Moikka..Kaipailisin hieman apua/neuvoja.. Tässä jokin aika sitten mulla rupes näkymään bulimian merkkejä..Ekana ei ollut ahmimista mutta nyt sitäkin..Paras ystävä sitten huomasi että jotain oli vialla ja pakotti mut menemään terveydenhoitajalle..siis nimenomaan pakotti..Kävin siellä sitten,mutta lieventelin hieman asioita ja sovittiin,että kuukauden päästä käyn vielä siellä.Noh..Tuntuu että tää menee koko ajan pidemmälle ja pidemmälle..En oikein voi itelleni vielä mitään myöntää,tuntuu että kyllä tän voi hallita..Silti,vaikka oon luvannut, oksennan..
Nyt tää mun ystävä sitten anto mulle viikon aikaa ennenkun ilmoittaa mun vanhemmille..Mitä mun siinä ajassa muka pitäs pystyä? Olisin halunnut pitää asian kokonaan salassa..
Nyt on aika neuvoton olo..Jos joku jaksoi lukea tän, olisin tosi kiitollinen jos saisin jotain helppiä tähän..juttuun..
-kiitän-
Nyt tää mun ystävä sitten anto mulle viikon aikaa ennenkun ilmoittaa mun vanhemmille..Mitä mun siinä ajassa muka pitäs pystyä? Olisin halunnut pitää asian kokonaan salassa..
Nyt on aika neuvoton olo..Jos joku jaksoi lukea tän, olisin tosi kiitollinen jos saisin jotain helppiä tähän..juttuun..
-kiitän-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun on tehtävä sun kaverille selväks että se ei voi olettaa sun pystyvän viikossa lopettavan kokonaan. Sun kannattaa oikeesti vaan kertoa koko totuus terveydenhoitajalle, mä tein itse niin lukio aikoina ja olisin saanu koululääkäriltä lähetteen eteenpäin mutta en halunnut, koska en uskaltanut parantua. Mäkin lieventelin asioita ja valehtelin minkä kerkesin. Vuosi siinä vierähti kunnes tajusin etten voi elää näin loputtomiin mutten pääse tästä enää omin avuin irti. Nyt olen ollut puoli vuotta hoidon piirissä ja silti tilanne pahenee. Älä anna bulimian huijata ittees, hyvä että kaveris pakotti sut menee terkkarille mutta olis hyvä jos itse kuitenkin pystyisit kertomaan jossain vaiheessa vanhemmillesi, tai edes toiselle heistä. Mun äiti huomas mun oksentelun melko alussa, mutta luuli sen olevan vaihe ja nyt mulla on ollu tää 4 vuotta eikä pumppu meinaa oikein kestää. Sä voit myös mennä vaikka johonkin nuorten tukikeskukseen eikä tarvii sanoo ees nimee. Voit kysyä neuvoa sieltä, ne kyllä ymmärtää eikä pakota sua vaan suostuttelee. Niille voit kertoa koko totuuden vähättelemättä yhtään. Itse tein niin ja ne sai mut sitten ohjattua hoitoon ja mä tosiaan halusin.
Sun ei tarvitse hävetä tota yhtään, mutta kannattaa silti valita kenelle kertoo koska kaikki ei sitä ymmärrä. Jotkut ajattelee että on kyse itsekurista, ei ole. Älä lupaile itsellesi että tämä on viimeinen kerta, huomenna minä.. Minä tein sitä itse liian pitkään ja nyt vaikka en ole alipainoinen, voin saada sydärin.. Toivottavasti tästä on edes jotain apua.
tosi herttainen ystävä sulla, moni olis varmaan tosi otettu tollasesta huolen pidosta..Vaikka mua se luultavasti vaan ärsyttäis, koska en halua et muut sotkeutuu mun asioihin..(ehkä juuri siks niitä ystäviäkään ei kovin monta oo:)mut yritä arvostaa sen apua...mut tee selväks et sua ei voi pakottaa ottaan vastaan apua. Parantuminen lähtee aina itsestä, ja täytyy itse tahtoa parantua! Toi nyt menis jo vähän liian pitkälle jos se kertois sun vanhemmille...Itse oon sairastanu 2 vuotta bulimiaa...eikä vanhemmat tiedä siitä. Eikä niiden tarvitse tietää...ei sen takia et häpeisin itteeni niiden edessä, vaan koska en tahdo loukata enkä satuttaa niitä. Ja niin siinä kävis...Suosittelen et jos sulle tarjotaan terapiaa, niin ota se vastaan..jos olet siihen valmis. Itsekin oon nyt alottamassa sitä, ja tunnelin päässä näkyy jo ehkä hiukan valoa...no sekin on jo paljon,että uskon valon olevan siellä:):)
Kiitos teille molemmille, noista oli jo apua..Niin..Ymmärrän kuinka huolissaan kaverini on, ja tajuaa sen että hän ei voi asialle mitään tehdä..se häntä varmaan eniten pelottaakin..Mutta niin pelottaa muakin..En mielestäni tartte apua,pystyn kontrolloimaan..tai sitten en..Juuri siks pelkäänkin sitä vanhemmille kertomista, en halua loukata niitä tai mitään..Kaikki ajatukset nyt vaan pyörii ruoassa..Ja sitten oon koulun ohessa vielä töissä kahviossa..Tuskaa.Koko ajan ympärillä kaikkea ja..nojoo.. Mutta kiitos vielä kerran,ihana huomata että jotkut haluaa vielä neuvoa ja auttaa :)
Jaksamisia..
kyllä sun pitää toki ilmottaa sun vanhemmille,mut sano sille kaverilles et ilmotat ite mieluummin ku et se ilmottaa..ja jos sulla siis nyt on bulimiaa,nii kyllä se terkkari sitte viimeistää ilmottaa..hyvä että kaveris pisti sut terkkarille,muista kans käydä siellä!
En tiedä..Kyllä kuulemma bulimiaa on, sanoi terkkaritäti..En sitten tiedä..Ei varmaankaan kovin vakavaa,mutta silti..Aika suppeeks menny tää elämä,ruoka pyörii mielessä koko ajan ja se oksentelu..nojoo..Ja se,kun paras ystävä tietää ja haluaa auttaa, se on helpottavaa mut samalla tosi raastavaa..Poikaystävä nyt epäilee jotain mutta eipä taida tää suhde enää kauaa jatkua..Niinhän se on, että jos ei itseään arvosta niin ei pysty muitakaan.. Mutta joo,tää mun sepustus on aika sekavaa, heräsin 3.30 aamulla ja kouluun en pystyny menemään..menny koko päivä aika sumussa joten pahoittelen sekavuutta..