Oikeasti tunnen olevani kotona vasta lapsuuden maisemissa. Jotenkin tämä paikka on vieras vaikka vuosia täällä kun asunut muuttuukohan se koskaan. Milloin se tunne häviää. Haaveilen että joskus muuttaisin sinne vielä takasin vaikka tiedän että kotini tulee olemaan täällä.
Ikävä juurille
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
No,minä oon oikeastaan juurilla nyt.
Samanlainen piha kuin "kotona
Sänky sänky meinoo olla vain himspkatin iso
Mutta kuuluu olla että suap eläkepäivinä etes kunnon unet...
Helteestä ja muista keleistä riippumatta...
Sehän olis jo jotain kun joku valvois mun kans yhtäaikoo...
Ihan oikeennii, ollu aina huono uninen.
Missä sun juuret?
Niin onhan se jyväskylä toni ihan erilainen kuin tampere. Jo murteeltakin
Eikö sulla ole ketään kultaa siellä?
On. Sen takia tänne jäinkin. Mitä se tähän liittyy.
Ihan tosi? Oisko vähän ihanaa jos hän olis oikeasti mun tähden tänne jäänyt :)
En sinun vaan kultani. En tiedä kuka olet ja olemmeko edes samassa Maassa.
Sullako on kultakin siellä hollannissa?
Ei kuulunne sinulle missä minun kultani on.
No oletko itse Amsterdamissa?
Olen olen.
Ois ihanaa❣
Veri vetää itään.
Juurilta on vaikea irrottautua.
Silti en kaipoo sieltä köyhästä kaupungista mitään.
Se lämpö mitä minussa on ,säilyy.
Sulla on oma rikas elämäsi,en ihmettele että juurillesi kaipoot....
Jos rakastun ihan hulluna naiseen, niin muutan hänen kanssaan kotikulmille. Siellä haluan elää perhe-elämää hänen kanssaan. Joka päivä olisin meistä kiitollinen ja kiittäisin Jumalaa.
Paras alkaa rukoilemaan sitten.
Joo, mutta Jumalan tahto ei ole aina omamme, siksi on rukoiltava nöyrästi kuten Jeesus ja luottaa siihen, että Taivaanisä hoitaa homman.
Mä laitan itse ruokaa myös. En lyö ketään. Mun aikani kuluisi vaimon kanssa siihen että halaisin häntä ja itkisin. Koska loppujenlopuksi tämä aika täällä on todella vähän ja koko ajan tulen tietoisemmaksi siitä. Kaikki on hetkessä ohi. Vaimoaan kuuluu rakastaa ja kohdella hellästi. Hän on ikuinen ja ihmeellinen otus eikä hänen arvoaan voi mitata millään. Tämä lyhyt hetki tulee viettää uskoen Jeesukseen, rakastaen ja antaen anteeksi, kuitenkin vihaamalla syntiä ja maailmallisia asioita.
Eiköhän se hoida, vaikka itse uskon enemmän universumin kaikkivoipaan, enkä niinkään siihen mitä sinä.
Kuulostat suloiselta, et hihhulilta ollenkaan.
Niin .
Mutta.
Jos sinä olet eri päivinä kiitollinen kuin minä,,en muista sanoneeni sitä sinulle...
Muþta jos sinä olet syntynyt kevväällämmä....
Ente jos pelkeen juuriasi talvella???
En oo näin ennen ajatellut.
Taivaanisä ohjaa sinut kotikulmille. Nyt.
Mistä päättelet häntä sekopääksi nyrkkisankariksi? Varo sanojasi, vain itsesi mielentilan paljastit.
Universumi haluaa tappaa meidät. On tauteja, sairauksia, luonnonkatastrofeja ja ihmisiä ketkä tahtovat meille pahaa. Synti satuttaa meitä. Universumi järjestää meille syntiä ja pahuutta ja kuolemaa koska sen ruhtinas on paholainen. Jeesus tuo rakkauden. Hän on suurempi kuin tämän maailman ruhtinas ja tämä maailma ja kaikki mitä siinä on. Tähän uskon.
No eikä halua. Universumi haluaa ihmisten tulevan toimeen, kaikki edellytykset on sille annettu, mutta uskonnot taas tuhoaa kaiken ja ihmiset siinä mukana. Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta universumi on kuin Thanos :D
Jokainen ihminen kuolee. Jeesukseen uskovat saavat elämän. Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa oltiin uskonnottomia, tappoivat enemmän kuin mikään sota koskaan ennen. Sotia ei ole kovin usein käyty minkään uskonnollisen syyn takia. Rikkaus ja valta ovat sodan suurimpia aiheuttajia eli materialismi ja se että joku diktaattori tekee itsestään jumalan materialistisille ihmisille. Sitä paitsi, Kristinusko ei ole uskonto. Se on todellisuutta ja toimii käytännösä. Ei kristityn kuulu seurata kaavoja kuten uskonnoissa seurataan.
Ompas täällä ollut kommentoimassa oikea tietäjä!
Mä muutin omista lapsuuden maisemista 20 vuotta sitten. Hassua muuten laskee toi et siitä tosiaan on jo 20 vuotta. Tulee niin vanha olo. Olin vielä alaikäinen kun tuli äkkilähtö kunnasta jossa olin syntymästäni asti elänyt, vieläpä samassa talossakin siihen astisen elämäni. Se oli mulle kova paikka, koska tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman ennakkovaroituksia.
En mä muuttanut kuin vieraiseen kaupunkiin eli rajanaapuriin ja ylittelen vanhan kotikuntani ja nykyisen rajoja usein ihan polkupyörälläkin. Sukuni kansoittaa sitä vanhaa kotikuntaani aika sankoin joukoin joten kun astun sille puolelle tulee aina tunne että täällä on sukujuureni, kun siellä niitä vilisee.
Muuttaessani tänne kaupunkiin missä nyt asun mulla oli usein koti-ikävä. Nykyisin on ihan kiva että sukulaisia ei vilise joka nurkassa mihin astuu. Ois ehkä välillä vähän kiusallista kun menee kauppaan, baariin tai treffeille niin ekana törmää isään tai tätiin, setään taikka serkkuun tai serkun lapsiin jossain.
Tää on ihan hyvä näin. Lähellä mutta ei sentään liian lähellä
Eikös olekkin jännä miten kotia ,juuriaan kaipoo usein.
Sinut ymmärrän viälä paremmin .
Musta tuntuu että mun juuret on jossain maalla,jossa silti ei ole kodin tuntua.
Et viihtyisi minun kodissani,enkä minä sinun.
Miunnii kämppä on tiällä ja koitan tehdä tämän muutaman neliön kodikseni.
Mitä lähemmäs tulen joulua,juhannusta niin se on tuntunut nyt joka vuosi erilaiselta.
Sauna.
Millainen sulla on.
?
Mistä tykkeet eniten kesässä ente joulussa??
Muuttaa tai ei, niin eikö ole joka tapauksessa hyvä olo ja tunne siitä, että se lapsuudenpaikka on sinulla aina olemassa? Minulle se ajatus antaa 'juuret'.
Juurinäin, elämä , työ, harrasteet ja sinä täällä mutta sykähdyttävää käydä.....erilainen luonto, maasto jne
Ei se ole aina olemassa. Kun vanhemmista aika joskus jättää. Ei minulla ole sinne päin Suomea enää mitään sidettä. Lapsuudenkoti tietenkin mutta aika näyttää mikä sen kohtalo sitten on.
Isovanhempani, vanhempani, ja sukulaisetkin ovat jo lähes kaikki haudassa mutta eii se ole este olla ja vaalia rakastamansa paikkaa, lapsuuden maisemia jne. Se on se tunneside ja hyvät muistot, kunnioitus isovanhempia/vanhempia kohtaan.
Itse asiassa, isovanhempani ilmestyivät tuonpuoleisesta uneeni joulukuun 19 päivä/yö 2009 , kun nukuin pirtin sohvalla. Tulivat tervehtimään ja kiittämään kun remppasin mökkiä. Se oli hätkähdyttävä uni koska en usko mihinkään meedio- ym humpuukkiin.
Elämässä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista mystistä. Kokeile sinäkin. 👍
Jep. Ja vesi samettia. Ei löydy muualta.
Kyllähän minä vaalin sitä paikkaa jo nyt. Kyllä minunkin mummo ja ukki ilmestyvät uniini useinkin vaikka ovat kuolleita.
Mä en tiedä missä mun juuret on.
Nyt mä oon taas kasvanu vähän,kiitos Antin.
Juon paljon ja poltan.
Alan olemaan kohta sun ikäinen!!!