottamus syntyy terapiasuhteessa. Tai oikeastaan se on aina niin.
...Kun koet että voit luottaa siihen työntekijään ja ottaa vähitellen askelia asioiden ilmaisemisessa, niin se kannattaa rohkeasti tehdä.