Talousasiat parisuhteessa..

Kun näköjään käytettävissä olevat tulot joko kulutetaan juokseviin menoihin tai vähän pidempi aikaisiin menoihin (asuntolaina) eikä oikeastaan muuta säästöä jää, niin päivittäisten menojen kanssa vehtäämisella (minun vuoro - sinun vuoro) aiheuttaa itselleen ja kumppanille vain turhaa stressiä.

Tunnen ja tiedän pariskuntia (avio), jotka kinaavat jokaisen menoerän maksuvelvollisuudesta ja siinä se elämä menee riidellessä.

Jos on alunperin ajatuksissa olla aviossa vain määräaika ja erota, niin silloin oman varallisuuden karttumisesta on huolehdittava. Eroprosessissa voi näyttää esim. kalliimpien hankintojen osalta kumpi on ne tililtään maksanut. Noin menetellen on moni tullut hömpäytetyksi, fiksumpi on tyhjentänyt kämpän omaan kuormaansa.

alussa laitoin miehen kauppaan pari kertaa viikossa, kun ruuat loppui. Yhtiövastikkeet sun muut menot maksettiin vuorotellen molempien tileiltä. Myöhemmin laitettiin yhteinen tili, jolta menot maksettiin. Mies muutti elokuussa omaan kämppään, edelleen on käyttöoikeus yhteiseen tiliin (ei ole siellä vieraillut) ja minun osakkeet on ex-miehen lainan vakuutena, eikä ole mitään propleemia ollut siinäkään.. järjestelykysymys.

Olemme olleet 8 vuotta yhdessä, josta 4 naimisissa. Minä hoidan kaikki taloutemme raha-asiat, laskut maksan sekä omalta että vaimoni tililtä. Hän ei edes tiedä tilinsä saldoa, vilkaisee tiliotetta kerran kuussa. Meillä kaikki on yhteistä. Minulle kun taas on annettu luottamus hoitaa raha-asiat, ei tulisi mieleenkään viilata toista linssiin. Eli kaikki on yhteistä.

Mies lyhentää asuntolainaa, minä maksan vastikkeet (sisältää sähkön). Ruokamenot laitetaan puoliksi. Lopuilla rahoillaan kumpikin tekee mitä tykkää. Eli rahat on erilliset, enkä muuta voisi kuvitellakaan. Suhdetta takana nyt viisi vuotta.

16 vuotta oltu samaa taloutta ja alusta saakka kaikki rahat olleet samaa könttää. Kummallakin kyllä oma tili, mutta kummallakin käyttöoikeus toisen tiliin. Laskut maksellaan sieltä missä milloinkin rahaa on.

Safkat maksetaan "noin" vuorotellen, lainat ym. isot yhteiset menee siten että toisella parittomat, toisella parilliset kuukaudet maksettavana - helppo muistaa.

Molemmat töissä, molemmilla omat tilit, ei yhteistä lainkaan. Kukin tekee omilla ylimääräisillä varoillaan mitä tykkää. Itse kerään rahastoon, en tiedä mitä eukko tekee.

Molempien palkat samalle tilille. Kaikki maksut samalta tililtä. Pankki-ja luottokorttimaksut samalta tililtä. 20 vuotta ja hyvin on toiminut. Itse toimin "talouspäällikkönä" ja vaimoni on tyytyväinen kunhan tilin saldo on plussalla.

yhteinen tili. Ahh.. mikä yhdessä elämisen tunne :-)

Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta joista naimisissa kaksi, ja meillä on alusta asti ollut sama systeemi eli kumpikin maksaa omat kulunsa.

Nyt kun asumme yhdessä, maksamme kaikki juoksevat menot (vuokra, sähkö, kaasu, nettimaksut, vakuutukset, puhelimen perusmaksun, lehdet joita kumpikin lukee yms. yms) puoliksi niin että ne menevät minun tililtäni ja mies siirtää mulle kerran kuussa oman puoliskonsa. Meillä on kummallakin omat tilit, ei yhteistä tiliä.

Muiden kulujen, esim. ruokakaupassa, kanssa teemme siten että se maksaa joka ensinnä ehtii, toki siten ettei sama nyt maksa kymmentä kertaa peräkkäin. Sitten jossain vaiheessa kotona tsekataan kauppalasku ja katsotaan mikä oli yhteistä ja mikä vain jomman kumman, ja sitten se merkitään kuittilaskelmaan. Ihan sama homma kaikkien muiden sellaisten juttujen kanssa joissa vain toinen maksaa - vaikka suuren osan aikaa kun olemme yhdessä ostoksilla, kumpikin maksaa jo kaupassa omat ostoksensa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä. Meillä tuo kuittilaskelma on monisatarivinen Excel-taulukko josta näkee joka hetki tilanteen eli kumpi on kummalle velkaa ja kuinka paljon.

Kumpikin ostaa myös esim. viihde-elektroniikkaa, DVD-levyjä, lehtiä, kirjoja yms. aivan miten haluaa. Jos jommankumman tekee mieli jotain isompaa huonekalua tms., hän voi kysyä toiselta haluaisiko tämä tulla mukaan kimppaan eli ostaa huonekalun puoliksi, ja jos toinen on sitä mieltä että hänkin tuosta huonekalusta "hyötyy" ja sen tarvitsee, hän maksaa puolet. Muuten ei.

Systeemi kuulostaa varmasti monesta hullulta kun kerran olemme naimisissakin, mutta meille se sopii loistavasti. Toimii koska meillä on molemmilla lähes yhtä suuret tulot.

Minusta on kerrassaan mahtavaa ettei minun koskaan, koskaan tarvitse miettiä, jos jotain haluan ostaa itselleni, että voinkohan tämän ostaa ja onko miehellä ehkä tarkoitus ostaa jotain muuta itselleen. Ostan mitä haluan, koska rahat kerran ovat minun. Mieheni tekee samoin (hän tosin on säästäväisempää tyyppiä ja hänellä on kymmenien tuhansien eurojen osakesalkku koossa).

Yksi erittäin tärkeä pointti: tällä systeemillä meillä ei ole kertaakaan viiden vuoden aikana ollut raha-asioista minkäänlaista, ei edes pienen pientä, riitaa. Ja sen mitä olen muiden ihmisten parisuhteista kuullut, vaikuttaa siltä että juuri nuo raha-asiat aiheuttavat paljon epäsopua.