On kiinnostavaa kuulla ihmisiltä kertomuksia siitä, kuinka he ovat löytäneet elävän uskon. Näissä kertomuksissa käy hyvin ilmi uskon lahjaluonne ja työ, jonka Jumala tekee herättäessään ihmisen etsimään ja löytämään pelastuksen.
Syitä ihmisen heräämiselle voi olla monia, mutta usein siihen liittyvät uskovaiset ihmiset. Tehtävä hyvän sanoman viemisestä onkin annettu kaikille uskovaisille. Paavali kirjoittaa, että kristitty on ”Kristuksen kirje”, ja jatkaa, että ”Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin” (2. Kor. 3:3).
Ihmisellä voi usein olla tunne, että ei ole kovinkaan selvälukuinen Kristuksen kirje. Ei tule kerrottua uskostaan suoraan tai kehotettua muitakin omistamaan hyvä sanoma anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Kuitenkin Jumala käyttää uskovaisia lähetyskirjeinään. Millä tavalla Jumala työtänsä tekee?
Elävän uskon löytänyt on usein ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota lähellään olevien uskovaisten ihmisten poikkeavaan elämäntapaan. Kuitenkin eniten on puhutellut, että noiden ihmisten olemuksessa on ollut jotakin erilaista. Etsivä on aistinut erityisen levollisuuden ja rauhan. Se on herättänyt kaipuun, voisiko itsekin omistaa samaa rauhaa.
Profeetta Jesaja kirjoittaa, että ”vanhurskauden hedelmänä on rauha” (Jes. 32:17). Uskon vanhurskauden tuomasta rauhasta puhuu myös Jeesus opettaessaan: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27.)
Jumalan rauha on lahja, joka Kristuksen sovitustyön ansioista on jokaisella ihmisellä syntyessään. Koska syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on myös inhimillinen ja lankeavainen, hän tarvitsee kastetta ja elävää seurakuntayhteyttä pysyäkseen Jumalan yhteydessä.
Jos ei saa olla anteeksiantamuksen ja armon osallisuudessa, synti ja siitä lopulta seuraava epäusko erottavat Jumalasta ja hänen rauhastaan. Jo syntiinlankeemuksen jälkeen Adam ja Eeva menettivät rauhan. Heidän mielensä täytti levottomuus ja tarve paeta Jumalan kasvojen edestä.
Voiko rauhan menettänyt saada sitä takaisin? Ainoastaan Jumala voi rakkaudessaan herättää ihmisen etsimään ja löytämään. Jesaja sanoo, että ”näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki” (Jes. 32:15).
Rauha löytyy Pyhän Hengen voimasta julistetussa Jumalan sanassa. Siinä Jumalan valtakunta ilmestyy meille. Jeesus kehottaa etsimään Jumalan valtakuntaa ja Paavali kirjoittaa, että ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room.14:17).
Jesaja sanoo, että Jumalan rauhasta ”kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää iäti” (Jes. 32:17). Siionin laulu kuvaa sitä kauniisti: ”Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa taivaaseen kautta vieraan maan” (SL 220:1).
Antti Koivisto
Syitä ihmisen heräämiselle voi olla monia, mutta usein siihen liittyvät uskovaiset ihmiset. Tehtävä hyvän sanoman viemisestä onkin annettu kaikille uskovaisille. Paavali kirjoittaa, että kristitty on ”Kristuksen kirje”, ja jatkaa, että ”Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin” (2. Kor. 3:3).
Ihmisellä voi usein olla tunne, että ei ole kovinkaan selvälukuinen Kristuksen kirje. Ei tule kerrottua uskostaan suoraan tai kehotettua muitakin omistamaan hyvä sanoma anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Kuitenkin Jumala käyttää uskovaisia lähetyskirjeinään. Millä tavalla Jumala työtänsä tekee?
Elävän uskon löytänyt on usein ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota lähellään olevien uskovaisten ihmisten poikkeavaan elämäntapaan. Kuitenkin eniten on puhutellut, että noiden ihmisten olemuksessa on ollut jotakin erilaista. Etsivä on aistinut erityisen levollisuuden ja rauhan. Se on herättänyt kaipuun, voisiko itsekin omistaa samaa rauhaa.
Profeetta Jesaja kirjoittaa, että ”vanhurskauden hedelmänä on rauha” (Jes. 32:17). Uskon vanhurskauden tuomasta rauhasta puhuu myös Jeesus opettaessaan: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27.)
Jumalan rauha on lahja, joka Kristuksen sovitustyön ansioista on jokaisella ihmisellä syntyessään. Koska syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on myös inhimillinen ja lankeavainen, hän tarvitsee kastetta ja elävää seurakuntayhteyttä pysyäkseen Jumalan yhteydessä.
Jos ei saa olla anteeksiantamuksen ja armon osallisuudessa, synti ja siitä lopulta seuraava epäusko erottavat Jumalasta ja hänen rauhastaan. Jo syntiinlankeemuksen jälkeen Adam ja Eeva menettivät rauhan. Heidän mielensä täytti levottomuus ja tarve paeta Jumalan kasvojen edestä.
Voiko rauhan menettänyt saada sitä takaisin? Ainoastaan Jumala voi rakkaudessaan herättää ihmisen etsimään ja löytämään. Jesaja sanoo, että ”näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki” (Jes. 32:15).
Rauha löytyy Pyhän Hengen voimasta julistetussa Jumalan sanassa. Siinä Jumalan valtakunta ilmestyy meille. Jeesus kehottaa etsimään Jumalan valtakuntaa ja Paavali kirjoittaa, että ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room.14:17).
Jesaja sanoo, että Jumalan rauhasta ”kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää iäti” (Jes. 32:17). Siionin laulu kuvaa sitä kauniisti: ”Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa taivaaseen kautta vieraan maan” (SL 220:1).
Antti Koivisto
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo (SL 220:1) kuvastaa hyvin uskovan "elämänasennetta."
Vaikka maailma riehuu ja kiehuu, niinkuin nyt siltä näyttää,
on rauha ja luottamus sydämessä.
Tämä on arvokas asia ja voimavara.
Toivoisin mahdollisimman monen nlöytävän sen.
Elävä usko edellyttää että olet ensin perehtynyt kaikkiin oppirakennelmiin, filosofioihin ja nykyaikaiseen tieteelliseen tietoon maailmankaikkeudesta, evoluutiosta jne. Sen jälkeen voit valita mihin oikeasti elävästi uskot.
Omassa, usein vieläpä perityssä uskonkuplassa kyyhöttäminen ei ole elävää uskoa vaan vastuunpakoilua.
Turhan pitkä luritus, mutta pitäähän tuokin ymmärtää, kun vanhoillislestadiolaisilla on mitä ilmeisimmin edelleenkin tapana hokea jo aiemmin sanottua.
Minä löysin uskon seuroissa käydessäni ja tutkittuani kotona Raamatusta, mitä siellä oli kirjoitettuna. Siinä lähtivät kuin suomukset silmiltäni, kun näin kuinka paljon puhujat sumuttivat seuraväkeä. Sain siinä lähtemisen armon ja siirryin elävään uskoon aivopesusta.