kissoja. Eikä kun ne pitäisi lopettaa, ei järkeä kasvattaa niitä kissoja siellä!
Eläinsuojeluyhdistykset elättää hylättyjä
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eläinsuojeluihmisten mukaan on. Tai jos ei järkeä, niin sitten sitä tunneälyä.
En kyllä ymmärrä että esim 100 löytöki ssaa elätetään 10 vuotta, tai mitä se nyt elääkin.
Kissat pitkäikäisiä.
Meitin löytökissa täyttää joskus tässä kuussa 14 vuotta :D
=DW=
käsittääkseni kissoja pidetään siellä vain joku määrätty aika, muutenhan siellä olisi ihan tuhottomasti kissoja.
Joop.
Noin lähtökohtaisesti löytöelukkapaikat on kadonneitten lemmikkien varastointipaikkoja. Eli jos joku hukannut elukan ja tajuaa kysyä sieltä, saattaapi saada elukkansa takaisin. Nämät sirutusasiat helpottaa nykyisin paljon.
Lisäks niissä on huostaanotetut elukat, odottelevat aikansa, jos joku niinkuin adoptois himaansa.
Aika paljon hylättyjä kesäelukoita, nekin odottelee uutta himaa. Nämät ehkä surullisimpia tapauksia, ei pitäis ottaa elukkaa, jos siitä jaksa huolehtia.
Elukat tutkitaan, rokotetaan, katit leikataan. Rähjäsessä kunnossa olevat, luonnevikaiset jne lopetetaan. On jotain aikarajoja, minkä jälkeen nurkkiin pyörimään jääneet elukat lopetetaan. Tosin, mun käsityksen mukaan just katit ja koirut menee hyvin, niille kysyntää.
Mulla tämä nykyinen katti on just löytöelukkakodista haettu. Kesti aikansa löytää kilppari, mutta tuolla jossain mökkialueella oli löytöelukkakoti, mistä löytyi. Hain pois. Oli kolmen pennun pesue löytynyt jostain autotallista syksyllä. Noh, kaks pentua oli jomennyt, sain viimeisen. Emo oli jo villiintynyt, käsittääkseni entinen mökkikissa, se meni lopetukseen, kun ei sitä kukaan ois ottanut.
Löytöelukoitten pito maksaa, ite olen jotain laittanut hesylle ja vienyt rojua kirpparille ja lumppuja kuivikkeiksi. Elukat ei ole ilmaisia, pitääpi maksaa rokotuksista jne. Lahjoitusrahoja jonkin verran, oletan, kaupunki tai jokin muu instanssi myös osallistuu rahoitukseen.
Edellinen katti oli aito katukissa, joku oli hylännyt sen. Tapahtui ulkomailla, siellä ei ollut löytökissahommia, mutta katukissat oli hiirikissoina ok. niitä oli paljon, kaupoissa jne, hiiriä ei ollut paljoakaan. Vois niinkuin miettiä suomessakin tätä rottaongelmaa, oisko siihen luonnonratkaisu olemassa. Pöndellähän on vieläkin maajusseilla ja muillakin hiirikissat.
Pennuilla muuten on kysyntää, edellinen katti oli paksuna, kun se muutti meille. Kolme pentua, kaikki meni hetkessä. Elukoille pitää määrittää hinta, Kuullut jutun, joku oli halunnut kissanpennun ja oli saanutkin. Aikanaan oli soittanut oisko lisää pentuja. Olivat kyselleet, että oikeinko paljonkin tykästynyt kissoihin. Vastaus oli ollut, että ei hän itse kisoista välitä, mutta toi käärme kyllä. Ja kertyy rokotuksista , leikkauksista, murkinoista jne kuluja, saapi omiaan pois. Rotuelukkapisnekset asia erikseen. Toki sellaisiakin joskus elukkakodeissa tottakai on, voi tuurillaan saada halvalla.
Niettä aloittajalle, kyllä löytöelukkakodeille on tarpeensa, eikä niitä huvin vuoksi ole olemassa. Onhan noita lastenkoteja, vanhustentaloja tms. Kun elukoita kahdenlaisia, villejä ja lemmikeitä. Ihminen nyt pitää elukoita, hyötyelukoina, tahi just lemmikkeinä. Kyllä niistä sitten pitää ihmisen huoltakin pitää. Ihan hyvät kokemukset ja käsitykset mitä tekemisissä ollut, tarpeellista ja hyödyllistä touhua.
=DW=
Tuttava haki löytökissan yhdistyksestä ja piti sitä 7 vuotta. Hän kuoli ja antoi kissan perinnöksi lapseni perheeseen. Kun perhe oli matkoilla, olin yötä Kissan kanssa. Kehräsi hetken vatsani päällä ja sitten jatkoi yöllisiä puuhastelujaan. En edes ole eläinrakas, mutta tämä oli herttainen otus. Sillä oli oma vessa ja reviiri, sanoivat kuningattareksi, kun ylväästi asteli, hylkäsi sille varatut paikat ja etsi itse paikat jossa viihtyi. Yksi oli sohvan selkänoja, josta seurasi kylätien tapahtumia. Valitsi perheestä parhaan sylin ja muut kelpasivat vain jos tämä paras ei ollut paikalla.
20-vuotiaana muuttui agressiiviseksi, raapi perheen lasta pari kertaa ja jouduttiin viedä piikille. Toinen lapsista ikävöi vieläkin kovasti ja piirtelee kissoja.
Tuo ikä, koska oli löytökissa, ilmeisesti eläinlääkäri pystyy päättelmään kissan iän, ei mitään erikoista rotua eikä papereita.
Niin että ainakin tämän kissan kohdalla yhdistys oli tarpeen. Eikös sinne tehdä lahjoituksia, vanhat rikkaat jotka eivät halua antaa suvulle perintöä vai ovatko jutut pelkkiä legendoja.
Tuolla kaupungin kissalöytöpaikaassa 100 kissaa odottaa kotia.
Löytöeläinkodista saa parhaat kotikissat. Sukusiittoiset rotukissat voivat olla olla luonnevikaisia ja niillä voi olla ties mitä periytyviä sairauksia. Mulla on 3 löytökissaa, terveitä, sosiaalisia ja hyvätapaisia. Minä en muita kissoja kotiini kelpuuta.
Piikki kissalle kitumasta!
Onhan ne löytökissatkin jonkun omia.
Silkkaa laillista varastamista.
Yhdistykset rahastaa omaan pussiinsa.
Jos kissaa ei tiedustella löytöeläinpaikoista tai netti-ilmoituksiin ei reagoida, niin silloin omistaja ei huolehdi kissastaan. Minullakin on kissa, jonka oma eläinsuojeluyhdistyksellä syntynyt kissa toi meille kaverinaan. Ruokin sitä kuukauden, koska se oli niin nälkiintynyt. Varmaan se oli jonkun kissa, koska se lähti ja tuli takaisin vuoden päästä ja jäi meille. Lähtiessään leikkaamaton, palatessaan leikattu.
Ilmoitin netissä kuvan kanssa, laitoin ilmoituksen lähialueelle näkösälle. Ei otettu yhteyttä. Kissalla oli vapaus lähteä. Jäi meille, eikä astunut ekana talvenaan ulos ovesta. Meille tullessaan nenässä oli paleltumisen jälkiä. Meillä se edelleen asustelee. On jo iäkäs. Kävi verikokeissa keväällä. Munusisarvot normaalin ylärajoilla, siispä ruokavalio. Ei ihan halpaa tää toisten kissojen varastsminenkaan ole. Vaan on se kissa niin hienoluonteinen!
Parhaat kissani olen saanut eläinsuojeluyhdistyksiltä. Syövät muutakin kuin hanhenmaksaa. Minulla on ollut monta löytökissaa, parhaita kissoja, mitä voi löytää. Viimeisin on itse loukuttamani omillaan pennusta asti elänyt vekkuli. Aamulla kun herään, se on sänkyni vieressä. Kun menen pihahommiin tai levitän pyykkiä naruille, se juoksee jaloissani ja kiipeää villisti hevoskastanjaan. Jos ei ymmärrä kissaa, ei ehkä ymmärrä ihmisiäkään.
Elävien olentojen ymmärtämiseen tarvitaan ihan muuta kuin isoa egoa. Koirat varmaankin tykkäävät vahvasta johtajasta, mutta kissat haluavat kanssakulkijaa ja turvaa. Monet ihmisetkin kaipaavat kanssakulkijaa, ei aina sitä kaiken tietävää (vähenmän ymmätävää) äkseeraajaa.
Elämä ja elävät olennot eivät ole niin yksinkertainen asia, kuten yksinkertaisimmat ihmiset sen kuvittelevat.
Hepo on kiva.