Oppositiopoliitikon osa ei todellakaan ole helppo. Aluksi en suostunut uskomaan tätä Timo Soinilta opittua väitettä, koska naiivisti ajattelin median olevan puolueetonta. Kirjoitan tähän hieman kokemuksiani kuluneen vuoden ajalta. Huomatkaa että olen mitätön pienen puolueen säälittävä takapiru, jonka kirjoituksia voitaisiin huoletta julkaista vaikka etusivulla kenenkää noteraamatta.
Ennen eurovaaleja kirjoitin EU:n perustuslakia kritisoivan ison jutun Helsingin Sanomiin. Julkaisu onnistui, koska uhkasin tarjota sitä muihin lehtiin. Samalla aukeamalla oli jopa kolme kirjoitusta samasta aiheesta. Oikealla alhaalla Suvi-Anne Siimeksen pieni kirjoitus Perustuslakia vastaan, oma juttuni oikealla ylhäällä ja vasemmalla Pääkirjoitus, joka yritti kumota väitteitäni. Tekstistäni puuttui pieni osa ja tittelini oli muutettu Helsingin nuorten piirin toiminnanjohtajaksi, vaikka olin selvästi ilmoittanut olevani valtakunnallisten nuorten toiminnanjohtaja. Pääkirjoitus leimasi perustuslain vastustajat pikkuvalittajiksi ja kiukuttelijoiksi, jotka eivä ymmärrä mitään maailmanpolitiikasta.
Seuraavan liikuntapolitiikkaa koskevan juttuni lähetin taas Helsingin Sanomiin kuukausi ennen kunnallisvaaleja. Kirjoitus muokattiin valmiiksi ja ilmoitettiin julkaisusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, enkä kyselyistä huolimatta saanut sähköpostitse vastausta ennen vaalipäivää. Minua myös haastateltiin lehteen, mutta sitäkään ei julkaistu. Yksi kommenttini pääsi mukaan, mutta nimeni oli muutettu.
Tony Halmeen mukana pyydettiin Suomen Kuvalehden haastatteluun allekirjoittanut mukaan lukien neljä ehdokasta. Kuvat otettiin ja haastattelut pidettiin. Kuitenkin ainoa maininta lehdessä oli ”muiden perussuomalaisten ehdokkaiden joukko”. Mitään mielipiteitä, linjoja tai kannanottoja ei julkaistu, ainoastaan kahden muun ehdokkaan sivuprofiili Halmeen takana.
Minut pyydettiin vaaleissa Kontula-seuran järjestämään leikkimieliseen vaalipaneeliin. Internetissä kotisivuni ilmoitettiin väärin, lehdessä oli kuva josta näkyivät kaikki muut osallistujat itseäni lukuun ottamatta ja nimenikin puuttui tekstistä. Paneelin vetäjä jopa kirjoitti yhdestä vitsistäni vääristellyn kolumnin Metro-lehteen.
Minulle soitettiin juuri Valituista paloista haastattelua varten. Vastasin kolmeen ulkopolitiikkaan liittyvään vaikeaan kysymykseen mielestäni erittäin hyvin. Ikävä kyllä. Haastattelija kuulosti pettyneeltä kun en vaahdonnut somaleista ja sylkenyt suustani sammakoita.
Puhuin toistakymmentä lausetta ja ainoa julkaisuun kelpaava oli vääristelty teksti maahanmuuttajista. ”Jos tulevat töihin tänne niin hyvä. Työttömät voivat painua muualle. Pakolaisia vain Euroopasta jos jostain niitä pitää ottaa.” Nämä lauseet olivat ainoat aihetta koskevat ja puhuin siinäkin länsimaalaistuneista maista, jotta välttäisimme kulttuurien väliset yhteenotot. Mielestäni oli myös tärkeää, että kulutus tapahtuisi Suomessa eikä rahaa lähetettäisi kotimaahan klaaneille. Oikolukemani teksti ei todellakaan vastannut puhetapaani tai todellisia ajatuksiani. Kuvaa ei tarvittu ja ikääni yritettiin pyöristää vuodella ylöspäin. Koska varsinaista ammattia ei ole, he valitsivat työpaikoistani varastomiehen tai sekatyömiehen, vaikka tarjosin olevani puolueen työntekijä. Hieman harkittuani asiaa päätin soittaa perään ja kieltää käyttämästä "haastatteluani" lehdessä.
Toisinajattelijana ei ole helppoa, mutta ilman taistelua voitto tuntuu tylsältä. Vastustuksesta tietää olevansa uhka jollekin ja se kannustaa eteenpäin. Jatketaan valitsemallamme tiellä, sillä se on oikea.
Tommi Ojala
Tiedotusvastaava
Helsingin Perussuomalaispiiri
Ennen eurovaaleja kirjoitin EU:n perustuslakia kritisoivan ison jutun Helsingin Sanomiin. Julkaisu onnistui, koska uhkasin tarjota sitä muihin lehtiin. Samalla aukeamalla oli jopa kolme kirjoitusta samasta aiheesta. Oikealla alhaalla Suvi-Anne Siimeksen pieni kirjoitus Perustuslakia vastaan, oma juttuni oikealla ylhäällä ja vasemmalla Pääkirjoitus, joka yritti kumota väitteitäni. Tekstistäni puuttui pieni osa ja tittelini oli muutettu Helsingin nuorten piirin toiminnanjohtajaksi, vaikka olin selvästi ilmoittanut olevani valtakunnallisten nuorten toiminnanjohtaja. Pääkirjoitus leimasi perustuslain vastustajat pikkuvalittajiksi ja kiukuttelijoiksi, jotka eivä ymmärrä mitään maailmanpolitiikasta.
Seuraavan liikuntapolitiikkaa koskevan juttuni lähetin taas Helsingin Sanomiin kuukausi ennen kunnallisvaaleja. Kirjoitus muokattiin valmiiksi ja ilmoitettiin julkaisusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, enkä kyselyistä huolimatta saanut sähköpostitse vastausta ennen vaalipäivää. Minua myös haastateltiin lehteen, mutta sitäkään ei julkaistu. Yksi kommenttini pääsi mukaan, mutta nimeni oli muutettu.
Tony Halmeen mukana pyydettiin Suomen Kuvalehden haastatteluun allekirjoittanut mukaan lukien neljä ehdokasta. Kuvat otettiin ja haastattelut pidettiin. Kuitenkin ainoa maininta lehdessä oli ”muiden perussuomalaisten ehdokkaiden joukko”. Mitään mielipiteitä, linjoja tai kannanottoja ei julkaistu, ainoastaan kahden muun ehdokkaan sivuprofiili Halmeen takana.
Minut pyydettiin vaaleissa Kontula-seuran järjestämään leikkimieliseen vaalipaneeliin. Internetissä kotisivuni ilmoitettiin väärin, lehdessä oli kuva josta näkyivät kaikki muut osallistujat itseäni lukuun ottamatta ja nimenikin puuttui tekstistä. Paneelin vetäjä jopa kirjoitti yhdestä vitsistäni vääristellyn kolumnin Metro-lehteen.
Minulle soitettiin juuri Valituista paloista haastattelua varten. Vastasin kolmeen ulkopolitiikkaan liittyvään vaikeaan kysymykseen mielestäni erittäin hyvin. Ikävä kyllä. Haastattelija kuulosti pettyneeltä kun en vaahdonnut somaleista ja sylkenyt suustani sammakoita.
Puhuin toistakymmentä lausetta ja ainoa julkaisuun kelpaava oli vääristelty teksti maahanmuuttajista. ”Jos tulevat töihin tänne niin hyvä. Työttömät voivat painua muualle. Pakolaisia vain Euroopasta jos jostain niitä pitää ottaa.” Nämä lauseet olivat ainoat aihetta koskevat ja puhuin siinäkin länsimaalaistuneista maista, jotta välttäisimme kulttuurien väliset yhteenotot. Mielestäni oli myös tärkeää, että kulutus tapahtuisi Suomessa eikä rahaa lähetettäisi kotimaahan klaaneille. Oikolukemani teksti ei todellakaan vastannut puhetapaani tai todellisia ajatuksiani. Kuvaa ei tarvittu ja ikääni yritettiin pyöristää vuodella ylöspäin. Koska varsinaista ammattia ei ole, he valitsivat työpaikoistani varastomiehen tai sekatyömiehen, vaikka tarjosin olevani puolueen työntekijä. Hieman harkittuani asiaa päätin soittaa perään ja kieltää käyttämästä "haastatteluani" lehdessä.
Toisinajattelijana ei ole helppoa, mutta ilman taistelua voitto tuntuu tylsältä. Vastustuksesta tietää olevansa uhka jollekin ja se kannustaa eteenpäin. Jatketaan valitsemallamme tiellä, sillä se on oikea.
Tommi Ojala
Tiedotusvastaava
Helsingin Perussuomalaispiiri
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervetuloa joukkoon, sama "vaiva Möttöselläkin".
Aikaisemmin sai olla onnellinen, jos 1/20-osa kirjoituksista pääsi julkaistavaksi, mieluimmin vieläpä leikkaamattomana tai ainakin tunnistettavassa muodossa. Nyt piirisihteerinä allekirjoitetuista läpi menee keskimäärin 1/10-osa.
Ei siitä kuitenkaan kannata päreitään polttaa, koska se vain huonontaa tilannetta. Soininvaaraa vapaasti lainaten: "kyllä pienempikin julkaisuprosentti riittää, pitää vain kirjoittaa enemmän".
Jokin aika sitten eräs nimimerkki, en muista kuka, osui asian ytimeen: "nollaa ei kukaan viitsi edes lyödä".
Kun vastapuolet vaivautuvat heittelemään edes lokaa, niin silloin tietää osuneensa kipeään kohtaan.
Oikeaan osumisen tunnistaa myös siitä, että vastapuoli ei pysty torjumaan esitystä asiaperusteilla. Silloinhan jäljellä on vain kaksi vaihtoehtoa: parjauskampanja tai asiasta vaikeneminen. Molemmat on tulkittava tunnustukseksi.
Voin yhtyä Tommin tilitykseen täysin. Minulla on nytkin Hesarissa pari eri kirjoitusta sisällä, ja olen kysellyt niiden perään. Toinen on referaatti/lyhennelmä eräässä seminaarissa pitämästäni puheesta koskien puolustuspolitiikkaa ja toinen käsittelee EU:n perustuslakia ja edustuksellista demokratiaa. Tämä toinen on lyhennelmä yliopistolle tekemästäni ja kiitettävän arvosanan saaneeta esseestä. Eli ei pitäisi ainakaan laadusta jäädä kiinni. Tuntuu vain siltä, että jos on perussuomalainen eikä teksti vastaa toimittajien stereotypioita perussuomalaisista, niin vaikea on päästä esille.
Keskisuomalaisessa minulla on myös kirjoitus sisällä, ja se on luvattu viikko sitten julkaista lähipäivinä. Ei ole näkynyt, ainakaan Keskisuomalaisen verkkolehdessä. Kysely on tästäkin päällä.
Onneksi olen saanut juttuja paikallispolitiikasta hyvin läpi Kurikka-lehdestä, joka todella on puolueeton paikallislehti. Kiitosta täytyy antaa myös Pohjalaiselle, joka yleensä nopeassa tahdissa julkaisee kirjoituksiani.
Sen sijaan ILKKA-lehti saa pyyhkeitä. Jos kirjoituksia julkaistaan, niin perussuomalaisten kirjoituksia leikellään. Eli sakset käyvät. Keskustalle epämiellyttävät asiat otetaan kylmästi pois. Ja kaikkia "titteleitä" ei myöskään julkaista, ettei vaan vahingossakaan tulisi liikaa vakuuttavuutta. Lisäksi ajankohtaisia kirjoituksia pidetään tahallisesti jonossa ja pitkään. Ja kun joku hauska eteläpohjalainen keskustanuori sitten kerran vuodessa päättää räväyttää ja tekee pienen kirjoituksen, laitetaan hänen peräänsä titteli "pj Keskustanuoret", kun kyseessä on "pj Etelä-Pohjanmaan piirin keskustanuoret". No, antaa säälittävien, vanhempien toimesta puolueeseen liitettyjen, kepunuorten nyt nauttia ukkopuolueen äänenkannattajan säälittävistä armopaloista.
Onneksi meillä Perussuomalaisilla on omat tiedotuskanavat eli nettisivut ja lehti, jotka toimivat pois tiehensä. Mikään ei tietysti korvaa sitä, että pääsee esille päivälehdissä, niin kuin oikeudenmukaisuuden ja maalaisjärjen mukaan pitäisi tapahtua. Se, että meitä "piilovastustetaan" ja että meille tehdään kiusaa, kertoo vain siitä, että kuljemme oikealla tiellä.
Vesa-Matti Saarakkala
yhteiskuntatieteiden yo
kaupunginvaltuutettu
pj Perussuomalaiset Nuoret