Olen miettinyt, miten hän on käyttäytynyt minua kohtaan. Ja muistan että alusta asti kohtelu oli ylimielistä paskaa. Onko vihaaminen ainoa keino, millä oikeasti pääsee yli? Valtavat vihan tunteet, siitä kaikesta paskasta, mitä on saanut toiselta osakseen. Toisessa vaakakupissa se hyvä. Sitä ei juuri ole. Tunsin paljon herkkiä tunteita, mihin ei mitään vastakaikua. Itseään täynnä oleva muka-niin-fiksu. Kusipää, sanon.
Olikin vain vähän pahempi sairaskohtaus vain
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tällainen mä vaan oon. Mitäs olit niin tyhmä. Pitää tietää oma tasonsa. Muistathan tämän tulevaisuudessa.
Tunteva ihminen = tyhmä. Narsisti = "helvetin älykäs"
Lisään vielä tähän, että hänen kohdallaan ei voi puhua edes tasosta 😂
Paras tunne kun päästää irti vihasta...
On kyllä 👍🏻 tulee hyvin rauhaisa olo ❤️
Ainoa keino irrottautua tässä tapauksessa. Elin lapsuuteni narsistisen sisaren ja äidin kanssa. Sen takia löytänyt "tuttuja, turvallisia". Sekainen tunne-elämäni ei ole missään kontekstissa älykkyyteni kanssa.