Antakaa jotain neuvoa miten sydänsurusta pääsisi eroon tai siitä joskus toipuu. Olen ollut pitkään niin rakastunut ja olen edelleen mutta toinen osapuoli ei kai tunne samoin. Tai pelkää tunteitaan tai muuten vain elämää. Nyt en meinaa päästä tästä surusta eroon. Ajatuksissani koen toisen läsnäolon ja se tunne on niin voimakas että välillä valtaa kaiken. Pelkään että masennun syksyllä ja sairastun kun tuo ihana rakastamisen tunne ei vaan katoa. Miten olette päässeet eteenpäin kun toinen ei tunne samoin. Tai se ikävä häneen on niin vahva että tuntuu ettei tästä selviä.
Voiko sydänsuruun kuolla?
Anonyymi
561145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Mielestäni sydänsuruun voi todellakin kuolla. Ne aiheuttavat myös fyysisiä oireita / sairautta. Jokaisella on oma tapa selvitä, ja uskon kyllä että kaikki eivät ehkä selviäkään. Joka tapauksessa sydänsurut voivat kestää äärettömän kauan 😥
Älä puhu kuolemasta vaikka sydänsuru olisikin valtava.
Ulkona kun käyt,saa piäsi happea ja ajattelet että voin nytparemmin.
Ole ulkona niin kauvon
Hieno vastaus aloittajalle.
Tuon olisin jos kyllä halunnut kuulla, kun olin sydänsuruissani aikanaan! ❤️
Pakkomielteisistä ajatuksista pääsee eroon mielialalääkityksellä. Yleensä normaalisti rakkauden/ihastumisen tunne loppuu, jos toinen osapuoli ei osoita mitään kiinnostusta, tai hän ei rakasta sinua takaisin. Muuten kyse on pakkomielteestä.
Turha tappaa itseään tuommoisiin tunteisiin, jos lääkkeet on keksitty. Ssri lääkkeet vain kehiin, niin loppuu seksihalut ja muutkin.
Tosissaan täällä ehdotat jollekin mielialalääkkeitä kun on sydänsuruja ja kertoo tunnoistaan, hyi mikä ihminen. Ne lääkkeet vie pahimmillaan vielä pahempaan kuiluun.
Rakkaus ei lopu siihen, ettei toinen vastaa tunteisiin.
Jos sinun rakkautesi loppuu siihen, jo on kaupallista rakkautta, liekö rakkautta laisinkaan.
Pakkomielle kun on eri asia kuten myös seksihalut. Tietysti kun rakkaus ja erotiikka yhdistyy, se tuntuu sielussa saakka, oikean ihmisen kanssa...
Ei tällaisiin kannata vastata, pakkomielinen trolli yrittää tunkeutua toisten välin, ei tajua...
Nyt pitäisi erottaa rakkaus ja pakkomielle toisistaan. Täällä taas joko teinejä tai mt porukkaa vastailee aloittajalle. Mihin on hävinnyt arkijärki?
Todellakin voi kuolla, tuo on totta rakkaus on osittain kuten pakkomielle ja sitten on vakava jos ei tosiaan mene ohi jos toinen ei ole mukana missään muodossa ja toinen ei ole kiinnostunut silloin apu on paikallaan, mutta kyllä sekin menee ohi kun rakastuu uudelleen, mulla itellä ihastukset hippuu pikkuhiljaa pois kun uusia tulee, en odota mitään kuljen vain eteenpäin ja.... Kyllä se joku päivä joku kiva on kohdalla kun on avoimin mielin eikä edes oota mitään.
Kyllä pitäs mennä, eihän se ole normaalia jos jatkaa vaan tykkäämistä ja toinen suurinpiirtein oksentaa.
Jos oma sydämesi on noin paatunut, se ei oikeuta väheksymään toisten tunteita. Rakastuminen ja rakkaus voi toisilla olla syvää tunnetta, eikä mitään pakkomiellettä. Taidat puhua itsestäsi. Räkötät muille kuin kyläpiski paatuneella sydämelläsi. Olet tainnut myydä rakkautesi useasti ja juossut aina kenenkin syliin. Vihaa kuule itseäsi vaan omista teoistasi ja jätä muut rauhaan!
Itse olen sairastunut vaikea-asteiseen masennukseen. Ja ainakin osittain syynä siihen on yksipuolinen rakkaus. Tein sen virheen, että otin hänet uudelleen elämääni. En kestänyt enää uudelleen hylkäämistä, olin jo aiemmin saanut kärsiä siitä. Tämä kesä on ollut kamala, lähes joka päivä vähän vielä huonompi olo. Välttelen ihmiskontaktejakin, kun on niin paha olla. Pieninä annoksina joidenkin ihmisten seura auttaa. Ainoa mitä voin suositella, on yrittää päästä näkemästä häntä. Pitempään näkemättä lievittää hiukan tuskaa. Itse en luota enää siihen, että pääsisin kokonaan yli, mutta ihmiset ovat erilaisia.
Tää oli aika ikävä lukea, kun voisi sopia omaan elämään ja tarkoittaa ehkä jopa minua.
En vaan sitten tiedä miten hän asiat kokee, kun ei meidän väleistä oikein puhu mitään. Mä aikanani yritin, mutta hän silloin kielsi koko asian ja kerran senkin jälkeen puhui niin, että minua hän ei edes halua.
En tiedä... En voi häntä pakottaakaan mitään puhumaan, kun sanoi ahdistavankin tämmöisen.
Ei taida olla sinulle. Hän teki selväksi viimeksi, kun kritisoin hänen käytöstään, että hänelle riitti. Hän ei siedä minulta mitään, joten ei välitä. Mitään ei selvitellä, eikä puhuta hänen kanssaan. Impulsiivinen ihminen, joka ei näe kuin muissa vikaa :(
Jäin tilanteen jälkeen yksin nuolemaan haavojani, kai tämä aikansa ottaa, kun oli kuitenkin odotuksia. Ja raivari tuli taas ihan puun takaa :(
Kun joku vaan tuntuu joskus niin oikealta. Tunsin välillämme vahvan yhteyden. Toisaalta, kun niitä tilanteita on ollut, on tullut tunne, että hän on valovuosien päässä minusta ja yhteytemme on oman mielikuvituksen tuotetta.
Hetken kerrallaan valoisampaa huomista kohti. Täytyy luottaa, että joskus helpottaa, kun työstää tätä. Mutta tilanteen kanssa niin yksin. Täällä on saman kokeneita, etten ihan ainoana tässä tilanteessa ole. Jotkut porskuttaa eteenpäin, mutta toisilla sitten ottaa enemmän aikaa selviytyä surusta.
Rakkaussuruja on niilläkin, jotka kestävät hylätyksi tulemisen, mutta seuraukset eivät vie masennukseen asti. Nämä ovat eri asioita. Samanlaista hylätyksiksi tulemista on töistä irtisanominen. Sekin voi johtaa masennukseen joillakin ihmisillä. Aika ikävää sille toiselle, pitäisikö tuo ottaa huomioon suhteita solmiessa? Että toinen ei kestäisi eroa?
Ei kaikkiin ihmisiin luoda yhtä voimakasta tunnesidettä. Olen kestänyt eroja muista ihmisistä. Hän on spesiaali.
Eteenpäin..... Jos toinen tunne mitään, ihmisten ilmoille, vaikka voi kuulostaa hurjalle jos on rakastunut mutta se on näin.. Sieltä löytyy joku ja voit jopa ajatella mitä mä näinkään siinä. Anteeksi jos olen näin suorasanainen, mutta surkuttele ei auta jos tunteet ei ole molemminpuolisia.
Itseasiassa voi kuolla jos on jo keski-iän ylittänyt.. Itke itkusi, raivoa, huuda.. ja poista kaikki yhteiset viestit, kirjeet, kuvat ja piilota ne esineet jotka muistuttaa hänestä. Ala harrastaa jotain tai mene vaikka kävelylle ja keksi koko ajan tekemistä. Ei se kotona murehtimalla parane. Menee parisen viikkoa niin huomaat ettei ole kokoajan mielessä, menee kk niin vielä vähemmän.. kyllä se siitä paremmaksi muuttuu ja löytyy sinulle joku sopivampi, sellainen joka osaa arvostaa sinua.
Siihen voi kuolla kuka tahansa, luin vasta tarinan siitä. Tunteista pääsee yli kun ei anna tunteelle valtaa ja näkee myös muita potentiaalisia ihmisiä.
Jos haluaa antaa tunteille vallan niin kyllä se säilyy ja jos toinen on kiinnostunut niin ei tarvi luovuttaa, mutta jos on yksipuolista niin kyllä tunteiden pitäs haihtua jo järenkin mukaan.
Totta, korjaan virheeni. Kyllä se ihan terveen mielen voimin on parannettavissa. Sattuuhan se mutta yli siitä pääsee. Viinalla ei ainakaan kannata tunteita tuurruttaa koska sitten ongelmat vaan lisääntyy. Aika on kyllä paras lääke.
Eei niin.. No mun on vaikea sanoa mitään kun ite en jois yhdenkään miehen vuoksi. Voisin vetää juhla kännit kun pääsee eroon. Huoh... Oon niin täynnä miehii.
Kyllä voi ja monet vanhukset siihen kuoleekin.
Ainakaan ei ssri lääkkeitä ne vie vielä pahempaan tilanteeseen. Se lääke saattaa antaa hetken helpotuksen mutta aiheuttaa itse ahdistusta ja kaikki ne oireet johon siitä haetaan helpotusta. Joten lääkekierre on valmis. Rakkauden kemialliseen riippuvuuteen en tiedä muuta helpotusta kun aika. Se saattaa parantaa. Mutta sellaisen jaetun läheisyyden kokemukseen ei auta muu kuin uusi kohde. Vaikka samat ongelmat saattaa olla edessä. Kun ei voi koskaan luottaa siiheen että toinen ihminen rakastaa nykyään. Ennen ihmiset sitoutuivat tosissaan. Nyt vaihdetaan kun alkaa närästää. Voi olla ettei ihmiset enää tarvitse toista ihmistä, kun tietsikat, kännyt ym vempeleet korvaa läheisyyttä.
Ite en niin sure juuri sen tietyn ihmisen menettämistä, mutta kun ei saa vastakaikua tunnelmoinnille. Kun ei voi jakaa sitä hyvää oloa joka rakastaessa syntyy. Kun ei saa elää rakkaudessa. Siitä olen onneton. Kun se rakkaus antaa voimaa. Mutta kaikki ei koe samalla tavalla voimakkaasti. Minusta se vaan on parasta elämässä. Muta ei se kohteeni tajunnut myöskään tai ei osannut ottaaa rakkautta vastaan.
Oikea rakkaus
1. ei typisty loman tunnelmointihalun toteuttamiseen
2. ei ole minä-keskeistä
3. ei omista
4. ei ahdista toista nurkkaan henkisesti
5. ei tee toiselle väärin...
Tätä luetteloa voisi jatkaa mutta jos noin ytimekkäästi yrittää asiaa kiteyttää niin oikeassa rakkaudessa yhdistyy sopivasti ripaus itsekästä ja epäitsekästä rakkautta. Oman navan kautta koettu rakkaus tulee aina silmille. Get the balance.
Tehkää mitä tykkäätte. Omat ihastukseni ainakin kuolevat, jos vastakaikua ei tipu. Kai ihmisiä sitten on niin erilaisia, että jotkut jaksavat vuosia roikkua saman ihmisen kintereillä ja vahtaavat henkilöä mustasukkaisena, vaikka tyyppi ei itse ole mitenkään kiinnostunut. Minusta se ei ole tervettä.
Juu, saat toki elää tavallasi! 😊 Et ole selvästi koskaan todella rakastanut ketään. Jos rakastaa toista, ei se tarkoita toisen vakoilemista tai kyttäämistä. Joillekin itsekkäille kyllä ehkä. Rakkaus voi olla myös sitä, että satuttaa mielummin itseään kuin sitä toista. Ja voi rakkaus loppuakin, monesta syystä. Myös siitä, ettei toinen osoittaudu rakkauden arvoiseksi. Sydänsuruista voi myös selvitä kaiken jälkeen, vaikka koville ottaisi kauankin.
Sinulla taitaa olla omakohtaista kokemusta tuosta, että vahtailet.. Muuten ei ole tervettä edes kuvitella jonkun vahtailevan itseään.
Yritä tehdä jotain sellaista mistä tykkäät. Joku haave minkä vihdoin toteutat.. Kävele pitkiä lenkkejä.. Tapaa ystäviä.. Sillä minä pääsin eteenpäin. Rakastuin tulisesti ja kaiken huuman ollessa täydessä vaihdissa tulin rytinällä alas. Sitä tunnetta en enää ikinä halua kokea, oksensin pahaa oloa, vapisin, tuntui että oikeasti kuolen siihen paikkaan. Onneksi minulla on mahtavat ystävät jotka potkivat minua eteenpäin siinä tilassa. Yhä sattuu. Mutta onneksi eri lailla. On välillä tosi vaikeita päiviä yhä. Luulen etten voi enää ikinä luottaa kehenkään täysin. Luulen ettei tähän ole muuta kuin aika joka kait joskus helpottaa. Jaksuja sinulle!
Joillekin voi olla vaikea toteuttaa haaveitaan, kun koko maailma on mennyt murskaksi ja haaveet kuolleet. Pimeimmillä hetkillä valoa ei vain näy. Ei luottamusta kaikkiin ihmisiin kuuluisi menettää, vain siihen joka on ehkä tehnyt sinulle pahaa tai ei ole ollut luottamuksesi arvoinen. Tunteille en ei kukaan toki mitään voi, ja toiselle voi kertoa kauniisti ettei kiinnosta. Itsellä kävi niin, että toinen valehteli, ei puhunut, jätti kertomatta, satutti sekä ajattelemattomuuttaan että täysin tahallisesti jne. Häneen en tiedä, pystynkö koskaan enää luottamaan, eikä hän sitä ehkä ole ansainnutkaan. Kuitenkin elämässäni on ihmisiä, joihin luotan.
Sama on käynyt, on pettänyt monta kertaa luottamuksen. En tiedä uskallanko päästää ketään lähelleni, jos joskus toivun tästä. Silti haaveeni on, että voisin elää vielä turvallisessa parisuhteessa, missä on paljon rakkautta ja tukea. En tiedä onko sellaista edes olemassa, mutta kaipaan kuitenkin. Mietin joskus hänen motiivejansa, kun tuli uudestaan elämääni. Sai rikottua niin pahasti tällä kertaa. Jotkut ihmiset eivät välitä, tai sitten eivät ymmärrä kuinka pahaan jamaan voi toisen saattaa.
Ja muistan, että silloin tuntui pahalta, että hän jätti minut aina todella yksin. Yksin selviytymään kaikesta, myös julmuuksistaan. Koskaan, ei koskaan kysynyt mitään. Jätti yksin, koska hänellä itsellä oli aina kiire juosta jonkun muun naisen syliin.
Kun joku leikkii sun tunteillas se on veemäistä ja kun sen tajuaa niin vetää tosi alas, kun on itse ollut avoin ja rehellinen sekä laittanut tunteensa alttiiksi. Sitä en ymmärrä miksi ihmiset ei ota vastuuta omista tekemisistään vaan käyttävät toisen tunteita hyväksi. Eivät tajua miten tosissaan joku voi olla. Ymmärrän myös miksi ihmiset riisti ennen hengen itseltään kun sydän särkyi. Pahinta on jos toinen ei jää ystäväksi vaan katkaisee kaiken. Eikö hän sitten välittänyt edes toisesta ihmisenä. Se tuntuu pahalta.
Väyrynen kyseli, voiko vitutukseen kuolla. Luulisin sen olevan todennäköisempää kuin sydänsuruihin kuoleminen.
Olen eri mieltä, sydänsurut tappaa varmimmin
Ei niihin kuole, vaikka hetkellisesti siltä voi tuntua. Aivojen kemialliset yhdisteet tulee rytinällä alas ja onnellisuuden tunne katoaa, mutta vain hetkellisesti. Uutta suolee ku vanha kuolee.
Itse selvisin kun juttelin useamman kerran tyypin kanssa ja hän osoittautui aivan kusipääksi. Näin lyhyesti :)
Voin samaistua tähän. Kuka oikeasti haluaa ihmisen joka kohtelee huonosti, oikeasti? Ei mitään järkeä, tulee vain mieleen millainen kotikasvatus ollut, jos kokee olevansa oikeutettu kohtelemaan ihmisiä kuin roskaa.
Useimpia naisia nyt voi kohdella kuin roskaa, koska sitä ovat. Sinkkuelämästä otettuine elämänohjeineen ja fuckbuddyineen.
Miten joku voi kirjoittaa noin?! Siis sanoa, että useimmat naiset ovat roskaa. Ei kenestäkään ihmisestä voi noin sanoa.
Oisin voinut kuolla sen tyypin puolesta niin paljon rakastin. Miksi tunteet koettelee niin rajusti, on itselleni hämmentävääkin. En halua häneltä sinänsä mitään vähän vain läheisyyttä, ystävyyttä ja sitä että hän ihan vähän olisi voinut kokea iloa kanssani. Mutta se ei sitten onnistunut vaikka en rajoittanut häntä mitenkään. Ja kaikki oli oikein ihanaa hetken. Surullista. Elämässä on liian vähän onnea. Suurin osa ajasta menee selviytymiseen vastoinkäymisistä.
Oletko ollut hautajaisissa jotka on järjestetty sydänsuruun kuolleelle tutullesi tai ystävällesi? Jos olet, olet kirjoituksesi perusteella varsinaisessa liemessä. Jos et ole, sinä kuule selviät hengissä.
Särkyneen sydämen syndrooma..
Ehkä mä selviin hengissä
Aika parantaa..
Itseäni harmittaa se, ettei ihmiset vaivaudu edes tutustumaan kunnolla vaan vetävät nopeasti hataria johtopäätöksiä asioista. Moni suhde kariutuu ihmisten ennakkoluuloihin ja vääriin tai pikaisiin johtopäätöksiin. Jos olisi vähän enemmän malttia ja halua vaivautua tutustumaan paremmin niin kaikkien elämänlaatu olisi parempaa. Mutta kun ei pinna kestä. Niin sitten hypitään oikkujen perässä ja nopeasti tehtyjen johtopäätösten varassa. Eikä välitetä muiden tunteista juuri mitään. Parasta kun ei ole kenestäkään riippuvainen kun ei ihmisiin voi luottaa enää eikä heidän puheisiinsa. Eivätkä ihmiset enää edes muista jos ovat hetki sitten tunnustaneet rakkautta. Sillä ei ole nykyisin mitään merkitystä. Siispä ei sydänsuruista kukaan kanna mitään huolta. Paitsi se joka uskalsi hetken rakastaa. Huonosti kävi. Joten jatkossa ei kannata osoittaa tunteita.
Varsinkin vanhojen pariskuntien kohdalla tuota on raportoitu. Toinen on jäänyt leskeksi ja jossakin vaiheessa sitten murheissaan seurannut perässä. Ei meinaa oman käden kautta vaan kroppa on tunteiden kautta reagoinut menetykseen. Henki voittaa materian? - cu-
Pystyn ymmärtämään tämän täysin. Tunteet ja henkinen puoli ihmisessä on hyvin vahva...
Se mikä lähtee itsestä sisältä, päihittää ulkopuolisen... Esteen, hidasteen, sanokoot ympäröivä "järkevä" yhteiskunta mitä tahtoo. Olisi helppoa ja turvallista yleistää tämä mutta koska meillä kaikilla on tunteet, toiveet, halut, odotukset jne., niin selitykset esteille ovat, tai voivat kuulostaa tekosyiltä. Taisin mennä sivuraiteelle mutta näin näkisin. - cu-
Ala harrastamaan jotain, jossa mahdollista kohdata monia kivoja naisia, sieltä ehkä löydät myös ihmisen, joka herättää tuntemuksen uudelleen, ehkä onnistut paremmin toisella kertaa?
Haha ei miehet kirjoita tai tunne kuin aloittaja... "ajatuksissani koen toisen läsnäolon" juu ei äijän aloitus.
Kokeeko miehet rakkauden tunteen eritavalla olisi kiva tietää. Eikö he koe kehollista kokonaisvaltaista ikävää ja ahdistusta, kun ei saa olla toisen lähellä. Kaikki rakkaudet on kuitenkin erilaisia, kaikista ei seuraa ikävää ja surua. Joskus pääsee vähällä jos suhteeseen ei ole kuulunut kehollisesti aistittavaa rakkautta joka onkin harvinaista.
Sellainen rakkaus jossa toisesta on tullut osa sinua on traagista kun se päättyy siihen ettei toinen lopulta koe samoin. Siitä toipuminen tai pois oppiminen vie joskus vuosia. Rakkaus kun muuttaa ihmistä. Hän ei ole enää se sama joka oli ennen rakkautta. Siitä puhutaan uskonnoissa. Kun saa kokea rakkautta. Ehkä siitäkin voi oppia jotain.