IS: SUOMEN KESKUSTA on pulassa. Puolue, joka vuoden 2015 vaalien jälkeen oli 21 prosentin kannatuksella 49 edustajapaikalla Eduskunnan suurin, on tuoreen mielipidemittauksen mukaan puolueista enää viidenneksi suurin, noin 10 prosentin kannatuksella. Hallituskumppani SDP:tä kannattaa yli 23, ja pääkilpailijaa Kokoomusta 17 prosenttia. Toinen hallituskumppani Vihreät meni reilun 11 prosentin kannatuksella ohi. Ei siis ihme, että perinteinen suurpuolue etsii kiihkeästi lääkkeitä tilanteeseen.
Keskustan perusongelma on selkeä. Puolueen peruskannattajakunta vähenee sekä ikääntymisen että maaltamuuton vuoksi. Kaupunkeihin on pyritty 1960 – luvulta lähtien. Edellisen puheenjohtaja Juha Sipilän toivottiin antavan puolueelle uutta intoa ja hankkivan suosiota myös kaupungeista. Hänen toivottiin myös, poliittisesta painolasteista vapaana, kykenevän kääntämään Suomen laahanneen talouden uuteen nousuun.
Sipilä koetti palauttaa talouden kilpailukykyä, jonka talouden tilaan nähden ylisuuret palkankorotukset ja Nokian paluu globaalista jättiläisestä tavanomaiseksi suuryritykseksi painoivat. Suomen kokonaistuotanto ylsi vuoden 2008 romahdusta edeltäneelle tasolleen vasta viime vuonna, ja työttömyys on edelleen korkealla.
Keskustan perusongelma on selkeä. Puolueen peruskannattajakunta vähenee sekä ikääntymisen että maaltamuuton vuoksi. Kaupunkeihin on pyritty 1960 – luvulta lähtien. Edellisen puheenjohtaja Juha Sipilän toivottiin antavan puolueelle uutta intoa ja hankkivan suosiota myös kaupungeista. Hänen toivottiin myös, poliittisesta painolasteista vapaana, kykenevän kääntämään Suomen laahanneen talouden uuteen nousuun.
Sipilä koetti palauttaa talouden kilpailukykyä, jonka talouden tilaan nähden ylisuuret palkankorotukset ja Nokian paluu globaalista jättiläisestä tavanomaiseksi suuryritykseksi painoivat. Suomen kokonaistuotanto ylsi vuoden 2008 romahdusta edeltäneelle tasolleen vasta viime vuonna, ja työttömyys on edelleen korkealla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
SIPILÄ RYHTYI voimatoimiin, ymmärtämättä että poliittinen päätöksenteko ei ole yhtä suoraviivaista ja selkeää kuin yritystoiminnan. Tarpeellisia, mutta tuskallisia, toimia ei Suomessa voi tehdä mahdollisimman äkkiä vaan mieluummin huomaamatta hivuttaen. Markka-aikana ylisuuria palkankorotuksia kompensoitiin inflatoimalla markkaa, tarpeen vaatiessa devalvoimalla, ja valtiontalouden vajeita korjattiin lykkäämällä veroasteikkojen inflaatiotarkistuksia.
Talouden ja pääomaliikkeiden vapauduttua 1990-luvulla nämä käytännöt ovat kuitenkin vanhentuneet, ja Sipilä yritti päivittää talouspolitiikkaa talouden kansainväliseen toimintaympäristöön. Tästä eivät suomalaiset pitäneet, vaikka työllisten määrä lisääntyi hallituskauden mittaan 150 000 hengellä. Vuoden 2015 pakolaiskriisi oli vain rikka rokassa, ja Sipilä sai tarpeekseen. Hän luopui puheenjohtajuudesta viime vaalien jälkeen kun keskusta menetti 18 edustajapaikkaa ja putosi eduskunnan neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi.
Vaalikatastrofin jälkeen valtaosa keskustan paljon puhutusta kenttäväestä kaipasi oppositioon nuolemaan haavojaan ja kokoamaan rivejä. Puolue kuitenkin päätti lähteä vahvasti vasemmistoväritteiseen hallitukseen säilyttääkseen edes osan vaikutusvallastaan. Hallituksessa myös pysyttiin, vaikka puheenjohtaja Katri Kulmuni päätti jättää valtiovarainministerin tehtävän kun julkisuuteen nousi hänen valtion rahoilla hankkimansa esiintymiskoulutus. Sen tulkittiin hyödyttävän enemmän keskustapuoluetta kuin valtiota. Vähemmälle huomiolle jäi että valtiovarainministerin luonteva ja varmaotteinen esiintyminen, uskottavuus, on esimerkiksi valtion velanotolle ensiarvoisen tärkeää.
Kulmunin tilalle hallitukseen nostettiin entinen pääministeri Matti Vanhanen, jonka tehtävä vaikuttaisi olevan vakaan taloudenpidon puolustaminen koronaelvytyksen ja EU-tukien huumassa. Vanhanen ei hae uudelleenvalintaa, joten hän voi huoletta vastustaa kansantalouden kannalta vähemmän tarpeellisia mutta poliittisesti houkuttelevia lisämenoja, ja tarvittaessa myös ehdottaa niihin leikkauksia. Ministerieläke on joka tapauksessa taattu.
Katri Kulmuni ja hänen ykköshaastajakseen perhevapaalta palannut Annika Saarikko valmistautuvat linjaamaan keskustan tulevaa suuntaa ja toimintalinjaa. Heidän niitä koskevista kannoistaan ei vielä ole juuri saatu tietoa, Saarikko kertoi pari päivää sitten Helsingin Sanomille, ettei tuntenut nykyistä puoletta enää omakseen. Samalla hän vakuutti pyrkivänsä pitämään koko maata asutettuna, mikä on ollut keskustan perinteinen tavoite ainakin 1950 - luvulta asti.