"Sanna Marinin esittämä ajatus työpäivän lyhentämisestä on ristiriitainen tavoite."
"Kaipaamalla kuuden tunnin työpäivää Marin tulee epäilleeksi, ettei Sdp onnistu työelämän modernisoinnissa."
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006615652.html
Nämä oli tulevaisuuden utopistisia ajatuksia vahvasti 70 luvulla, kun ensimmäiset teollisuusrobotit alkoivat ilmestymään työpaikoille. Silloin pidettiin selviönä, että osa tästä kehityksestä muuttuu lyhentyneinä työpäivinä myös työväestön ja yrittäjien eduiksi.
Tuolloin Suomessa elettiin vielä aikaa, jolloin ajateltiin yhteisön ja koko yhteiskunnan parasta.
Mutta kuinka kävikään, loiset iskivät kyntensä ensin suurimpiin yrityksiin, pörssit, tuhosi nuo kaikki haaveet työaikojen lyhennyksistä ja muistakin eduista. Työväestöstä ja yrityksistä alkoi tulemaan pörssien orjia, joissa painetaan selkä märkänä töitä, tuon loisväestön rikastumiseksi.
Kasaarijuutalaisen Harold Rosenthalin haastattelun sisältöä, vuodelta 1976.
"Me olemme onnistuneet jakamaan yhteiskunnan kahtia asettamalla työväen johtoporrasta vastaan, ajamalla sekä työväen että johdon ahdinkoon. Nykyaikaisessa teollisuudessa me edustamme pääomaa, eli vallan ja ’triangelin’ huippua. Sekä työntekijät että työnjohtoporras ovat kolmion kaksi pohjakulmaa. Ne seisovat jatkuvasti napit vastakkain koskaan kiinnittämättä huomiota ongelman huippuun. Johtoportaan on jatkuvasti korotettava hintoja, koska me nostamme kokoajan pääoman hintaa. Työväki vaatii jatkuvasti lisää palkkaa ja hallinnon täytyy koko ajan nostaa hintoja, näin syntyy julma kierre. Me emme koskaan joudu tilille tekemisistämme – tässä syy inflaatioon; johtoportaan ja työväen välinen tulehdustila on niin ankara ettei kumpikaan osapuoli kiinnitä huomiota triangelin huipun toimiin. Inflaatiokierteen aiheuttaa jatkuva pääoman hinnan nostamisemme. Emme osallistu työntekoon emmekä johda, kuitenkin keräämme voiton. Rahan manipulointimme ansiosta pääoma, jonka tarjoamme teollisuudelle, ei maksa meille mitään.
Federal Reservsin - valtionpankkimme (yksityinen ja juutalaisten omistuksessa) kautta, korotamme tililuottoa, jonka luomme tyhjästä kaikille paikallispankeille, jotka ovat jäsenpankkeja. Ne vuorostaan korottavat tililuottoa teollisuudelle. Näin tehdessämme teemme enemmän kuin Jumala, sillä kaikki rikkautemme luodaan tyhjästä! Tällä oletetulla pääomalla saatamme teollisuuden, hallinnon ja työväen velkaantumaan meille, mikä velka vain kasvaa eikä koskaan lopu. Tämän alituisen lisäluoton välityksellä saamme hallinnon kiistelemään työväen kanssa, niin etteivät ne koskaan yhdisty hyökätäkseen kimppuumme ja aloittaakseen velkavapaata teollisuusutopiaa.
Olemme välttämätön elementti alkupääoman tarjoajana, koska emme kuluta mitään. Tuotannon pyörähdettyä käyntiin hallinto kuitenkin voisi luoda oman pääomansa — voitoista. Sen liiketoiminta ja voitot kasvaisivat. Myös työväki menestyisi tuotteiden hintojen pysyessä vakaana, teollisuuden, työn ja hallinnon vauraus kasvaisi jatkuvasti. Me juutalaiset ylpeilemme sillä, että typerä goy (ei-juutalainen) ei ole koskaan tajunnut, että me olemme ne loiset, jotka kuluttavat kasvavan osan tuotannosta, tuottajien saadessa jatkuvasti yhä vähemmän."
"Kaipaamalla kuuden tunnin työpäivää Marin tulee epäilleeksi, ettei Sdp onnistu työelämän modernisoinnissa."
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006615652.html
Nämä oli tulevaisuuden utopistisia ajatuksia vahvasti 70 luvulla, kun ensimmäiset teollisuusrobotit alkoivat ilmestymään työpaikoille. Silloin pidettiin selviönä, että osa tästä kehityksestä muuttuu lyhentyneinä työpäivinä myös työväestön ja yrittäjien eduiksi.
Tuolloin Suomessa elettiin vielä aikaa, jolloin ajateltiin yhteisön ja koko yhteiskunnan parasta.
Mutta kuinka kävikään, loiset iskivät kyntensä ensin suurimpiin yrityksiin, pörssit, tuhosi nuo kaikki haaveet työaikojen lyhennyksistä ja muistakin eduista. Työväestöstä ja yrityksistä alkoi tulemaan pörssien orjia, joissa painetaan selkä märkänä töitä, tuon loisväestön rikastumiseksi.
Kasaarijuutalaisen Harold Rosenthalin haastattelun sisältöä, vuodelta 1976.
"Me olemme onnistuneet jakamaan yhteiskunnan kahtia asettamalla työväen johtoporrasta vastaan, ajamalla sekä työväen että johdon ahdinkoon. Nykyaikaisessa teollisuudessa me edustamme pääomaa, eli vallan ja ’triangelin’ huippua. Sekä työntekijät että työnjohtoporras ovat kolmion kaksi pohjakulmaa. Ne seisovat jatkuvasti napit vastakkain koskaan kiinnittämättä huomiota ongelman huippuun. Johtoportaan on jatkuvasti korotettava hintoja, koska me nostamme kokoajan pääoman hintaa. Työväki vaatii jatkuvasti lisää palkkaa ja hallinnon täytyy koko ajan nostaa hintoja, näin syntyy julma kierre. Me emme koskaan joudu tilille tekemisistämme – tässä syy inflaatioon; johtoportaan ja työväen välinen tulehdustila on niin ankara ettei kumpikaan osapuoli kiinnitä huomiota triangelin huipun toimiin. Inflaatiokierteen aiheuttaa jatkuva pääoman hinnan nostamisemme. Emme osallistu työntekoon emmekä johda, kuitenkin keräämme voiton. Rahan manipulointimme ansiosta pääoma, jonka tarjoamme teollisuudelle, ei maksa meille mitään.
Federal Reservsin - valtionpankkimme (yksityinen ja juutalaisten omistuksessa) kautta, korotamme tililuottoa, jonka luomme tyhjästä kaikille paikallispankeille, jotka ovat jäsenpankkeja. Ne vuorostaan korottavat tililuottoa teollisuudelle. Näin tehdessämme teemme enemmän kuin Jumala, sillä kaikki rikkautemme luodaan tyhjästä! Tällä oletetulla pääomalla saatamme teollisuuden, hallinnon ja työväen velkaantumaan meille, mikä velka vain kasvaa eikä koskaan lopu. Tämän alituisen lisäluoton välityksellä saamme hallinnon kiistelemään työväen kanssa, niin etteivät ne koskaan yhdisty hyökätäkseen kimppuumme ja aloittaakseen velkavapaata teollisuusutopiaa.
Olemme välttämätön elementti alkupääoman tarjoajana, koska emme kuluta mitään. Tuotannon pyörähdettyä käyntiin hallinto kuitenkin voisi luoda oman pääomansa — voitoista. Sen liiketoiminta ja voitot kasvaisivat. Myös työväki menestyisi tuotteiden hintojen pysyessä vakaana, teollisuuden, työn ja hallinnon vauraus kasvaisi jatkuvasti. Me juutalaiset ylpeilemme sillä, että typerä goy (ei-juutalainen) ei ole koskaan tajunnut, että me olemme ne loiset, jotka kuluttavat kasvavan osan tuotannosta, tuottajien saadessa jatkuvasti yhä vähemmän."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perinteisen palkkatyön määrä vähenee automaation ansiosta kiihtyvällä vauhdilla. Luonnollinen seuraus automaatiosta on työajan lyhentäminen ja työn jakaminen.
Ylityökielto olisi ensimmäinen toimenpide työpaikkojen lisäämiselle.
Osa-aikatyön teettämisessä olisi mahdollista järjestellä töitä kokoaikaisiksi silloin kun käytetään useita osa-aikaisia samanaikaisesti.
Peruspalkka on ratkaisu kaikkien kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi perinteisen palkallisen työn vähenemisen seurauksena.