Taisin olla oikeassa

No niin, siinäpä saatiin varsinainen demariuskovaisen uskontunnustus. Vielä on niitä, joille sokea usko omaan aatteeseen korvaa ajattelun. Se vähäinen ajattelu, jota avauksessa esiintyy, on sekin suoraan viime vuosituhannelta, 1970 luvulta. Onhan se tietysti hauskaa nähdä äärivanhoillisvasemmistolaista ajattelua. Vielä niitä löytyy.

SDP on ajautunut sellaiseen holtittomalla taloudenpidolla ostettuun kannatuksen kasvattamiseen, ettei sillä enää ole oikein tietä takaisin oikeudenmukaisuuden saati tasa-arvon yhteiskuntaan, koko ajan kauemmas ja kauemmas hyvinvointivaltiosta. Vaikka niitä kuinka juhlapuheissa toitotetaan. Hyvinvointi kun pitää kustantaa kestävästi, ei kymmenien miljardien vuotuisella velkaantumisella. Muutoin se muuttuu pahoinvoinniksi - kaikille.

Rinteen vappusataset, vaikka SDP unohtikin lopulta ne maksaa, ja kaikki muu lupaushöttö, puree kansan tyhmimpään puolikkaaseen. Tai ainakin puoleen tyhmimmästä puolikkaasta, perussuomalaisten vedotessa siihen tyhmimpien toiseen puolikkaaseen. Siinä se blokkijako on. Tyhmät ja Fiksut. SDP ja Persut siellä tyhmien blokissa, tai no vasemmistoliitto tietty myös, muut fiksujen puolella. Vihreillä tuntuu olevan vaikea asemoitua fiksujen joukkoon, sen verran mielikuviin heidän toiminta perustuu.

Vähän turhauttavaa palata näin lyhyen ajan jälkeen aiheeseen, josta täällä vasta poristiin. Mutta kertaan silti esittämäni näkökulman muutamin virkkein.

Kansainvälinen puoluekehitys ei tue kahden blokin järjestelmän syntymistä Suomeen. Niihinkin Euroopan maihin, joissa vallasta on perinteisesti taistellut kaksi suurta puoluetta, on noussut aivan tyhjästä vähintään kolmas vahva haastaja. Noita uusia puolueita kutsutaan usein luonteeltaan populistisiksi, ja niiden arveltiin pysyvän suurina vain yhden vaalikauden ajan, mutta vastoin odotuksia niiden kannatus on vain vahvistunut ajan myötä. Ja vaikka useinkaan ne eivät ole nousseet hallituspuolueiksi, ne ovat kyenneet vaikeuttamaan hallituksen muodostamisia maissaan ja sanelemaan ehtoja hallitusohjelmille joutumatta kuitenkaan kantamaan kannatusvastuuta.

Avauksestasi syntyy käsitys, että olet unohtanut, että Suomessakin perussuomalaiset nousivat jo yhdeksän vuotta sitten suurten puolueiden joukkoon, ja ainakin vielä viime vaalikaudella puhuttiin, että nykyisin Suomessa vallasta taistelee neljä keskisuurta puoluetta. Mikään ei viittaa siihen, että heidän kannatuksensa olisi romahtamassa. Kumpaan mainitsemastasi blokista meinaat maahanmuutto- ja EU-vastaisen persupuolueen liittää?

Myöskään ympäristöpuolueita ei ole syytä heittää vielä romukoppaan. Suomessa vihreiden kannatus voi nousta vielä paljonkin kummankin määrittelemäsi blokin kustannuksella, kun vaativat yhtäältä työväenluokalle vierasta ulkomaisen työvoiman tuontia maahamme ja toisaalta kokoomuksen vieroksumaa tiettyjen elinkeinojen alasjaoa.

Elät sadan vuoden takaisessa ideologiassa. Sen ajan demari- ja kokoomusajatteluun ei kuulunut persujen ja vihreiden ajama ahdas moralismi, jolla on nyt elintilaa enemmän kuin koskaan, kunhan korona on ensiksi selätetty.

Tuohon näkökulmaan voi jopa yhtyä, kun sanot että Sipilästä saattaa jossakin vaiheessa tulla kirosana keskustalaisille, kun historiaa taas kirjoitellaan.

Sitä tässä on itsekin ihmetelty, että mikä ajaa keskustalaisia suhtautumaan Sipilään kuin silkkihansikkain? Hänhän oli kuitenkin puolueen puheenjohtaja, joka omilla valinnoillaan ajoi puolueen ennennäkemättömään kriisiin. Toisaalta jos Sipilä olisi kuunnellut puoluevaltuuston tahtoa ja lähtenyt perustamaan punamultahallitusta. Veikkaanpa, että juurikin Sipilän omasta liberaalioikeistolaisesta linjasta olisi tullut kivi sellaisen hallituksen kenkään hyvin nopeasti. Ja se tavallaan näkyy juuri nyt Keskustan toimissa Marinin hallituksessa. Moniko Keskustan nykyministereistä kuuluu ns. peruskepulaisiin? Ei yksikään. Entäpä, jos Keskustan ministeripaikat olisivat täyttyneet näillä peruskepulaisilla? Vakaa näkemykseni on, että harmonia ainakin SDP:n kanssa olisi nykyistä syvempää, kuten punamultahallitusten hyviin aikoihin olikin.

Koska Keskustan johto ei saa tätä sisäistä linjaongelmaansa setvittyä, niin se asia tulisi alistaa Keskustan kenttäväen ruodinnan alle. Jotakinhan puolueessa olisi tehtävä ja se ei ainakaan ole sitä, että yritettäisiin peitellä puolueen sisäisen valtakamppailun olemassaoloa. Keskustalaisten olisi vain rohjettava avata suunsa, jotta jokainen saisi sanotuksi näkemyksensä puolueen rökäletappion todellisista syistä. Ne eivät ole puolueen ulkopuolella vaan sisällä.

Viime aikoina suomalaisia on kovasti yritetty ajaa oikeistoon ja vasemmistoon. mikä on vain vähentänyt puolueiden uskottavuutta.
Niin kauan kuin kansanvalta ja demokratia Suomessa pelaa suomalaiset eivät ota vastaan joko tai ohjailua.
Jo edellinen eduskuntavaali tulos osoitti, ettei suomalaisia saa ohjailtua yhden eikä kahdenkaan puolueen taakse, siksi eniten ääniä saava puolue ei saanut edes läheskään 20% kannatusta.
Suomen kansa on niin monimuotoista, ettei heitä saa kuin pakolla ympättyä vasemmistoon tai oikeistoon ja vielä pysyä siinä koko ikänsä. Suomessa kun jokaisella on mahdollisuus vaihtaa työntekijästä yrittäjäksi, työnantajaksi, kuin myös yrittäjästä työntekijäksi. Ei ole pakko tehdä koko työuraa julkisella, voi vaihtaa yksityiselle tai toisinpäin.