Jo vuosia sitten esitin tällä palstalla, että Suomi liukuu vähitellen kohti kahden suuren puoleen (SDP ja Kokoomus) ja puolueblokin poliittista jakolinjaa. Tähän liittyen olen myös väittänyt, että Kepu auringonlaskun puolueena vähin erin hiipuu. Tämä oli niitä aikoja, kun Kepun kannatus oli vielä korkealla Vanhasen samoin kuin Sipilän kausilla. Tähän demarien poliittiset vastustajat vastasivat, että SDP on toisin kin Kepu auringonlaskun tarpeettomaksi käynyt puolue.
Perusteeni SDP:n poliittiselle vahvuudelle on se, että aina puolet väesöstä on huonommin menestyneitä kuin se toinen puoli. Tämän matemaattisen faktan vuoksi sellainen puolue, jonka politiikan ytimena on tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, sosiaalipolitiikka ja kaikkien kansalaisten mukana pysyttäminen kohtaa aina ja viimeistään vähän huonmpina aikoina poliittista kysyntää ajatuksilleen. Sipilän hallituksen politiikka koettiin yleisesti hyvin epäreiluksi ja se nosti välittömästi SDP:n suosiota. Uskoisin, että SDP:n kannattaa olla nimenomaan hyvinvontivaltiopuolue eikä ammattiliittojen poliittinen jatke. Antti Rinne oli monessa suhteessa SDP:le kiviriippa, mutta Sanna Marin nyt selkeästi toimii ay-elämästä kauempana.
Kepu taas hakee perinteisesti kannatusta alueellisen jaon pohjalta. Se on haja-asutuspuolue ja edustaa siinä mennyttä maailmaa ja katoavaa kansanperinnettä. Se ei elä sellaisesta, jonka virta on ehtymätön eli siis toisin kuin SDP;n kohdalla. Aluepolitiikalla ei vastata ihmisten perustarpeisiin eikä oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Sipilän porvarillinen politiikka oli lopulta kuitenkin alakynnessä sosiaalisen tasa-arvon kanssa kilpailtaessa. Näin kävi, vaikka kuinka olisi vannottu aluepolitiikan nimiin perinteiseen kepulaiseen tapaan. Tasa-arvoa ei saavuteta ruohonjuuritasolla aluepolitiikan kautta, jos sosiaalipolitiikka unohdetaan. Näin hassusti Kepulle kävi Sipilän aikakaudella. Uskoisin, että Sipilästä tule vielä kirosana kepulaisten piirissä sitten, kun joku alkaa taas kirjoittamaan Kepun historiaa ja pohtii nyt menossa olevan liukumäen syntyjä syviä.
Perusteeni SDP:n poliittiselle vahvuudelle on se, että aina puolet väesöstä on huonommin menestyneitä kuin se toinen puoli. Tämän matemaattisen faktan vuoksi sellainen puolue, jonka politiikan ytimena on tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, sosiaalipolitiikka ja kaikkien kansalaisten mukana pysyttäminen kohtaa aina ja viimeistään vähän huonmpina aikoina poliittista kysyntää ajatuksilleen. Sipilän hallituksen politiikka koettiin yleisesti hyvin epäreiluksi ja se nosti välittömästi SDP:n suosiota. Uskoisin, että SDP:n kannattaa olla nimenomaan hyvinvontivaltiopuolue eikä ammattiliittojen poliittinen jatke. Antti Rinne oli monessa suhteessa SDP:le kiviriippa, mutta Sanna Marin nyt selkeästi toimii ay-elämästä kauempana.
Kepu taas hakee perinteisesti kannatusta alueellisen jaon pohjalta. Se on haja-asutuspuolue ja edustaa siinä mennyttä maailmaa ja katoavaa kansanperinnettä. Se ei elä sellaisesta, jonka virta on ehtymätön eli siis toisin kuin SDP;n kohdalla. Aluepolitiikalla ei vastata ihmisten perustarpeisiin eikä oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Sipilän porvarillinen politiikka oli lopulta kuitenkin alakynnessä sosiaalisen tasa-arvon kanssa kilpailtaessa. Näin kävi, vaikka kuinka olisi vannottu aluepolitiikan nimiin perinteiseen kepulaiseen tapaan. Tasa-arvoa ei saavuteta ruohonjuuritasolla aluepolitiikan kautta, jos sosiaalipolitiikka unohdetaan. Näin hassusti Kepulle kävi Sipilän aikakaudella. Uskoisin, että Sipilästä tule vielä kirosana kepulaisten piirissä sitten, kun joku alkaa taas kirjoittamaan Kepun historiaa ja pohtii nyt menossa olevan liukumäen syntyjä syviä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin, siinäpä saatiin varsinainen demariuskovaisen uskontunnustus. Vielä on niitä, joille sokea usko omaan aatteeseen korvaa ajattelun. Se vähäinen ajattelu, jota avauksessa esiintyy, on sekin suoraan viime vuosituhannelta, 1970 luvulta. Onhan se tietysti hauskaa nähdä äärivanhoillisvasemmistolaista ajattelua. Vielä niitä löytyy.
SDP on ajautunut sellaiseen holtittomalla taloudenpidolla ostettuun kannatuksen kasvattamiseen, ettei sillä enää ole oikein tietä takaisin oikeudenmukaisuuden saati tasa-arvon yhteiskuntaan, koko ajan kauemmas ja kauemmas hyvinvointivaltiosta. Vaikka niitä kuinka juhlapuheissa toitotetaan. Hyvinvointi kun pitää kustantaa kestävästi, ei kymmenien miljardien vuotuisella velkaantumisella. Muutoin se muuttuu pahoinvoinniksi - kaikille.
Rinteen vappusataset, vaikka SDP unohtikin lopulta ne maksaa, ja kaikki muu lupaushöttö, puree kansan tyhmimpään puolikkaaseen. Tai ainakin puoleen tyhmimmästä puolikkaasta, perussuomalaisten vedotessa siihen tyhmimpien toiseen puolikkaaseen. Siinä se blokkijako on. Tyhmät ja Fiksut. SDP ja Persut siellä tyhmien blokissa, tai no vasemmistoliitto tietty myös, muut fiksujen puolella. Vihreillä tuntuu olevan vaikea asemoitua fiksujen joukkoon, sen verran mielikuviin heidän toiminta perustuu.
Vähän turhauttavaa palata näin lyhyen ajan jälkeen aiheeseen, josta täällä vasta poristiin. Mutta kertaan silti esittämäni näkökulman muutamin virkkein.
Kansainvälinen puoluekehitys ei tue kahden blokin järjestelmän syntymistä Suomeen. Niihinkin Euroopan maihin, joissa vallasta on perinteisesti taistellut kaksi suurta puoluetta, on noussut aivan tyhjästä vähintään kolmas vahva haastaja. Noita uusia puolueita kutsutaan usein luonteeltaan populistisiksi, ja niiden arveltiin pysyvän suurina vain yhden vaalikauden ajan, mutta vastoin odotuksia niiden kannatus on vain vahvistunut ajan myötä. Ja vaikka useinkaan ne eivät ole nousseet hallituspuolueiksi, ne ovat kyenneet vaikeuttamaan hallituksen muodostamisia maissaan ja sanelemaan ehtoja hallitusohjelmille joutumatta kuitenkaan kantamaan kannatusvastuuta.
Avauksestasi syntyy käsitys, että olet unohtanut, että Suomessakin perussuomalaiset nousivat jo yhdeksän vuotta sitten suurten puolueiden joukkoon, ja ainakin vielä viime vaalikaudella puhuttiin, että nykyisin Suomessa vallasta taistelee neljä keskisuurta puoluetta. Mikään ei viittaa siihen, että heidän kannatuksensa olisi romahtamassa. Kumpaan mainitsemastasi blokista meinaat maahanmuutto- ja EU-vastaisen persupuolueen liittää?
Myöskään ympäristöpuolueita ei ole syytä heittää vielä romukoppaan. Suomessa vihreiden kannatus voi nousta vielä paljonkin kummankin määrittelemäsi blokin kustannuksella, kun vaativat yhtäältä työväenluokalle vierasta ulkomaisen työvoiman tuontia maahamme ja toisaalta kokoomuksen vieroksumaa tiettyjen elinkeinojen alasjaoa.
Elät sadan vuoden takaisessa ideologiassa. Sen ajan demari- ja kokoomusajatteluun ei kuulunut persujen ja vihreiden ajama ahdas moralismi, jolla on nyt elintilaa enemmän kuin koskaan, kunhan korona on ensiksi selätetty.
Tuohon näkökulmaan voi jopa yhtyä, kun sanot että Sipilästä saattaa jossakin vaiheessa tulla kirosana keskustalaisille, kun historiaa taas kirjoitellaan.
Sitä tässä on itsekin ihmetelty, että mikä ajaa keskustalaisia suhtautumaan Sipilään kuin silkkihansikkain? Hänhän oli kuitenkin puolueen puheenjohtaja, joka omilla valinnoillaan ajoi puolueen ennennäkemättömään kriisiin. Toisaalta jos Sipilä olisi kuunnellut puoluevaltuuston tahtoa ja lähtenyt perustamaan punamultahallitusta. Veikkaanpa, että juurikin Sipilän omasta liberaalioikeistolaisesta linjasta olisi tullut kivi sellaisen hallituksen kenkään hyvin nopeasti. Ja se tavallaan näkyy juuri nyt Keskustan toimissa Marinin hallituksessa. Moniko Keskustan nykyministereistä kuuluu ns. peruskepulaisiin? Ei yksikään. Entäpä, jos Keskustan ministeripaikat olisivat täyttyneet näillä peruskepulaisilla? Vakaa näkemykseni on, että harmonia ainakin SDP:n kanssa olisi nykyistä syvempää, kuten punamultahallitusten hyviin aikoihin olikin.
Koska Keskustan johto ei saa tätä sisäistä linjaongelmaansa setvittyä, niin se asia tulisi alistaa Keskustan kenttäväen ruodinnan alle. Jotakinhan puolueessa olisi tehtävä ja se ei ainakaan ole sitä, että yritettäisiin peitellä puolueen sisäisen valtakamppailun olemassaoloa. Keskustalaisten olisi vain rohjettava avata suunsa, jotta jokainen saisi sanotuksi näkemyksensä puolueen rökäletappion todellisista syistä. Ne eivät ole puolueen ulkopuolella vaan sisällä.
Viime+aikoina+suomalaisia+on+kovasti+yritetty+ajaa+oikeistoon+ja+vasemmistoon.+mikä+on+vain+vähentänyt+puolueiden+uskottavuutta.