Jotkin seikat tässä uskonelämässä ärsyttää; kuten:
- Miksi pitää Isä meidän rukouksessa lausua näin epäkohteliaasti Jumalalle: "Äläkä saata meitä kiusaukseen!" Miksi ei voida sanoa hienommin ja kohteliaimmin näin: "Älä saata meitä kiusaukseen !. Onko se niin pakko sanasta sanaan mennä noin, kun ennen luettiin näin: "anna meille meidän velkamme anteeksi!" Kun huomattiin tuon "velkamme" sanan olevan vääränlaisen, se korvattiin paremmalla "syntimme" anteeksi sanalla. Suomenkieli on hassunkurista monissa kohdin. "Please" englannin sana on oikein hieno, mutta tuo "äläkä" kerrassaan epähieno. Vai mitäs tykkäätte seuraavasta: "Älä rääkkää kissaa!" Enhän minä rääkkääkkää !
Toinen ärsyttävä lause on sanoa: " Evankeljumi " Miksi ei osata lausua tätä yksittäistä sanaa saarnoissa oikein niinkuin se kuuluu eli EVANKELIUMI. Raamatussa se kirjoitetaan evankeliumi, mutta lausutaan aina evan-keljumi. Se mikään keljumi ole kelju. Onko se vaikea lausua oikein ? Ei ole mutta jostain syystä sitä ei haluta lausua oikealla tavalla., Kuunteleppa huvikses, niin aina se lausutaan keljumiksi, koska on vaikeampi lausua keliumiksi. Keliumi ja heliumi.
Kun Ev.Lut. kirkossa jumalanpalveluksessa lausutaan synninpäästö sanoin: "minä julistan teille synninpäästön Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen " mutta seuroissa se pitää lausua toisella tavalla, eli uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kumpi siis on pätevämpi tapa eli sanamuoto ? Koska poika on Jeesus, niin tuleehan siinä silloin hänen ansionsa maininta synnin päästölle.
Seuroissa käsketään uskomaan synnit anteeksi., Miten siis orientoidut sillä hetkellä, kun puhuja käskee uskomaan ? Pitääkö sinun jotenkin pinnistellä asian eteen, koska nyky käytännössä ei ole enää tarvis julkisesti kättä nostaen ja lausuen sanoa:" saanko uskoa" !
- Miksi pitää Isä meidän rukouksessa lausua näin epäkohteliaasti Jumalalle: "Äläkä saata meitä kiusaukseen!" Miksi ei voida sanoa hienommin ja kohteliaimmin näin: "Älä saata meitä kiusaukseen !. Onko se niin pakko sanasta sanaan mennä noin, kun ennen luettiin näin: "anna meille meidän velkamme anteeksi!" Kun huomattiin tuon "velkamme" sanan olevan vääränlaisen, se korvattiin paremmalla "syntimme" anteeksi sanalla. Suomenkieli on hassunkurista monissa kohdin. "Please" englannin sana on oikein hieno, mutta tuo "äläkä" kerrassaan epähieno. Vai mitäs tykkäätte seuraavasta: "Älä rääkkää kissaa!" Enhän minä rääkkääkkää !
Toinen ärsyttävä lause on sanoa: " Evankeljumi " Miksi ei osata lausua tätä yksittäistä sanaa saarnoissa oikein niinkuin se kuuluu eli EVANKELIUMI. Raamatussa se kirjoitetaan evankeliumi, mutta lausutaan aina evan-keljumi. Se mikään keljumi ole kelju. Onko se vaikea lausua oikein ? Ei ole mutta jostain syystä sitä ei haluta lausua oikealla tavalla., Kuunteleppa huvikses, niin aina se lausutaan keljumiksi, koska on vaikeampi lausua keliumiksi. Keliumi ja heliumi.
Kun Ev.Lut. kirkossa jumalanpalveluksessa lausutaan synninpäästö sanoin: "minä julistan teille synninpäästön Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen " mutta seuroissa se pitää lausua toisella tavalla, eli uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kumpi siis on pätevämpi tapa eli sanamuoto ? Koska poika on Jeesus, niin tuleehan siinä silloin hänen ansionsa maininta synnin päästölle.
Seuroissa käsketään uskomaan synnit anteeksi., Miten siis orientoidut sillä hetkellä, kun puhuja käskee uskomaan ? Pitääkö sinun jotenkin pinnistellä asian eteen, koska nyky käytännössä ei ole enää tarvis julkisesti kättä nostaen ja lausuen sanoa:" saanko uskoa" !
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä huomio. Minua ihmetyttää tämä puhujien tapa ensin käskeä seura väkeä uskomaan ja vasta lopuksi anomaan itselleen synnin päästöä. Jotta voisi julistaa syntejä anteeksi, eikö ensin pitäisi puhdistaa oma syntitaakka, ja vasta sen jälkeen alkaa muille julistamaan. Ihmetyttää nämä vakio synnit, eli epäilykset ja kiusaukset, joista puhuja tahtoo tehdä parannusta. Ainako sitä pitää epäillä ? Mitä puhuja oikein epäilee ? Miksi pitää aina olla huonosti onnistunut, jotta voi anella syntejä anteeksi ?
Eikö koskaan voi mainita, että on onnistunut ?
Arkikielessä tämä epäillään sana on ahkerassa käytössä. Joka paikassa sitä vaan epäillään, ei ainoastaan uskonelämässä.
Minulle ainakin on tärkeintä se syntien tunnustaminen, kun seuroissa nostaa käen ylös ja saa henkilökohtaisen synninpäästön. Kirkossa se sanotaan noin yleisesti, ei henkilökohtaisesti ja jää jotenkin vaivaamaan että uskonkohan minä noin yleisestä julistuksesta. Siis uskonko että saan syntini anteeksi kun en itse edes mitään tee vaan pappi lausuu julistuksen.
Epäilykset ja kiusaukset luulisi tarkoittavan sitä, kun ihminen luonnostaan epäilee eikä uskoa ole edes sinapinsiemenen verran. Ja teemme syntiä ajatuksin ja teoin, joka päivä.
Olen vasta vähän aikaa ollut uskomassa, olin ennen epäuskoinen. Pitkään mietitytti miksi puhujat aina saarnaavat epäuskon suurimmaksi synniksi. Yhtäkkiä eilen nettiseuroja kuunnellessa mulle kirkastui mitä se epäusko oikein on. Sehän on sitä että ei ole ymmärtänyt yksinkertaista uskoa. Sitä on epäillyt ja kulkenut etsiväisten joukossa, kaikki seurakunnat läpi mutta ei ole löytänyt rauhaa. Se on sitä että ei osaa ottaa uskoa vastaan omalle sydämelle. Vaan epäilee ja etsii, yrittää ihmisteoin olla hyvä uskovainen. Ei ymmärrä uskon yksinkertaisuutta. Ei luota Jumalaan, sitä se on.
Niin. Olet ollut siis vasta vähän aikaa uskossa. Kun uskossa on ollut kyllin kauan aikaa, se alkaa jollakin tavalla pitkästyttää ja kyllästyttää, johtuen samojen fraasien kuuntelusta ja sanojen asioiden toistoista. Kun aloitat koulun eka luokalta, niin olisko mitään mieltä siinä, että kävisit samaa eka luokkaa vuosikausia ja kuuntelisit ja kertaisit samoja asioita aina vaan. Näin se on uskomisessa, että jatkat samaa rataa elämäsi loppuun saakka. Tai kävisit samaa leffaa tai teatteria katsomassa joka viikonloppu. Kyllästyisit varmasti. Myös uskomisessa tulee vastaan tällainen vaihe, että kyllästyy perin pohjin kuuntelemaan samoin sanakääntein lausuttuja tuttuakin tutumpia raamatun kertomuksia ja puhujien vakio lausahduksia.
Sama se on kaikissa uskonnoissa ja ev.lut. kirkossa, että samat jorinat kuuntelet joka pyhäaamu. Samat rukoukset, jotka eivät auta millään tavoin esim. maailmanrauhaan, vaan sotia, onnettomuuksia ja kaikkea muuta pahaa tapahtuu aina ja joka paikassa johon Jumala ei ole koskaan puuttunut mitenkään. Kaikki uskominen on vaan sellaista itse suggestiota, jossa itse itseään autetaan.
Uskovainen olen ollut käytännössä aina, kiersin etsikkoaikanani monia seurakuntia ja kuuntelin netistä monia eri seuroja ja saarnoja. Aina halusin kuitenkin palata takaisin vl-seuroihin, mistään muualta en löytänyt rauhaa. Sitten kun uskaltauduin mennä paikan päälle ja löysin vl tuttuja, niin on ollut helppoa käydä ry:llä. Vuosia kun kuuntelin nettiseuroja, niin alussa kyllä tuntui että aina samaa ja samaa puhetta. Mutta parannuksen armon saamisen jälkeen tuli sellainen ilo sydämeen ettei sitä oikeen osaa selittää. Seurat ei tunnu enää tylsältä, vaikka monesti siellä on samat kertomukset Raamatusta. Mutta sitä jotenkin kaipaa sitä saarnaa. En osaa selittää, mutta olen onnellinen että löysin Jumalan valtakunnan.
Elävä usko omakohtainen uudestisyntyminen ja siinä eläminen ei kyllästytä eikä siinä ol ekahta samanlaista päivää eikä saarnaa.
Fariseusten niinsanottu hengenelämä on pelkkää liikennesääntöjen kyttäämistä ja niistä lipsumista, mitään elämää ei ole tsombit tulee ja menee seuroista toisiin, sellaist aon käännynäisyys ja farisealaisuus.
miksi sellaisesta ei halut apois, se on ikimysteeri ja keleen suuri voitto ja ilo ynnä lysti.
Sinä olet elävä anaaliusko. Miltä maistuu raamatullinen sonta?
" mutta seuroissa se pitää lausua toisella tavalla, eli uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kumpi siis on pätevämpi tapa eli sanamuoto ? Koska poika on Jeesus, niin tuleehan siinä silloin hänen ansionsa maininta synnin päästölle."
Ap. t. 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
Eli vain Jeesuksen Kristuksen nimen kautta saamme synnit anteeksi, siksi se sanotaan Jeesuksen nimessä ja veressä, eikä Isän,Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Koska Jeesus on meidän Vapahtajamme, jonka Isä lähetti meidän puolestamme kuolemaan.
Kommentoisitko vielä aloittajan varsinaisia kysymyksiä, eli miksi pitää lausua väärin EVANKELIUMI aina evan keljumiksi ja miksi pitää epäkohteliaasti ruokoilla ; ÄLÄKÄ saata meitä kiusaukseen, kun riittäisi pienempikin san ÄLÄ saata..
HUOMIO HUOMIO KUULEEKO WC!!
"Miksi pitää Isä meidän rukouksessa lausua näin epäkohteliaasti Jumalalle: "Äläkä
saata meitä kiusaukseen!" "
Siksipä tietysti että Jumala on kaikkivaltias ja voi tehdä mitä lystää. Usein huvittelee houkuttelemalla ihmiset syntiin ja pistämällä sitten sen seurauksena pannuun paistumaan.
Mainitun rukouksen ajatuksena on toive siitä että Jumala ei syntiin houkuttelisi mutta rukous on kyllä turha koska kaikkivaltias tekee joka tapauksessa oman päänsä mukaan, rukoillaan mitä rukoillaan. Se on ihan fifty-sixty miten siinä käy, luultavasti käy huonosti.
Siksi kun sen kehitti Johannes, ja silloin ei ollut vielä Ristintyötä tehty.
Jeesus vain toisti sen opetuslapsilleen.
- Luuk. 11:1 Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa".
Ristityön jälkeen, ja hieman ennekin valta siirtyi Jeesukselle.
r
Kristinuskon Jumala on Raamatun mukaan narsistinen, mielivaltainen ja ilkeä despootti, ehkä on turha hienostella pyynnöissä sellaiselle persoonalle.
Raamattu on erään kansan eepos kuten meillä Kalevala. Ei se sen kummempi kirjoitus ole.
Ei Raamattu, vaan Vanha Testamentti.
r