Helteisenä iltana ajelin pyörälläni pitkin jokirantaa katsellen väkeä rannoilla. Monet olivat porukalla, osa kaksin, vain minä olin yksin. Poljin heistä hiljaa ohi. Ilta oli kaunis. Aurinko painoi mailleen kauniina ruskona hyväillen punertavilla säteillään kimmeltävää joen pintaa. Katselin sitä ja mietin, ettei tästä hetkestä puutu kuin yksi asia: sinä. Sinun kanssasi haluaisin jakaa iltaruskon, valoisan yön ja aamukasteen. Ja kaiken niiden välissä. Silloin se olisi täydellistä. Sinulle, Pohjan nainen.
Kesäillan kulkumies
Kesäillan kulkumies
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Yön yli retket " ne jäi erään kesäillan kulkumiehen kans kokematta....
Pohjan nainen
Miksi jäivät? Oliko mies väärä vai etkö uskaltanut kokeilla?
-ap
Ehkä katselit samaa auringonlaskua, ehkä olit jossakin rannalla, auringon sillan toisella puolen, kivassa seurassa iloisena. Toivon niin. Ehkä vielä tulee se ilta, jolloin yhdessä katselemme auringonlaskua ilman kiirettä tai huolta muusta. Yhdessä läpi yön, aina seuraaviin kesiin saakka.
Onko se mahdollista vai ei? Se meidän pitää selvittää yhdessä, käsi kädessä, kaikesta puhuen.
Tiedät sen kyllä, Pohjan nainen.
-Kesäiltojen kulkumies?
Auringonlaskujen aika on kaunis ja runollinen hetki. Tästä illasta tuli mieleen pari eri runon pätkää, mutta en jaa niitä tässä koko palstalle. Haluan säästää ne sinulle, kaksistaan kerrottavaksi. Silloin niiden sanoma avautuu puhtaammin, suoraan silmästä silmään kerrottuna. Kauniisti kauniille, herkästi herkälle.
-Kesäiltoje kulukumies
Kulkumiehen ratsu pysyi tänä iltana pihassa, mutta miehen mieli samoili maan, veden, taivaan ja tulen kohtaamisessa, eli rantanuotiolla. Siellä kohtaavat kaikki neljä elementtiä, ja siellä kohtaavat myös ihmisten sielut ikiaikaiseen tapaan. Siellä haluaisin olla, katsella loimuavaa tulta, kohahtelevaa merta, tummaa synkkenevää taivasta ja hämärtyvää rantasiluettia. Nuotion loimu saisi varjot tanssimaan kuin virvatulet rantaan liplattavien aaltojen pinnalla. Siellä sielu lepäisi. Ja sydän, jos vain olisit mukana. Lähdetkö mukaani?
Minkä värinen ratsu kulkumiehellä on? Iltanuotiolleni mahtuu mukaan vain "oikean värisellä ratsulla" saapuva kulkumies
-pohjan nainen
On niitä ratsuja parikin. Vahvan värisiä ja eri tyyppisiä molemmat, eivät tyypillisiä miesten valintoja, eli mustia.
Värit ovat mandariini ja luumu. Joku voi ehkä tunnistaa niistä, mutta olkoon.
Ei taida Kulkumies enää jaksaa kirjoitella, on aika väsynyttä juttua jo. Kuljen polkujani, mietin luonnon kauneutta ja välillä myös häntä. Jos en tuota "Pohjan naista" saa kohta tavata, annan tuulen huuhtoa ajatukseni hänestä pois. Silloin olen taas vapaa, kuin merikotka liitelemässä meren päällä. Sielultaan vapaa mies on onnellinen mies.
Kulkumies, pimenevästä krapulasta
Kirjoitat syvällistä ja kaunista tekstiä. Kirjoituksesi ovat kuin maalaus, tarkasti hahmoteltu värien sinfonia.
En ole se ketä kaipaat, mutta ymmärrän ja vaistoan teksteistäsi tämänhetkisen mielenlaatusi surumielisyyden ja yksinäisyyden. Tuttuja ovat nuo tunteet itsellenikin.Kun kaipaa vaan sitä yhtä, merkityksellistä, jakamaan tämän runollisen ja rujon maailman onnen ja surun hetket.
Itsellenikin luonto ja sen ihmeet ovat tärkeitä, aina suurta kunnioitusta herättäviä asioita. Sieltä saan mielenrauhan joskus synkän tunneaallokon vellomina hetkinä.
Rakkautta itsekin kaipaan, yhtä miestä vain.joka aina ajatuksissani. Aika näyttää, miten tässä käy.
Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta vielä.
Kiitos kauniista sanoistasi. Tämä tunteeni häntä kohtaan on todella erikoinen maalaus: kuin Dalin tuunaama versio Wrightin Taistelevista metsoista: ajan pehmentämät hiukan groteskit ukkometsot ottavat nokkapokkaa surrealistisessa metsässä siitä kumpi on oikeassa. Kuvittelenko vain kaiken absintin ja liuotinhöyryjen pehmentämässä taiteilijan päässäni täyttääkseni sisäistä tyhjyyttäni? Vai olenko oikeasti näin sitkaasti vieläkin ihastunut häneen? Ja jos kerran olen, niin miksi?
Näiden pähkäilyä helpompaa on kuljeskella kesäisiä teitä ja olla miettimättä liikoja. Siksi kulkumiehenä rullailen ja poljen pitkin kotikaupungin katuja. Siellä olen vapaa kaikesta muusta paitsi itsestäni.
Kulukumies, sisäinen taiteilija?