Kanssa teillä on sitä kemiaa?
Millaisten ihmisten
Anonyymi
59608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Se kemia on siitä jännä ettei se tule siitä millainen toinen on. Kun se on sitä kemiaa kahden välillä.
Juuri näin. 👌
Sellaista ei kovin usein tapahdu, ainakaan itselle.
Just näin, sitä joko on tai ei ole. Aika paljon elämää takana, ja kerran natsannut kemiat.
Häntä katson silmiin hymyillen ja hän hymyilee takaisin. Silmänsä kuin tuikkivat tähdet. Jutut löytää saman aallonpituuden. Hänen liikkeensä on suloiset. Hän saa sisälläni aikaan palon suorastaan tunteiden roihun. Käsi haluaa tapailla ihoa, huulet huulia. Mieli askartelee hänen kimpussaan. Hän saa halun heräämään..
Vinkkejä hänestä?
Ihana kuvaus, kauniita ajatuksia.
Sitraan yhteyksissä ollen sitä ei juurikkan tarvita, digidigi.
Rentojen. Silmiin katsominen herättää jonkun tunteen ja lähellä on hyvä olla. Liika manipulointi ja johdattelu on out.
Nussimis juttuja kun kirjotat niin silloin minä petän sinua joka kerta
Jatkossa mulle on ihan sama oletko mustasukainen vai et! meidän vuorovaikutus on jatkossa tämä että kumpikaan ei edes halua jutella toisen kuulumiset tai ylipäätään edes juteltua mistään! kyllä mä jonkun verran kestän suhteessa jossa meillä on niitä hetkiä mutta pitempään katsottuna elämää niin silloin en kyllä arvosta enään sinua enkä varsinkaan meidän suhdetta ja sitten vielä vähemmän enään haluan sinua!!! tämä on ihan hyvä meininki näin eron kannalta tärkeää että ei tule mitään surua kun annetaan tunteiden hiipuu itsekseen!sinä et halunnut tehdä niin kuin sovittiin että sä et kirjoita enään mitään niitä nussimis juttuja muiden kanssa ja nyt kun kirjoitit nii sä oot valinnut tämän meidän välit näin!
Huumorintajuisten ja elämän rennosti ottavien. Menen välittömästi lukkoon jos mies/nainen on ns. pintaliitäjä ja itseänsä täynnä.
Sen tuntee siinä kohdatessa, toinen on tutunoloinen ja helppo jutella. Sitte jos kemia romanttisempaa laatua, voi tuo juttelu ollakkin sitten vaikeampaa, yhteys enempiki fyysinen silloin, vetovoimaa.
Allekirjoitan tämän.
Itse tuun halutessani toimeen ihan kaikkien kans. Se vaatii vaan oman tahdon ja tunteiden jättämistä kokonaan pois kuvioista.
Äitini oli vaikea ihminen. Hänen viikonloppu lapsenaan opin että äidin kanssa perjää jos koskaan ei oo erimieltä mistään, aina myötämielinen, kiltti, nyökyttelee hyväntuulisena ja mielistelee paljon.
Tähän kun oppi lapsena jo, se sujuu niin että osaa jättää autopilotille itsensä. Tunteettomaks ja tahdottomaks robotiksi.
Se vaan kun se tie vei vakavaan masennukseen niin enää en tahdo toimia niin jos ei joku tosi tärkeä syy kuten työn takia.
Kemiaa.. hmm.. tuun sellasten ihmisten kans toimeen parhaiten jotka roiskii asiansa suoraan päin pläsiä mutta on reiluja ja jämptejä. Ei esitä mitään. On aitoja tunteineen. Myös jos ei tykkää jostain tai on huono päivä. Ihmiset jotka ei oo liian tosikkoja mutta ymmärrää hyvän maun leikissäkin eli tietää ja ymmärtää vastuunsakin. Ei silti naputa kaikesta tai näytä happamalta ja katkeralta mitä vähäisimmästäkin syystä.
Keiden kans en tuu toimeen. Itseään muita parempana pitävien selkään puukottajien kans, jotka esittää ystävää mutta irvistellee mulle heti kun selkäni käännän. Joka asiasta suuttuvan ja yleisesti katkeroituneen asenteen omaavien tosikkojen kans
Suhteissa oon tapaillut joskus tyyppiä joka pisti pellenroolin päälle ihan jatkuvasti ja oli ylivilkas. Ei mun tyyppinen. Kaverina ihan jees mut pidemmässä suhteessa väsyttävä ja ärsyttävä
Sitten oon tapaillu joskus tyyppiä joka ei omannu huumorintajua juuri ollenkaan ja ainoo mistä osas vitsiä vääntää oli muista ja yleensä ilkeämielistä pilkkaavaa läppää silloin. Itsestään jos väänsi kerrankin saman tyyppistä läppää niin läpän heittäjältä oli niskat nurin ja naama rusikoutuna. Se ei ymmärtäny huumoriaan kun se kohdistui häneen itseensä. Hän oli raskas suhteessa sillä suuttui lähes kaikesta. Aivan turhaan ja suhteettoman voimakkaasti. Hänen kanssaan sai riidella rajuja riitoja todella usein juuri siksi kun hänellä ei ollut huumorintajua yhtään. Ei hyvä
Pisin suhteeni. Siinä olimme huumorintajultamme kutakuinkin samaa tasoo ja ei juurikaan tullut tappeluja sellaisista. Kun me tapeltiin se liittyi yleensä isompiin asioihin. Luonteemme toimi yhteen. Molemmat semi rauhallisia. Introverttiin enempi kääntyviä. Ex avomieheni oli rohkeampia ihmisten kans ja mä taas arastelin ja kuljin sen hihassa roikkuen ujostellen kaikkee uutta tilannetta. Se myös oli uteliaampi kokeileen uutta ja mä taas jarrutin haluten pysyä taustalla ja katsella sivusta.. ja ehkä jos koin turvalliseksi uskaltauduin itsekin kokeileen. Siitä mun arkuudesta meillä oli riitoja. Hän syytti mua mun synnyinnäisestä tempperamentista ja loukkaantui usein ujoudestani. Mä taas loukkaannuin sen tunteettoman kylmästä ja empatiakyvyttömästä asenteesta.
Loppusuhteessa se kyllä varmaan jo rukoili välillä et oisin arempi jälleen. Johon mä tuskastuin että olin mä niin tai näin niin aina kaikki mussa on väärinpäin et mä lähden nyt vtuun täält
Varmaan sellaisten mutkattomien eikä aina ole "minä minä" asenteella. Kemiaa ei ole äkäisten ja liian suorapuheisten ihmisten kanssa
Sitä on vaikea sanoa, sen vaan tuntee.
aidossa tykkäyskemiassa on kyse hetkestä, hetkistä kahdestaan, täydellisesti.
Melkein kaikkien kanssa ja seksuaalisesti on yli hyvin samankaltainen mies ❤️ emme seurustele mutta välillä kokeillaan toisiamme muilta salaa ❤️
Sellaisen, joka tuntuu jotenkin tutulta tai omalta. Kun katseet kohtaa (ja nehän kohtaa usein) on pakko hymyillä. Meillä on paljon yhteistä, mutta jännitettä tulee siitä, että toisessa on myös jotakin vierasta, uutta ja tuntematonta. Välillämme on niin kiistaton seksuaalinen vetovoima, että minusta tuntuu, että kaikki näkevät sen.
Onko sulla yhtään parisuhdetta vielä takana?
Jos olis tietäsit et puhees on täyttä shaissee.
Ihastuneet aina kokee et katseet on jotai erityisiä ja niistä ”vaan tietää” Mutta sitten sitä kuitenkin myös erotaan ja se ex on ”hirvee sika!” Ja ”olimme niin erilaisia”
Eli kun kirjoitat höttöunelmias neitsyeenä niin muista lisätä perään lause: en ole seurustellut koskaan. Otan mallia elokuvista
Tää vastaus perustui kyllä ihan oikeaan elämään.
Enkä ole neitsyt ja olen ollut pitkissä parisuhteissa.
Mites kaikki ihastuneet kokee alussa et tää on se oikee ja kemiaa on... kunnes tulee eron hetki jolloin kemiaa ei ollutkaan ja henkilö ei ollutkaan oikee?
Mites selität tän ristiriidan? Ensin oli sitten ei? Sius häh?
No se on vaan kemiaa. Voi olla, että siitä seuraa ihastuminen, suhde ja rakastuminen tai sitten ei. Ja vaikka seuraisikin, ei kemia määritä sitä, mitä suhteelle jatkossa käy.
Mutta ei selitä miksi sama ihminen ensin puhuu kemiasta ja lopussa et ei ollukaan kemiaa.
What a fuck??
Justhan selitin sen. Kemia ihmisten välillä on vähän niinkuin sytytysneste. Se ei pelkästään riitä nuotion tekemiseen.
Täydellinen vastaus. Tälleen sivusta vain.
Sellaisen, joka osaisi lähestyä ajatellen toista.
Sitä ei pysty selittämään. Se vaan iskee puun takaa tajuntaan. Ja se ihminen on yhtäkkiä maailman kuumin, ihanin ja vetovoimaisin. Eipä tätä oo monesti elämässä tullu. Ei yhtä vahvana. Vain muutaman kerran.
Juuri näin!
Sitä ei pysty selittämään oikein mitenkään.
Joskus sitä vain kohtaa / on kohdannut sellaisen, vastakkaisen sukupuolen ihmisen.
Joka herättää suurta mielihyvää itsessä tai tulee valtava tarve kuunnella, auttaa kyseistä ihmistä. Ja totta on se, että ulkoisilla piirteillä on tekemistä jossain määrin!
Itseäni on aina vetänyt puoleen ristiveriset, ruskea hiuksiset miehet.
Harteikkaat, pitkät ja hyvätapaiset ja mukavat miehet.
Vetovoima on ihmeellisin juttu, aina ei silti ole mikään varmaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Rahalla varallisuudella ei ole mitään tekemistä, mielummin olisi näistä tietämättä.
Näitä miehiä, tuntuu olevan hyvin suppea määrä liikkeellä, koska useimmat heistä on varattuja tai muuten saavuttamattomia.
Onko Jkl Hande?
WC:ssä on ihan omassa seurassa kaikista eniten sitä kemiaa.
Loppupeleissä ulkonäölläkään ei oo vaikutusta. Ihastus/kemia vaan iskee päälle. Toisaalta se kemia on myös jotain kahden ihmisen välistä... Voihan toista (vaikka kaveriaan) rakastaa myös yksipuolisesti ja on hyväksyttävä se ettei se tule ikinä etenemään vaikka kuinka ihastuttava toinen olisikin. Että myös paljon siitä tapahtuu omassa päässä.
Kyllähän sen tietää jos se toinen myös tuntee samoin. Siksi kai monet jää roikkumaan epätoivoisesti mahdottomiin ihastuksiin ja odottamaan että jos se sitten sieltä ihastuu takas. Eipä niin yleensä käy ellei toinen ole tunteiden salaaja. On niitäkin jotka itsensä täysin jäädyttää. Hyviä syitä siihen on myös. Tai sit syytä ei oo.
Aito ihastuminen on vaan sitä mitä ei saa ne jotka ettimällä ettii. Lopulta kukaan ei kelpaa eikä keneenkään viitti tutustua.
Antaa tuulen kuljettaa. Turha yrittää etsiä mitään yhtä ainutta elämän kestävää. Kokemuksia on saatava ja pitää saada. Se kasvattaa oppimaan myös itsestään.
Uuppista
Hyväsydämisten
Samoin
Tällä hetkellä ymmärtää tämän yhden sanan täydellisesti.
Toisenlaisen ihmisen jälkeen.
Kyllä. Samaa mieltä.
❤️❤️❤️
Paras kemia tulee kauniiden ihmisten kanssa, jotka tuntevat oman paikkansa.
Näköjään se tuli siitä, kun toinen katsoi nätisti silmillään. Näki minut eikä omaa kuvaansa silmissäni. Oli fiksu ja kuunteli mitä sanoin. Eikä ajatellut pelkästään seksiä koko ajan.
Jotain saman tapaista mullakin. Äly, hyvä käytös, huumori. Aito kuunteleminen ja vuorovaikutus. Toki kuvaan tuli myös molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus.
Hyvä vastaus! Olen samaa mieltä.
Meillä ei kai seksuaalisia asioita silloin tavatessamme ehtinyt paljonkaan tulla mieleen. Minä ainakin olin niin pyörryksissäni, että hyvä kun nimeni tiesin! Hänestä en tiedä! n->m
Valitettavasti sellaisten jotka kohtelevat minua kaltoin. Johtuu taustastani, kun olen lapsesta asti joutunut tottua väärinkohteluun, se nyt vaan on tutumpaa ja turvallisempaa, ja vedän sitä puoleeni kuin mangeetti, vaikken sinänsä siitä todellakaan pidä... sen takia minun täytyy varoa kaikkia jotka herättävät minussa tunteita.
Tuo asia kannattaa käsitellä ja käydä läpi itsesi kanssa. Jos ihminen arvostaa ja kunnioittaa itse itseään, hän edellyttää ja haluaa sitä samaa myös muilta ihmissuhteissa (ja kykenee antamaan sitä myös muille). Kannattaa alkaa miettimään tuota asiaa itsensä arvokkuuden kautta. Joskus auttaa myös, että kirjoittaa ylös, mitä ei ainakaan halua/siedä ihmissuhteissa ja mitä ehdottomasti edellyttää. Joskus esim. terapia ja/tai hyvä kirjallisuus voi auttaa.
Auttaako trollia terapia?
Ei taida auttaa, eikä myöskään tarinoidensa nauhalle sanelu, kyllä fetissi on selkeä tähän tekstuaaliseen elämysfiilistelyyn, miehellä siis kun ei itse jaksa fetissifantasiontiin kummiskaan kallistua
Lunttujen kanssa
Samanikäisen kanssa kuin itse olen. Kaksikin kiinnostavan näköistä nähnyt, mutta vain ohimennen. Aika pieni todennäköisyys että enää näen. Ehkä vielä joskus pääsee iltaa viettämään sellaiseen paikkaan jossa niitä samanikäisiä näkee.
Raveissa?
Raamattipiiri
Ruumishuoneissa
Noissa kummassakaan en ole koskaan käynyt enkä tule käymään. Tanssimassa kyllä ja menen uudelleenkin kunhan korona ei haittaa enää.
On käynyt niin että se kemia jonkun ihmisen kanssa saattaa napsahtaa varoittamatta päälle.
Toki pidin tästä ihmisestä mutta silti ihan asialliset välit kunnes tajusin mikä kemia välillämme on..
En enää tiedä , saattoihan tuo olla mahdollisesti yksipuolista.
Minullekin kävi näin. Välit oli erään ihmisen kanssa asialliset, hän oli mielestäni kiva tyyppi. Ja sitten tapahtui jotain ja yht'äkkiä välillämme oli tosi vahva kemia.
Niin, ja se kemia alkaa jo sitä luokkaa, että arkiasioita ei unelmoinniltaan viitsisi enää hoitaa. Taidan käydä tänään hankkimassa ruusunpunaiset aurinkolasit K-marketista.
Minä mietin sitä, että mistä se kemia siihen meidän väliin ilmestyi, kun ei sitä aiemmin ollut? Vai enkö minä vain ollut sitä jotenkin aiemmin tajunnut?
Häneen, mieheen tunsin valtavaa vetovoimaa, kaikin tavoin. Luulen, että hänkin tunsi samoin, vaikka en siitä voi olla aivan varma. Enkä saa sitä luultavasti koskaan tietääkään.
Hyvin harvoin tuollaisia tunteita elämässä tulee vastaan , ja ei niitä vaan voi mitenkään unohtaa.
Itseni kanssa on hyvin paljon. Tulen juttuun hyvin.