Silloin aluksi oli vaikea ymmärtää ja hyväksyä että olin ihastunut suhun. Se vaan tapahtui pikkuhiljaa. Oltiinhan me monin tavoin kuin yö ja päivä. Tunsin itseni idiootiksi, ja yritin peitellä sitä kun julkisilla paikoilla oltiin. Tiedän että se kuitenkin näkyi. Joskus talvella vielä jäädyin aina kun kohdattiin, kun yritin pitää yllä sitä ammattinaamiota. Me kuitenkin opittiin tuntemaan enemmän. Mitä enemmän opin tuntemaan sua, sitä enemmän ihastuin, ja jossain vaiheessa rakastuin. Varoin kuitenkin ilmaisemasta sitä. Jotenkin ajattelin et mun täytyy olla fiksu, antaa sulle tilaa ja mahdollisuus kunnialla vetäytyä jos sua ei kiinnostakaan mikään syvempi tuttavuus. Se saattoi antaa torjuvan kuvan musta. Meidän kommunikointi ja yhteistyö, huumori, keskustelut oli niin hauskaa. Rehellisesti sanottuna, hauskinta ikinä. Edelleen meidän välit lähentyneet. Pitkään aikaan en ole jäätynyt, jännittänyt, ujostellut tunteita ja sitä että ne ehkä näkyy. Idiootiksi välillä tunnen itseni, olosuhteista johtuen. Ratkaisu on sun, mä olen valmis, enkä epäröi hetkeäkään❤
Sulle mies joka täytät mun ajatukset
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän tässä sattuukin minua eniten kun mikään ei ollut totta irl!!!!!!!!!!!!!!!!!! juurikin nämä asiat joita kirjoitit tähän viestiin!!!!!!!!!!!! mutta ei se mitään!!!! kyllä minä selviän!!!!!!!!!!!!!! jos mitenkään mahdollista niin Anna mulle edes mahdollisuutta käsitellä tätä ihan rauhassa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! vasta pari viikkoa sitten olen menettänyt toisenkin tärkeän ihmisen elämästäni niin onko paljon pyydetty että saan ihan omassa rauhassa koota itseäni ja ajatuksia jotenkin edes kasaan!mä en oikeesti jaksa enempää yhtään mitään! olen kirjaimellisesti ihan loppu! ja tarkoitan tätä!!!!!!!!!!!!!olet jo saanut minusta kaiken mitä olet halunnut! Voit aivan hyvin kirjoittaa jo next!!!!!
Kiva jos olette päätyneet yhteen. Minusta kiva kuulla miten toiset ovat onnistuneet löytämätään toisensa.
Aiemmasta elämästä mun täytyy vain sanoa että kun olen joskus ajatellut vaikka mitä noin niin olen yleensä pudonnut useaan otteeseen aika korkealta. Jopa saman henkilön kanssa.
Olen tavannut joskus naisen esimerkiksi työelämässä jonka kanssa oli kivaa, mutta en tiedä johtuiko se tuosta jäätymisestä vai mistä, mutta sain käsityksen ettei oikeastaan edes pidä minusta. Siihen liittyi sitten useita tapahtumia joissa tuli tunne ettei toista pelkästään kiinnostaa vaan hän ei suoranaisesti edes välitä minusta ihmisenä.
Ne kolaukset ovat sellaisia että on mahdollista ettei sille toiselle osapuolelle synny tunteita koska tuntee itsensä hylätyksi ja ettei sitä luottamusta synny.
Mieskin tarvitsee luottamusta, tunnettta hyväksynnästä ja siitä että myös nainen on aktiivinen sekä empaattinen.
Muuten ne tunteet vaan kuolevat.
Jos teidän tapauksessa ei ole niin käynyt niin hyvä juttu ja toivotan onnea.
Olen noiden tapausten jälkeen todennut että ei varmaan sovittu yhteen tai ei suhteesta olisi tullut mitään koska ei kukaan jaksa parisuhdetta jossa riippuen päivästä toinen huomioi tai ei huomioi tai pitää arvailla onko luottoa vai ei.