Hiipunut, arkipäiväistynyt, viilentynyt, kroonistunut? Onko olo ikävän suhteen sellainen, että ei oikeastaan enää tunnu miltään.
Voiko todeta, että aikansa kutakin ja nyt uudet tuulet puhaltavat?
Voiko todeta, että aikansa kutakin ja nyt uudet tuulet puhaltavat?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei täällä valitettavasti. Tunteet aitoja ja lujaa tekoa, olen heikko niiden edessä.
Taidat olla joku surkea läheisriippuvainen.
Surkeampi on se, joka "Ikävä" -palstalla nimittelee ventovierasta anonyymiä anonyymiteetin suojasta.
Miksi lähes joka ketju menee riitelyksi, kun joku töppö tulee tökkimään ikävästi muita. Töppö taitaa olla kateellinen muille heidän tunteistaan.
Sinua vain harmittaa kun joku kertoo totuuden.
Sanoisin että rakkaus on piiloutunut ja suru ja ikävä on päällimmäisenä..
Mikähän totuus tuokin on? Puuttuuko sinulta läheltä ihminen/ihmisiä ja podet yksinäisyyttä? Tai voihan olla ihmisiä paljonkin ympärillä, mutta silti kokee itsensä yksinäiseksi, kun ei osaa solmia muihin suhteita, on luonteeltaan erakko ja introvertti, mutta kärsii siitä.
Miksi pitää aina yrittää ymmärtää tökkijöitä ja selitellä heille? Ei tökkijöiden käyttäytymistä pidä sietää.
Hän on sydämeni puolikas, ei se koskaan hiivu.
Ei puhalla täällä vielä uudet tuulet. Heinäkuun helteissä jotenkin väsähdin, tuli sellainen rakkausmasis, että menkööt olkoot ei sitten.. usko meinasi välillä loppua. Mutta nyt olen taas täynnä tunnetta, paloa ja roihua. Tottakai näkymättömyys vaikuttaa siihen, että mieleen mahtuu jo muitakin juttuja kuin hän. Alussa muu elämä oli jo hankalaa kun oli niin rakastunut.
Odotan jännityksellä mitä tapahtuu kun/jos näen hänet taas. Miten kovasti tällä kertaa roihahtaa. Tavallaan se pelottaakin. Meni miten meni, kyllä tämä tunne oli jotain valtavaa ja ennenkokematonta mulle. (naiselta)
Olin pitkään näkemättä häntä. Leikittelin ajatuksella, miten reagoisin, jos hänet näkisin... Kuvittelin jo olevani ikävän paremmalla puolella. Mutta kun näin hänet, koin kuin sähköisku olisi mennyt koko kroppani läpi. Ei ihan ohimenevää sorttia, nämä tunteet. Ja nainen olen myös ja miehestä kirjoitan. Haluaisin vapautua jo vihdoin, ei hän minua halua elämäänsä. Vain hänelle sopivissa tilanteissa olen kelvannut. :(((
Miksi niitä yksipuoleisia tunteita voi kertoa ja sitä, jos ei tunne toista kohtaan samoin? Monelta surulta ja arvuuttelulta ym säästyisi moni.
Ei se vastapuoli välttämättä pysty lainkaan asettumaan toisen asemaan. Siksi sydäsuruja megamittakaavassa syntyy.
puhekielessä kai voi sanoa "voi kertoa " kun painottaa oikein, mutta tarkoitit vissiin "ei voi kertoa" ?
Eräs näyttikin vähän väsyneeltä heinäkuussa kun näin pitkästä aikaa ja niin näytin kai itsekin. Haluan pian nähdä hänet. En laita tähän "olisitpa hän". Olisi surullista jos olen hänen mieltään rasittanut ja pahoin pelkään, että niin on voinutkin tapahtua.. tai sitten olen kuvitellut kaiken hah hah.
Ei hyvältä näytä.. jospa minä varsin aikuinen mies olenkin kuvitellut kaiken.
Mä en nähnyt häntä heinäkuussa. Sitä en tiedä onko hän nähnyt mut jossain ohimennen, mutta mä en ole häntä nähnyt ainakaan siten, että olisin tunnistanu. Siksi kirjoitin tuosta näkymättömyydestä kun en ole nähnyt. (naiselta)
Jatkan vielä, että mäkin haluan nähdä hänet jo pian ja kyllä hän on mun mieltä rasittanut siitä lähtien kun ihastuin. (naiselta)
Näin myös hänet, miehen, pitkästä aikaa heinäkuussa. Näin hänestä, että selkeästi tykkäsi olla seurassa. Niin minäkin tykkäsin, ja lomalle lähtö melkein ahdisti, kun tiesin ettei taas pitkään aikaan...
Ei hän häviä mielestäni. Tietty hyväksyntä on tullut tilalle. Jos hän ei halua juttelua ja flirttiä enempää tyydyn sitten siihen. Hänen on osattava näyttää halunsa, jos haluaa muuta. On hänen vuoronsa. Olen avoin uudelle, jos tilaisuus tulee.
Väsynyt olen. Jo vuosi sitten sovitun eron vieminen loppuun ei ole ollut helppo rasti. Toinen kieltäytyi edes kuuntelemasta tai puhumasta ensimmäiset 0.5v. Nyt kuitenkin asiat alkaa olla selvillä.
Ei oo tuntunu miltään pariin vuoteen.
Miksi olet palstalla?
No tietysti toivomassa, että joku häntä vielä kaipaisi.
Kukaan ei ole tilivelvollinen sinulle täällä olostaan.
Kysy vakoojilta. Ne tietää paremmin ku mä.
Kyllä ei voi kokoajan olla jossain kuohuissa..semmosta ei voi olettaa keneltäkään...
Lapsellista leikkiä
Tunteet on melko hyvin tukahdutettu. Ajatukset hyvää vauhtia siirtymässä muualle.
Näin meillä molemmilla on. Huomio on kiinnittynyt muualle. Hyvä niin ja on jo aika.
Ei tunteita voi tukahduttaa. Ne pitää käsitellä. Tunteiden tukahduttaminen sairastuttaa sekä mielen että kropan.
Ihan sivukommenttina.
Onneksi en tukahduta ..tää on niin pimeetä touhuu..
Tunteiden tukahduttaminen on vaikeaa, jos ei saa selvää kieltäytymistä toiselta osapuolelta, vaan jotain epämääräistä leikkimistä ym. Opetelkaa puhumaan tunteista ja asioista selkeästi ja toisia kunnioittaen.
Eli tunteet on päätetty tukahduttaa yhteisestä päätöksestä.
Sinä se oot aina yhtä hauska, joku vastasi aloitukseen että melko hyvin tukahdutettu niin sinä menet muutamassa minuutissa änkeytymään ja sanomaan että niin MEILLÄ MOLEMMILLA . . . kenellä molemmilla . . . onko pakottava tarve kuitata aina jos kuvittelee tuntevansa . . . jos ja kun sun huomio on kerran kiinnittynyt muualle niin mitä täällä vielä sitten olet etkä siellä missä se huomion kiinnittänyt on ??
Menee kuin häkä viihteestä jo.
Vihaksi muuttunut. Petti
Ei ole hiipunut eikä viilentynyt. Taisteluväsymystä on ollut ilmassa. Vaikka usein osuttu toistemme kohdalle, niin tuntuu ettei tästä mitään tule. Kaikista pahin väsymys ja suru tullut " hyvien kohtaamisten" jälkeen. Kun on tuntenut sen yhteyden yms. ja sitten kuitenkaan ei ole päästy tarpeeksi lähelle. Rakastan sitä miestä, vaikka muuta välillä väittäisin.
Itse asiassa on tunteet jopa vähän kuumentuneet kesän aikana, ilman mitään näkyvää syytä edes. Välillä tuntuu että sekoaa, miksi juuri hänessä on roikuttava, kukaan muu mies ole saanut tällaista aikaan, vaikka erittäin hyvä potentiaalinen kumppani olisi tarjolla, mutta kun ei vaan kiinnosta kuin kaverimielessä. Antakkee armoooo!!
Etsin uusia tuulia. Kaksi miestä ollut mielessä pitkään. Yksi vähän lähemmin ollut elämässäni ja toinen etäällä. Mietin heidän tarkoitustaan minulle.
Ikävästä on tullut normaali olotila, jonka kanssa on oppinut elämään. Ja ymmärtänyt, että maailma ei kaadu, vaikka ikävän kohde ei tuntisikaan samoin.
Ehkä hieman on laantunut. Katsotaan miten käy kun lomien jälkeen taas näen häntä. Syttyykö tuli jälleen sisälleni, vai pidänkö pelkkää hiillosta hehkumassa hänelle?
Ei tunnu enää missään. Mies muuttui. Tapasin kiltin, rauhallisen, hymyileväisen miehen jo vuonna 2004. Silloin oli vaatimaton kaveri ja ihastuin, jopa rakastuin todenteolla.
Kun monien vaiheiden ja omien vaikeuksien jälkeen otin taas yhteyttä, oli tilalla pöyhkeilevä materialisti. Rakkaus ja ikävä vaihtui pettymykseksi. Kyllä hän viestiä laittaa, mutta kiinnostunut vain omasta itsestään ja omista tekemisistään. Ei koskaan laita minulle päin viestiä ja kysy miten voin. Kaikki viestit lähtee minulta. Vastaa kerran ja vaikenee taas. Kyllä rakkaus ja ikävä on muuttanut muotoaan. En kaipaa kuitenkaan uusia tuulia, vaan pysyttelen tässä. Olen ikäänkuin pause- tilassa. Toivon että hän tajuaa ettei teennäinen materialismi korvaa koskaan todellista rakkautta. Mn
Mitä ihmettä odotit kun otit yhteyttä ihmiseen lähes parin vuosikymmenen jälkeen. Että sama mies siellä odottaa.. ihmiset muuttuu, joskus parempaan joskus huonompaan, mutta kyllä elämä muuttaa ihmistä. Sitä ei vaan huomaa jos tapaa ihmistä läpi elämän, se muutos tapahtuu pikkuhiljaa.
Ollaan pidetty tasaisesti yhteyttä koko ajan... Tai siis minä olen, ja hän on aina joskus vastannutkin.
Turtanaksi saa nykyään nimitellä jos haluaa. Ei tunnu miltään missään kohti mistään suunnasta. Musta on tullut patti.
että ei oikeastaan enää tunnu miltään.
En ole tainnut ikävöidä kunnolla ketään moneen vuoteen. Ei oikein voi ikävöidä sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan oikeast elämässä. Työtö olen ikävävöinyt minulle tärkeässä paikassa. Siksi olen voinut huonosti.
Minä taas voin hyvin, kun ei ole tarvinnut enää mennä työpaikkaan, jossa voin aiemmin erittäin huonosti. Työ sinänsä ihan ok. Ihanaa olla koko ajan lomalla😎.
No ei voi todeta niin.
Ikävä on puolisoa,mutta myös mulla on lähes joka päivä erilainen
Tunteeni erästä naista kohtaan kuolivat kokonaan.
Parempi niin, osoittautui itse petolliseksi.
En halua juosta jonkun perässä, jolla on jo joku toinen.
Oli kaunis ulkoisesti, mutta sisältäpäin tuo nainen tuntuu olevan kadoksissa itsensä kanssa.
Olen löytänyt jo toisen, joten asialla ei ole enää merkitystä.
Se on hiinä ja hiinä, aika tekee tehtävänsä ja niin tärkeää tekemistä kokoajan ja näkee sen yhden AIKUISEN miehen siinä lähellä ja ehkä tarvin sen ja sen lähellä olen huomannut ahdistuneeni
Mutta silti hän vielä kaivelee mieltä Ja on joka päivä mielessä.