Kun viranomaiset seuraavat skitsofreniapotilaita, niin miten he tekevät sen? Kuunnellaanko puhelimia tai seurataan laitteita, kuten tietokoneita? Vai miten se tehdään?
Skistsofreniapotilaiden seuranta
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kantajärjestelmän avulla.Skitsofrenia diagnoosi näkyy julkisessa terveydenhuollossa asioidessa kaikille terveydenhuollon työntekijöille mukaanlukien hammaslääkärit, fysioterapeutit yms.Olipa asioinnin syy mikä tahansa psykiatrinen diagnoosi kirjataan aina tärkeimpänä seikkana.
Skitsofreenikolle itselleen jää mieleen vain yksi sana 'seurataan'. Sitten se hullun lailla luulee, että kaikki ovat kiinnostuneet hänen tekemisistään, tulemisistaan ja menemisistään, vieläpä sanomisistaan. Kaikki vainoavat häntä. Sitä se skitsofrenia juuri on!
Tuo ei ollut minun keksimääni vainoharhaista luuloa, vaan siitä sanottiin uutisissa muistaakseni Mtvssä muutama vuosi sitten, että poliisi seueaa rikollisia ja skitsofrenia diagnoosin saaneita ihmisiä. Koita olla sinäkin valveutuneempi. Seuraan kyllä tiiviisti kaikkea.
Joka askelta seurataan, puhelimia kuunnellaan, postia tarkkaillaan, kaupassa käyntejä valvotaan, ikkunan takana väijytään...
Skitsofreenikoita ei seurata millään tavalla erikseen tai tarkoituksella.
Toki diagnoosi näkyy terveystiedoissa ym. Kela, sossu jne.
Skitsofreniassa on oireena juuri vainoharhaisuus ja erilaiset luulot niin silloin saattaa kuvitella esim. tuota seurantaa.
Olkaa ja eläkää rauhassa, ei kukaan seuraa jokapäiväistä elämää.
No sehän on hyvä tietää. Haastattelussa ollut poliisi ei tarkemmin kertonut, että millä tavalla he seuraavat.
On kovin hassua miten leväperäisesti psykiatriassa käytetään sanaa "oire". Oire on seuraus jostain tunnetusta , lääketieteessä biologisesta kausaalisesta mekanismista. Se ettö joku pelkää poliisia, sarjamurhaajia tai sitä, että häntä kuunnellaan, ei ole oire yhtään mistään sairaudesta itsessään. Skitsofrenia on määritelmällisesti oireyhtymä, joka diagnosoidaan näiden oireiden perusteella. Diagnosointivälineenä on vain ja ainostaan psykiatrien ja psykologien tulkinta- ja mittaamiskäytännöt, jotka pohjautuvat tunnereaktioiden, kielellisten ilmaisujen ja käytöksen tulkinnalle. Psykiatrit laajasti tunnustavat, että kyseisen eugenistien kehittämän häiriön etiologia on tuntematon. Miten on siis mahdollista, että oireita selittää oireyhtymä, jonka etiologiaa ei tunneta? Itsellänikin on skitsofreniadiagnoosi ja tiedän, miltä tuntuu saada päähänsä joskus ajatuksia, että minua vakoillaan tietokoneella tai myrkytetään ruualla. Ne nousivat päähäni silloin, kun kärsinyt kuukausien ajan äärimmäisestä psyykkisestä stressistä ja kehoni ja mieleni oli jatkuvassa hälytystilassa. En koskaan ollut niin psykoosissa, ettenkö olisi tiedostanut että ne nousevat päähäni omasta mielestäni. Psykiatrit eivät aidosti ymmärrä, miten nuo ajatukset kehittyvät ja tuskin yksikään aivokuvantamismenetelmä pystyy erottamaan noita perusteettomia uskomuksia perusteettomista. Neurologisesti ja biologisesti väärät ajatukseni eivät varmastikaan eronneet oikeista mitenkään eikä kehoni stressivasteet olleet sen ihmeellisempiä kuin muidenkaan äärimmäisestä stressistä kärsineiden. En ole koskaan ymmärtänyt, mistä hiton oireista psykiatrit höpisevät, kun he viittaavat minun ajatuksiini ja uskomuksiini. Kun selvisin psykoosistani ja hoidosta, jossa hoidettiin tämän fiktiivisen sairauden fiktiivisia biologisia ongelmia, en todellakaan luota enempää viranomaisiin enkä heidän arviokykyynsä. En ihmettele, miksi joidenkin psykoosipotilaiden harhaiset ja myös vähemmän harhaiset paranoidiset uskomukset kroonistuvat -hoitotaho pitää niitä tehokkaasti yllä väkivaltaisella, paranoidisella ja nöyryyttävällä vuorovaikutuksella. Kyse on turvattomuuden kierteestä ja on huvittavaa, että joku pumpulissa koko ikänsä elänyt kunnon kansalainen tulee sönköttämään, että eläkää rauhassa kukaan ei seuraa. Kerro se sitten, kun viranomainen on huumannut sinut väkivaltaisesti vastoin tahtoasi tajuttomaksi muutaman kerran ja riistänyt mielivaltaisesti vapautesi määrättömäksi ajaksi. Sinulla ei ole oikeuksia valittaa, koska sinulla ei ole yhteiskunnan silmissä järkeä eikä todellisuudentajua. Yhtä hyvin voit kertoa pikkurikolliselle jonka poliisi hakkaa putkassa tajuttomaksi, että poliisi on hyvä ja poliisi suojelee. Onko mahdollista, että ihmisiä tosiaan kohdellaan eri tavoin ja joidenkin elämä on tosiaan turvattomampaa kuin toisten? Tässä yhteiskunnassa tehdään systemaattisesti ihmisoikeusrikoksia hoidon nimissä tunnustamatta niitä sellaiseksi. Siitä menee ihan täysjärkinenkin ihminen sekaisin saati sitten sellainen, joka on varmiiksi sekaisin ja ahdistunut.
Tähän on ihan pakko vastata jotain.
Miten voit kirjoittaa että olisin pumpulissa kasvanut kunnon kansalainen? Ethän tunne minua, etkä tiedä mitä olen kokenut.
Ihan olen saman käynyt läpi, lääkitykset, pakkolääkitykset, pakkohoidot...
Ollut päihdekierteessä, turvattomuuden tunteessa, " yhteiskunnan hylkiönä "....
En yrittänyt millään tavalla vähätellä skitsofreniaa, tai harhoja ja harhaluuloja.
Toki asiat joita ihminen luulee tai kuvittelee, saattavat olla itselleen täyttä totta. Jos heistä tuntuu että heitä seurataan niin olkoon niin.
Tunnen kyllä muutamia skitsofreenikoita ja olen saanut seurata heidän mielen maisemaansa aika läheltä.
Minut on huumattu väkisin ja enemmän vielä olen itse itseäni huumannut takavuosina, monet lääkkeet joita määrättiin tekivät siitä vielä helpompaa.
Pitkän taipaleen kuljin itseni kasaan saamiseksi ja sain siihen suurta apua tuolta psykiatrian puolelta, tosin olin pikkuisen erilaisessa paikassa kuin kunnalliset laitokset.
Kävin valtiollisen pakkohoidon läpi mutta siitä oli hyötyä minun kohdallani.
Laitoin alkuun kaikessa vastaan koska olin huonossa kunnossa ja pakosta laitoksessa jossa tiesin joutuvani olemaan useamman vuoden.
Kun tilanne selkeni niin havahduin siihen että se oli ainoa tilaisuus jolloin on mahdollista alkaa pärjätä ja yrittää saada itsensä kuntoon, ainakin parempaan kuntoon.
Tiedän myös sen että ketään ei pakkolääkitä jos sitä ei katsota tarpeelliseksi esim. ihmisen itsensä turvallisuuden takia.
Jotkut saattavat olla hyvinkin itsetuhoisia.
Tietty on poikkeuksia, siitäkin on kokemusta ja näkemystä sellaisissa tilanteissa kun henkilökunta haluaa " tahallaan " käyttää ylivaltaa.
Tosin sellaiset yksilöt henkilökunnan joukossa ovat valinneet alansa väärin/väärin perustein.
Ymmärrän hyvin sen miksi saattaa tuntua vangitsemiselta ja pahoinpitelyltä ja kaikelta muulta mitä täällä palstoilla kirjoitellaan psykiatriasta, olen käynyt aikoinaan samat tuntemukset läpi.
Minuakin on kannettu eristykseen, pidetty lepositeissä, piikkilääkitty.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt mistä ne kaikki johtuivat, oli minussakin syytä ja annoin aihetta toimia niin.
Omalla kohdallani lopputulos on ollut kuitenkin paras mahdollinen, olen saanut elää parempaa elämää.
Mainitsen vielä että itselläni ei ole skitsofreniaa vaikka aikoinaan oli harhoja ja vainoharhaisuutta, epäluuloja ym. johtuen päihteiden täyttämästä elämästäni.
Jep, pelkän skitsofrenia-diagnoosin takia ei poliisit eikä muutkaan viranomaiset millään tavalla seuraa ihmistä.
Eri asia on jos ihminen on taparikollinen ja sattuu sairastamaan skitsofreniaa, silloin voidaan seurata mutta ei siltikään sen skitsofrenian takia vaan rikollisen taipumuksen vuoksi.
Hankkikaa elämä, ja vaihtakaa alaa.
Ottaen huomioon että moni skitsofrenia diagnoosin saanut on ollut pakkohoidossa ja jotkut on poliisi noutanut kotoa osastolle vainoharhaisuudelle saattaa olla ihan perustellut syyt.
Silleen että oma hoitaja soittaa, ja kysyy, että millos tavataan.
Juu. Totta että diagnoosi lävähtää silmille tiedoissa ensin. Siitä voi vetää johtopäätökset. Positiivisena huomiona pari lääkäriä ovat ottaneet "muun vaivan" tosissaan. Tosin on siis monta jotka eivät... Ei ihme jos kuollaan nuorempina..
Kuollaan nuorempina...
Mikäs ihme se on? Sairastutaan parikymppisenä ja mennään kohta hirteen. Miten se estetään, kun ollaan niin hoitokielteisiä kuin olla voi? Sairaudesta ei saa edes puhua, kukaan ei saa tietää. Miten näitä hoidetaan?
Hoitokielteinen+on+psykiatriassa+käytetty+termi,+jos+ei+halua+vahingollisia+psykiatrisia+"hoitoja"+on+hoitokielteinen.Psykoosilääkkeet+lyhentävät+elinikää+ja+aiheuttavat+monenlaisia+haittoja.Skitsofrenia+itsessään+ei+tee+mitään+sillä+se+ei+ole+sairaus.
“Avoin dialogi” – malli muuttaa mielenterveystyön paremmaksi
Tekijä Mad In Finland -08/07/20170
1942
“Keroputaan malliksi” kutsuttu Tornion seudulla toteutettu mielenterveyshoidon tapa leviää maailmalla. Hoidossa keskeistä on potilaan ehdoilla etenevä tasa-arvoinen keskustelu. Hoitoon pääsee heti ja hoitoon osallistuvat myös sairastuneen läheiset. Hoitosuhteessa säilyy sama hoitaja ja tunnelma on tuttavallinen.
Keskusteluja käydään etunimillä ja hoitajat tekevät kotikäyntejä. Lääkärit eivät anna diagnooseja, jotta potilaan ei tarvitse leimautua siihen loppuelämäkseen. Keroputaan malli on tuottanut tulosta: ongelmia pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, koska hoitoon pääsee nopeasti.
Tornionseudulla mielenterveyspotilaat käyttävät vähemmän lääkkeitä, paranevat nopeammin ja eläköityvät harvemmin kuin muualla Suomessa. Nuorten syömishäiriöitä ei Tornion seudulla pahemmin ole.
Hoitomallin periaatteet
Hoitotilanteet lähtevät psykoottisen ongelman tai muun kriisin kohtaamisesta.
Tärkeät periaatteet:
välitön apu kriisissä,
sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa,
joustavuus ja liikkuvuus,
työntekijöiden vastuullisuus,
työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen,
epävarmuuden sietäminen ja
dialogisuus keskustelun muotona.
Välitön apu
Torniossa on ollut jo 1990-luvulta lähtien käytössä avoimen dialogin hoitomalli, jossa potilas pääsee heti hoidon piiriin ilman terveyskeskuksesta kirjoitettua lähetettäkin. On järjestettävä jatkuvasti toimiva kriisipalvelu, ja tärkeää järjestää ensimmäinen hoitokokous aivan hoidon alkuvaiheessa[6].
Sosiaalinen verkosto
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Sosiaalisen verkoston mukana oleminen hoitoprosessissa on tärkeää senkin takia, että potilaalla on vaara sairastua uudelleen, jos hänellä ei ole hoidon loputtua sosiaalisia kontakteja tai merkittäviä ihmissuhteita.
Joustavuus ja liikkuvuus
Hoito pyritään valitsemaan ja järjestämään mahdollisimman joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaan. Asiakasta pyritään lähestymään tarvittaessa hänen omassa ympäristössään – vaikka kotonakin.[7]
Vastuullisuus
Hoitopäätökset pyritään tekemään keskustellen ja siirtelemättä vastuuta taholta toiselle. Vastuullisen lääkärin on aina oltava mukana päätöksenteossa.
Psykologinen jatkuvuus
On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä.
Epävarmuuden sietäminen
Kriisitilanteessa pyritään lisäämään asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja kuuntelemalla – asiakkaan pitäisi pystyä pukemaan sanoiksi vaikeimpia elämänkokemuksiaan. On todettu, että koska psykoottiset harhat eivät vahingoita neurokognitiivista toimintaa, ensimmäisenä hoitotoimenpiteenä ei välttämättä pitäisi olla lääkitys.[8]
Dialogisuus
Lääkitys ei ole hoitomallissa keskeisessä roolissa, vaan tämän sijaan tärkeimpänä pidetään tasa-arvoista keskustelua. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista neuroleptilääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille. Hoitoprosessi alussa tavoitteena on dialogin synnyttäminen sekä eri ihmisten välille että potilaan erilaisten sisäisten äänten välille. Potilaan hoito tulee rikkaammaksi ja moniäänisemmäksi, kun esitetään erilaisia näkökulmia.
Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.
Lääkkeetön hoito Norjassa: yksityissairaala ottaa pääosan
Osittain kääntänyt Aku K. alkuperainen madinamericassa lue!)
Robert Whitaker:
Hurdalsjøen Recovery Centre – yksityinen psykiatrinen sairaala – sijaitsee noin neljäkymmentä minuuttia Oslosta pohjoiseen, upean Hurdal järven rannalla. Sen perusti Ole Andreas Underland. Se tarjoaa lääkkeetöntä psykiatrista hoitoa niille, jotka tällaista hoitoa haluavat. Siellä voi myös keventää psykiatrista lääkitystään. Norjan terveysministeri kehotti julkisia mielisairaaloita tarjoamaan tällaista hoitoa, mutta tämä yksityinen sairaala ehti aloittaa ennen julkisia sairaaloita.
Hurdalsjøen avattiin 1. huhtikuuta 2015. Ensimmäinen henkilö, joka ilmestyi ovesta, oli 31-vuotias Tonje Finsås, ja hänellä oli vaikuttava sairaushistoria. Finsåsille oli kehittynyt syömishäiriö kahdeksanvuotiaana; hänelle annettiin masennuslääkkeitä 11-vuotiaana, jolloin hän aloitti viiltelyn; sitten tuli resepti bentsodiatsepiinille; ja pian hän kiersi psykiatrisia osastoja. Hän saapui Hurdalsjøeniin mukanaan 31 lääkkeen reseptit, mukaan lukien kolme antipsykoottista lääkettä, ja kirjaukset 220 sairaalajaksosta. Hän oli viettänyt suurimman osan kolmesta edellisestä vuodesta eristyksissä Bergenin psykiatrisessa sairaalassa, missä häntä seurasi aina kaksi työntekijää ja häntä oli usein pidetty sidottuna vyöllä.
“Yritin tappaa itseni joka päivä”, hän muisteli ”En halunnut enää elää. Se ei ollut elämää. Jopa häkissä olevalla koiralla on parempi kuin sillä, joka elää siellä.”
Vaikka Hurdal – järvi tarjoaa kauniit puitteet, sairaala sijaitsee 1970-luvun rakennuksessa, jota käytettiin ennen hermostohäiriöiden hoitamiseen. Se tuntuu laitokselta: pienet huoneet sijaitsevat pitkän käytävän päässä, kuten vanhemmissa psykiatrisista sairaaloissa. Kun Finsås näytti pysyvän siellä, Underland ehdotti uutta ratkaisua.
Finsås
“Tulin tänne eristyneisyydestä”, Finsås sanoi.”Ja Ole aloitti hoidon lähettämällä minut Mallorcaan, Espanjaan kahdeksi viikoksi sairaanhoitajan kanssa. Tutustuimme toisiimme ja ympäristöön. Näin silloin, että he luottivat minuun, ja kun tulin takaisin (Hurdalsjøeniin), aloin avautua ja kertoa heille asioita. Sanoin että haluan tämän ja tämän, ja he vastasivat “okei, me autamme sinua.’”
Finsås ei ole koskaan palannut tavanomaiseen sairaalaan. Hänen Hurdalsjøeniin saapumisensa jälkeen kuluneiden neljän vuoden aikana hän on vähentänyt kahteen lääkkeeseen ja asuu nyt läheisessä kylässä. Syyskuun alussa hän aloitti puolipäiväisen työskentelyn keskuksessa. Hän on toimitilan ohjaaja. Potilaat voivat siellä kirjoittaa runoutta, piirtää tai neuloa ja tehdä muuta vastaavaa. Finsås on alkanut haaveilla terveydenhuollon urasta.
“Se on hoitotaidetta”, Underland sanoi puhuessaan Mallorcan matkasta.”Sinun on löydettävä oikea ”avain” jokaiselle henkilölle.
Käynnissä oleva työ
Norjalaisissa sairaaloissa aloite lääkkeettömästä hoidosta käynnistyi kolme vuotta sitten. Hurdalsjøenia voidaan pitää sekä osana tätä aloitetta ja siitä itsenäisenä hankkeena. Kun “lääkkeettömät” vaihtoehdot yleistyvät julkisella sektorilla, ja myös Hurdalsjøen toimii, niin tällaisella hoidolla on nyt selvä jalansija Norjan psykiatriassa. Aloite herättää myös kansainvälistä huomiota.
Tromsøn Asgård-sairaala loi julkisessa terveydenhoidossa ensimmäisenä lääkkeettömän osaston, joka avattiin tammikuussa 2017. Potilaiden hankinta oli aluksi vaikeata. Tämän tyyppistä hoitoa hakevien piti saada ensin lähete. Psykiatrien oli annettava hyväksyntänsä “lääkkeettömälle” hoidolle, jota monet olivat haluttomia tekemään. Asgård-sairaalan johtaja Magnus Haldin, joka toimii sen vastaavana psykiatrina, toteaa että paikat (6) ovat nyt säännöllisesti täynnä.
Kolmen vuoden aikana Hald ja Asgårdin muu henkilökunta ovat huomanneet, että heidän tarjoamansa hoito, jossa lääkityksen käyttö on sopeutettu yksilön tarpeisiin ja toiveisiin, on osoittautunut monille hyödylliseksi. Yli 90 prosentilla noin 50: stä Asgård-osastolla hoidetusta potilaasta on ollut psykoottinen diagnoosi. Noin puolet näistä potilaista ei ole ottanut neuroleptejä sairaalahoidon aikana. Vastoin tavanomaisia uskomuksia, monet lääkkeistä luopuneet “eivät näyttäneet saavan psykoottisia oireita” hoidossa ollessaan. Muut tämän ei-neurolepti ryhmät jäsenet, vaikka ovat toisinaan psykoottisia, ”etsivät uusia tapoja käsitellä oireita”, Hald kertoi.
Asgårdin henkilökunnalla on myös kertynyt kokemusta siitä, kuinka auttaa potilaita, jotka luopuvat neurolepteistä tai muista psykiatrisista lääkkeistä tai vähentävät näitä lääkkeitä.”Olisin odottanut sen olevan vaikeaa, mutta olemme kyenneet tekemään sen (onnistuneesti) – paljon hitaammin kuin luulin – ja meillä on ollut potilaita, jotka ovat selvinneet kokonaan irti lääkkeistä pienillä askelmilla ”, Hald sanoi.
Henkilökunta+on+myös+nähnyt+potilaiden+hyötyvän,+kun+annoksia+on+pienennetty.+Potilaat+saavat+usein+oireita+takaisin+vähentäessään+lääkkeitä,+mutta+he+myös+löytävät+uusia+tapoja+käsitellä+niitä.+Näille+ihmisille+on+erittäin+tärkeä+kokemus+saada+tunteitaan+(tuntemiskykyään)+takaisin,+ja+tämän+kokevat+myös+heidän+perheensä.+Eräs+nainen+kertoi+meille:+“Luulin+menettäneeni+aviomieheni+neljä+vuotta+sitten,+ja+nyt+hän+on+palannut.”
Vuonna+2007+hän+osti+Hurdal-järven+alueen,+joka+oli+aikaisemmin+hoitanut+“hermostuneita”+potilaita,+ja+käytti+sitä+monenlaisiin+kuntoutus-+ja+asumistarkoituksiin+saatuaan+pitkäaikaisen+ystävänsä+ja+psykiatrisen+sairaanhoitaja+Tom+Liudalenin+johtamaan+sitä.+Kaikki+oli+hyvin+hänen+elämässään.+Hän+oli+myynyt+asuntolayrityksensä+ja+oli+taloudellisesti+turvassa,+ja+sitten+Sorensen+näytti+dian,+joka+suuntasi+hänen+elämänsä+uudelleen.
Tom Liudalen ja Ole Andreas Underland Haraldvangenissa, toisessa Hurdalsjøen-sairaalassa, joka avattiin 9. heinäkuuta 2019
Vierailu keskuksessa
Viime kesänä Hurdalsjøen avasi toisen ”sairaalan”, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä ensimmäisestä. Tässä paikassa, joka on myös Hurdal-järven rannoilla, on se, missä alkuperäiset tavoitteet näkyvät selvemmin. Täällä sijaitsevat tilat olivat aikaisemmin lomakeskuksesna. Siellä on vierasmökkejä ja kaunis järvi. Vesi on niin lähellä, että kun ikkunat ovat auki, kuulet veden roiskeita.
Luonnossa oleminen on osa Hurdalsjøenin ”hoitosuunnitelmaa”. Järven rannalla on kanootteja, nuotiopaikalla voi katsoa yöllä kuinka tähdet valaisevat taivasta, ja metsäisellä rinteellä potilaat juoksevat päivittäin. Talo on tilava, lämmin paikka, jossa iso takka lämmittää rakennuksen toisessa siivessä ja keskellä on yhteinen ruokasali. Ruokasalissa on ikkunoita joista aukeaa näköala järvelle, ja pitkät puupöydät, joissa henkilökunta ja potilaat syövät yhdessä. Ateriat, jotka tarjoillaan buffett – tyyppisesti, tarjoavat tuoreita hedelmiä, vihanneksia, leivottuja leipiä, keittoja, salaatteja ja päivän herkkuja.
Näkymä Haraldvangenin ruokasalista
Vietin kaksi päivää keskustassa lokakuun alussa, ja ruokasali oli suosikkitilani. Tunnelma oli aina kodikas ja lämmin, ihmiset tulivat aikaisin ennen ateriaa istuakseen pöytien ääressä keskustelemassa. Ei ollut selvää, ketkä olivat henkilökuntaa ja ketkä olivat potilaita, ja vasta kun olin puhunut pöydässäni olevien kanssa, tutustuin heidän yksittäisiin tarinoihinsa.
“Pidän yhteisyydestä”, sanoi Siv Helen Rydheim, yksi Fellesaksjonen – hanketta johtaneista, joka lobbasi lääkkeetöntä hoitoa ja työskentelee nyt puoliaikaisesti Hurdalsjøenissa. ”Olen yhteydessä sekä henkilökuntaan, että potilaisiin. Tässä ilmapiirissä, on helppo ottaa yhteyttä. En usko, että ilmapiiri voisi rakentua niin nopeasti ilman että näitä yhteisaterioita. ”
Siv Rydheim
Yhteiset ateriat tietysti myös vähentävät psykiatrisissa sairaaloissa esiintyvää tavanomaista valtarakennetta, joka vetää rajan “henkilökunnan” ja “potilaiden” välille. Ateriakeskustelujen avulla luodaan suhteita, jotka voivat olla tärkeitä potilaille, ja tarjoaa samalla henkilökunnalle hyödyllistä palautetta.
“Suurin osa potilaista antaa vapaasti palautetta sekä siitä, mitä voidaan tehdä paremmin että mihin he ovat tyytyväisiä”, Rydheim sanoi. “Ja yksi asioista, joista pidän täällä todella, on se, että kun asiat eivät suju niin kuin niiden pitäisi, henkilökunta ja johtajat pyrkivät muuttamaan asioita.”
Underland, Liudalen ja henkilökunta haluavat käyttää kaikkia mahdollisuuksia: luonnossa ulkoilua, päivittäistä liikuntaa, tuoretta ruokaa ja sosiaalista ruokailutuntia, edistämään ”salutogeneesiä”. He haluavat tarjota fyysistä ja henkistä hyvinvointia tukevaa hoitoa. Ei hoitoa, joka keskittyy sairauden oireiden kaatamiseen (patogeneesi).
Kahdessa ”sairaalassa” on vuodepaikat 60 potilaalle, joista suurin osa tulee hoitoon, joka kestää neljästä kuuteen kuukauteen. Psykiatristen lääkkeiden vähentäminen tänä aikana tai potilaiden hoitaminen ilman niiden käyttöä, on johdonmukainen osa tätä salutogeneesifilosofiaa.
Lääkitys
Kun Mohammad Yousaf oli 11-vuotias, hänen sukulaisellaan, joka ei puhu norjaa – hänen vanhempansa olivat muuttaneet Norjaan Pakistanista – oli maaninen episodi, ja hänestä tuli psykiatrin tulkki. Tämä kokemus johti hänet myöhemmin psykiatriksi ja vaikutti syvästi hänen ajatteluunsa.
“Tämä psykiatri ei toiminut tavanomaisesti”, hän muisteli. ”Hän oli avoin erilaisille ideoille, ja ymmärsi kulttuurinäkökulman. Hänellä oli perhekeskeinen näkemys siitä, kuinka parantua. ”
Mohammed tutustui tavanomaiseen länsimaiseen ajatteluun ollessaan lääketieteellisessä koulussa Oslossa. ”Sain tavanomaisen biologisen koulutuksen. Ymmärsin, että lääkkeet olivat ensisijaisia hoitomuotoja, etenkin psykoosin ja bipolaaristen hoidossa. Ja harjoittelin kahdessa suurimmassa Oslon sairaalassa. “
Niiden+ensimmäisten+harjoitteluvuosien+aikana+hän+alkoi+kyseenalaistaa+tämän+riippuvuuden+lääkkeistä.+“Näen,+että+kyllä,+lääkitys+rauhoitti+ihmisiä,+teki+heistä+muovattavissa+ja+hallittavissa+olevia,+mutta+en+nähnyt+paranemista”,+hän+muisteli.+”Näen+potilaideni+palaavan.+Ja+he+eivät+usein+halunneet+lääkitystä,+mikä+oli+minulle+outoa,+koska+yleensä+jos+lääkityksestä+on+apua,+potilaat+haluavat+lääkitystä.+ihmettelin,+onko+tämä+oikea+tapa+edetä.”
Oletpa lähettänyt monta viestä. Mistä teksti on kopioitu?
Teksti on peräisin madinfinland (piste) org sivustolta, artikkelin otsikko on "Lääkkeetön hoito Norjassa: yksityissairaala ottaa pääosan".Olisin laittanut vain linkin, mutta ne poistetaan ja katsoin että artikkeli sisältää arvokasta tietoa.
Madinfinland sivuja ylläpitää vapaa ja avoin kansalaisryhmä, joka perusti Tarpeenmukainen hoito (TaHo) yhdistyksen 2016 joulukuussa.
Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla.
Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa.