Mitä olen itse kokenut ja muilta kuullut , on psykiatrian alalla ,siis psykiatreina ja sairaanhoitajina yllättävän paljon sadistisia naisia.
Niitä on jopa huomattavasti enemmän kuin sadistisia miehiä psykiatrian alalla.
Psykiatrian alahan ei siis tosiaan ole tulospalkkausala , eli nämä sadistiset naissairaanhoitajat saavat aivan samaa palkkaa kuin muut hyvin työnsä tekevät ja tämä on aika suuri vääryys ,sillä varsinkin psykiatrit tienaavat Suomessa liian hyvin.
Psykiatrin aloituspalkka kunnallisellakin puolella , ilman mitään työkokemusta on noin 5000 euroa kuussa, tämän lisäksi monet psykiatrit tienaavat ylimääräisiä tuloja yksityisen puolella.
Tähän palkkaan niin helposta työstä , ja varsinkin mikä vastuu heillä on ihmisistä pitäisi karsia ne sadistiset naiset pois. Tehdäänkö heille missään vaiheessa minkäänlaisia testejä jotka paljastaisivat taipumukset sadismiin.
Niitä on jopa huomattavasti enemmän kuin sadistisia miehiä psykiatrian alalla.
Psykiatrian alahan ei siis tosiaan ole tulospalkkausala , eli nämä sadistiset naissairaanhoitajat saavat aivan samaa palkkaa kuin muut hyvin työnsä tekevät ja tämä on aika suuri vääryys ,sillä varsinkin psykiatrit tienaavat Suomessa liian hyvin.
Psykiatrin aloituspalkka kunnallisellakin puolella , ilman mitään työkokemusta on noin 5000 euroa kuussa, tämän lisäksi monet psykiatrit tienaavat ylimääräisiä tuloja yksityisen puolella.
Tähän palkkaan niin helposta työstä , ja varsinkin mikä vastuu heillä on ihmisistä pitäisi karsia ne sadistiset naiset pois. Tehdäänkö heille missään vaiheessa minkäänlaisia testejä jotka paljastaisivat taipumukset sadismiin.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei kenellekään psykiatrian alalla toimivalle tehdä minkäänlaisia testejä. Niihin töihin pääsee ilman että omaa mielenterveyttä tutkitaan mitenkään.
En usko että me naiset olemme sen sadistisempia kuin miehetkään. Meitä vaan on enemmän hoitoalalla. Siellä saamme sitten olla ilkeitä, kun muualla emme niin helposti saa.
Nykyihmiset loukkaantuvat harmottomasta kuvasta muropaketissa ja jopa kehusta yms. Luulen, että sellaiset ihmiset mielenterveyspalvelujen potilaina vain KOKEVAT psykiatrin olevan sadisti, koska ovat herkkiä eivätkä kestä sitä mitä psykiatri heille sanoo.
Olet väärässä, mutta en jaksa ryhtyä perustelemaan enkä kertomaan esim. omia kokemuksia. Et selvästikään tunne kovin hyvin mielenterveysjärjestelmää.
Täällä on yksi jolle järjestelmä on tuttu.
Asiasta voi olla useampaakin mieltä, se ei ole ihan yksiselitteinen.
On olemassa hyvä psykiatri, paha psykiatri...ihan sama kuin kuin hyvä ja paha poliisi jne..
Myöskään sanaa sadismi en välttämättä käyttäisi edes psykiatrian yhteydessä koska sadismi kuvastaa jo isompaa väkivaltaa, eikä psykiatrian puolella kyllä paljon ole fyysistä väkivaltaa.
Henkisestä voi taas olla montaa mieltä.
Usein se on asiakkaasta/potilaasta myös kiinni miten hän minkäkin tilanteen ym. kanssakäymisen kokee.
Jos on itse huonossa kunnossa voi esim. keskustelutilanteet tuntua äärimmäisen hankalilta.
Itsekin vuosia sitten kun olin henkisesti huonossa kunnossa ja halusin kaikessa laittaa hanttiin enkä myöntänyt olevani silloin oikeasti sairas niin olin kova haukkumaan ja lyttäämään koko järjestelmää.
Myöhemmin kun asiani järjestyivät ja osaan ajatella ja käsitellä asioita sekä tunnen itseni paremmin, tiedän mitä haluan, tiedän mihin kykenen jne. niin on huomattavasti helpompaa pärjätä psykiatrian puolen kohtaamisissa.
Pakko myös tunnustaa että edelleenkään kaikki kohtaamiset eivät ole aina niin miellyttäviä. Onhan se paljon lääkäristäkin kiinni, millainen kohdalle sattuu.
Olen oppinut että mullakin on oikeus sanoa mielipiteeni ja pystyä sanomaan myös vastaan hankalammissakin tilanteissa.
Oikeastaan en ole vuosien varrella kovin suuria eroja huomannut mies- tai naispsykiatreissa, heitä kaikkia on ns. moneen junaan.
Nuoremmista olen huomannut että he eivät ole vielä kerenneet " kangistua kaavoihin ".
Ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, ihmisoikeus rikollisuutta ja vallan ja voiman näyttöä on rauhallisten ihmisten KGB mentaliteetti pidätys kotoaan tai julkisterveydestä joka on pelättävä kuin KGB konttori pidätys keskus, josta suomi vangitsee siviilit jotka ei ole rikosta tehneet, on päivän selvää että talalinnen pelolla hallinnoiva syyttömiä pidättävä valtio on joko lopetettava ihmisoikeus rikollisena Stalin mallin barbaarina, koska valtio ei suostu lopettamaan väkivaltaista psykiatriaa. Syyttömiä vangitseva virkamiehistö kuuluu ihmisoikeus rikoksistaan Siperian vankilaan oppimaan sivistystä.
Ruumiillista väkivaltaa ja kidutusta ja barbarismia on väkivaltainen hermomyrkkyjen injektointi, kysymättä kehon omistajalta lupaa.
Huijausta on valehdella ihmisille että heillä on kemiallinen epätasapaino ilman labara mittausta!!!! Psykiatrit tekevät kemiallisen epätasapainon hermomyrkyillään.
Huijausta on valehdella että psykiatrin suulla tehdyt diaknoosin ovat kohde yksilon geneettinen mielisairaus ilman geeni testiä kyseisen leimatin näkymättömästä sisimmästä!!!
Vaarallista vainoharhaa on merkata syöpä ja juopa potilaita mielisairaaksi kehon kivuista ja valehdella että ne tulee näkymättömästä sisimmästä.
Koko psykiatria on vainoharhainen joka näkee mielisairaita kaikkialla kuin Stalin agentteja.
Sinä joka pidät psykiatrian em. toimia normaalina. Olet karaistunut julmuuteen ja toden näköisesti psykopaatti, sillä ainoastaan psykopaatti pystyy em. Julmaa psykiatrian barbaaria maapallon trauamatisoivinta kidutus ammattia harjoittamaan,
Jo ihmisiltä kysytään nimeämään pahin tapaamanne henkilö, he yleensä listaa psykiatrin.
Olemme ajallemme sokeita kuten 1940 luvun Eurooppa joka piti normaalina merkata ihmisiä silmäväristä mielisairaaksi ja kaasuttaa heidät lapsineen.
Oli normaalia että koululääketide silloin ja nyt valehtelee että mieli eli näkymättömän sisimmän taudit (joita ei ole olemassa) ovat geneettisiä ilman geeni testiä kenenkään näkymättömästä sisimmästä!!!!
Jos olet ollut ainaostaan rahaa ja big farman bisneksen huomioon ottavan koululääketieteen liikelaitoksen opetuksessa.
Olet oppinut hyvin sairaan ajattelu tavan siellä, ja uskot että olet näkymättömän sisimmän näkijä ( eli Jumalan yläpuolella istuva ihmisleimari ja tuomari)
Ja uskot olevasi niin hyvä näkijä että voit tuntemattomia ihmisiä leimata kehon kivuista tai mistä vaan ja toistat big farman sinulle opettamia toisten halveeraus valheita kuin posetiivi.
Etkä tajua että juuri sinä olet vainoharhainen, barbaari ja vaarallinen muille ihmisille ja ihmisoikeus rikollinen joka leimaat, vangitset ja kuvittelet olevasi suuri näkymättömien sisimpien näkijä ja siksi sinulla on oikeus pjiskaroida väkivalloin toisten näkymättömällä sisimmällä,
Ihmiset muistaa sinut barbaaria, tyhmänä ja pahana, mutta kukaan ei sano KGB lle ja psykiatrialle vastaan koska molemmilla on syyttömien mieleltään terveimpien rauhallisten ihmisten pidätys oikeus, ei suomi ole tässä sen sivistyneempi kuin neukkula,
Meillä KGB hommat on delekoitu valtion kiduttaja psykiatreille.
Siis mitä itse olen kokenut ja kuullut myös psykiatrian työntekijöiltä niin sellaiset empaattiset ja inhimilliset sairaanhoitajat ja psykiatrit uupuvat työhönsä koska se on oikeasti raskasta auttaa potilaita kunnolla.
Mutta sellaiset kovapintaiset, ja monesti mm. yksityiselämässään sadistiset naiset , (siis kokemusta on , jotkut heistä ovat pitäneet ja saattavat edelleen pitää domina-prostituutiopalveluita työnsä ohella, siis ihan totta!) saattavat jaksaa työssään paremmin koska tekevät sen niin huonosti.
Nämä naiset tiuskivat potilaille , ja heistä näkee että he tekevät sitä ainoastaan rahan takia.
Heitä ei kiinnosta , ovatko he auttaneet vai jopa vaikeuttaneet potilaan elämää.
Samaa palkkaa he saavat, ja kun tekevät työnsä laiskasti ja huonosti niin jaksavat tehdä sitä yli 40 vuotta eläkeikään saakka , jonka jälkeen he saavat suuren eläkkeen ja vielä elävät hyvin vanhoiksi , koska eivät ole työstään rasittuneet.
Tämä työn huonosti tai hyvin tekeminen tosin on tuttua monelta kunnalliselta alalta mutta korostuu psykiatriassa jossa periaatteessa sairaanhoitajalta / psykiatrilta ei vaadita mitään, työn voi tehdä istuen tuppisuuna ja tiuskien ja komennellen tai sitten empaattisesti potilaita kuunnellen ja heitä oikeasti auttaen.
Aina tietenkin monessa työpaikassa on niitä huonosti ja hyvin työnsä tekeviä mutta psykiatrian alalla tämä korostuu koska on niin paljon helpompaa tehdä työnsä huonosti , eikä siihen monesti kukaan puutu.
Jos esim. vertaa siivoojaan , niin huonosti työnsä tekevä siivooja jättää sotkuja, mutta psykiatrian alalla sitä ei monesti vuosikausiin huomata , ellei kyseinen työntekijä saa paljon valituksia, mutta monesti potilaat ovat niin alistettuja etteivät he yleensä uskalla edes valittaa.
Tässä+on+hyvin+kuvattu+mihin+psykiatria+perustuu,+kun+otetaan+vielä+huomioon+että+psykiatriassa+käytetään+pakkokeinoja+ja+painostusta+"potilaan+saattamiseksi+vapaaehtoisesti+hoitomyönteiseksi"+väitteet+sadismista+eivät+ole+kaukaa+haettuja.
Lääkkeet+joilla+potilaita+lääkitään,+jotkut+lääkitään+pakolla.
Toisen+polven+neuroleptit+estävät+dopamiinin+lisäksi+myös+erityisesti+serotoniinijärjestelmän+toimintaa.+Esimerkiksi+kaikkein+vahvin+ja+potilaiden+kognitiivisten+toimintojen+heikentymisen+kannalta+huonoiten+siedettävä+psykoosilääke,+Leponex,+on+voimakas+serotoniinin+toiminnan+estäjä.+Liian+matala+serotoniinitaso,+joka+toisen+polven+neuroleptien+käyttäjillä+esiintyy,+voi+ilmetä+muun+muassa+masennuksena,+vireystilan+laskuna,+apaattisuutena+ja+kroonisena+väsymyksenä.+Toisen+polven+neuroleptit+aiheuttavat+ensimmäisen+polven+neuroleptien+tavoin+hermostoperäisiä,+tahdottomien+liikkeiden+ongelmia,+kuten+vapinaa+ja+lihasten+nykimistä.+Lisäksi+akatisia,+eli+vaikea+psykomotorinen+kiihtyneisyys+on+tavallista,+samoin+sydänperäiset+äkkikuolemat+ja+aiemmin+mainitut+sydän-+ja+verisuonitaudit.+Eli+Lillyn+omien+asiakirjojen+mukaan+Zyprexa+lihottaa+monia+jopa+30+kiloa+tai+ylikin+vuodessa+(asiakirjat+tuo+esiin+professori+Peter+C.+Götzsche+kirjassaan+Tappava+psykiatria+ja+lääkinnän+harha).+Vaikea+ongelma+on+myös+tardiivi+dementia,+eli+neuroleptien+käytön+jatkuessa+pysyväksi+jäävä+merkittävä+kognitiivisten+kykyjen+heikentyminen,+joka+liittyy+neuroleptien+aiheuttamaan+krooniseen+aivovaurioon.+Vastoin+yleistä+käsitystä,+tutkimuksissa+ei+ole+havaittu+hoitamattoman+psykoosin+ja+aivojen+tilavuuden+pienenemisen+sekä+kognitiivisten+toimintojen+heikentymisen+välistä+yhteyttä+(aiheesta+tutkimusta+esim.+täällä).+Sen+sijaan+eläinkokeissa+on+vahvistettu+psykoosilääkityksen+sekä+aivojen+tilavuuden+pienenemisen+välinen+yhteys.+Kun+makakiapinoita+altistettiin+psykoosilääkitykselle+17-27+kuukauden+ajaksi,+niiden+aivojen+painosta+hävisi+solujen+tuhoutumisen+vuoksi+8-11%.+Tutkimusten+valossa+skitsofreniaa+sellaisena+kuin+se+tunnetaan,+ei+ole+olemassa,+sillä+potilaiden+kokemat+negatiiviset+ja+kognitiiviset+oireet+johtuvat+lääkityksestä.+Näillä+oireilla+ei+ole+yhteyttä+akuuttiin+psykoosiin,+joka+on+monesti+syy+hakeutua+sairaalan+akuuttiosastolle.
Ongelmana on tällä hetkellä psykiatrinen akuuttihoito, jossa potilaat saavat tavallisesti elinikäiseksi jäävän ja kuolemaan johtavan psykoosilääkityksen.
Se on todella järkyttävää. Heitä ei kiinnosta pätkän vertaa näiden ihmisten elämä. Heille on vain parempi, kun kuolevat pois.
Tämmönen yksi foliohattujuttu: Mitenkähän tämän Covid-19 kanssa kun on tuolla Läsi-Pohjassa Suomen toiseksi eniten virustartuntoja. Että mitenkähän lie tämän Keroputaanmallin onnistuneisuuden kanssa korreloinuo tartunnat ( salaliitto )?
Foliohattuilijalle koronasta: oiskohan niin, että Länsi-Pohja on Ruotsin rajalla? Tornio ja Haaparanta on käytännössä sama kaupunki. Ei siellä ole ihmiset noudattaneet kehotusta Suomen ja Ruotsin puolen välttämisestä. Jopa Suomen poliisin porukkaa nähty virka-autolla ostoksilla Nuuskakairassa Haaparannalla... Ja asuneena tiedän, että rajanylityspaikkoja on muuallakin, kuin siinä keskikaupungilla tullin kohalla. Pohjoisempana Länsi-Lapissa Ruotsin rajalla taas asuu aika vähän ihmisiä, joten siksi ei ehkä niin paljon tartuntoja? Ei ole pohjoisempana rajalla "isoja" kaupunkeja, kuten Tornio-Haaparanta.
Tuimakka (piste) fi
Hajalla. Onneton totuus psykiatrian nykytilasta
Potilaan roolissa
Heti, kun yksilölle on diagnosoitu depressio, ahdistuneisuushäiriö tai tarkkaavaisuushäiriö, hän tulee alkaa esittää sosiaalisessa näytelmässä potilaan roolia. Diagnoosin hyväksyessään ihminen tulee solmineeksi sosiaalisen sopimuksen, jossa hänet on asemoitu psykiatrisesta vallanpitäjistä riippuvaiseksi. Sen jälkeen ei parane ajatella olevansa normaaliin elämään osallistuva terve ihminen, joka hallitsee omaa kohtaloaan. Potilaalla on psykiatrinen sairaus, joka on (määritelmän mukaan) lamauttanut hänen harkinta- ja hallintakykynsä.
On olemassa maailmanlaajuisia kampanjoita, joissa pyritään viestimään, että mielenterveyspulmat ovat samanlaisia kuin somaattiset sairaudet eikä mielenterveyspulmista kärsiviä tule tämän vuoksi syrjiä. Voi kuitenkin olla, että mielen pulmien biologisointi toimiikin tätä tavoitetta vastaan. Metsään mennään myös silloin, kun diagnoosi asetetaan ottamatta huomioon ”potilaan” elinoloja tai sosiaalista ympäristöä. ”Kummallinen” käytös voi näet olla normaali reaktio mielettömään tilanteeseen.
Toisaalta diagnoosi antaa kärsimykselle nimen ja antaa lupauksen tulossa olevasta avusta aj tuesta. Kärsimys otetaan vakavasti ja sitä pyritään lievittämään ja/tai sen kanssa opetellaan elämään. Biologinen myytti auttaa muita ymmärtämään, että sairas ei ole vastuussa omasta kärsimyksestään. Jotkut ”potilaat” samaistuvat diagnoosiinsa niin syvästi, että he julistavat sen heti jokaiselle uudelle tuttavuudelle, mikä voi aiheuttaa torjuntaa.
Kampanjoista huolimatta psykiatriset diagnoosit vielä leimaavat ja ovat omiaan eristämään ”potilaan” yhteisöstä, mikä tekee ”potilaan ” riippuvaisemmaksi ”ammattiavusta”. Auburnin yliopistossa tehdyssä sosiaalipsykologisessa kokeessa pahaa-aavistamattomat koehenkilöt eli ”opettajat” joutuivat antamaan tehtäviä ”oppilaalle”, joka todellisuudessa oli kokeenjohtajan apulainen. ”Opettajat” antoivat väärästä vastauksessa ”oppilaalle” kovemman sähköiskun, jos ”opettaja” uskoi ”oppilaan” kärsivän aivosairaudesta. ”Opettajat” antoivat lievemmän sähköiskun jos he uskoivat ”oppilaan” ongelmien johtuvan sosiaalisista tai psykologisista syistä. Ei siis ihme, että ”potilas” mielellään salaa diagnoosin, mutta hävetessään ja salatessaan pulmaans, hän kokee itsensä vieläkin yksinäisemmäksi.
Monesti henkilön sadismi opitaan jo varhaislapsuudessa , eli jo pikkutytöstä ja pikkupojasta voi sanoa , tuleeko hänestä sadistinen aikuinen.
Yleensä sadismi näkyy empatia kyvöttömyytenä ja suurena itsekkyytenä.
Tietyissä ammateissa sadistisista piirteistä on jopa hyötyä kuten vanginvartijana , poliisina ja esim psykiatrian sairaanhoitajana.
Tietenkin näissä ammateissa siitä sadismista on hyötyä hänelle ammatinharjoittajalle itselleen, hänen "alalisilleen" kuten potilaille ja vangeille sadismista on luonnollisesti haittaa.
Ompa taas surullista luettavaa.
Kysynkin, että kokeeko ihmiset täällä niin, että matalapalkkaiselle hoitoalalle hakeutuvat työntekijät hakeutuvatkin sinne toteuttaakseen sadistisia luonteenpiireitään, eikä yleisesti kuvieteltua hoivaviettiä?
Ihmisten motiivit ovat usein ristiriitaisia, ja aina osittain tiedostamattomia. Se on ihan luonnollista.
En pidä (läheskään) kaikkia hoitoaloilla työskenteleviä ihmisiä sadisteina, tai ihmisinä, joissa ilkeys tai pahantahtoiset motiivit olisivat jotenkin erityisen korostuneina. Mutta kyllä heilläkin niitä motiiveja on. Hoivavietin ohella.
Eikä ns. hoivavietti edes ole välttämättä kaikkien hoitoalalle hakeutuvien tärkeimpien motiivien joukossa. Esim. raha painaa aika paljon. Ja kun ajattelee vaikka lääkärin tai sairaanhoitajan työtä, niin siinä joutuu kestämään niin paljon toisten kipua, ja myös aiheuttamaan joskus itsekin sitä (tutkimus- ja muiden toimenpiteiden muodossa, aina ei voi välttää...) niin siinä työssä herkkyys ja empaattisuus ovat enimmäkseen haitaksi. Täysin ilman empatiaa ei varmasti ole hyvä lääkäri tai hoitaja, mutta parhaiten alalla kyllä pärjäävät ne joilla empatia on supistettu normaalitasosta melkoisesti alaspäin.;)
Ihminen hakeutuu yleensä sellaisiin töihin, jotka sujuvat, ei välttämättä niihin, jotka kiinnostaisivat eniten tai olisivat parhaiten omien taipumusten mukaisia. Jonkinasteinen piittaamattomuus muiden tunteista helpottaa varmasti hoitoalalla toimimista. Ja se, ettei syyllisty helposti.
Hoitoaloilla toimivilta pitäisi edellyttää parempaa itsetuntemusta, esimerkiksi terapiajakson muodossa hankittua.
Tiedän, ja olen kohdannut, monia empaattisia, herkkiä ja vastuullisia hoitoalan työntekijöitä. Ja muunlaisia myös.
Hoitoalalle erityisesti naiset hakeutuvat varman työllistymisen takia. Voit rampata vauvalomilla vuodesta toiseen ja työnsaanti on varmaa, lisäksi se koetaan naisille sopivaksi alaksi. Joten onhan heillä tavallaan hoivavietti motiivina monilla. Siksi ehkä myös alalle ehkä hakeutuu enemmän naisia, joilla ei ole erityisemmin prososiaalisia taipumuksia. Miehet jotka sille alalle ajautuvat voivat kokea alan enemmän kutsumuksena ja olet prosessoinut valintaasi pidempään, jos ajaudut hoitoalalle miehenä kuin naisena. Minusta mikään erityinen hoivavietti ei ole edellytys psykiatrisen hoitajan työhön. Hoivaetiikka voi olla myös erittäin vahingollista, koska siihen sisältyy paternalistinen elementti. Se e i tue ihmisen omaa toimijuutta eikä kunnioita itsemääräämisoikeutta, vaan päin vastoin uhriuttaa ja vie lopunkin toimintakyvyn.
Avoin rehellinen sadismi olisi ehkä parempi vaihtoehto, koska sitä ei ole puettu hoivan retoriikkaan. Yleensäkin että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, olisi hyvä alku. Pakkohoito ei olisi pakkohoitoa, vaan väkivaltaista huumaamista, fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden loukkaamista ja vapaudenriistoa. Lääkitys ei olisi lääkitystä, vaan huumaamista erinäisillä psykoaktiivisilla aineilla, joiden eksaktia vaikutusta ei oikein kunnolla tunneta, mutta ei se mitään -niitä voi piikittää ihmisen kehoon ilman tämän lupaa perustellen sitä kovin epämääräisin termein, kuten "mielisairauden paheneminen". Psykiatriset sairaudet eivät olisi sairauksia, vaan reliabiliteetiltään heikkoja kielellisiä luokituksia, joiden kautta ihmisiä luokitellaan, jotta heille voitaisiin tyrkyttää optimaalinen annos erinäisiä huumausainekoktaileja. Kuntoutus ei olisi kuntoutusta, vaan potilaan huumaamista vammaiseksi, jotta tämän ei tarvitse enää edes uneksia työelämään pääsemisestä. Minä itse asiassa pitäisin enemmän sadistisesta tohtorista, joka kertoisi minulle ihan suoraan ja rehellisesti, että haluan "huumata sinut hengiltä vastoin tahtoasi, koska saan siitä hyvää liksaa ja maksan sillä ylisuurien asuntolainani sekä kalliit ulkomaanmatkani. Ja lisäksi olet omituinen. " Nyt järjestelmässä on ongelma, että työntekijät käyttävät orwellilaista kieltä kuvatakseen ihmisoikeusrikoksia, joihin osallistuvat. MIkään ei ole niin vastenmielinen ajatus kuin hoivavietin nimissä tehty joukkoraiskaus tai elämän suojelun nimissä tehty vakava pahoinpitely. Pelkästään sen sisältämä tekopyhyys saa minut oksentamaan.
Tosi yleistä kaikilla sairaanhoitajilla, nauttivat siitä kun ovat heikompaa vahvempia. Kaikista pahimmat sellaiset sosiaalialan työntekijät päätyvät yksityisiin lastenkoteihin, koska siellä ei käy kukaan valvomassa tai katsomassa. Saa henkisesti pahoinpidellä niin paljon kun vain jaksaa.
Sentään sairaala yms. oloissa pahimmat huomataan, koska on edes pieni valvonta, joten ne kovimmat narsistit tietoisesti hakeutuu lastenkotityöhön, koska ketään ei kiinnosta jotkut hylätyt teinit. Kun yleinen asenne on se, että teinit aina valehtelee ja liiottelee, etenkin sellaiset joilla ei ole oikeita vanhempia.
"Kaikista pahimmat sellaiset sosiaalialan työntekijät päätyvät yksityisiin lastenkoteihin, koska siellä ei käy kukaan valvomassa tai katsomassa. Saa henkisesti pahoinpidellä niin paljon kun vain jaksaa."
Tämä on valitettavan totta. Asialle pitäisi tehdä jotain. Monessa lastenkodissa nuorille annetaan neuroleptejä, ilman kunnon psykiatrisia tutkimuksiakaan, saati että saisivat terapiaa. Neuroleptit kutistavat aivoja tutkimusten mukaan, joten en ymmärrä, miksi niitä annetaan kenellekään, saati lapsille. Ja niissä pahimmissa lastenkodeissa lapset eivät saa mitään turvallisia aikuiskontakteja. Viettävät aikaansa keskenään, valvontakameroiden toimittaessa aikuisen virkaa. Ei ihme, että heistä tulee mitä tulee. Ei pitäisi meidän aikuisten sitten ihmetellä, miksi nuorista tulee rikollisia, tai miksi kaupungilla näkee niin paljon narkkareita ja muita "ihan omituisesti käyttäytyviä" ihmisiä. Itse me, siis koko yhteiskunta, olemme heistä sellaisia tehneet.
Kunpa olisikin saanut lääkkeitä ja valvontakamerat olisivat vain minua vahtineet. Olisi vähemmän traumoja. Mutta ihan aikuiset ammattilaiset ihmiset siellä manipuloi nuoria toisiaan vastaan, valitsi omia silmätikkujaan, rikkoi yhteisiä sovittuja sääntöjä mm. yksityisyydestä/omasta rauhasta ja henkisesti pahoinpiteli.
Sillä välin paikan omistaja otti nuorten itse ostamista tuotteista kuitit ja laittoi kirjanpitoon muka menoiksi, antamatta rahoja takaisin nuorelle. Tiesi keihin kohdistaa, nuoriin joilla oli oppimisvaikeuksia ja usein etenkin matikassa ja talousasioissa huono käsitys. Ei vain ollut vahtimassa kun nämä nuoret puhuvat sellaisille, nuorille talossa, jotka ymmärsi asiasta jotain.. Jopa ne tyhmäksi haukutut lapset ymmärsivät, että jotain oli pielessä.
Silti.. Aikuisenakin kun ihan ammattilaisille terapeuteille ja psykiatreille yms. yrittää puhua mistä traumat johtuvat niin väittävät vain, että vanhempian vika. Olin liian vanha saamaan traumoja lastenkodissa, vanhemmat syy kaikkeen. Varmasti vanhemmat tekivät aloituksen, mutta se loi vain minusta helpomman kohteen.
Olen yrittänyt asiallisesti lähettää vinkkejä lehditöillekin yms. vuosien ajan, että hei on tällainen ongelma ollut pitkään. Ei edes silloin kun alkoi ilmetä näitä nuorten takemiä tappoja tai yrityksiä lastenkodeissa yms. kukaan kiinnostunut.
Suomessa katsos nämä rikkaat yksityisyrittävät pyörittävät maata ja on ollut pitkään sellainen sovittu sääntö, että lapsista saa tehdä rahaa niin paljon kun haluaa. Kunhan et vain jätä selviä todisteita esim. lyönneistä tai mistään.
Siksi kun uutisoitiin Luona Oy:n jutuista kuinka ne sai kovat rahat pakolaisista ja sitten laiminlöi niitä, niin ei tullut yllätyksenä. Normaalia toimintaa nuorten kohdalla Suomessa. Kummasti aika pian nekin uutiset haudattiin ja hävisivät jonnekin, nytkin vaikea löytää netistä asiasta ellei oikeasti etsimällä etsi.
Muuttivat varmasti käytäntöjään, sen verran, ettei näy helposti julkisesti minnekään ja kohditivat vielä enemmän sellaisia kohtaan joita kukaan ei kuuntele kun he yrittävät pyytää apua. Samalla tapaa kun kunkaan ei kuuntele teinejä. Teinit aina liiottelee ja valehtelee. Ei ne ole ihmisiä, koska ei ne ole muka enää lapsia, mutta ei aikuisiakaan, joten teineillä ei ole tässä maassa mitään arvoa.
"Sillä välin paikan omistaja otti nuorten itse ostamista tuotteista kuitit ja laittoi kirjanpitoon muka menoiksi, antamatta rahoja takaisin nuorelle. "
Kirjanpito rikoksista kannattaa olla yhteydessä poliisiin, tai vaikka AVI:iin tällä palstalla tuskin kukaan voi asialle mitään tehdä. :(
Siitä on aikaa ja ei kukaan tyhmiä nuoria olisi uskonut. Sen takia ne etenkin kohdisti sen nuoriin, jotka ei osannut asiaa selittää.
Sitä paitsi.. Ei poliisit välitä näiden rikkaiden yrittäjien teoista mitään. Usein kun jonnekin joku yritti kertoa niin pian tulivat omistajat paikalle, että olivat kuulleet asiasta kavereiltaan. Ei mihinkään virkavaltaan voinut luottaa.
Minä olin ainoa, jolla oli suora yhteys omaan sossuun joka ei liittynyt heihin edes minkään kaverin kautta. Siksi myös syy miksi minulle ei tehty mitään noin törkeitä asioita, vain henkistä pahoinpitelyä ja manipulointia, etten mene kertomaan mitään sossulleni. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka paljon ohjailivat minua niin, etten sano mitään tai ala yrittämään todisteiden keräämistä (mikä oli mahdotonta).
Ja ei auttanut, että sossuni oli niitä harvoja hyviä tyyppejä jotka oli ylityöllistetty, hänellä myös oli rajallinen valta ja mahdollisuus tehdä millekään mitään. Kerroin kyllä varoituksia, että levittää sanaa, ettei kukaan sijoita lasta enää minnäkään noiden omistamaan paikkaan. Hän ei sanonut asialle paljoa, koska oli oikeasti riskinä mitä saa sanoa rikkomatta jotain säädöstä tai lakia, mutta vaikutti ymmärtävän.
Eikä minun aikanani ja muutama vuosi minun lähettyä pois tullut yhtään lasta minun kaupungistani, joten voi olla että hän mahdollisesti vaikutti asiaan sen mitä pystyi ennen kuin meni eläkkeelle. Hän oli menossa pian eläkkeelle ja kertoi, että olen viimeinen nuori hänellä ja loput on kaikki paljon nuorempia lapsia, jotka on helpompi siirtää uudelle työntekijälle. Hän oli kai ainoa joka minut otti, kun muut sossut aikaisemmin tuskin edes tapasivat minua ja aina vaihtoivat toiselle. Ikinä en mitään tehnyt väärin, mutta kun kaikista eniten tarvitsin omaa sossua niin olin jo noin teini-ikäinen, joten tuota ikä syrjintää on mahdollisesti ammattilaistenkin keskuudessa.
Tämä sossu varmisti joka kerta, että sain joulupuu keräyksestä joululahjan, vaikka olinkin teini-ikäinen ja sinne ei oikein kukaan halua teini-ikäisille lahjoja lahjoittaa. Olin niin hämmentynyt asiasta, etten tiedä osasinko ikinä kiittää. Ihan vierasta tuollainen, että saa lahjoja. Silloin ei ollut mahdollisuutta toivoa lahjoja, ja harva oikeasti vähäosainen lapsi edes kehtaa ellei sitä siihen painosteta, mutta kyllä teini on yhä lapsi ja etenkin pian itsenäistyvät teinit tarvitsevat paljon apuja.
Hän myös antoi minulle vanhan mikronsa kun muutin omilleni, sillä välin kun lastenkodissa taas eivät auttaneet minua ollenkaan muuttamaan, koska suuttivat kun en jäänyt heidän lähelleen manipuloitavaksi. Minun sossu käytti omaa aikaansa auttaakseen minua edes vähän.
Sentään hän selviytyi työssään eläkkeelle asti ja oikeasti oli enemmän kuin kutsumusammatti. Ikävä kyllä vasta palloon jatkui sitten taas nämä hyödyttömät sosiaali yms. työntekijät aika pitkään. Lopulta sain yhden hyvä kun olin traumoista yms. sairas ja työtön, mutta sitten kaupunki muutti käytäntöjään ja menetin hänet.
Tilalle ei tullut huono työntekijä, mutta hän oli aivan liian kokematon ja nuori sen tason hommaan aiheuttaen vahingossa pienimuotoisen sopan työkkärissä, jonka jouduin selvittämään lomalta palaneen virkailijan kanssa. Ei ihan toiminut kun minä asiakkaana päädyin usein häntä opastamaan asioissa ja hänellä oli vaikeuksia pysyä kärryillä tilanteestani. Hän siirtyikin muihin tehtäviin kun myöhemmin soitin uudestaan kyseiseen numeroon.
Tietetämättäni yksi toinen sossu oli loukkaantunut kun lopetin "työkuntoutuksessa" sen takia, koska hän siitä vastaavana sosiaalityöntekijä yritti manipuloida minun tunteita yms. Ei ollut tottunut asiakaskuntaan, joka ei ollut koskaan käyttänyt huumeita. Sanoin takaisin hänen käytöksestään, että sellainen toiminta ei ole oikein. Kostoksi oli katkaissut kaikki minun yhteydet sosiaalihuoltoon, vaikka kyse oli vain hänestä ja kuntoutuksesta.
Onneksi pärjäsin aika pitkään omillani ja olin tottunut, että tosi harvoin aikoja sai.
Anyway.. Jaarittelen turhia. Ehkä tuodakseni esille, että hoitajissa ja sosiaalia allalla on ihania helmiä, mutta moni vain on suojatyöpaikassa ja hakeutuu sillein sellaiseen asemaan missä ei tarvitse oikeasti tehdä töitä, jos vain manipuloi heikompien mieltä.
Pitäisi kai lähettää jokin kiitos kortti sille hyvälle sossulle, jos hän on vielä elossa. Tietty vaikka koko nimen löytäisin vanhoista papereista, heidän pitäisi olla niin suojeltuja, ettei kukaan heitä löydä. Tosi usein narsistiset vanhemmat uhkaa tappaa sosiaalityöntekijän, omani mukaan lukien. Varmasti iso syy miksi heidän pitää olla lasten kanssa neutraali puhuessaan vanhemmista tai sijoituspaikasta.
"Samalla tapaa kun kunkaan ei kuuntele teinejä. Teinit aina liiottelee ja valehtelee. Ei ne ole ihmisiä, koska ei ne ole muka enää lapsia, mutta ei aikuisiakaan, joten teineillä ei ole tässä maassa mitään arvoa."
Uskon sinua, noin se on. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Onnittelut vahvuudestasi, että olet selvinnyt.
Teineillä pitäisi olla ihan samanlainen arvo kuin kaikilla muillakin.
Monet ovat varmaan unohtaneet olleensa itsekin teinejä, ihan jokainen.
Täytyisi vähän miettiä miten olisi silloin halunnut tulla itse kohdelluksi, ja jos on saanut huonoa kohtelua niin itse voisi käyttäytyä iäkkäämpänä paremmin teinejä kohtaan.
"Anyway.. Jaarittelen turhia."
Et tosiaankaan jaarittele. Edelliseen viestiini vielä lisäyksenä, että (vaikka et kehujani varmasti tarvitsekaan, pärjäät muutenkin...) vaikutat hyvin kypsältä ihmiseltä, ja sellaiselta, jota raskaat kokemukset ovat vahvistaneet. Sinulla on selkeyttä, kokonaisuudentajua ja omasta ajattelusta kehittynyttä näkökulmaa. Mille alalle sitten joskus aiotkin, tai olet ehkä jo, tuntuu että jos joskus haluaisit johonkin sosiaalipuolen tehtävään, sinulla voisi olla paljon annettavaa.
Noista joululahjoista lukeminen teki minulle erityisen surullisen olon sydänalaan. Kasvoin itse perheessä, jossa me lapset saimme aina paljon lahjoja jouluna ja synttäreinä. Osa niistä tuli perheenjäseniltä, jotka eivät antaneet niitä pyyteettömästi, vaan odottivat jonkinlaista vastinetta. Esim. kiitollisuudenvelkaa, jota en pystynyt koskaan täysin korvaamaan. Syyllistettiin kaikesta, mitä ollaan joskus kyseiseltä henkilöltä saatu, ja sitten käyttäydytään tavalla joka häntä ei tyydytä... Vähän narsistista suhtautumista, siis. Heiltä saadut lahjat olivat hyvin vaikeita ottaa vastaan, ja siitä on jäänyt sellainen, että pelkään hieman ottaa lahjoja muiltakin, nyt aikuisena. Kaikkeen tuntuu liittyvän syyllisyys. Kerron tämän lähinnä siksi, että ne, jotka eivät ole mitään lahjoja koskaan saaneet, tietäisivät, että hienot lahjat eivät aina merkitse sitä miltä näyttävät.
Jotkut läheiset antoivat meille lapsille lahjoja hyvästä sydämestä. Ne olivatkin ihania lahjoja, riippumatta siitä mitä ne olivat milloinkin maksaneet. Olen iloinen, että sinulla oli se tuttu sossu, joka huolehti, että sait joululahjan. Se oli siten ikään kuin häneltäkin jollain tavalla se lahja. Hän välitti sinusta. Se, välittäminen, on ainutlaatuinen onni elämässä, kun se osuu kohdalle. Kiva, että sinulle osui:)
Vain masokistinen ihminen voi lukea tälläista palstaa yöllä. Mutta mitämaks? Jo 4 h päästä ollaan matkalla kotiin.
Johtuisko tuo erityisesti psykiatrien alvariinsa haukkuminen siintä, että asiakas joutuu käyttämään psykoosilääkkeitä, vaikka ei olisi mt-diagnoosiakaan.
Olen ollut monen psykiatrin vastaanotolla. Suorapuheisia jätkii ne oli. Yks sano ettei hänen pihaansa saisi tulla noin surkeilla kengillä ollenkaan.
Toisella hyvin ronski ja erikoinen huumorintaju. Viittasi selvästi, että hyvä seksuaaliterveys parantaisi sinua paljon, niin ettet tarvittisis neuroleptejä käyttää.
Samaa suosittelisi Pihtiputaan mummokin.
Kovimmissa virtsankarkailulääkkeissäkin on samoja tehoovia osia kuin psykoosilääkkeissäkin. Ei minuu se haitta yhtään.
Muuten.. Lääkkeiden suhteen. Yleensä se peruslääkäri antaa ihan väärät mielialalääkkeet ihmisille ja se pahentaa tilannetta kokonaan. Psykiatreille pääsee ihmiset vasta kun terveyskeskuslääkäri on tarpeeksi tehnyt haittaa lääkityksillä ja siinä vaiheessa onkin mahdotonta saada potilas luottamaan lääkkeisiin, tai löytää oikea lääke.
Kaikkien aivot ja elimistö on yksilölliset lääkkeiden suhteen ja kunnollinen psykiatri tietää sen, mutta ei hän voi ilman pidempää testausaikaa tietää mikä on se oikea.
Potilailla ehtii loppua kärsivällisyys ja luotto siinä välissä, monesti kun lääkeistä ensin ilmenee sivuvaikutukset ennen kuin asia tasaantuu.
Kumminkin se luotto niihin psykiatreihin on oikeasti lähes aina mennyt alusta alkaen ihan niiden terveyskeskuslääkärien takia, niillä ei pitäisi olla mitään oikeuksia kirjoittaa reseptiä mielialalääkkeisiin ellei potilashistoriassa erikseen psykiatrilta lausunto, että saavat jatkaa lääkkeen reseptiä, koska lääke sopii tälle potilaalle.
Yllätyin kun sain kerran harvinaisen työterveyden ja siellä tiedettiin tämä asia. Jouduin kriisiin ja kysyin voiko ne yhden lääkkeen minulle määrätä, jota olen aikaisemmin käyttänyt kriisitilanteissa. Terveyskeskuslääkäri olisi antanut reseptin kouraan jo ennen kuin kysyi, koska on tosi yleinen lääke mitä antavat kaikkeen. Työterveyslääkäri sanoi, ettei se kirjoita, koska hän ei osaa eikä tiedä tarpeeksi hyvin mielenterveyshistoriaani. Mikä oli oikeasti reilua ja hyvä lääkäri kun myönsi, ettei hänen osaaminen riitä.
Ei mennyt edes lukkoon, vaikka itkinkin välillä vaan keskusteltiin kaikki tarpeellinen asiallisesti kun ensin todettiin, että on sattunut yllättävä tilanne ja tunteet on pinnassa. Julkisella puolella päivystyksessä ja muutenkin lääkärit menee heti ihan lukkoon jos potilas näyttää mitään tunteita.
Mahdoin muuten näyttää lääkärille ihan hullulta kun kyyneleet valuu, mutta pystyn asiallisesti, selkeästi ja analyyttisesti keskustelemaan. Melkein olisi voinut luulla, että hän huijasi ammattitaidostaan. Ilmankos oli löytynyt ura yksityiseltä puolelta, eikä tarvinnut jäädä minnekään kaupungin laitokseen.
En nyt menisi tähän että sairaanhoitaja työ on kutsumusammatti ja he tekevät sitä sydämellään.
Siis suurimmalle osalle naisista se ei ole kutsumusammatti vaan sinne alalle on ajauduttu koska se on tyypillinen "naisten ala", monet naiset ovat menneet terveysalalle sitä paitsi äitinsä perässä.
Monet miehet päinvastoin ovat alalla motivoituneempia, ja hakeutuneet sinne todellisesta halusta.
Se että monet nais-sairaanhoitajat ovat sopimattomampia alalle kuin mies-sairaanhoitajat , johtuu yleensä siitä että monet naiset vain ajautuvat sairaanhoito-alalle kun taas miehet yleensä pyrkivät tarkemmin juuri tälle alalle.
Eikä sairaanhoitajien palkka ole mikään liaan pieni, ainakaan työn vaativuuteen verrattuna. Monet sairaanhoitajat istuvat vain kahvilla ja toimistossa suurimman osan työajastaan. Todennäköisesti facebookin päivittämiseen menee enemmän aikaa kuin potilaiden kanssa olemiseen.
Ja lääkäreiden palkat ovat aivan oma lukunsa, siitä helposta työstä ei tosiaan pitäisi maksaa niin hyviä palkkoja.
Akuutti päivystyksissä kun seuraa hoitajia ym. niin kyllä siellä töitä tehdään, ja kiireellä tehdäänkin.
Kai se on paikasta kiinni kenellä on aikaa olla Facebookissa, kenellä ei.
Joissain paikoissa myös kahvitellaan kansliassa tai taukohuoneessa.
Tämä on aina vaikuttanut olevan yleisempää psykiatrian puolella.
Eli jotkut ottavat palkkansa helpommalla kun taas jotkut tekevät oikeasti töitä sen eteen.
Hoitajien työtä arvostetaan mielestäni aivan liian vähän ja siitä myös maksetaan liian vähän.
Toki kaikki lisät nostavat palkkaa mutta silti.
"Monet miehet päinvastoin ovat alalla motivoituneempia, ja hakeutuneet sinne todellisesta halusta."
Minä puutun nyt tähän, aloittajan "marinaan" naisten ja miesten sadistisuuden asteesta hoitoalalla. Miehet ovat yleisesti ottaen aivan yhtä "sikoja" kuin naisetkin. Ja hoitoala kyllä houkuttelee heitä aivan samoista syistä kuin naisiakin. Nykyään alkaa tasa-arvo toteutua tässäkin, roolit alkavat murtua.
Tiedän monta sadistista miestä hoitopuolelta. Jos tiedän monta asiallista ja empaattistakin miestä. Ja naista. Ne sadistiset - joo, en epäröi käyttää näin vahvaa ilmausta - ovat aiheuttaneet minulle potilaana ollessani paljon pahaa. Siinä asemassa ihminen on niin haavoittuva.
Tiedän myös lähipiiristäni erään miehen, joka oli ennen hiljattain tapahtunutta eläköitymistään pitkän aikaa psykiatrinen sairaanhoitaja (Keski-Suomessa). Hän teki ennen alalle kouluttautumistaan rikoksen: käytti törkeästi hyväkseen 15-vuotiasta tyttöä. Tyttö oli turvaton ja traumatisoitunut, ja tämä mies osasi valehdella ja manipuloida. Seksuaalinen hyväksikäyttö kesti noin vuoden ja tuhosi tytön psyyken ja kaikki ihmissuhteet pitkälle aikuisuuteen. Hän ei koskaan voinut kertoa asiasta kenellekään. Kun hän yritti kertoa äidilleen, tämä moitti häntä mm. huoraksi. Myöhemmin vuosikymmenten päästä terapiassakaan hän ei pystynyt puhumaan asiasta, mutta alkoi ymmärtää sitä mielessään kuitenkin.
Tämä mies eli mukavan elämän psykiatrisena sairaanhoitajana, turvallisessa työsuhteessa, ja arvostetussa asemassa, yhteiskunnan silmissä "kutsumustyöntekijänä", "hoivaviettiä" toteuttaen, ja hänellä oli perhe ja lapsia - kuten oli muuten ollut jo kyseisen rikoksen tehdessäänkin. Ennen kuin hän noin kolmikymppisenä päätti ryhtyä mielenterveyshoitajaksi hän oli opiskellut erästä taiteenalaa, ja pitänyt sen puitteissa työpajoja nuorille. Sellainen sosiaalinen tyyppi kuin oli :) Että kyllä ne miehetkin osaavat...
Psykiatriset sairaanhoitajat pääsevät paljon muiden alojen hoitajia helpommalla. Ei oikeastaan voi puhua samana päivänäkään. Somaattisilla aloilla on todella kiire, ja siellä on paljon oikeaa työtä tehtävänä. Hoitajia myös valvotaan, ei voi lusmuilla. Suurin ero on kuitenkin siinä, että psykiatrinen potilas ei yleensä voi valittaa kohtelustaan, mutta somaattinen voi. Psykiatrinenkin kyllä virallisesti voi, mutta käytännössä valitus ei johda mihinkään. Kaikki psyk.potilaiden valitukset kuitataan sairaudella. Hulluja ei tarvitse uskoa. Siitä on tilastojakin.
Jos somaattinen potilas valittaa esim. että leikkauspihdit ovat jääneet kirurgilta vatsaan (tämä on tositapaus 70-luvulta), hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Psykiatrinen potilas vain hakkaa päätään seinään ja saa lisää hullunleimaa, ja naurut päälleen, jos kertoo, että on saanut sopimattomia lääkkeitä tai traumaa huonosta kohtelusta.
Ja jos tehdään fyysisellä puolella lääkärissä jokin virhe tai ei hoideta kunnolla, niin ei kannata olla mitään mielenterveysmerkintää terveystiedoissa. Koska silloin kaikki kivut sinä vain kuvittelet tai luulet vain, että lääkäri kohtali väärin, koska olet sekaisin.
Minun piti hakea psykiatrilta lähete ihan aknen hoitoon, koska minua ei lääkäri tahtonut kuunnella ja olin aikaa sitten luovuttanut asian suhteen, vaikka oli oikeasti elämää haittaava vaiva. Hänen piti sanoa siihen lähetteesee, että tähän vaivaan ei pystytä mielenterveydenpuolelta tekemään mitään ja se haittaa kaikin puolin elämää.
Se psykiatri sanoi, että sille suututaan siitä ihan hirveästi, koska näin ei saa tehdä.
Niin.. Suomessa ei missään tapauksessa voi fyysisenpuolen ja psyykksien puolen lääkärit tehdä yhteistyötä. Hän myönsi sen ääneen, välittämättä ssäännöstä ja tuo sääntö on usein nähty. Parhaiten näkyy päivystyksissä.
Noh.. Sain lääkkeet mitkä tarvitsin, mutta ne lääkärit mökötti. Oikeasti. En meinannut, että saisin tarpeellliset lääkkeet ilman, että tilanne tutkitaan ensin, mutta ne vain halusi minusta mahdollisimman äkkiä eroon.
Kyllä sie saat nyt tehdä työsi! Me vain haluttiin, että otetaan potilashistoria yms. huomioon eikä keksitä omia tai tyrkytetä tilalle lääkkeitä, jotka ei auta tai sovi.
Tämä on aivan totta ,siis tottakai joku päivystyksellä ja teho-osastolla työskentelevä sairaanhoitaja/lääkäri on kiireellinen ja he yleensä vielä tekevät työnsä kunnolla, koska on pakko , koska heitä valvotaan.
Mutta tämä on aivan erialaista psykiarian osastolla. Siellä monesti 8:n tunnin päivästä vähintään 3 tuntia menee kahvitellessa ja facebookia päivitellessä. Siis on kokemusta tuolta alalta.
Kaiken lisäksi ei ole mitään valvontaa psykiatrian alalla miten työntekijät työnsä tekevät. Siis kirurgina jos teet virheitä niin pahimmassa tapauksessa tapat hyvin monta potilasta kuukaudessa , ja siihen ennen pitkää puututaan.
Mutta psykiatriassa kaikenlaiset sadistit ja puoskarit saavat toimia helpossa työssä koko työuransa ilman että heidän työhön puututaan.
Nämä psykiatrisen sairaanhoitajan /lääkärin/psykologin työt ovat myös liian hyvin palkattuja työn vaativuuteen nähden. Pahimmillaan joku sadistinen naislääkäri voi tienata yli 5000 euroa kuussa , siitä että vähän kuuntelee potilaita, ei osoita mitään emptatiaa ja määrää potilaalle lopuksi potilasta vammauttavan psyykelääkkeen.
Lisäksi nämä psykiatrit lähes aina tienaavat lisäpalkkoja yksityisellä puolella sekä saavat näiltä lääkeyhtiöiltä ylimääräisiä palkkioita.
Joten jos haluat helpon työn ja tunnet kutsumusta sadismiin , psykiatrin työt voi olla todella helppo työ laiskalle.
Anteeks, nyt putosin vähän kärryiltä.
Eli olit löytänyt siistin sisä työn josta saa aivan mielettömästi massii, ilman että tarvii tehä edes täyttä päivää?
Miksi valittaa? Eihän siinä ole pakko olla sadisti, että voi sitä hommaa tehdä tai edetä uralla.
Siis tarkoitan sitä ,että totuus on että psykiatrit tekevät "ihan sairaasti sitä massii" työllään joka tosiaan on helppoa kuin facebookissa istuminen.
Ja kaiken lisäksi psykiatrian työssä sadismi on vain työtä helpottava ominaisuus, siis psykiatrin itsensä työtä helpottava ominaisuus , mutta luonnollisesti potilaan oloa vaikeuttava ominaisuus.
Tais olla väärät kärryt alkujaankin. Voi voi.
Kaikki sadistiset henkilöt psykiatriassa ei ole naisia, mutta naisia sadistisista työntekijöistä on enemmistö.
Tämä on faktaa.
Kaikki psykiatrian alalla toimivat eivät suinkaan ole sadisteja, vaan voivat olla ihan tavallisia ihmisiäkin, joilla on kohtalaisesti hyvää tahtoa muita kohtaan ja "hoivaviettiäkin" (minusta tämä on vähän hassu sana tässä yhteidesä, mutta kuitenkin...). Järjestelmä kuitenkin vaikuttaa siihen miten ihmiset kokevat ja tekevät työnsä. Ja seura tekee kaltaisekseen. Valta turmelee kenet tahansa. Jos haluaa tehdä työnsä psykiatriassa kunnolla, täytyy jopa pyristellä vastavirtaan. Alan käsitteet ja käytännöt ovat potilaita epäinhimillistäviä. Jo sen pelkkä näkeminen ja tajuaminen voi olla työntekijälle järkytys. Jos haluaa jatkaa alalla, on huijattava itseään.
Psykiatrian toimipisteitä on erilaisia, joissakin ollaan edistyksellisempiä, panostetaan humaaniin kohteluun ja psykososiaaliseen tukemiseen, käytetään lääkkeitä maltillisesti ja jopa mahdollisimman vähän. Tällaisissa paikoissa auttamishaluisella työntekijällä on helpompaa. Moni vaihtaakin työpaikkaa kun ei kestä katsoa väkivaltaisia hoitokäytäntöjä. Tai siirtyy kokonaan pois varsinaisista medikaalisista hoitoympäristöistä kuten sairaaloista ja poleilta, ja ryhtyy terapeutiksi tai muuntyyppiseen avopuolen työhön, jossa voi enemmän tukea ihmisiä ja panostaa ammattitaitonsa kehittämiseen. Tällaiset työntekijät usein myös kehittävät itseään ihmisenä, esimerkiksi käymällä omaa terapiaa tai erilaisia lisäkursseja mm. traumatietoisesta lähestymistavasta.
On monenlaisia varmasti. Olennainen asia on kuitenkin se, että se potilaan asema on henkistä vallankäyttöä vastaan hyvin heikko. Vähän kärkevästi ilmaistuna "lainsuojaton". Tähän pitäisi kiinnittää huomiota ja luoda muutosta hyvin selkeästi.
Toisaalta ei kai se yllättävää ole, ja näkyy kyllä kaikesta, kenen määrittelyvalloin ja (siten) ketä varten järjestelmät on luotu. Autettavat potilaat eivät todellakaan ole tämä ensisijainen silmämäärä. Vaikka pitäisi olla, sikäli kuin yhteiset (veronmaksajien) resurssit on kuitenkin tarkoitettu juuri heitä varten, tai niin pitäisi olla.
Vaikka ei varsinaista sadismia esiintyisikään hoitohenkilöiden piirissä ainakaan runsain mitoin (jonkin verran varmasti esiintyy, koska he ovat ihmisiä kuten muutkin), niin yksi olennainen seikka on sekin, että järjestelmä kokonaisuudessaan, keskeisenä siinä potilaan heikko ja suojaton asema, tyydyttää hoitopuolen tarpeita. Tyydyttää sekä hoitohenkilöiden että koko muunkin yhteiskunnan tiedostamattomia tarpeita.
Yhteiskunta ja yhteisöt hyötyvät siitä, että saavat projisoida ongelmiaan joihinkin poikkeusyksilöihin, ja käsitellä niitä sitten heidän kauttaan. Siinä on kyse ns. projektiivisesta identifikaatiosta. Kukaan ei oikeastaan pidä siitä, että potilaita voimaannutettaisiin. Jos he alkaisivat sanoa omia mielipiteitään, ja jos heitä arvostettaisiin ja kuunneltaisiin niin kuin kaikkia muitakin, ja jos heillä lisäksi olisi viralliset valitusmahdollisuudet, jotka toimisivat kuten esim. somaattisen lääketieteen puolella, tilanne olisi hyvin monelle tässä yhteiskunnassa epätyydyttävä. Potilailla menisi paremmin ja he olisivat onnellisempia, lopettaisivat hoitonsa nopeammin, mutta me muut tuntisimme silloin menettävämme olotilastamme jotain, mikä meistä tuntuisi hiukan vaikealta määritellä...
Yksi juttu hämmästytti minua vuosia sitten kun olin ensin oikeuspsykiatrisella suljetulla osastolla ja sen perään avo-osastolla.
Yksi hoitaja oli suljetulla todella ilkeä, vaativa, käytti " valtaansa " väärin, osoitti puheellaan ja käytöksellään kuinka ala-arvoisia potilaat ovat.
No sitten tuli kesä ja olin avolla kun sama hoitaja sieltä suljetulta tuli tuuraamaan avolle toisen hoitajan kesäloman ajaksi.
Hämmästyin siitä että voiko tuo olla sama ihminen, hän oli iloinen, positiivinen, hyvällä tuulella, pelaili ja vitsaili potilaiden kanssa.
Voiko tosiaan työympäristö ja -kaverit vaikuttaa ihmiseen tällä tavalla?
Mietin juttua tosi pitkään ja pohdin mikä siinä oli että käytös muuttui totaalisesti riippuen paikasta.
Mulla meni vähän yli ymmärryksen....
Voi vaikuttaa työympäristö. Etenkin työkaverit. Itse olen lieveästi autistinen, sosiaalinen käyttäytymiseni porukassa alukukömmähdyksien jälkeen rakentuu siitä, että peilaan porukkaa. En tee sitä tarkoituksella, vaan se on sellainen automaatti jolle en voi mitään.
Minusta usein ei pidetä ja viimeksi tuli koeajalla potkut työyhteisöön sopimattomuudesta. Ei tainnut työyhteisö tykätä siitä, että yhdestä ihmisestä näkee millaisen yhteisön ovat rakentaneet. Peiliin katsominen on vaikeaa.
Samaa varmasti tapahtuu muillekin ihmisille tosi paljon ja se on iso syy myös masennukseen työpaikalla, koska et ole OK sen suhteen miltä tuntuu sisäisesti olla sellainen. Usein vain on vaikea humata kun tapahtuu noin, minulla se on vain selkeämpi muutos, koska puuttuu välistä muita sosiaalisia taitoja.
Tietenkin harvinaisessa hyvässä työyhteisössä siitä muutoksesta tulee tuki eikä huono-olo.
Mutta.. Jos yhden hoitajan työkavereissa ja heidän käytöksessään ei ollut samantyyppisiä viitteitä, että hänen käytöksensä kärjistyisi noin.. Saatoit kohdata perinteisen narsistisen hoitajan, joka muutti käytöstään ovelasti tilanteen ja paikan mukaan manipuloidakseen muita.
Voi vaikuttaa myös se että suhtautuminen suljetun puolen potilaisiin on erilainen kuin avopuolen potilaisiin.
Tottakai, mutta se just on yhtälailla osa sitä työyhteisöä ja käytäntöä mitä pelataan. Tai minkä mukaan heittäydytään kun narsisti huomaa tilanne muutoksen.
Vaikka aloittaja täällä puhuu psykiatreista ja ne on pahoja. Itseni kohdalla nimenomaan psykiatriset lääkärit ovat auttaneet ja joutuneet jopa fyysisiä sairauksia tutkimaan ja diagnosoimaan osaamisensa mukaan. Johtuen siitä, että monet heistä hyvin tietää, ettei peruslääkärissä oteta heidän potilaitaan tosissaan. Yleensä ei lueta diagnosinteja ja lääkkeitä pidemmälle, joista tehdään omat johtopäätökset.
Tosi harvoin mielenterveyspuolen potilas niitä psykiatreja tapaa. Kerran tai kahdesti vuodessa, alussa ehkä enemmän, että tulee lääkkeet kuntoon.
Mutta sairaanhoitajien kohdalla on usein tuurista kiinni saatko yhtään hyvän, oli sitten psykiatrinen tai muu puoli. Sama koskee myös osaa psykoterapeuteista. Yksi korkeantason ykisityinen terapeutti jolle kerran menin surun takia vietti koko sen ajan kinaamassa vastaan minun aikaisempia diagnooseja, mutta tietämättään samalla todisti minun diagnoosit ainakin lähelle oikeaa, koska ei osannut käsitellä minua ollenkaan oikein.
Usein tulla sosiaalipuolella ne osaavat ja välittävät tyypit, hoitajat, sosionomit, etc. palaa loppuun, koska he joutuvat tekemään muidenkin työt, ei ole tarpeeksi työntekijöitä alkujaan ja he joutuvat kestämään työkavereita, jotka on siellä vain turvatyöpaikassa.
Suomesta on ajan kanssa taas vain leikattu aina ne valvojat pois. Kukaan ei oikeasti valvo sosiaalihuollon tai poliisin yms. toimintaa. Silloinhan oikeasti pitäisi pistää rahaa asian korjaamiseen etukäteen, eikä sitten kun on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Kaupungit ulkoistaneet kaiken mahdollisen toiminnan, että jos ilmenee jotain puutostiloja tai rikoksia ihmisoikeuksissa, he voivat pestä kätensä siitä, koska ei ollut suoraan kaupungin omat työntekijät.
Minulla on myös tiedoissa mielenterveysongelmista merkinnät ja saan lähes aina taistella kun on fyysistä vaivaa, ei tahdo ketään kiinnostaa yleispuolella.
Yleensä on vika vain siellä " korvien välissä ".
Ajan myötä on kyllä selvinnyt ettei kaikki olekaan ollut luulosairautta mutta edelleen joudun kärsimään niiden mielenterveystietojen takia, ja kai se tulee jatkumaan loppuelämän ajan.
Muutama vuosi sitten minua aina pyydettiin puhumaan psykiatrille, ja kun kyllästyttyäni sitten puhuinkin niin siellä puolella ihmeteltiin että on se kumma että kohtelu on mitä on yleispuolella.
Psykiatrian puolella minulle on sanottu ettei siellä hoideta fyysisiä vaivoja, eikä edes auttaisi vaikka psykiatri soittaisi yleispuolelle.
Mikä lie valtataistelu on näillä lääkärikunnilla keskenään kun eivät siedä toisiaan.
Asiakkaasta/potilaastakin se on raskasta olla välikappaleena siinä kun kukaan ei tiedä mitään eikä kukaan tee mitään.
Tunnen myös muita ihmisiä joilla on samanlaista kun ei uskota eikä kuunnella eikä välitetä, esim. psyykkisen vaivan takia, tai iän takia tai jonkin muun seikan takia joka ei yleislääkäriä miellytä.
Minun psykiatri oli terveydenhoidon jatkuvan ulkoistamisen takia palkattu toiselta firmalta tekemään töitä julkisella puolella. Hän käytti tätä hyväkseen ja myös saneli kirjallisena tietoihin, että tehkää jotain.. On aika kova rikos jos poistavet sanelun tai eivät reagoi asiaan kun siitä on todisteet. Psykiatrin äidinkieli ei myöskään ollut Suomi vaan Ruotsi ja jäi epäselväksi kun en kysynyt, että eikö ollut oppinut Suomea alkujaan koska oli Ahvenanmaalta vai Ruotsista. Luulen, että Ruotsista asti. Ihan hyvin hän suomea ymmärsi, lääkkeiden tiedot piti vain etsiä Ruotsiksi, ettei tullut virheitä.
Tämä kielitaidottomuus antoi hänelle toisen edun mitä käyttää hyväksi, koska kaikki kolleegat koko aika valitti, että pitää oppia kieli paremmin yms. niin tällainen tyhmä ulkomailta tullut ei tiedä kuinka meillä toimitaan oikein ja näin ei saa tehdä.
Oikeasti tasan tiesi, että siitä tulee hänelle mahdollisesti virallinen valitus ja kommunikaatiossa ei ollut mitään vikaa. Hän vain oli sitä mieltä, että potilas pitää hoitaa kunnolla loppuun asti, etten tule vain turhaan taas heidän luokseen kun masennus johtuu pitkään kestäneistä fyysistä sairauksista. Hän piti kiinni siitä, että potilas on kokonaisuus, mihin etenkin mielenterveyden ammatilaiset on pitkään halunnut mennä, mutta heitä ei arvosteta lääkäreiden keskuudessa.
Minulla on teoria miksi ei arvosteta. Muita lääkäreitä ottaa koville, kun he eivät osaakaan hoitaa sairautta ja heidän ammatitaito ei riitä. Sitten tulee joku "lääkäri", joka ei hoida oikeita sairauksia ja vammoja, mutta auttaa potilasta paremmin tai tuo esille, että kyseessä ei olekaan mielentervysongelma - jonka syyksi alkuperäinen lääkäri kivut yms. laittoi, koska ei löytänyt itse vastausta.
Systeemi on huono kun se toimii niin, että psykiatria tulee vasta sitten paikan päälle kun muut lääkärit on epäonnistuneet. Ei ihmekään, että tulee myös tällaista henkilökohtaista kaunaa ja vastakkain asettelua keskenään.
Suomessa haittaa myös, että parhaiten piilotetaan lääkärien tekemät virheet kuin sellaisia ei olisikaan. Kun ne pitäisi tuoda esille ja käyttää koulutusmateriaalina, sekä huomata jos on jokin toistuva ongelma.
Täällä on kanssa laitettu Amerikkalaispoliisien tapainen tulos systeemi lääkäreille, ainakin leikkauspuolelle, mutta varmasti löytyy ihan yleisvastaan otolta. Tehokkaita tuloksia pitää saada heti ja lääkäri saa bonuksen palkkaansa jos esim. hoitaa leikkauksen tietyssä ajassa.
Arvelen, että samasta syystä terveyskeskuslääkäri toiminta alkoi muistuttamaan enemmän ja enemmän liukuhihna käytäntöä, oteteen vain listalta järjestyksessä diagnoosi mikä sopii oireisiin. Joka kerta kun sama potilas tulee takaisin niin mennään listalla seuraavaan.
Kertaakaan en ole kuullut heidän sanovan, että eivät osaa sanoa tai tiedä vastausta, mutta otetaan selvää.
Mielenterveyspuolella kunnolliset ammattilaiset sanoo suoraan, että ne ei tiedä, mutta kokeillaan mikä toimii. Neurologialla joksein sama homma. Lääkkeet on selkeä esimerkki, että pitää kokeilla mikä voisi olla potilaalle sopiva ja odottaa tarvitseeko muutosta. Kun taas fyysisellä puolella se mitä ne sinulle ekana antaa on aina niiden mielestä oikein eikä tarvitse tulla takaisin.
Psykiatrian sairaanhoitajan/psykiatrin työt ovat monta kertaa helpompia kuin jonkun teho-osaston/akuutti hoito-osaston työt.
Oikeasti teho-osastoilla kamppalillaan kelloa vastaan hoitoa tehdessä, kun taas psykiatrian alalla suurin osa päivästä menee kahvihuoneessa/facebookissa.
Ja sen vähemmistö-ajan mitä psykiatrian sairaanhoitajat ovat potilaiden kanssa ,se menee mukavaan rupatteluun ja heidän kanssaan televison katseluun.
Riippuen hieman missä ollaan ja psykiatrian puolta meinataan. Aikamoinen sotku niilläkin on nykyään hoitaa kun yhä enemmän tulee potilaita, jotka ei ole vuosiin saanut oikeaa apua ja heidän tilanne on vain pahentunut kun ei ole päässyt minnekään.
Tuo asenne nimenomaan aiheuttaa osaksi sen, että lääkärit ei tee yhteistyötä keskenään. Koska muka psykiatrian puoli ei ole oikeaa lääkärityötä, ovat vain siivoojia tai kahvilan pitäjiä. Vaikka en tajua sitä, että valitetaan siitä kahvittelusta, jos kahvitellaan potilaiden kanssa. Ensinäkin vaikutta ihan hirveältä ajatukselta, että lääkärit menisivät potilaan tasolle keskustelemaan, jokin ihme ajatus, että he ovat niin paljon parempia tehdäkseen niin.
Toisena asiana, oletteko huomanneet, että usein kahvipöydän äärellä kuulee parhaiten ihmisen ongelmista ja miten elämä sujuu? Siinä ei stressaa sitä lääkäriä ja unohda asioita, paremmin löytyy se vaiva mikä oikeasti haittaa ja voi huomata, jos vaikka jollain työntekijöistä ei ole nyt jokin kohdallaan.
Kahvittelu voi tapahtua ihan työntekijöiden kesken ja kannattaa siinä mielessä, että voi purkaa työnsä aiheuttamaa stressiä yhdessä, ettei itse sairastu. Jos oikeasti sen jälkeen kun olet puhunut pahan trauman kohdannen uhrin kanssa et jossain välissä tarvitse taukoa, on jotain pielessä.
Silloin kun oli ennen palveluiden leikkauksia näitä kriisituen paikkoja, jonne pystyi kävelemään hädän sattuessa sisälle, usein huomasi milloin oli ollut kriisityöntekijällä rankka keskustelu jonkun kanssa. Hänen oli pakko mennä tauolle, koska muuten toisi sen aikaisemman keskustelun mukanaan seuraavalle henkilölle jonka kanssa puhuu. Siitä olisi vain harmia molemmin puolin, ja kriisissä olevat huomaa kyllä, jos sinua vaivaa jokin tai et ole koko aika läsnä.
Mielenterveysammatilaisia löytyy vain yksi tai ei yhtäkään, paikoissa missä niitä oikeasti tarvitsee muiden lääkintäalan ammattilaisten rinnalla. Ihan leikkauksessakin tarvitaan, sillä leikkauksen jälkeinen masennus on oikeasti todellinen asia ja siitä ei puhuta ollenkaan. Ei kirurgit siitä mitään varoita, koska miksi sinä olisit masentunut heidän hyvästä työstään.
Leikkaus on shokki koko keholle ja ei mikään normaali asia. Leikkauksen yhteydessä myös käytetään vahvoja aivoihin vaikuttavai lääkkeitä. Jos mukana olisi mielenterveydenammattilainen edes hetkellisesti ennen leikkausta, joka puhuu potilaan läpi, että tällainen masennus voi tulla ja se voi säikäyttää, niin en näe siinä mitään harmia.
Potilas on oikeasti paremmin valmis siihen mitä palautuminen vaatii ja miten äkillisesti heidän elämä saattaa muuttua. Meinaan ihan kaikkia leikkauksi, eikä vain niitä mitkä vaatii fysiota jälkikäteen.
No+se+elinaikavajehan+on+homman+ydin.+Yli+vuosikymmen+aikaisemmin+kuollaan+ja+90%+työttöminä+ollaan,+jos+heitä+vakavan+diagnoosin+saat.+Sitä+ei+ole+korjattu+ja+sitä+käytetään+vain+tekosyynä+monitoroinnin+lisäämiseen+Suomen+psykiatrian+tavoitteissa.+Eli+siis+ei+tulla+korjaamaankaan+eikä+edes+aiota.+Aivan+itsekeskestä+touhua.+Eli+ehkä+se+menee+sadismiin,+mutta+on+on+vähintäänkin+täydellistä+välinpitämättömyyttä.
Mikään lakihan ei vaadi kertomaan omia diagnoosejaan työhaastatteluissa. Niissä riittää kun kehuu itseään.
Paha sanoa, mutta media-alalla on sadistisia ihmisiä paljon, useimmat miehiä.
Juu, uskon että on sadistisia tai vähintäin narsistisia työntekijöitä mielenterveyden alalla. Mitään testejä heille ei tehdä. Ajattelevat itsekeskeisesti, eivät potilaan hyvä edellä. Sadistisemmat nauttivat, kun saavat järjestää pelottavia tai nöyryyttäviä hetkiä hoidokeilleen. Kasvoista näin kerran kuinka naispuolinen terapeutti nautti silminnähden (vaikka yritti peitellä) kun sai minut itkemään. Minun persoonallisuuteni hajosi terapiassa palasiksi. Ihmisestä joka joskus olin, tuli korjauskelvoton, kun imin itseeni terapeutin vihan ja ilkeydet minua kohtaan. Nyt olen näkymätön. Kiitos hoidosta! Sadisti pääsi tavoitteeseensa.
Näin se on sosiaalialalla
Ylioppilastodistuksella saattaa päästä sairaanhoitajaksi suoraan ilman psykologisia testejä, jotka on osana valintakoetta, jonka amislaiset joutuu yleensä läpäisemään, sen lisäksi, että lähihoitajilla taitaa olla ainakin joku haastattelu lähihoitajaksi.
Lääkäriksi ja hammaslääkäriksi taitaa päästä ilman psykologisia testejä, joka näkyy varsinkin jälkimmäisten kohdalla, ja vielä enemmän kun vertaa hoitajiin siellä. Ja hygienisteihin, jotka joutuu läpäisemään tunneälynkin, kun se on AMK:ssa ainakin nykyään vaatimuksena sitä tarvitsevilla aloilla, tosin hygienistitkin pääsenee pelkällä ylioppilastodistuksella.
Minä en ole törmännyt yhteenkään sadistiseen hoitajaan tai lääkärin näiden seitsemän vuoden aikana. Kaikki on olleet erittäin mukavia ja aidosti välittäneet minusta. Luulen, että kun on vittumainen niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Sitten kun joutuu pakkohoitoon niin mielikuva vahvistuu sairaan mielen takia. Hienoja ihmisiä ovat ja kuuntelevat ja ottavat mielipiteen huomioon kun ne esittää asiallisesti. Aina on kaikesta voinut neuvotella
Kylläpä tästä ketjusta tuli äitee niin elävästi mieleen. Eikä syytä huoleen, hän ei ollut missään tekemisissä psykiatrian kanssa, vaikka ehkä syytä olisi ollut.
Jos joku ei hänen pillinsä mukaan hyppinyt, niin tuli heti haukutuksi sadistiksi. Oi niitä aikoja.
Outoa että lääkäri ei nykyaikana ole lääkäri vaan terveyden estäjä. Varsinkin terveyskeskuspuolella lääkärin intohimo on vesittää erikoislääkäreitten reseptit jotka on anettu tarkkojen tuntkimusten tuloksena. He määräävät ja määräys on kaiken muun yläpuolella. Jos potilas kuolee niin kuolee mutta määräysvalta on heidän.
Joskus sitä aina ihmettelee, että jos 94,5% miepän asiakkaista sanoo, että heitä ystävällisesti, niin miten sitten on ihmisiä jotka väittää että jokainen elämän aikana vastaantullut hoitohenkilö on sadisti?
Ohnan se jotenkin hämmentävää, että yhden ihmisen ympärillä kaikki muuttuu sadisteiksi.