Jos on sellainen mitäänsanomaton tunnetila niin voi keksiä iloa ympärillä olevista kauniista ja mukavista asioista. Itsellä tälläinen on, en ole enää rakastunut enkä ihastunut keneenkään mutta on sellainen tyhjääkin tyhjempi olo ollut kauan jo. Kaikki kauniit värit ja muodot ympärillä ja se että pukeutuu kauniisti omaksi iloksi, sipaisee vaikka poskipunaa poskiin auttaa piristämään ja iloitsee muiden ilosta ja onnesta, tuntemattomienkin jos ovat vaikka löytäneet sopivan kumppanin vierelle. Sateen tuoksu ja kauneus, kun maahan ilmestyy lätäköitä ja lehtien päällä on pieniä pisaroita. Tai hyvän hajuveden tuoksua voi tuoksutella ja vähän suihkauttaakin ylle, niistä yleensä tulee hauska fiilis. Tai hemmotella itseä kasvonaamiolla ja kyllä se tästä iloksi kun löytää pieniä mutta antoisia hetkiä. Jos ketään sopivaa ei löydy, niin pakko on ainakin ensin opeteltava rakastamaan itseä että tulee toimeen itsensä kanssa millainen on.
Jostain ilo on löydettävä
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämäkään aloitus ei ole naisen kirjoittama.
Koottu viikon tekstit yhteen..kätevää!
No jos olet sitä mieltä niin senkus olet jos se sinua jotenkin tyydyttää ja koet siitä iloa. Kullakin on omat viehätyksensä. Jos epäilet palstan ulkopuolellakin kaikki miehiksi niin sinulla taitaa olla ei niin pieni ongelma.
Jos on yksin, on rakastettava kaksin verroin.
Niin ehkä pitää rakastaa kaikkea sellaista mitä jo on, mitä on ympärillä.
Totta, ilo pitäis löytää jostain elämään. Surua ja murhetta on ollut ja riittänyt pitkään. Yrittänyt nauttia aurinkoisista päivistä, ruusupensaan ruusujen tuoksuista jne... Välillä ollut aikoja jolloin tuntui ettei ollut oikeutta olla iloinen, jos oli pienikin syy iloon, niin tapahtui jotain joka repi sen ilonpisaran juurta myöten pois ja synkkyys nousi pinnalle. Kunpa tapahtuisi jotain hyvääkin välillä, ei pelkästään ikäviä ja murheellisia asioita mun elämässä. Nytkin ollut henkisesti rankka vuosi ja kesä takana. On mennyt usko itseeni, omiin kykyihini ja se ei ole hyvä juttu, kun pitäis töitäkin hakea, mielessä pyörii vain ett kuka näin huonon ja monella tavalla epäkelvon ottaisi töihin. Jostain pitäis löytyä usko ett kelpaan, etten ole niin huono kuin nyt luulen olevani. Sen jo tiedän etten kelpaa kellekään, joten ihastumiset ja rakastumiset saa olla mun puolesta, jätän sellaset paremman näköisille. Mulla on ollut tuuria siinä ett tuttavat yleensä ovat palauttaneet maanpinnalle, ovat sanoneet suoraan totuuksia mun ulkonäöstä, ett olen luontaantyöntävän näköinen, en osaa pukeutua niinkuin pitäis, ettei mun ulkonäkö laihduttamalla kummene jne... Eipä ole liikoja luuloja ulkonäöstäni päässyt syntymään, tiedän ett olen ruma, joten ei hyödytä luulla ett kelpaisin jollekin.
Aika tylyjä tuttavia, kannattaa pysyy erossa tuonmosista.
Niinpä. Harvinaisen kusipäinen tuttavapiiri. Vaihtoon, että saat paremman olon.
Mut tekee Jeesus iloiseksi. Muuten olen onneton. Pahuutta joka puolelle.
Ja vaikka ihminen seurustelisikin, elämä kuitenkin suurelta osin tuota arkea, josta pitäisi löytää ilonaiheita, ettei se muuttuisi harmaaksi pakkopullaksi, josta tuo suhdekin sitten kärsisi.
Ja taas maalitetaan jepulis jee.
Kyllä se ilo lähtee siitä että ensin löydät niitä omasta elämästäsi ja sitten jaat muille.