En tiedä ymmärrättekö.
Kaikki parisuhdeongelmat, kaikki ongelmat jälkikasvun kanssa.
Tunne, että antaa jokaiselle kaikkensa, huomaamatta itseään.
Kun muuttuu näkymättömäksi.
Ja se hetki, kun tajuaa tilanteensa ja tulee kapinafiilis.
Niin yksin.
Kukaan ei auta.
Pitäisi jaksaa huomiseen.
Tekee mieli paeta.
Born to be wild -fiilis.
Ehkä keski-iän kriisi
Tai jotain minkä haluaisi lokeroida tai otsikoida.
Nyt vaan on näin.
Kaikki parisuhdeongelmat, kaikki ongelmat jälkikasvun kanssa.
Tunne, että antaa jokaiselle kaikkensa, huomaamatta itseään.
Kun muuttuu näkymättömäksi.
Ja se hetki, kun tajuaa tilanteensa ja tulee kapinafiilis.
Niin yksin.
Kukaan ei auta.
Pitäisi jaksaa huomiseen.
Tekee mieli paeta.
Born to be wild -fiilis.
Ehkä keski-iän kriisi
Tai jotain minkä haluaisi lokeroida tai otsikoida.
Nyt vaan on näin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan jokainen äiti tunnistaa...
en edes jaksanut lukea :D
Oikeasti niin ankeaa, ettei jaksa lukea. Ongelmat aikuisen lapsen kanssa. Ongelmat miehen kanssa. Ongelmat.
Elämä on yhtä ongelmaa, Oikeasti en ihan tämmöistä tilannut.
Ajattelin, että seksiä kerran viikossa ja lapsi, josta voin olla ylpeä ja joka hankkii minulle lapsenlapsia, joilla voin vouhottaa
En edes halua kertoa, mitä elämäni kulissien ulkopuolella on.
Voisko oikeasti karata jonnekin eikä tulla ikinä takaisin? Voisko?
ap
Tiedän omasta elämästäni, ei voi karata vaikka miten haluaisi😞
Haluan toivottaa sinulle voimia..sydämestäni
~jospa sittenkin asioilla olisi tapana järjestyä~~♡
Ymmärrän sua niin hyvin. Kun vuosikausia on se kannatteleva pilari muille, elämänsä tärkeimmille pikkuihmisille, tukena miehelle jonka sitoutuminen ratkeilee. Kun itse venyy, valvoo ja jaksaa vaikka ei enää jaksaisi. Kun tajuaa että omina totaalisen uuåumuksen hetkinä ei ole ketään, ei ketään kuka voisi auttaa. Silloin tekee mieli paeta kaikkea, myös niitä mukavia velvollisuuksia....