Pystytkö oleen luonnollinen aito

Nykyään kyllä, tosin seurasta riippuen tietenkin. Ei heti voi alkaa perseilemään kuin kotonaan.

Minä kyllä olen aina aito, seurasta riippumatta.

Joidenkin

Potkin sellaiset ulos elämästäni surutta, jotka yrittää pienentää ja vähätellä tms, ei kukaan jaksa huonoitsetuntoisten napoleonkomplekseja.

Kuinka niin? Onko joku kertonut hänestä jotain sinulle?

Joidenkin kanssa on sellainen energia, että voi heti ruveta perseilemään. Huumorintajun pitää kohdata, muuten on vain tosi kiusallista.

Enemmänkin mun on vaikee olla olematta oma itsensä.

Mun on vaikee vetää rooleja ja olla olevinaan jotain enemmän kuin oon.

Usein mä sanonkin et en mä ole mitään ihmeellistä. Perus tavis. En mä osaa hienostella, en koreilla ja ylpeillä leikkien jotain vippiläistä. En osaa olla enempää kuin olen. en osaa esittää.

Oon keskiluokkainen tavis ja mun on vaikee osata esittää asennetta ”oon vähän parempaa porukkaa”

Usein huomaan ehkä enemmänkin olevani niin vähän retosteleva ja itseäni ja osaamistani ehkä jopa hiukan alennan niin että muut jopa alentaa mua myös.

Todennäköisesti monikaan ei uskoisi et mun päästä on kaikki ne ajatukset joita tänne olen kirjoitellut. En tuo esille mitenkään rehvastellen miten laaja ajatusmaailmani on. Mua todennäköisesti alennetaan rajusti koska en itse tuo rehvastellen esille puoliani minusta itsestäni.

Ajattelen vähän niin et mä oon mä. Ei mun tartte erikseen korostella itseäni. Kyllä ne jotka viitsii vaan vaivautua tutustuun ajatusmaailmaani ja kuunteleen mua ennakkoluulottamasti ja avoimena huomaa. En mä tekemällä jaksa tuoda osaamistani esille. Se tulee luonnostaan kyllä sopivissa kohdissa näkyviin kuka oon, millainen oon, mitä mistäkin mietin.

Ainakin ei_mia_ei_ap trolli on ollut ”aivan myyty” ajatteluni edessä. Jopa niin et alkanut ottaan samoja näkökantoja itselleen.

Minä olen aina aito, mutta juttelen syvällisemmin henkilöille, jotka koen "rehellisiksi". Haistan nopsaan kaikki narsistit ja psykopaatit, joiden kanssa puhun vain pakollisia. Muiden kanssa saatan avautuakin.

Kyllä pystyn olemaan oma itseni missä tahansa seurassa. Nuorempana ei samalla lailla onnistunut. Kun on ymmärtänyt, ettei kaikkia voi miellyttää, eikä pidäkkään, ymmärtää ettei koskaan pidä esittää muuta kuin on.

En luota kehenkään. En tykkää jakaa mielipiteitäni. Olen aivan mahdoton.

Ai muideen?

En pysty muuta olemaankaan, eikä minun tarvitsekaan esittää mitään!

Tietysti pystyn. En ole teini enää.

Joo mutta on myös ihmisiä joiden kanssa on tosi kiusallista olla. Joku mättää. Vältän heidän seuraansa. Olen yleensä lukossa tällaisessa seurassa jossa en viihdy. En ole niin vapautunut silloin, mutta en myöskään esitä mitään.

En ole enää oma itseni eikä siihen tilaan voi edes päästä jos ei muistia tyhjennetä.

Tietyllä aika pinnallisella tavalla olen aito lähes kaikkien kanssa, ei ole tarvetta esittää parempaa. Tietyntyyppisistä sitten pysyttelee vaan kauempana, kun tietää, ettei tulisi minkäänlaista luontevaa vuorovaikutusta kuitenkaan. Läheisen kanssa sitten ajan myötä syvemmälläkin tavalla aito, luulisin ainakin.

Riippuu seurasta. Pönöttävien, esitystä vetävien ihmisten kanssa pitää olla samoin, mutta se on rasittavaa.

Pystyn jos pystyn luottamaan niihin ”muihin”, moni nimittäin ei hyväksy minua aitona itsenäni! Ihan tuntemattomien kanssa ei aina niin vain synny yhteyttä kun toista ihmistä ei tunne ollenkaan, eikä välttämättä voi sanoa milloin toinen varmasti on oma itsensä ja milloin ei, ennenkuin on pidemmän aikaa ollut tekemisissä ja oppii tuntemaan.