Mun sydän sanoo että rakastan sitä miestä. Varattu nainen rakastunut paljon nuorempaan mieheen. Näin nyt vaan on päässyt käymään. Eikä sitä yhtään helpottanut kaikki se mitä viime marraskuun jälkeen on tapahtunut IRL. Se mitä näin, kuulin, luin ja tunsin.
Rakastan mut pitäiskö yrittää unohtaa se mies?
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tähän on vaikea sanoa yhtään mitään.
Niinpä. Siksipä täällä pohdiskelen🤔
Ota avioero, tai lopeta haaveilu. Ei sulla taida muuta vaihtoehtoa olla. Sun täytyy vaan ottaa riski. Ei takeita, että eron jälkeen ihastuksesi alkaisi olla kanssasi, tai vaikka alkaisi, niin ei takeita kauanko romanssinne kestäisi. Ero on ainoa vaihtoehto aloittaa uusi suhde.
Vaikka yrität et välttämättä unohda
Unohda vain itsesi mies
Nyt sivusta luettuna, voisin sulle sanoa, että sehän riippuu paljonkin kauan olet ollut miehesi kanssa, mitä tunnet häntä kohtaan, ero ei aina ole ratkaisu, hyvät muistot pulpahtaa mieleen tuonen tuosta, mulla esim tänään kesken työpäivän vaikka erosta on kaksi vuotta, mutta meillä oli niin pitkä taival yhdessä, että väkisinkin tulee välillä mieleen ja jos eroat et saa sitä enää takaisin siinä mielessä kannattaa miettiä tarkkaan, hetken huumia tulee ja menee, mutta onko se sen arvoista, että menetät sen, sitä en tiiä minä ja versus.. Huomattavasti nuorempaan... Auts.. Epäilen kestävyyttä.. Minä olisin halunnut liittoni jatkuvan vaikka itse jätin, mutta kyse oli mun hyvinvoinnista, en voinut ja vielä mietin aina silloin tällöin hyviä hetkiä, vaikka olen hyvin sisäistänyt, että se on mennyttä ei koskaan tulevaa enään!
mulla oli myös liiton aikana ihastuksia mutta en päästänyt niitä valloilleen
Pohdinta on sinun, mutta mieti tarkkaan.
Sivusta pieni neuvo-
Elämä on yhtä pohdintaa, elääkö säästöliekillä vai täysilä. Ymmärrän hyvin sen että myöhemmin saattaa kaivata niitä hyviä asioita ja hyviä muistoja. Niitä on jokaisessa suhteessa, huonossakin. Vaikka ennen uskoin ikuiseen avioliittoon niin olen vuosien kuluessa pohtinut että onko kymmenien vuosien liitto kuitenkaan tavoittelemisen arvoinen. Varsinkaan silloin kun sen aikana menettää vapauden elää, nähdä maailmaa ja olla aktiivinen. Monet miehet jämähtävät nelikymppisenä kotiin. Itse haluan urheilla, reissata lähelle ja kauas, laittaa ruokaa, nauttia elämästä, nauraa ja iloita. Siihen ei väsynyt mies aina taivu. Mielummin ehkä eläisin 15 vuotta onnellisenanuoremman kanssa. Saisi mies sitten halutessaan jatkaa matkaansa jos olisin liian vanha.
Olen aina ajatellut, että osa ihmisistä menee elämän kantapään kautta ja se on ihan fine. Elämä on täynnä valintoja, itse pohdin asiat hyvin tarkkaan, eroanikin pohdin 8v kunnes väsymys iski, olin onnellinen, rakastin ja rakastan vieläkin, mutta väsyin tiettyihin juttuihin, en arvosta rahaa, vapautta tms, arvostan parisuhdetta joka toimii, en avaa palstalla enempää eroni syytä, mutta rakkauteen se ei liittynyt. Rakastan jollakin tavalla vieläkin, mutta ymmärrän ettei enään voi, en halua uupua. Ikä ei merkitse mitään, mutta luulenpa hyvinkin, että vanhempi mies kykenee käsittelee naista eri tavalla riippuen myös kyllä ihmisestä sekin,. Toivon, ettet pety, mutta luulen, että petyt mutta kaikesta huolimatta onnea sinulle toivon!
Se menneisyyden haamu kulkee perässäsi joka tapauksessa. Siksi vältän.