Kerran pettäjä, aina pettäjä

Jos pettäminen kiinnostaa sinua kuten enemmistöä, niin kannattaa kurkata tarjontaa panemua. net sivustolta. Siellä voi etsiä anonyynisti seuraa, suosittelen. Avioliitossa itse ja höylännyt vieraita 10 vuotta. Mies olen sukupuoleltani ja hyvin rahallisestikin toimeen tuleva. Olkaa rohkeita! Menestyjiä!

Anonyymi kirjoitti:

Jos pettäminen kiinnostaa sinua kuten enemmistöä, niin kannattaa kurkata tarjontaa panemua. net sivustolta. Siellä voi etsiä anonyynisti seuraa, suosittelen. Avioliitossa itse ja höylännyt vieraita 10 vuotta. Mies olen sukupuoleltani ja hyvin rahallisestikin toimeen tuleva. Olkaa rohkeita! Menestyjiä!

Lue lisää

Kyllä, rohkeita ollaan. Minäkin olen ollut naimisissa 10vuotta ja panettanut miehillä itseäni kun se niin virkistää tylsää avioliittoa ja ukkoni varsin vähäpätöistä panemista. Taidoista nyt puhumattakaan, niitä kun on rajoitetusti . Siis rakkaalla miehelläni. Onneksi hänellä on kuitenkin hyvät tulot niin olen tässä 10 vuotta laittanut mukavasti pesämunaa sivuun siihen kun jätän sen apinan. Terveisin vaimo
Ps. ai niin, älä jätä konetta auki äläkä sen enempää puhelintakaan. Ja ota sitten vähän tyhmempi emäntä seuraavaksi 😘

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, rohkeita ollaan. Minäkin olen ollut naimisissa 10vuotta ja panettanut miehillä itseäni kun se niin virkistää tylsää avioliittoa ja ukkoni varsin vähäpätöistä panemista. Taidoista nyt puhumattakaan, niitä kun on rajoitetusti . Siis rakkaalla miehelläni. Onneksi hänellä on kuitenkin hyvät tulot niin olen tässä 10 vuotta laittanut mukavasti pesämunaa sivuun siihen kun jätän sen apinan. Terveisin vaimo
Ps. ai niin, älä jätä konetta auki äläkä sen enempää puhelintakaan. Ja ota sitten vähän tyhmempi emäntä seuraavaksi 😘

Lue lisää

Itse olet miehesi valinnut, tunnut aika yksinkertaiselta, minä taas panen miestäni aina kun hän haluu tai itseäni tekee mieli munaa, ei tarvii miettiä mitään vieraita.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pettäminen kiinnostaa sinua kuten enemmistöä, niin kannattaa kurkata tarjontaa panemua. net sivustolta. Siellä voi etsiä anonyynisti seuraa, suosittelen. Avioliitossa itse ja höylännyt vieraita 10 vuotta. Mies olen sukupuoleltani ja hyvin rahallisestikin toimeen tuleva. Olkaa rohkeita! Menestyjiä!

Lue lisää

Pettämisessä ei ole mitään rohkeutta , päinvastoin sehän on raukkamaista. Rohkeutta on uskaltaa elää ja rakastaa parisuhteessa, jossa aina kaikki ei ole kivaa ja mukavaa vaan niitä vastoinkäymisiäkin on.

Tiedän kaltaisiasi höylääjätyyppejä. Ovat itseään täynnä ja selän takana heille vähän säälivästi naureskellaan, itse he eivät omahyväisinä tätä huomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olet miehesi valinnut, tunnut aika yksinkertaiselta, minä taas panen miestäni aina kun hän haluu tai itseäni tekee mieli munaa, ei tarvii miettiä mitään vieraita.

Tää "Kyllä, rohkeita ollaan..." -kirjoitus on trollin provoilua, siellä naisvihamielinen ja hikinen sinkku-urpo on yrittänyt panna parastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olet miehesi valinnut, tunnut aika yksinkertaiselta, minä taas panen miestäni aina kun hän haluu tai itseäni tekee mieli munaa, ei tarvii miettiä mitään vieraita.

Se nyt oli vain ja ainoastaan "sarkastinen vastaus". Älä menetä loppujasikin huumorintajustas kokonaan. Tulee tylsä elämä, vai joko se on?

Ja nuorempaan vaihtavat vanhat ukot

Anonyymi kirjoitti:

Ja nuorempaan vaihtavat vanhat ukot

Tämähän on ihan luonnollista. Kun yksi lähde kuivuu, niin etsitään uusi kosteampi.

Todellakin pettäjä pettää aina uudelleen.

Itselläni oli nuorena suhde joka alkoi niin, että mies oli parisuhteessa, menossa kihloihin. En tosin tiennyt sitä aloittaessani suhteen. Minulle hän kertoi juuri eronneensa.

Minua hän petti kun olimme olleet vuoden kihloissa ja lähdin muutamaksi päiväksi työmatkalle.

He menivät naimisiin ja liitto päättyi parin vuoden päästä. Yllättäen uusi oli jo katsottuna!

Samaa on jatkunut, vaimoja on ollut kolme, kihlauksia ainakin neljä! Lapsiakin taitaa olla viisi tai kuusi!

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin pettäjä pettää aina uudelleen.

Itselläni oli nuorena suhde joka alkoi niin, että mies oli parisuhteessa, menossa kihloihin. En tosin tiennyt sitä aloittaessani suhteen. Minulle hän kertoi juuri eronneensa.

Minua hän petti kun olimme olleet vuoden kihloissa ja lähdin muutamaksi päiväksi työmatkalle.

He menivät naimisiin ja liitto päättyi parin vuoden päästä. Yllättäen uusi oli jo katsottuna!

Samaa on jatkunut, vaimoja on ollut kolme, kihlauksia ainakin neljä! Lapsiakin taitaa olla viisi tai kuusi!

Lue lisää

Vau, se mies on elämän voittaja. Respect!

Elämän penkkiurheilijana sitä myötäelää sankarien suorituksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämähän on ihan luonnollista. Kun yksi lähde kuivuu, niin etsitään uusi kosteampi.

Ei se ikä aina katso akan laatua. Monenkin milfin kohdalla on kyrpä seisonut.

Ainoat asiat listallasi jotka mahdollisesti indikoivat pettämisalttiutta ovat käytöksen muuttuminen humaltuessa ja itsekeskeisyys.

Totta, näyttävästi pukeutuvat ja meikkaavat miehet ovat kovia pettämään naisiaan :D

Vaikuttaa siltä että joogamiehen eksä oli näyttävä matkaopas, joka särki joogamiehen sydämen, ja nyt äijä luulee että voi vetää johtopäätöksiä kaikista naisista tuon yhden eksänsä perusteella :D

Anonyymi kirjoitti:

Ainoat asiat listallasi jotka mahdollisesti indikoivat pettämisalttiutta ovat käytöksen muuttuminen humaltuessa ja itsekeskeisyys.

Työmatkat antavat halukkaalle loistavan kulissin. Vaikka onnistuu tietty ilman niitäkin. Eikä kaikki työmatkalla petä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta, näyttävästi pukeutuvat ja meikkaavat miehet ovat kovia pettämään naisiaan :D

Vaikuttaa siltä että joogamiehen eksä oli näyttävä matkaopas, joka särki joogamiehen sydämen, ja nyt äijä luulee että voi vetää johtopäätöksiä kaikista naisista tuon yhden eksänsä perusteella :D

Lue lisää

Jos ei usko minua, voi lukea tutkimuksia esim Annikki Kaikkosen Tarinallisen tutkimuksen näkökulma suomalaiseen uskottomuuteen (2015)

Ihme ruikuttajia,eläkää yksin, sehän on jokaisen asia jos ongelmia on.

Anonyymi kirjoitti:

Ihme ruikuttajia,eläkää yksin, sehän on jokaisen asia jos ongelmia on.

Ja jos on yksi renttu kaverina, niin tulee toinen renttu tilalle, jos erotaan

Anonyymi kirjoitti:

Ihme ruikuttajia,eläkää yksin, sehän on jokaisen asia jos ongelmia on.

?
?
?

Näinhän se käy että pikkuhiljaa rakkaus kuolee pettäjään. Taustalla kummittelee aina millaisen pettäjän kanssa on parisuhteessa. Luottamus on kaiken a ja o.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se käy että pikkuhiljaa rakkaus kuolee pettäjään. Taustalla kummittelee aina millaisen pettäjän kanssa on parisuhteessa. Luottamus on kaiken a ja o.

Mutku elämässä ja muoalimassa ei voi satasella luottaa milloinkaan eikä mihinkään muuhun kuin itseensä. - Nm. Mua varten ei ole muita

Naimisen ilosta nelikymppiset naaraat panevat. Ei siinä ole kyse 'rakkaudesta', jos hyvillä geeneillä, rahalla tai molemmilla varustettu nuori sälli metsästää nelikymppisiä kiimapilluja.

Anonyymi kirjoitti:

Naimisen ilosta nelikymppiset naaraat panevat. Ei siinä ole kyse 'rakkaudesta', jos hyvillä geeneillä, rahalla tai molemmilla varustettu nuori sälli metsästää nelikymppisiä kiimapilluja.

Lue lisää

Tuo on niin täysin totta.......

Anonyymi kirjoitti:

Naimisen ilosta nelikymppiset naaraat panevat. Ei siinä ole kyse 'rakkaudesta', jos hyvillä geeneillä, rahalla tai molemmilla varustettu nuori sälli metsästää nelikymppisiä kiimapilluja.

Lue lisää

Näin unta tällaisesta tilanteesta, oli niin kummallisen toden tuntuinen uni. Työpaikalla nuori ihana mies alkoi ehdottelemaan. Oikeasti sellaista miestä ei siellä ole, en tiedä mistä putkahti uneen.

Ja nainen olen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja nainen olen.

Tai mies.

Anonyymi kirjoitti:

Tai mies.

Tai muunsukupuolinen.

Ja poloku paranee mitä enemmän tamppaa.

Sehän se on. Minkä luulet sen sitten olevan? Johonkin mielikuvitustaivaaseen pääsemisen?

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se on. Minkä luulet sen sitten olevan? Johonkin mielikuvitustaivaaseen pääsemisen?

Jos jollain on jonkinlainen moraali toimissaan ja itselläsi ei ole, niin mitä tuo asia sinuun koskee?

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se on. Minkä luulet sen sitten olevan? Johonkin mielikuvitustaivaaseen pääsemisen?

Kyllä todellakin on. Koko tarkoitus on paritella ja pariutua, eli jakaa geeniperimää. Tämä kuulostaa joillekin oudolta, mutta totuushan se on. Minun mielestä asia ei ole yhtään tyhmempi. Kyllä seksin tarkoitus on tuntua juuri niin hyvältä, tai muutoin emme parittelisi. Ihmisillä vain on sellainen erilaisuus, että meillä ei ole selvää kiima-aikaa, vaan paritellaan myös silloin kun naaraasta ei voida saattaa raskaaksi. Usein naisilla kiima nousee hieman ennen menkkojen alkamista. Usein myös menkkojen aikana ja niiden loputtua.
Miehillä sen sijaan saattaa panetus olla päivittäistä, eikä välttämättä kaikilla ole jotain kuuman kesän panetusta, vaan on tarve jakaa siementä siis Ihan joka päivä.

Pelkästään musta, en näe valkoista. - Nm. Pimeä

Tuossa tapauksessa olisi ainoastaan itsensä pettämistä käydä vieraissa.

Tosi hyvä ja hienoa, että saat edes "välillä" tehdä sitä, mitä oma minuus ja persoona tahtoo ja vaatii. - Nm. Pidä siitä kiinni

Mistä tiedät ettei ymmärretä, jos kerran olet tiukasti kaapissa? Ei kai sellaista voi ymmärtää mitä ei tiedä.

Tule ulos sieltä kaapista, veikkaan että elämä helpottuu kummasti. Ei itseään voi, eikä tarvitse kieltää!

Pettäjä mikä pettäjä. Gay Pride ei ole tota

Näitä miehiä varten meillä on suomessa https://cruisingmap.net/ josta löytää pikaiseen paineiden purkamiseen toisen anonyymin miehen.

Itse myös petin maksullisen kanssa ja ei tuntunut missään kumin kanssa. Petyin. Petin vielä salaa toistamiseen vuosi pari myöhemmin kahden naisen kanssa. Sama kokemus ja petyin. En saanut nautintoa. Petin kolmannen kerran ja ilman kumia ja paneminen tuntui hyvälle, mutta tarvitsemani läheisyys puuttui ja nautinto ei ollut kehuttavaa. Olen näiden kokemuksien kautta oppinut arvostamaan parisuhdeseksiä tutun kumppanin kanssa. Rakastan ja haluan olla vain hänen kanssaan.

70% pettämisestä ei paljastu koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

70% pettämisestä ei paljastu koskaan.

Riittääköhän edes tuo prosenttimäärä, mutta ainakin sen verran kyllä kyllä! Siksikin sinkkuna on niin mukavaa ettei kukaan ole pettämässä..........

Anonyymi kirjoitti:

70% pettämisestä ei paljastu koskaan.

Luku voi olla 80% tai enemmänkin. Pitäisi osata salata pettäminen paremmin.

Täyskymppikommentti. - Nm. Twelve points

Surullistä mutta kyllä see totta on...

Hieno kommentti "pikku-pirpanalta" todella. - Nm. Twelve points

Mikä lähde sanoo että 70%?

Pettämistä on ainakin seksi vieraan kanssa jos ei ole yhdessä sovittu että sellainen on ok.

Pettämistä voi olla ilman seksiäkin, yleisesti voisi ajatella niin, että pettämistä on kaikki se, minkä kokee tarpeelliseksi salata puolisoltaan.

Jokin tutkimus oli tehty missä oli todettu että keskimäärin 1/5 lapsesta Euroopassa on pettämisen tulos. Kannattaa tehdä isyystesti kaiken varalta. Eli joka 5 perheellinen nainen pettää jopa lapsen tekemisen suhteen.

Syystäkin raamatussa Eeva on se joka puree kiellettyä hedelmää, ja lähi idän uskonnon mukaan naisen sana on 50% vähemmän luotettava kuin miehen. Nämä on viisauksia tuhansien vuosien takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pettämistä on ainakin seksi vieraan kanssa jos ei ole yhdessä sovittu että sellainen on ok.

Pettämistä voi olla ilman seksiäkin, yleisesti voisi ajatella niin, että pettämistä on kaikki se, minkä kokee tarpeelliseksi salata puolisoltaan.

Lue lisää

Ahdasmielisimmät näkemykset pettämisestä pitävät pornon katselua, masturbaatiota ja sitä että ajattelee jotakin toista aktin aikana pettämisenä. Noin asiasta keskusteltuna ihmisten kanssa. Se mikä ap:lle on pettämistä,
voi olla normaalia seksuaalisuuden ilmentämistä jonkun toisen parisuhteessa.

"jos toinen tahtoo olla jonkun muun kanssa, hänellä on kaikki valta päättää omasta elämästään."

Täydelleen totta, mutta toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen tekee sen pettämättä. Sellainen ihminen kunnioittaa toista, sitä keskinäistä sanatonta (joskus sanallistakin...) sopimusta ja ennemmin ilmoittaa, että otan eron, haluan avoimen suhteen, aion pettää sinua jne. ja antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tehdä oma valintansa. Se on toisen kunnioittamista.

Ja teon voi tuomita, mutta ei sinällään sen tehnyttä henkilöä, persoonaa. Siinä me ihmiset usein menemme vikaan, minä yhtä paljon kuin kuka tahansa, tuomitsemme kokonaisuuden yhden teon perusteella. Tähän perustuu tuomioistuimenkin henki siitä, että esim. tuomion istuttutuaan henkilö on korvannut väärän tekonsa yhteiskunnalle ja saa jatkaa elämäänsä vapaana, itse henkilöä ei pidetä pahana tekonsa johdosta.

Toista ihmistä tietoisesti loukkaavaa tekoa voi sanoa vapaaksi valinnaksi, mutta edelleen itse teko on tuomittava, henkilö ei, se ei muutu mihinkään. Asiaa voi jäsentää mielessään vaikka sillä, että satunnainen ohikulkija vetäisee putken pätkällä itseä naamalle. Sivuutatko tilanteen, sehän oli vain vapaa valinta ja näitä sattuu jatkuvasti vai reagoitkoitko kenties jotenkin siihen tekoon, soitat vaikka poliisille?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä lähde sanoo että 70%?

Ei mikään. Täällä taas näitä keittiötason tutkijoita mututuntumalla tietää asioita. Niinkuin kaikissa muissakin luullaan omia ajatuksia yleisiksi totuudeksi.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ahdasmielisimmät näkemykset pettämisestä pitävät pornon katselua, masturbaatiota ja sitä että ajattelee jotakin toista aktin aikana pettämisenä. Noin asiasta keskusteltuna ihmisten kanssa. Se mikä ap:lle on pettämistä,
voi olla normaalia seksuaalisuuden ilmentämistä jonkun toisen parisuhteessa.

Lue lisää

Juuri siitä syystä pettämisen raja menee siinä minkä parisuhteen jompikumpi osapuoli kokee pettämiseksi. Erot on siis suuret eri pariskunnilla.

randombypasser kirjoitti:

"jos toinen tahtoo olla jonkun muun kanssa, hänellä on kaikki valta päättää omasta elämästään."

Täydelleen totta, mutta toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen tekee sen pettämättä. Sellainen ihminen kunnioittaa toista, sitä keskinäistä sanatonta (joskus sanallistakin...) sopimusta ja ennemmin ilmoittaa, että otan eron, haluan avoimen suhteen, aion pettää sinua jne. ja antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tehdä oma valintansa. Se on toisen kunnioittamista.

Ja teon voi tuomita, mutta ei sinällään sen tehnyttä henkilöä, persoonaa. Siinä me ihmiset usein menemme vikaan, minä yhtä paljon kuin kuka tahansa, tuomitsemme kokonaisuuden yhden teon perusteella. Tähän perustuu tuomioistuimenkin henki siitä, että esim. tuomion istuttutuaan henkilö on korvannut väärän tekonsa yhteiskunnalle ja saa jatkaa elämäänsä vapaana, itse henkilöä ei pidetä pahana tekonsa johdosta.

Toista ihmistä tietoisesti loukkaavaa tekoa voi sanoa vapaaksi valinnaksi, mutta edelleen itse teko on tuomittava, henkilö ei, se ei muutu mihinkään. Asiaa voi jäsentää mielessään vaikka sillä, että satunnainen ohikulkija vetäisee putken pätkällä itseä naamalle. Sivuutatko tilanteen, sehän oli vain vapaa valinta ja näitä sattuu jatkuvasti vai reagoitkoitko kenties jotenkin siihen tekoon, soitat vaikka poliisille?

Lue lisää

En väittäisi että toisen kunnioittamatta jättäminen olisi jotenkin hyväksyttävää, joskaan en kykene sitä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan.
Jos itse ei pysty kumppanilleen ilmaisemaan missä raja omalla kohdalla menee, on turhaa tuomita jos rajan ylitys kumppanin puolelta tapahtuu.
Kumppanin ylittäessä rajan tietoisesti, tahallaan toista loukaten, on se mielestäni pettämistä ja anteeksiantamatonta.
Jos rajoja ei ole yhteisesti sovittu, on se mutulla menoa, ja "vahinkoja" sattuu. Kummassakin tapauksessa se on pettävän osapuolen valinta. Tekee jotain minkä epäilee satuttavan tai tietää satuttavan toista - vissi ero.

randombypasser kirjoitti:

"jos toinen tahtoo olla jonkun muun kanssa, hänellä on kaikki valta päättää omasta elämästään."

Täydelleen totta, mutta toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen tekee sen pettämättä. Sellainen ihminen kunnioittaa toista, sitä keskinäistä sanatonta (joskus sanallistakin...) sopimusta ja ennemmin ilmoittaa, että otan eron, haluan avoimen suhteen, aion pettää sinua jne. ja antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tehdä oma valintansa. Se on toisen kunnioittamista.

Ja teon voi tuomita, mutta ei sinällään sen tehnyttä henkilöä, persoonaa. Siinä me ihmiset usein menemme vikaan, minä yhtä paljon kuin kuka tahansa, tuomitsemme kokonaisuuden yhden teon perusteella. Tähän perustuu tuomioistuimenkin henki siitä, että esim. tuomion istuttutuaan henkilö on korvannut väärän tekonsa yhteiskunnalle ja saa jatkaa elämäänsä vapaana, itse henkilöä ei pidetä pahana tekonsa johdosta.

Toista ihmistä tietoisesti loukkaavaa tekoa voi sanoa vapaaksi valinnaksi, mutta edelleen itse teko on tuomittava, henkilö ei, se ei muutu mihinkään. Asiaa voi jäsentää mielessään vaikka sillä, että satunnainen ohikulkija vetäisee putken pätkällä itseä naamalle. Sivuutatko tilanteen, sehän oli vain vapaa valinta ja näitä sattuu jatkuvasti vai reagoitkoitko kenties jotenkin siihen tekoon, soitat vaikka poliisille?

Lue lisää

No juuri siksipä kukaan järkityyppi ei kerro / pitää pettämisen salassa. Mutta toisaalta: miksi hemmetin ihmeessä "toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen" loukkaantuu siitä, että toisella on tarpeita, jotka eivät tule hänen kanssaan tyydytettyä.

Pettäminen on kyllä niiin kovasti inhimillinen, henkilö- ja persoonakohtainen juttu, että jättäisin vertaamatta tuomioistuimen käsittelemiin rikos- yms. aiheisiin. - Nm. Eri asiat

Anonyymi kirjoitti:

No juuri siksipä kukaan järkityyppi ei kerro / pitää pettämisen salassa. Mutta toisaalta: miksi hemmetin ihmeessä "toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen" loukkaantuu siitä, että toisella on tarpeita, jotka eivät tule hänen kanssaan tyydytettyä.

Pettäminen on kyllä niiin kovasti inhimillinen, henkilö- ja persoonakohtainen juttu, että jättäisin vertaamatta tuomioistuimen käsittelemiin rikos- yms. aiheisiin. - Nm. Eri asiat

Lue lisää

"Mutta toisaalta: miksi hemmetin ihmeessä "toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen" loukkaantuu siitä, että toisella on tarpeita, jotka eivät tule hänen kanssaan tyydytettyä."

Et ilmeisesti lukenut koko tekstiäni? Juuri siksi siitä loukkaantuu, että toinen ottaa vallan omiin käsiinsä ja tekee valinnan molempien puolesta, sen sijaan että olisi kanttia ensin puhua siitä, että nyt ei juttu toimi ja haluan jotain, mitä et pysty minulle antamaan. Juuri siten antaa toiselle mahdollisuuden vaikka yrittää, ehkä vain luovuttaa tai ainakin tiedostaa että aha näin siis tapahtuu. Itse valinta ei ole ongelma, kun sen tekee VAIN itsensä puolesta. Ongelma siitä syntyy, kun valitaan molempien puolesta, kertomatta toiselle osapuolelle, että kappas, valitsinkin nyt näin, haluatko sanoa siihen jotain. Halusi tai ei, silllä ei ole väliä juurikaan, mutta sen OMAN valinnan mahdollisuuden tarjoaminen on se juttu.

Toki toinen voi valita omasta puolestaan ennen, samaan aikaan, myöhemmin, mutta siitäkö se pettäjäpaska-rallatus vasta syntyykin. Kun VAIN itsellä oli se oikeus valita. Molempien puolesta.

Toki jos asia ei haittaa, niin voisinhan siis minäkin valita sinun puolestasi mitä tahansa, koska vain voin, eikö niin? Sehän ei haittaa, ettet saa mahdollisuutta kertoa mielipidettäsi ja tehdä omia valintojasi?

randombypasser kirjoitti:

"Mutta toisaalta: miksi hemmetin ihmeessä "toisia kunnioittava, henkisesti kypsä ihminen" loukkaantuu siitä, että toisella on tarpeita, jotka eivät tule hänen kanssaan tyydytettyä."

Et ilmeisesti lukenut koko tekstiäni? Juuri siksi siitä loukkaantuu, että toinen ottaa vallan omiin käsiinsä ja tekee valinnan molempien puolesta, sen sijaan että olisi kanttia ensin puhua siitä, että nyt ei juttu toimi ja haluan jotain, mitä et pysty minulle antamaan. Juuri siten antaa toiselle mahdollisuuden vaikka yrittää, ehkä vain luovuttaa tai ainakin tiedostaa että aha näin siis tapahtuu. Itse valinta ei ole ongelma, kun sen tekee VAIN itsensä puolesta. Ongelma siitä syntyy, kun valitaan molempien puolesta, kertomatta toiselle osapuolelle, että kappas, valitsinkin nyt näin, haluatko sanoa siihen jotain. Halusi tai ei, silllä ei ole väliä juurikaan, mutta sen OMAN valinnan mahdollisuuden tarjoaminen on se juttu.

Toki toinen voi valita omasta puolestaan ennen, samaan aikaan, myöhemmin, mutta siitäkö se pettäjäpaska-rallatus vasta syntyykin. Kun VAIN itsellä oli se oikeus valita. Molempien puolesta.

Toki jos asia ei haittaa, niin voisinhan siis minäkin valita sinun puolestasi mitä tahansa, koska vain voin, eikö niin? Sehän ei haittaa, ettet saa mahdollisuutta kertoa mielipidettäsi ja tehdä omia valintojasi?

Lue lisää

Yksinkertaista. - Nm. Helpottaa

Pikku-pirpana kirjoitti:

En väittäisi että toisen kunnioittamatta jättäminen olisi jotenkin hyväksyttävää, joskaan en kykene sitä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan.
Jos itse ei pysty kumppanilleen ilmaisemaan missä raja omalla kohdalla menee, on turhaa tuomita jos rajan ylitys kumppanin puolelta tapahtuu.
Kumppanin ylittäessä rajan tietoisesti, tahallaan toista loukaten, on se mielestäni pettämistä ja anteeksiantamatonta.
Jos rajoja ei ole yhteisesti sovittu, on se mutulla menoa, ja "vahinkoja" sattuu. Kummassakin tapauksessa se on pettävän osapuolen valinta. Tekee jotain minkä epäilee satuttavan tai tietää satuttavan toista - vissi ero.

Lue lisää

"En väittäisi että toisen kunnioittamatta jättäminen olisi jotenkin hyväksyttävää, joskaan en kykene sitä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan."
Niin, vaikea sanoa, en ole elänyt sinun kengissäsi. Itse en ota enkä ole ottanut vastaan mitään, mikä on epäkunnioitusta, koska minun rajani menee siinä. Niin parisuhteessa kuin elämässä ylipäänsä. Jos ei ole vaikkapa tavanomaisia käytöstapoja, niin surutta ojennan tilanteessa ja vaikka kovin sanoinkin, täysin sosiaalisesta asemasta tai tittelistä riippumatta. En tuomitse, mutta en myöskään siedä, aivan sama onko mitään sovittu, jos toiminta sivuuttaa yleisesti koetun moraalisen katsantokannan. Kunnioitan muita ihmisiä sellaisenaan, vaikka tapaisin heidät ensimmäisen kerran ja kohtelen heitä kunnioittavasti. Oletan samaa takaisin, poikkeuksena mahdolliset kulttuuriset erot, joista useat ovat päältä päin luettavissa mahdollisiksi poikkeamiksi.

"Jos itse ei pysty kumppanilleen ilmaisemaan missä raja omalla kohdalla menee, on turhaa tuomita jos rajan ylitys kumppanin puolelta tapahtuu."
Eli jos en ilmaise kumppanilleni selkeästi ja mielellään sanallisesti, jopa kirjallisesti, että lähisuhdeväkivaltaa en siedä, niin yksi turpasauna on ihan ok, oma moka? En kertonut rajojani, rajan ylitys tapahtui, oma moka?

"Kumppanin ylittäessä rajan tietoisesti, tahallaan toista loukaten, on se mielestäni pettämistä ja anteeksiantamatonta."
Niin, tarkoittaako tahallaan toista loukaten sitä, että todella valitsee esimerkiksi pettämisen kostomielessä jostain tai että hups, tuo yksi toimiston ihminen nyt oli tarjolla flirtin jälkeen ja satuin nyt pettämään? Vai ehkä sitä, että pettäjän oman arvomaailman mukaan pettäminen on väärin, ainakin itseä kohtaan, ehkä myös muita kohtaan, mutta näin nyt tapahtui kas kun nnn ja nnn?

"Jos rajoja ei ole yhteisesti sovittu, on se mutulla menoa, ja "vahinkoja" sattuu."
Kuinka ne rajat pitäisi sopia? Suullisesti, kirjallisesti, maistraatin tai papin vahvistamana, ehkä notaarin vahvistama? Tai sukulaisten/ystävien vahvistamana, ilman edellisten läsnäoloa? Sopimushan on aika puutaheinää ilman todistajia, eikö?
Entä yleinen moraali (onko sitä...), toisen ihmisen kunnioitus, jopa nk. rakkaus, ihan perusinhimillisyys? Ilmaa vain, ilman selkeää, erillistä sopimusta?
Tottakai vahinkoja sattuu, mutta entäpä vahingot, kun sopimus jollain hyväksymälläsi tavalla on tehty? Vain valinta, molempien puolesta? Shit happens? No niin kyllä happens, mutta saako sen tuomita, todeta että teitpä todella ikävästi?

"Tekee jotain minkä epäilee satuttavan tai tietää satuttavan toista - vissi ero."
En ole yhtään samaa mieltä, ero on mitätön, lähinnä runoilijoiden sanahelinää, kiinni vain siitä miten lauseen asettelee. Jos epäilet satuttavasi toista, niin keskivertokeijo arvaa kolmen promillen jurrissakin että sepä vallan varsin on väärin toista kohtaan enkä haluaisi sitä itsellenikään, mutta tekaisenpa sen nyt kuitenkin. Eli tietää aivan hyvin, vaikkei asiasta ole liikennemerkkiä silmien edessä ilmoittamassa, ei ole ns. varmaa tietoa tai sopimusta. Ero sen satuttamisen tietämiseen ei ole vissi, vaan hiuksen hieno.

randombypasser kirjoitti:

"En väittäisi että toisen kunnioittamatta jättäminen olisi jotenkin hyväksyttävää, joskaan en kykene sitä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan."
Niin, vaikea sanoa, en ole elänyt sinun kengissäsi. Itse en ota enkä ole ottanut vastaan mitään, mikä on epäkunnioitusta, koska minun rajani menee siinä. Niin parisuhteessa kuin elämässä ylipäänsä. Jos ei ole vaikkapa tavanomaisia käytöstapoja, niin surutta ojennan tilanteessa ja vaikka kovin sanoinkin, täysin sosiaalisesta asemasta tai tittelistä riippumatta. En tuomitse, mutta en myöskään siedä, aivan sama onko mitään sovittu, jos toiminta sivuuttaa yleisesti koetun moraalisen katsantokannan. Kunnioitan muita ihmisiä sellaisenaan, vaikka tapaisin heidät ensimmäisen kerran ja kohtelen heitä kunnioittavasti. Oletan samaa takaisin, poikkeuksena mahdolliset kulttuuriset erot, joista useat ovat päältä päin luettavissa mahdollisiksi poikkeamiksi.

"Jos itse ei pysty kumppanilleen ilmaisemaan missä raja omalla kohdalla menee, on turhaa tuomita jos rajan ylitys kumppanin puolelta tapahtuu."
Eli jos en ilmaise kumppanilleni selkeästi ja mielellään sanallisesti, jopa kirjallisesti, että lähisuhdeväkivaltaa en siedä, niin yksi turpasauna on ihan ok, oma moka? En kertonut rajojani, rajan ylitys tapahtui, oma moka?

"Kumppanin ylittäessä rajan tietoisesti, tahallaan toista loukaten, on se mielestäni pettämistä ja anteeksiantamatonta."
Niin, tarkoittaako tahallaan toista loukaten sitä, että todella valitsee esimerkiksi pettämisen kostomielessä jostain tai että hups, tuo yksi toimiston ihminen nyt oli tarjolla flirtin jälkeen ja satuin nyt pettämään? Vai ehkä sitä, että pettäjän oman arvomaailman mukaan pettäminen on väärin, ainakin itseä kohtaan, ehkä myös muita kohtaan, mutta näin nyt tapahtui kas kun nnn ja nnn?

"Jos rajoja ei ole yhteisesti sovittu, on se mutulla menoa, ja "vahinkoja" sattuu."
Kuinka ne rajat pitäisi sopia? Suullisesti, kirjallisesti, maistraatin tai papin vahvistamana, ehkä notaarin vahvistama? Tai sukulaisten/ystävien vahvistamana, ilman edellisten läsnäoloa? Sopimushan on aika puutaheinää ilman todistajia, eikö?
Entä yleinen moraali (onko sitä...), toisen ihmisen kunnioitus, jopa nk. rakkaus, ihan perusinhimillisyys? Ilmaa vain, ilman selkeää, erillistä sopimusta?
Tottakai vahinkoja sattuu, mutta entäpä vahingot, kun sopimus jollain hyväksymälläsi tavalla on tehty? Vain valinta, molempien puolesta? Shit happens? No niin kyllä happens, mutta saako sen tuomita, todeta että teitpä todella ikävästi?

"Tekee jotain minkä epäilee satuttavan tai tietää satuttavan toista - vissi ero."
En ole yhtään samaa mieltä, ero on mitätön, lähinnä runoilijoiden sanahelinää, kiinni vain siitä miten lauseen asettelee. Jos epäilet satuttavasi toista, niin keskivertokeijo arvaa kolmen promillen jurrissakin että sepä vallan varsin on väärin toista kohtaan enkä haluaisi sitä itsellenikään, mutta tekaisenpa sen nyt kuitenkin. Eli tietää aivan hyvin, vaikkei asiasta ole liikennemerkkiä silmien edessä ilmoittamassa, ei ole ns. varmaa tietoa tai sopimusta. Ero sen satuttamisen tietämiseen ei ole vissi, vaan hiuksen hieno.

Lue lisää

Ymmärrän että sinä arvostat yleisiä normeja ja malleja, se on just fine.
Minä rikon ja kapinoin niitä vastaan. Olen se jota sinä ojentaisit.. ja varmaankin tuomitsisit. Sinun normiesi mukaan luullakseni olisin pettäjä.. ja petetty. Omien normieni mukaan itselleni rehellinen...
Ihmissuhteet on kimurantti juttu. Ne on niin yksilöllisiä. Ei voi mennä tuomitsemaan toisia omien normiensa mukaisesti, sillä tänä yksilöllisyyden kulta-aikana kaikilla on oikeus elää normien mukaisesti taihi vastaisesti.
Tokkiinsa laki määrittelee rajat monelle asialle, kuten pahoinpitelylle. Kyse kuitenkin oli pettämisestä ja sille ei lainsäädäntöä ole Suomessa määritelty tietääkseni.
Yleisesti olisin halukas uskomaan että parisuhteessa keskustellaan asioista.. valtettavasti tullut siihen tulokseen, että useimmilla näin ei ole. Rakkautta löytyy roppakaupalla, mutta ei osata taikka uskalleta puhua asioista - vaikeista asioista - ääneen kumppanin kanssa. Kuten pettämisestä.
Jos asiasta on suhteessa keskusteltu asiallisesti, ovat molemmat osapuolet yleensä samalla kartalla ja ylilyöntejä harvemmin tapahtuu. Pettämisestä ei tule tabu suhteeseen, vaan se inhimillistyy omaan yksilölliseen normistoon.
Minä en ole oikea ihminen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin kullekin. Olen oikea ihminen sanomaan mikä on oikein minulle.
Olen itselleni rehellinen kun sanon ettei minua ole luotu elämään yleisten normien mukaisesti, ja minun on hyvä olla näin.
Minulla on kaikki oikeus myös mielipiteeseeni vaikka se poikkeaa suurimmaksi osaksi sinun mielipiteestäsi. Mutta hyvä on sinunkin mielipiteesi.
Kuulemani viisaus;
Mielipide on kuin perseenreikä..
meillä kaikilla on sellainen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ymmärrän että sinä arvostat yleisiä normeja ja malleja, se on just fine.
Minä rikon ja kapinoin niitä vastaan. Olen se jota sinä ojentaisit.. ja varmaankin tuomitsisit. Sinun normiesi mukaan luullakseni olisin pettäjä.. ja petetty. Omien normieni mukaan itselleni rehellinen...
Ihmissuhteet on kimurantti juttu. Ne on niin yksilöllisiä. Ei voi mennä tuomitsemaan toisia omien normiensa mukaisesti, sillä tänä yksilöllisyyden kulta-aikana kaikilla on oikeus elää normien mukaisesti taihi vastaisesti.
Tokkiinsa laki määrittelee rajat monelle asialle, kuten pahoinpitelylle. Kyse kuitenkin oli pettämisestä ja sille ei lainsäädäntöä ole Suomessa määritelty tietääkseni.
Yleisesti olisin halukas uskomaan että parisuhteessa keskustellaan asioista.. valtettavasti tullut siihen tulokseen, että useimmilla näin ei ole. Rakkautta löytyy roppakaupalla, mutta ei osata taikka uskalleta puhua asioista - vaikeista asioista - ääneen kumppanin kanssa. Kuten pettämisestä.
Jos asiasta on suhteessa keskusteltu asiallisesti, ovat molemmat osapuolet yleensä samalla kartalla ja ylilyöntejä harvemmin tapahtuu. Pettämisestä ei tule tabu suhteeseen, vaan se inhimillistyy omaan yksilölliseen normistoon.
Minä en ole oikea ihminen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin kullekin. Olen oikea ihminen sanomaan mikä on oikein minulle.
Olen itselleni rehellinen kun sanon ettei minua ole luotu elämään yleisten normien mukaisesti, ja minun on hyvä olla näin.
Minulla on kaikki oikeus myös mielipiteeseeni vaikka se poikkeaa suurimmaksi osaksi sinun mielipiteestäsi. Mutta hyvä on sinunkin mielipiteesi.
Kuulemani viisaus;
Mielipide on kuin perseenreikä..
meillä kaikilla on sellainen.

Lue lisää

Kuulemasi viisaus... se on hyvin totta.
Ja siksi pyydänkin anteeksi, jossain vaiheessa lopetin "kuuntelemisesi" ja harhauduin jonnekin kauas omalta alueeltani.

Ei kyllä se jos varakas ukko pillun makuun pääsee, niin sehän nai. Läskin ämmän odottaessa viidettä perillistä se nai sihteeriään ja tekee aviottoman perillisen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyllä se jos varakas ukko pillun makuun pääsee, niin sehän nai. Läskin ämmän odottaessa viidettä perillistä se nai sihteeriään ja tekee aviottoman perillisen.

Saatat olla oikeassa, miksiköhän hmm.....?

Jos elämässä ottaa haluamansa, se ei ole keskenkasvuisuutta vaan itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, raakuutta ja onnea.

Onni on varattu kusipäille ja herkkäuskoisille.

Anonyymi kirjoitti:

Jos elämässä ottaa haluamansa, se ei ole keskenkasvuisuutta vaan itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, raakuutta ja onnea.

Onni on varattu kusipäille ja herkkäuskoisille.

Lue lisää

Ehkä näin.

Muþta nyt olen ainakin tyytyväinen että suan olla vappoo.

Anonyymi kirjoitti:

Jos elämässä ottaa haluamansa, se ei ole keskenkasvuisuutta vaan itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, raakuutta ja onnea.

Onni on varattu kusipäille ja herkkäuskoisille.

Lue lisää

Höpöhöpö, onni on nimenomaan varattu terveellä itsetunnolla varustetuille ihmisille. Kusipäät ja herkkäuskoiset ovat niitä, jotka joko valittavat täällä "miksi se teki mulle niin...?" tai "kerranhan täällä vain eletään ja siksi jyystän puolison selän takana...!" ja elämä ei todellakaan ole onnea tai autuutta, ei edes tyydyttävää, vaan hauraalle rakennelmalle perustettua itsetunnon kohotusta ja vähäistä oman arvon tuntoa, joka poikii sen raukkamaisen käyttäytymisen joko itseä tai toista kohtaan tai molempia.

Näin on! Hyvin sanottu.

Pettäminen johtuu ihmisen luonteesta, se ei juurikaan muutu. Sairaus on parannettavissa ja köyhyyskin tilaisuuden tullen.

Anonyymi kirjoitti:

Pettäminen johtuu ihmisen luonteesta, se ei juurikaan muutu. Sairaus on parannettavissa ja köyhyyskin tilaisuuden tullen.

He ovat seksiaddikteja. Persoonallisuuden häiriöt yleisiä näin käyttäytyvillä. Eivät juuri välitä läheisistään tai ota vastuuta teoistaan. Tuntevat jotekin ylemmyyttä. Usein heikon itsetunnon omaavia miehiä. Aiheuttavat perheessä surua ja salailua. Nettiriippuvaisia. Haetaan deittisivustoilta seksiseuraa. Maksullinen seksi yleistä. Porno ym. vahvana kuviossa. Hoito psykoterapia tai päihdetyön riippuvuuksia hoiavat yksiköt. Vaimo kantaa suuren osan taakasta ja täytyisi ottaa erityisesti huomioon. Tutkitusti vaimot valvovat paljon johtuen traumasta. Tämä aiheuttaa suuren terveysriskin. Sukupuolitaudit yleisiä näissä parisuhteissa.

Anonyymi kirjoitti:

He ovat seksiaddikteja. Persoonallisuuden häiriöt yleisiä näin käyttäytyvillä. Eivät juuri välitä läheisistään tai ota vastuuta teoistaan. Tuntevat jotekin ylemmyyttä. Usein heikon itsetunnon omaavia miehiä. Aiheuttavat perheessä surua ja salailua. Nettiriippuvaisia. Haetaan deittisivustoilta seksiseuraa. Maksullinen seksi yleistä. Porno ym. vahvana kuviossa. Hoito psykoterapia tai päihdetyön riippuvuuksia hoiavat yksiköt. Vaimo kantaa suuren osan taakasta ja täytyisi ottaa erityisesti huomioon. Tutkitusti vaimot valvovat paljon johtuen traumasta. Tämä aiheuttaa suuren terveysriskin. Sukupuolitaudit yleisiä näissä parisuhteissa.

Lue lisää

Terapia joskus auttaa. Yleensä tällaiset yksilöt jättäytyvät pois terapiasta. Eivät selkeästi ole halukkaita avautumaan rehellisesti tekemisistään.
Sinänsä teot näyttävät olevan suunniteltuja. Lopulta kiinni jäämisen jälkeen tulee häpeä. Vai tuntevatko häpeää tai katumusta ? Onko omaatuntoa ? Vai voiko vaan esittää hyvää puolisoa ja perheenisää. Häikäilemättömyys ? Siinäpä kysymyksiä joita pohtia.

Anonyymi kirjoitti:

He ovat seksiaddikteja. Persoonallisuuden häiriöt yleisiä näin käyttäytyvillä. Eivät juuri välitä läheisistään tai ota vastuuta teoistaan. Tuntevat jotekin ylemmyyttä. Usein heikon itsetunnon omaavia miehiä. Aiheuttavat perheessä surua ja salailua. Nettiriippuvaisia. Haetaan deittisivustoilta seksiseuraa. Maksullinen seksi yleistä. Porno ym. vahvana kuviossa. Hoito psykoterapia tai päihdetyön riippuvuuksia hoiavat yksiköt. Vaimo kantaa suuren osan taakasta ja täytyisi ottaa erityisesti huomioon. Tutkitusti vaimot valvovat paljon johtuen traumasta. Tämä aiheuttaa suuren terveysriskin. Sukupuolitaudit yleisiä näissä parisuhteissa.

Lue lisää

Seksiaddiktio on miehen normaali. Kysymys on vain siitä, pitääkö taipumuksen kurissa. Sitä ei kuulu "parantaa".

Ihan sama kuin kaloriaddiktio, joka on normaali niin miehillä kuin naisilla. Puolet meistä ei pidä tätä taipumusta kurissa.

Anonyymi kirjoitti:

Seksiaddiktio on miehen normaali. Kysymys on vain siitä, pitääkö taipumuksen kurissa. Sitä ei kuulu "parantaa".

Ihan sama kuin kaloriaddiktio, joka on normaali niin miehillä kuin naisilla. Puolet meistä ei pidä tätä taipumusta kurissa.

Lue lisää

Seksiriippuvuus ei ole normaalia miehellä eikä naisella.

Jos tai kun seksielämänsä saa pidettyä "kurissa", ei ole kyse ollenkaan seksiriippuvuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Seksiriippuvuus ei ole normaalia miehellä eikä naisella.

Jos tai kun seksielämänsä saa pidettyä "kurissa", ei ole kyse ollenkaan seksiriippuvuudesta.

No, määrittelykysymys. Mutta vaikka se on vaikeaa, alkoholisti voi pysyä kuivilla, narkkari voi pysyä erossa huumeista, lihomiseen taipuvainen voi pysyä hoikkana, pelihimoinen voi olla pelaamatta, nikotiiniriippuvainen voi raitistua, laiskuri voi pakottaa itsensä työntekoon, ujo voi pakottaa itsensä esiintymään, ja seksihimoinen voi pysyä uskollisena tai jopa pidättäytyä seksistä.

Tietysti tällaiset uroteot ovat melko harvinaisia ja vaikutukset väliaikaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Pettäminen johtuu ihmisen luonteesta, se ei juurikaan muutu. Sairaus on parannettavissa ja köyhyyskin tilaisuuden tullen.

Luonnetta(kin) voi kasvattaa ja koulia. Mutta pettämiseen luonnejutut vaikuttavat vain sillä tavalla, että joku toinen on rohkeampi toimintaan kuin joku toinen. Syy pettämiseen syntyy suurimmaksi osaksi siitä, että ihminen on tyytymätön johonkin. Joko seksielämäänsä ja / tai johonkin muuhun aiheeseen, mihin parisuhe painokkaasti vaikuttaa. - Nm. Vaikuttavuus & altistus

Anonyymi kirjoitti:

Pettäminen johtuu ihmisen luonteesta, se ei juurikaan muutu. Sairaus on parannettavissa ja köyhyyskin tilaisuuden tullen.

Pettäminen johtuu ihmisen heikosta itsetunnosta ja olemattomasta seksuaalisesta identitetistä, toisin tosin pettäjät väittävät mutta totuus ei pala tulessakaan!!

Anonyymi kirjoitti:

Pettäminen johtuu ihmisen luonteesta, se ei juurikaan muutu. Sairaus on parannettavissa ja köyhyyskin tilaisuuden tullen.

Ei ole aina noin. Itse petin, koska minulla ei ollut muuta tukea ja turvaa kuin sen hetkinen parisuhde joka meni huonosti. Ei yhtään ystäviä tai kavereita. Ei vanhempia tukemassa. Ei ketään muuta. Turvauduin maksulliseen naiseen. Tiedän että meitä tällaisia on suomessa hyvin paljon ja moni varmasti tunnistaa tarinan kuin omakseen.

Siinä taas tietynlainen kommentti. Sinulle tekisi hyvää nädä sen ns. vähemmän kalaisan järven ajatukset. Hän voi olla hyvinkin fiksumpi kuin sinä. Ja onkin. Et nauti minkäänlaista kunnioitusta. Kannattaahan tuosta jo olla ylpeä. moisesta saavutuksesta. Naiset kun tietävät asioista yllättävän paljon.

Pitää paikkansa!!!!!!!!!!!

Aivan. Ehkä onkin niin että jos mies pettää kerran, pettää myös toisen kerran. Naisilla voi olla eri asia.

Suuri osa ei rupea parisuhteeseen ollenkaan. Käy katsomassa sinkut-palstalta. Eivät tyydytä tarpeitaan missään eikä mieli ole hyvä.

Parisuhteessa ei tosiaan ole mahdollisuutta omiin kuvioihin, mutta seksiä voi olla monta kertaa viikossa.

Mitenhä ne kaikista pienimmät otetaan huomioon. Monesti ei millään tavalla. Tunnen nuoria miehiä joiden isä on pettänyt. Eivät pidä oikein arvossa tällaista isää. ja sanovatkin perheen olevan kakista tärkein asia. Ihania perheenisiä. Huolehtivat vaimosta ja lapsista. Siis opetus ollut heille etteivät moista halua.

Seksittömiä parisuhteita on paljon. Kaikki eivät eroa eivätkä petä vaikka kärsivätkin, koska ajattelevat muitakin.

Onni revitään rakkaiden selkänahasta.

t: Mies, seksittä 20 vuotta

Anonyymi kirjoitti:

Seksittömiä parisuhteita on paljon. Kaikki eivät eroa eivätkä petä vaikka kärsivätkin, koska ajattelevat muitakin.

Onni revitään rakkaiden selkänahasta.

t: Mies, seksittä 20 vuotta

Lue lisää

Miksi sinä mies, seksittä 20 vuotta pidät omaa ratkaisuasi ainoana oikeana. Ihmiset on erilaisia, myös seksin merkitys on ihmisille erilainen. Sinulle se ei välttämättä ole niin tärkeä juttu, mutta jollekin (aika monelle itse asiassa) se on tärkeä juttu. Kun vielä vetoat siihen, että et eroa koska ajattelet rakkaidesi esim.lastesi etua niin huomaathan, että se ei läheskään aina ole lasten etu, se jääminen. Jos vaikkapa kärsit kovasti puutteesta niin saatatcaivan huomaamattasikin olla kärttyinen ym, joka heijastuu lapsiisi. En sano, että ratkaisusi ei olisi hieno, onhan se, jos se tulee aitona ja pyyteettömänä jäämisenä ts.et ylennä itseäsi sen vuoksi, pidä itseäsi muita parempana, et odota saavasi erikoiskiitosta ratkaisustasi (esim.itse pidät ratkaisuasi lasten vuoksi tehtynä, mutta lapset aikuisena kritisoivatkin ratkaisuasi, voi olla ikävä paikka) etkä tunne liian suurta uhrautumista. Kannattaa aina miettiä niitä motiivejaan asialle ja tehdä ratkaisuja jotka pystyy itse kestämään.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä mies, seksittä 20 vuotta pidät omaa ratkaisuasi ainoana oikeana. Ihmiset on erilaisia, myös seksin merkitys on ihmisille erilainen. Sinulle se ei välttämättä ole niin tärkeä juttu, mutta jollekin (aika monelle itse asiassa) se on tärkeä juttu. Kun vielä vetoat siihen, että et eroa koska ajattelet rakkaidesi esim.lastesi etua niin huomaathan, että se ei läheskään aina ole lasten etu, se jääminen. Jos vaikkapa kärsit kovasti puutteesta niin saatatcaivan huomaamattasikin olla kärttyinen ym, joka heijastuu lapsiisi. En sano, että ratkaisusi ei olisi hieno, onhan se, jos se tulee aitona ja pyyteettömänä jäämisenä ts.et ylennä itseäsi sen vuoksi, pidä itseäsi muita parempana, et odota saavasi erikoiskiitosta ratkaisustasi (esim.itse pidät ratkaisuasi lasten vuoksi tehtynä, mutta lapset aikuisena kritisoivatkin ratkaisuasi, voi olla ikävä paikka) etkä tunne liian suurta uhrautumista. Kannattaa aina miettiä niitä motiivejaan asialle ja tehdä ratkaisuja jotka pystyy itse kestämään.

Lue lisää

Totta kai seksi on melkein tärkein yksittäinen asia melkein kaikkien miesten elämässä. Tärkeämpiä ovat kuitenkin perheenjäsenet. Ei siinä muuta ylistystä tarvitse kuin helpotuksen kun lapset on saatu kunnialla aikuisiksi. Kun perheen perustaa, omat tarpeet pitää siirtää sivuun.

Anonyymi kirjoitti:

Seksittömiä parisuhteita on paljon. Kaikki eivät eroa eivätkä petä vaikka kärsivätkin, koska ajattelevat muitakin.

Onni revitään rakkaiden selkänahasta.

t: Mies, seksittä 20 vuotta

Lue lisää

"Kaikki eivät eroa eivätkä petä vaikka kärsivätkin"

Uhriutumista selvästi. Se on epätervettä myös.

Kaikki eivät eroa, vaikka ovatkin uskottomia. Jotkut paljastuvat, jotkut ei. Yleensä ei.

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai seksi on melkein tärkein yksittäinen asia melkein kaikkien miesten elämässä. Tärkeämpiä ovat kuitenkin perheenjäsenet. Ei siinä muuta ylistystä tarvitse kuin helpotuksen kun lapset on saatu kunnialla aikuisiksi. Kun perheen perustaa, omat tarpeet pitää siirtää sivuun.

Lue lisää

Seksi on tärkeää. Perheenjäsenet ovat tärkeitä. Omia tarpeita ei saa unohtaa. Se on lapsillekin haitaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä mies, seksittä 20 vuotta pidät omaa ratkaisuasi ainoana oikeana. Ihmiset on erilaisia, myös seksin merkitys on ihmisille erilainen. Sinulle se ei välttämättä ole niin tärkeä juttu, mutta jollekin (aika monelle itse asiassa) se on tärkeä juttu. Kun vielä vetoat siihen, että et eroa koska ajattelet rakkaidesi esim.lastesi etua niin huomaathan, että se ei läheskään aina ole lasten etu, se jääminen. Jos vaikkapa kärsit kovasti puutteesta niin saatatcaivan huomaamattasikin olla kärttyinen ym, joka heijastuu lapsiisi. En sano, että ratkaisusi ei olisi hieno, onhan se, jos se tulee aitona ja pyyteettömänä jäämisenä ts.et ylennä itseäsi sen vuoksi, pidä itseäsi muita parempana, et odota saavasi erikoiskiitosta ratkaisustasi (esim.itse pidät ratkaisuasi lasten vuoksi tehtynä, mutta lapset aikuisena kritisoivatkin ratkaisuasi, voi olla ikävä paikka) etkä tunne liian suurta uhrautumista. Kannattaa aina miettiä niitä motiivejaan asialle ja tehdä ratkaisuja jotka pystyy itse kestämään.

Lue lisää

Juuri noista(kin) syistä johtuen aikuisella ihmisellä pitäisi olla lupa ja yleinen hyväksyntä käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jos homma ei siihen valitun kanssa onnistukaan. - Nm. Mitä se kuuluu kenellekään ulkopuoliselle

Anonyymi kirjoitti:

Juuri noista(kin) syistä johtuen aikuisella ihmisellä pitäisi olla lupa ja yleinen hyväksyntä käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jos homma ei siihen valitun kanssa onnistukaan. - Nm. Mitä se kuuluu kenellekään ulkopuoliselle

Lue lisää

Ei välttämättä ihan noinkaan (ja missä siis kirjoitin tuona ylempänä tuon ihmettelevän kommentin 20 vuotta naimisissa olevalle miehelle) eli en kehoita pettämään, mutta esimerkiksi eroaminen on osalle hyvä vaihtoehto ja toisaalta jos jollakulla pariskunnalla on sopimus syrjähyppyjen tekemisestä, niin sehän ei ole pettämistä kuten ei erokaan. Täälläkin jutuissa ihmettelen sitä miten ihmisiä tuomitaan. Mitä hyötyä olisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla yhdessä, itse en ymmärrä tätä. Itsellä ainakin ajatuksena olisi kammottavakin roikkua jossain josta tietäisin, että tämä ei enää tykkäisi minusta. Samoin näen sen, että jos joku ei ole suhdeihminen tai on muutoin hankala ihminen, niin ei semmoinen ihminen vastentahtoisesti yhdessä ollen olisi mikään kiva kumppani. Tottakai ero sattuisi, jos toista rakastaisi samoin kuin jos johonkuhun tykästyisi ja tietäisi ettei tämä tykkäisi samoin ja olisi mahdoton kuvio. Mutta fiksusti hoidettuna nuokin jutut on ok. En myöskään suoralta kädeltä tuomitse pettämistä. Me ollaan ihmisiä ja ihmiset tekee virheitä. Tärkeää olisi jäädä heti kiinni pettämisestä. Kyllä moni varmaan kerrasta oppii. Mutta myös erinäisissä muissakin syissä näen pettämisen ei niin syntinä.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri noista(kin) syistä johtuen aikuisella ihmisellä pitäisi olla lupa ja yleinen hyväksyntä käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jos homma ei siihen valitun kanssa onnistukaan. - Nm. Mitä se kuuluu kenellekään ulkopuoliselle

Lue lisää

Jos olisi noin, niin kävisin vieraissa.

Mutta, moraalin on korkea. En edes vilkuile muita, vaikka mieheni pihtari.

Huono kasvatus ihmisellä, joka pettää.
Kaikki minulle heti.

Kärsin kyllä tästä kun mies haluaa vain 1/4 kerrasta kuin minä. Raadollista suoraan sanottuna, mutta en pysty pettämään, enkä halua edes pettää.

Jos rakastaa niin ei petä. Yksinkertaista. Jos edes harkitsisin moista sanoisin miehelleni että jos et anna niin joku muu antaa kyllä. Valitse!

Jos valitsee mene sitten niin lähden pysyvästi. En vain voi toimia toisen selän takana!

Toivottavasti pysytte uskollisina tai sitten eroatte.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri noista(kin) syistä johtuen aikuisella ihmisellä pitäisi olla lupa ja yleinen hyväksyntä käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jos homma ei siihen valitun kanssa onnistukaan. - Nm. Mitä se kuuluu kenellekään ulkopuoliselle

Lue lisää

Aikuinen ihminen ei tarvitse mitään lupaa. Aikuinen ihminen valitsee itse ja ottaa teoistaan vastuun. Tämän jokainen itseään kunnioittava puolisokin ymmärtää. Usein puolison tai molempien sivusuhteista ei ole hiiskuttu sanaakaan toiselle, mutta molemmat silti tietävät mitä tapahtuu. Tällaista kutsutaan hiljaiseksi hyväksynnäksi.

Monet korostavat aivan liikaa puhetta, keskustelua tai jopa lupaa vieraisiin. Minusta pelkkä luvan tinkaaminen johonkin on vain noloa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi noin, niin kävisin vieraissa.

Mutta, moraalin on korkea. En edes vilkuile muita, vaikka mieheni pihtari.

Huono kasvatus ihmisellä, joka pettää.
Kaikki minulle heti.

Kärsin kyllä tästä kun mies haluaa vain 1/4 kerrasta kuin minä. Raadollista suoraan sanottuna, mutta en pysty pettämään, enkä halua edes pettää.

Jos rakastaa niin ei petä. Yksinkertaista. Jos edes harkitsisin moista sanoisin miehelleni että jos et anna niin joku muu antaa kyllä. Valitse!

Jos valitsee mene sitten niin lähden pysyvästi. En vain voi toimia toisen selän takana!

Toivottavasti pysytte uskollisina tai sitten eroatte.

Lue lisää

Teet elämästäsi suotta vaikean.
Suurin osa pitkässä liitoissa elävistä on pettänyt jossain vaiheessa. On älytöntä toivoa toisten uskollisuutta tai eroa.

Anonyymi kirjoitti:

Aikuinen ihminen ei tarvitse mitään lupaa. Aikuinen ihminen valitsee itse ja ottaa teoistaan vastuun. Tämän jokainen itseään kunnioittava puolisokin ymmärtää. Usein puolison tai molempien sivusuhteista ei ole hiiskuttu sanaakaan toiselle, mutta molemmat silti tietävät mitä tapahtuu. Tällaista kutsutaan hiljaiseksi hyväksynnäksi.

Monet korostavat aivan liikaa puhetta, keskustelua tai jopa lupaa vieraisiin. Minusta pelkkä luvan tinkaaminen johonkin on vain noloa.

Lue lisää

No niiinpä. Mihin ja miksi aikuinen ihminen tarvitsee luvan? - Nm. Oma elämä, oma valinta

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi noin, niin kävisin vieraissa.

Mutta, moraalin on korkea. En edes vilkuile muita, vaikka mieheni pihtari.

Huono kasvatus ihmisellä, joka pettää.
Kaikki minulle heti.

Kärsin kyllä tästä kun mies haluaa vain 1/4 kerrasta kuin minä. Raadollista suoraan sanottuna, mutta en pysty pettämään, enkä halua edes pettää.

Jos rakastaa niin ei petä. Yksinkertaista. Jos edes harkitsisin moista sanoisin miehelleni että jos et anna niin joku muu antaa kyllä. Valitse!

Jos valitsee mene sitten niin lähden pysyvästi. En vain voi toimia toisen selän takana!

Toivottavasti pysytte uskollisina tai sitten eroatte.

Lue lisää

" Toivottavasti pysytte uskollisina tai sitten eroatte. " Oikeastaan ei kumpaakaan. Molemmilla oli omat viihdevuotensa, avio jatkuu edelleen. - Nm. Ehkä juuri siksi

Niinpä, siksi ei erikseen kännäämän.

Onneksi tällaisia täyskymppikommentteja tippuu ketjun väleihin edes sinne tänne. Pettämisaiheissa ajattelutavat ovat tosiaan kotoisin pimeältä keskiajalta, jonne ei ole paluuta. Miksi jotkut ovat jämähtäneet kauas menneisiin aikoihin? - Nm. Vintti kantsii tuulettaa

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi tällaisia täyskymppikommentteja tippuu ketjun väleihin edes sinne tänne. Pettämisaiheissa ajattelutavat ovat tosiaan kotoisin pimeältä keskiajalta, jonne ei ole paluuta. Miksi jotkut ovat jämähtäneet kauas menneisiin aikoihin? - Nm. Vintti kantsii tuulettaa

Lue lisää

Ehkä se johtuu vain siitä, että te hieman väljämielisemmät olette niin valtavan edistyneitä. Kaikki tuntuu jo vanhalta ja tylsältä, melkein ennen kuin on koklattu edes.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi tällaisia täyskymppikommentteja tippuu ketjun väleihin edes sinne tänne. Pettämisaiheissa ajattelutavat ovat tosiaan kotoisin pimeältä keskiajalta, jonne ei ole paluuta. Miksi jotkut ovat jämähtäneet kauas menneisiin aikoihin? - Nm. Vintti kantsii tuulettaa

Lue lisää

Elämä menee suotta hukkaan, jos keskittyy siihen pettääkö puoliso vai ei. Ja sittenkään harva tietää varmasti.

Anonyymi kirjoitti:

Elämä menee suotta hukkaan, jos keskittyy siihen pettääkö puoliso vai ei. Ja sittenkään harva tietää varmasti.

Juuri niiin. Miksi moni kuitenkin heittää elämänsä ja parisuhteensa "hukkaan" juuri tuolla tavalla? - Nm. Käsittämätöntä

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niiin. Miksi moni kuitenkin heittää elämänsä ja parisuhteensa "hukkaan" juuri tuolla tavalla? - Nm. Käsittämätöntä

Sitä en käsitä miksi pitää hakeutua suhteeseen ylipäätään jos se oma elämä, oma valinta ja omat tarpeet on ne tärkeimmät? Sinkkuna saa elää sellaista elämää kuin tahtoo.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä en käsitä miksi pitää hakeutua suhteeseen ylipäätään jos se oma elämä, oma valinta ja omat tarpeet on ne tärkeimmät? Sinkkuna saa elää sellaista elämää kuin tahtoo.

Itsen pitää olla itselle tärkein. Parisuhteissa on pilvin pimein tyytymättömiä tyyppejä, jotka eivät saa olla omia itsejään ja elää omaa elämäänsä, jota pariutumisen ei tarvitse rajoittaa, jos suhteessa on kaksi aikuista ihmistä. Paino sanalla aikuinen. - Nm. Suhteet eivät ole vankiloita

Mitä paremmin puolisot tuntevat toisensa, sitä herkemmin he tietävät puolisonsa uskottomuudesta, vaikka eivät sanoisi sanaakaan siitä toisilleen.

"Luit juttuja"? No kai se sitten niin on.

Varmaan harrastajia on erilaisia. Ihan kuka tahansa ja kaikki eivät kuitenkaan petä.

Itse en ainakaan ikinä ole harkinnutkaan vieraissa käymistä. Enkä tod tuijota omaan napaani, otan myös toisen huomioon.
Mutta uskottomuutta en siedä suhteessa yhtään, toiselta sen enempää kuin itseltänikään.
Vaikka syrjähypylle olisi millainen tekosyy tahansa kehitteillä.
Joten jos/kun kumppani panettaa itseään muilla miehillä kuin minulla, niin saa lähteä samantien. Ei kiinnosta sellaiset naiset.

Ehkä on mutta mitä sitten?
Toimii mulla.
Miksi laittaisin rahaa ja ylipäätään vetäisin sellaista naista perässäni, joka ei osaa pitää kinttujansa ristissä vieraan miehen ollessa kyseessä?
Olen kuullut sellaisenkin puolustuksen pettämiselle, että "Sehän on vain seksiä..".
Niinhän se kyllä on, mutta onneton puolustus kuitenkin. Jos ei edes niin "vähäpätöisessä" asiassa osaa olla oman kumppaninsa varassa, niin sitä ei ole kyllä minkään muunkaan asian suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä on mutta mitä sitten?
Toimii mulla.
Miksi laittaisin rahaa ja ylipäätään vetäisin sellaista naista perässäni, joka ei osaa pitää kinttujansa ristissä vieraan miehen ollessa kyseessä?
Olen kuullut sellaisenkin puolustuksen pettämiselle, että "Sehän on vain seksiä..".
Niinhän se kyllä on, mutta onneton puolustus kuitenkin. Jos ei edes niin "vähäpätöisessä" asiassa osaa olla oman kumppaninsa varassa, niin sitä ei ole kyllä minkään muunkaan asian suhteen.

Lue lisää

Kerran pettänyt ei petä välttämättä ollenkaan petä toista kertaa. Usean kerran pettänyt ei lähellekään aina jää kiinni. Joten eipä tuo teoria "kerran pettää, aina pettää" pidä paikkaansa. Sanot kokevasi joko-tai ajattelun toimivaksi, mutta se on ainoastaan kaavamaista ajattelua. Todellisuus on ihan jotain muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran pettänyt ei petä välttämättä ollenkaan petä toista kertaa. Usean kerran pettänyt ei lähellekään aina jää kiinni. Joten eipä tuo teoria "kerran pettää, aina pettää" pidä paikkaansa. Sanot kokevasi joko-tai ajattelun toimivaksi, mutta se on ainoastaan kaavamaista ajattelua. Todellisuus on ihan jotain muuta.

Lue lisää

Hehheh.. Puolustele vaan.
Tietty joku voi ollakin, ettei petä toiste, mutta on kyllä vähemmistönä pettäjien porukoissa.
Ja useasti pettävän nyt ei tarvitsekaan jäädä kiinni kuin sen yhden kerran. Se riittää, vaikka olisikin pettänyt 50 kertaa.
Ja mikä nyt on pointtisi tuolla "Se on ainoastaan kaavamaista ajattelua, todellisuus on muuta"-vänkyttämisellä?
Mikä mielestäsi tekee pettämisestä hyväksyttävää tai edes puolusteltavaa?
Selitäpä se.
Oma kantani on se, ettei mikään. On aina todella törkeätä vittuilua kumppanille, mitä ei kannatakaan antaa anteeksi. Pettäminen on mm. täysin väärä tapa hoitaa ja ratkoa parisuhteessa esiintyviä ongelmia.
Ko ongelmien ratkaisut eivät todellakaan löydy muiden naisten pillusta/muiden miesten kyrvästä. Ikinä.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran pettänyt ei petä välttämättä ollenkaan petä toista kertaa. Usean kerran pettänyt ei lähellekään aina jää kiinni. Joten eipä tuo teoria "kerran pettää, aina pettää" pidä paikkaansa. Sanot kokevasi joko-tai ajattelun toimivaksi, mutta se on ainoastaan kaavamaista ajattelua. Todellisuus on ihan jotain muuta.

Lue lisää

JA toisekseen muuten nämä pettävät ihmiset ovat itse helvetin mustasukkaisia ja eivät kestä itse petetyksi tulemista. Eli on aikalailla kirjaimellisestikin tätä, että se on ok että he pettävät, mutta toisen on oltava uskollinen aina.
Itselläkin oli aikanaan kahdenkin naisen kanssa sama ongelma. Itse kärysivät pettämisestä ja kuitenkin sekosivat ihan täysin, kun ihan silkkaa vitutustani sanoin lähteväni itsekin vieraisiin. Eli oli heille ajatuksenkin tasolla jo ei hyväksyttävä asia, että olisin tehnyt heille saman/ollut heitä kohtaan samanlainen, kuin mitä he olivat minulle.
Tuo on kanssa toinen sellainen, minkä vuoksi en pidä uskottomista ihmisistä, niin paljoa varsinkaan että suostuisin pysymään suhteessa sellaisen kanssa.
Koska kyllähän toiselle sitten pitää pystyä antamaan vapaus tehdä samaa, mitä itsekin tekee. Ja mukisematta vielä.

Kaikki mitä ainakin 20% ihmisistä tekee on sananmukaisesti normaalia. Se ei ehkä ole hyväksyttävää mutta se on normaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki mitä ainakin 20% ihmisistä tekee on sananmukaisesti normaalia. Se ei ehkä ole hyväksyttävää mutta se on normaalia.

Täytynee myös muistaa, että ihmiset kokevat "normaalin" eritavalla. Oma normaali on joillekin ainoa normaalia. Erityisesti oma asenne vaikuttaa siihen miten suhtaudumme toisten normaaliin.

Tuosta "hyväksymisestä" tuli mieleen tyyneysrukous:
"Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, Rohkeus muuttaa ne jotka voin, Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan."

Asian ytimessä.

Puoliso tekee mitä tekee. Kumppani päättää myös, omasta puolestaan miten siihen suhtautuu, miten itse toimii, jos puoliso tekee jotain ei-toivottua.

"On suurta viisautta ymmärtää, mihin itsestä on ja mihin ei."

Kukaan ei voi tietää etukäteen tuleeko olemaan parisuhteessa uskollinen. Varmasti n. 100% avioliitonkin solmineista ajattelee, ettei koskaan ole uskoton eikä sellaista nyt ainakaan hyväksy puolisolta. Silti tosielämässä joka kolmas on uskoton. Elämässä sattuu ja tapahtuu. On muutoksia ja mitä tahansa.

Tuossa edellä oli hyvin sanottu "Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Se on hyväksyttävä. " Parisuhde ei sovi ihmiselle, joka ei kestä mahdollista puolison uskottomuutta, pettymyksiä, epätäydellisyyttä. Viisautta on ymmärtää, ihan jokaisessa parisuhteessa molemmat tekevät omat valintansa.

" On suurta viisautta ymmärtää, " että kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla, olipa kysymys mistä elämän osa-alueesta tahansa. Missä sanotaan "uskollisuuden ja sitoutumisen" olevan välttämättömiä? Jokainen on vastuussa lähinnä omista tunteistaan, niitä ei voi kenellekään toiselle määritellä. - Nm. Avarru

Anonyymi kirjoitti:

"On suurta viisautta ymmärtää, mihin itsestä on ja mihin ei."

Kukaan ei voi tietää etukäteen tuleeko olemaan parisuhteessa uskollinen. Varmasti n. 100% avioliitonkin solmineista ajattelee, ettei koskaan ole uskoton eikä sellaista nyt ainakaan hyväksy puolisolta. Silti tosielämässä joka kolmas on uskoton. Elämässä sattuu ja tapahtuu. On muutoksia ja mitä tahansa.

Tuossa edellä oli hyvin sanottu "Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Se on hyväksyttävä. " Parisuhde ei sovi ihmiselle, joka ei kestä mahdollista puolison uskottomuutta, pettymyksiä, epätäydellisyyttä. Viisautta on ymmärtää, ihan jokaisessa parisuhteessa molemmat tekevät omat valintansa.

Lue lisää

Avioliitto vaatii tahtoa, sitoutumista ja uskollisuutta. Työtä ja huoltoa. Arjessa se sitoutumiskyky testataan. Ei avioliitossa oleva välttämättä voi välttyä ihastumisilta eikä aina eroltakaan. Erot on kovin yleisiä. Erotkin voi hoitaa fiksusti, ettei petä toista, koska se on syvästi loukkaavaa ja traumatisoivaa. Sen verran pitää pystyä kunnioittamaan ja omia tekojaan kontrolloimaan. Usein avioerossa ja jättäjä ja jätetty, ei välttämättä pettäjää ja petettyä. Jätetylle avioero on aina syvällä tavalla hylkäämiskokemus ja kestää aikaa kasata itsensä, jotta voi olla valmis ja avoin uudelle suhteelle. Jotkut ei välttämättä koskaan pääse yli.

Elämässä voi sattua mitä vain kenelle vain. Kenenkään avioliitto ei ole täydellinen, sillä on olemassa vain keskeneräisten ihmisten epätäydellisiä suhteita. Silti hyviäkin suhteita on olemassa. Kumppani tulee valita tarkoin ja harkiten. Avioliitto sopii niille, jotka ovat valmiita tekemään kovasti töitä avioliittonsa eteen, antamaan aikaa ja huomiota toiselle, kasvamaan toisen kanssa ja aidosti sitoutua joka päivä, vaikka tunteet vaihtelisi. Tahdosta siinä lopulta on kysymys monen kohdalla. Tietysti avioliitto voi päättyä vakavista syistä, esim. henkisen ja/tai fyysisen väkivallan tai muun vakavan asian tai uhkan vuoksi. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, millaisia asioita on valmis antamaan anteeksi ja millaisten asioiden kanssa voi elää.

Anonyymi kirjoitti:

Avioliitto vaatii tahtoa, sitoutumista ja uskollisuutta. Työtä ja huoltoa. Arjessa se sitoutumiskyky testataan. Ei avioliitossa oleva välttämättä voi välttyä ihastumisilta eikä aina eroltakaan. Erot on kovin yleisiä. Erotkin voi hoitaa fiksusti, ettei petä toista, koska se on syvästi loukkaavaa ja traumatisoivaa. Sen verran pitää pystyä kunnioittamaan ja omia tekojaan kontrolloimaan. Usein avioerossa ja jättäjä ja jätetty, ei välttämättä pettäjää ja petettyä. Jätetylle avioero on aina syvällä tavalla hylkäämiskokemus ja kestää aikaa kasata itsensä, jotta voi olla valmis ja avoin uudelle suhteelle. Jotkut ei välttämättä koskaan pääse yli.

Elämässä voi sattua mitä vain kenelle vain. Kenenkään avioliitto ei ole täydellinen, sillä on olemassa vain keskeneräisten ihmisten epätäydellisiä suhteita. Silti hyviäkin suhteita on olemassa. Kumppani tulee valita tarkoin ja harkiten. Avioliitto sopii niille, jotka ovat valmiita tekemään kovasti töitä avioliittonsa eteen, antamaan aikaa ja huomiota toiselle, kasvamaan toisen kanssa ja aidosti sitoutua joka päivä, vaikka tunteet vaihtelisi. Tahdosta siinä lopulta on kysymys monen kohdalla. Tietysti avioliitto voi päättyä vakavista syistä, esim. henkisen ja/tai fyysisen väkivallan tai muun vakavan asian tai uhkan vuoksi. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, millaisia asioita on valmis antamaan anteeksi ja millaisten asioiden kanssa voi elää.

Lue lisää

Niin... ihanteista kirjoitat, mutta muista niiden olevan vain sinun ihanteita ja ajatuksia, joilla ei ole toisten kohdalla ja tosielämässä kovinkaan paljon merkitystä.

Keskeneräisten epätäydellisten ihmisten suhteisiin liittyy juuri hyvin läheisesti se, ettei kaikki mene kuten strömössä. Puoliso ei toimi omien ihanteiden mukaan, ei "niinkuin pitää", tahtoo jotain aivan muuta kuin toinen. Yhteiseloa tai eroakaan ei voi hoitaa yksin fiksusti . Fiksu on ihanteellisesti tai jotain edes sinnepäin.

Itse olen sitä mieltä, ettei avioliitto saa olla mikään työmaa, eikä testaus- ja kasvatuslaitos. Tärkeintä on puhua "samaa kieltä" ja osata selvittää erimielisyyksiä, olla joustava niissä asioissa, joissa voi joustaa, tämä siis molemmin puolin. Aivan samoin molemmin puolin olisi ymmärrettävä, ettei toinen loputtomiin jousta eikä neuvottele. Raja kulkee siellä missä se kulkee.

Anonyymi kirjoitti:

Niin... ihanteista kirjoitat, mutta muista niiden olevan vain sinun ihanteita ja ajatuksia, joilla ei ole toisten kohdalla ja tosielämässä kovinkaan paljon merkitystä.

Keskeneräisten epätäydellisten ihmisten suhteisiin liittyy juuri hyvin läheisesti se, ettei kaikki mene kuten strömössä. Puoliso ei toimi omien ihanteiden mukaan, ei "niinkuin pitää", tahtoo jotain aivan muuta kuin toinen. Yhteiseloa tai eroakaan ei voi hoitaa yksin fiksusti . Fiksu on ihanteellisesti tai jotain edes sinnepäin.

Itse olen sitä mieltä, ettei avioliitto saa olla mikään työmaa, eikä testaus- ja kasvatuslaitos. Tärkeintä on puhua "samaa kieltä" ja osata selvittää erimielisyyksiä, olla joustava niissä asioissa, joissa voi joustaa, tämä siis molemmin puolin. Aivan samoin molemmin puolin olisi ymmärrettävä, ettei toinen loputtomiin jousta eikä neuvottele. Raja kulkee siellä missä se kulkee.

Lue lisää

Ei mene kirjoitustaan kuten Strömsössä...

Anonyymi kirjoitti:

Avioliitto vaatii tahtoa, sitoutumista ja uskollisuutta. Työtä ja huoltoa. Arjessa se sitoutumiskyky testataan. Ei avioliitossa oleva välttämättä voi välttyä ihastumisilta eikä aina eroltakaan. Erot on kovin yleisiä. Erotkin voi hoitaa fiksusti, ettei petä toista, koska se on syvästi loukkaavaa ja traumatisoivaa. Sen verran pitää pystyä kunnioittamaan ja omia tekojaan kontrolloimaan. Usein avioerossa ja jättäjä ja jätetty, ei välttämättä pettäjää ja petettyä. Jätetylle avioero on aina syvällä tavalla hylkäämiskokemus ja kestää aikaa kasata itsensä, jotta voi olla valmis ja avoin uudelle suhteelle. Jotkut ei välttämättä koskaan pääse yli.

Elämässä voi sattua mitä vain kenelle vain. Kenenkään avioliitto ei ole täydellinen, sillä on olemassa vain keskeneräisten ihmisten epätäydellisiä suhteita. Silti hyviäkin suhteita on olemassa. Kumppani tulee valita tarkoin ja harkiten. Avioliitto sopii niille, jotka ovat valmiita tekemään kovasti töitä avioliittonsa eteen, antamaan aikaa ja huomiota toiselle, kasvamaan toisen kanssa ja aidosti sitoutua joka päivä, vaikka tunteet vaihtelisi. Tahdosta siinä lopulta on kysymys monen kohdalla. Tietysti avioliitto voi päättyä vakavista syistä, esim. henkisen ja/tai fyysisen väkivallan tai muun vakavan asian tai uhkan vuoksi. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, millaisia asioita on valmis antamaan anteeksi ja millaisten asioiden kanssa voi elää.

Lue lisää

"Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha"

Anonyymi kirjoitti:

Niin... ihanteista kirjoitat, mutta muista niiden olevan vain sinun ihanteita ja ajatuksia, joilla ei ole toisten kohdalla ja tosielämässä kovinkaan paljon merkitystä.

Keskeneräisten epätäydellisten ihmisten suhteisiin liittyy juuri hyvin läheisesti se, ettei kaikki mene kuten strömössä. Puoliso ei toimi omien ihanteiden mukaan, ei "niinkuin pitää", tahtoo jotain aivan muuta kuin toinen. Yhteiseloa tai eroakaan ei voi hoitaa yksin fiksusti . Fiksu on ihanteellisesti tai jotain edes sinnepäin.

Itse olen sitä mieltä, ettei avioliitto saa olla mikään työmaa, eikä testaus- ja kasvatuslaitos. Tärkeintä on puhua "samaa kieltä" ja osata selvittää erimielisyyksiä, olla joustava niissä asioissa, joissa voi joustaa, tämä siis molemmin puolin. Aivan samoin molemmin puolin olisi ymmärrettävä, ettei toinen loputtomiin jousta eikä neuvottele. Raja kulkee siellä missä se kulkee.

Lue lisää

Siis sähän kirjoitat ihan outoja ja ihmeellisesti.
Tuo "saman kielen" puhuminenhan ja joustaminen tarvittaessa on juurikin sitä työntekoa avioliiton eteen. Yrität kumota toisen järkevän kirjoituksen ja silti kirjoitat ihan samoja asioita kun hän kirjoittaa.
Olet ihan varmasti mielisairas ihminen, vai onko se nyt mt-ongelmainen miten nykyään ko ihmisiä tarvitsee nimittää. Olet olevinasi niin kovin järkevä ja looginen, vaikka et sitä ole lainkaan ja kuvittelet kertovasi kovastikin "asiaa", vaikka sitä ei kirjoituksessasi ole nimeksikään.
Ja onhan se ihan itsestäänselvä asia, että asiat haukkaa paskaa ajoittain, eli eivät mene niinkuin strömsössä, mutta sen takia juuri on tehtäväkin töitä asioiden eteen, jotta ne alkaisivat tuollaisten kokemusten jälkeen toimia.
Ja eihän sitä kukaan paskaa siedä loputtomiin, eli no, siinä olet oikeassa, rajansa on kaikella ja jokaisella. Esimerkiksi pettämisen suhteen. Monella menee raja siinä, että vieraissa ei käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis sähän kirjoitat ihan outoja ja ihmeellisesti.
Tuo "saman kielen" puhuminenhan ja joustaminen tarvittaessa on juurikin sitä työntekoa avioliiton eteen. Yrität kumota toisen järkevän kirjoituksen ja silti kirjoitat ihan samoja asioita kun hän kirjoittaa.
Olet ihan varmasti mielisairas ihminen, vai onko se nyt mt-ongelmainen miten nykyään ko ihmisiä tarvitsee nimittää. Olet olevinasi niin kovin järkevä ja looginen, vaikka et sitä ole lainkaan ja kuvittelet kertovasi kovastikin "asiaa", vaikka sitä ei kirjoituksessasi ole nimeksikään.
Ja onhan se ihan itsestäänselvä asia, että asiat haukkaa paskaa ajoittain, eli eivät mene niinkuin strömsössä, mutta sen takia juuri on tehtäväkin töitä asioiden eteen, jotta ne alkaisivat tuollaisten kokemusten jälkeen toimia.
Ja eihän sitä kukaan paskaa siedä loputtomiin, eli no, siinä olet oikeassa, rajansa on kaikella ja jokaisella. Esimerkiksi pettämisen suhteen. Monella menee raja siinä, että vieraissa ei käydä.

Lue lisää

En ole mielisairas, en aina järkevä ja looginenkaan.

Pointtini kirjoituksessa oli, että elämä on jokaisella sitä mitä se on, jokaisella ihan erilaista. Ei ihanteellista, loogista, järkevää. Usein tosi outoa ja ihmeellistä. Asioiden punnitsemista, miettimistä. Sitten kun suhde on pelkkää työtä, se on tullut tiensä päähän. Ainakin minulla näin. Muut voivat tehdä miten tykkäävät.

Anonyymi kirjoitti:

En ole mielisairas, en aina järkevä ja looginenkaan.

Pointtini kirjoituksessa oli, että elämä on jokaisella sitä mitä se on, jokaisella ihan erilaista. Ei ihanteellista, loogista, järkevää. Usein tosi outoa ja ihmeellistä. Asioiden punnitsemista, miettimistä. Sitten kun suhde on pelkkää työtä, se on tullut tiensä päähän. Ainakin minulla näin. Muut voivat tehdä miten tykkäävät.

Lue lisää

Keikun kanssasi samoilla aalloilla sekä tässä että aikaisemmassa klo 18:33 kommentissa. Molemmat ovat hyviä ja totuudellisia, tästä maailmasta, jossa realismi on kova sana kaiken tunnemössötyksen seassa. - Nm. Twelve points

Anonyymi kirjoitti:

Niin... ihanteista kirjoitat, mutta muista niiden olevan vain sinun ihanteita ja ajatuksia, joilla ei ole toisten kohdalla ja tosielämässä kovinkaan paljon merkitystä.

Keskeneräisten epätäydellisten ihmisten suhteisiin liittyy juuri hyvin läheisesti se, ettei kaikki mene kuten strömössä. Puoliso ei toimi omien ihanteiden mukaan, ei "niinkuin pitää", tahtoo jotain aivan muuta kuin toinen. Yhteiseloa tai eroakaan ei voi hoitaa yksin fiksusti . Fiksu on ihanteellisesti tai jotain edes sinnepäin.

Itse olen sitä mieltä, ettei avioliitto saa olla mikään työmaa, eikä testaus- ja kasvatuslaitos. Tärkeintä on puhua "samaa kieltä" ja osata selvittää erimielisyyksiä, olla joustava niissä asioissa, joissa voi joustaa, tämä siis molemmin puolin. Aivan samoin molemmin puolin olisi ymmärrettävä, ettei toinen loputtomiin jousta eikä neuvottele. Raja kulkee siellä missä se kulkee.

Lue lisää

Kyllä minäkin allekirjoitan tuon joustavuuden. Ei se avioliiton eteen tehtävä työ tarkoita mitään "otsa hiessä"-työmaata naama norsunvitulla. Ihan toiseen huomioimista, yhteistä aikaa, yhteisiä asioita jne tarkoitin. Hyviä neuvottelutaitoja voi opetella jo seurusteluaikana ja ylipäätään selvittää, osaako se toinen ilmaista itseään sanallisesti. Sitäkin voi harjoitella, siinäkin voi kehittyä. Pääasia, että oppii sanoittamaan omia toiveitaan ja tunteitaan. Omia ajatuksiaan. Niitä riitoja väistämättä tulee kaikille. Osata riidellä rakentavasti ja olla aito ja rehellinen. Pitää puoliso henkisesti lähellä. Siihen tarvitaan niitä yhteisiä hetkiä, yhteistä aikaa unohtamatta suukkoja ja haleja. ;) ;)

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minäkin allekirjoitan tuon joustavuuden. Ei se avioliiton eteen tehtävä työ tarkoita mitään "otsa hiessä"-työmaata naama norsunvitulla. Ihan toiseen huomioimista, yhteistä aikaa, yhteisiä asioita jne tarkoitin. Hyviä neuvottelutaitoja voi opetella jo seurusteluaikana ja ylipäätään selvittää, osaako se toinen ilmaista itseään sanallisesti. Sitäkin voi harjoitella, siinäkin voi kehittyä. Pääasia, että oppii sanoittamaan omia toiveitaan ja tunteitaan. Omia ajatuksiaan. Niitä riitoja väistämättä tulee kaikille. Osata riidellä rakentavasti ja olla aito ja rehellinen. Pitää puoliso henkisesti lähellä. Siihen tarvitaan niitä yhteisiä hetkiä, yhteistä aikaa unohtamatta suukkoja ja haleja. ;) ;)

Lue lisää

Annas kun vähän taas intän... nimittäin kirjoituksestasi, sori vaan, paistaa niin läpi hienoinen pumpulimaisuus, realismi puuttuu :).

Parisuhdetta ainakin (miksei myös muita ihmissuhteita) voisi verrata vaikka painonhallintaan. Kaikki tietää miten painon saa pysymään kurissa; riittävä uni, säännölliset ruoka-ajat/tarpeeksi pieni annoskoko, liikunta. Mitään muuta ei tarvita! Silti erittäin monet ovat ylipainoisia, vaikka heillä on kaikki tieto hallussa.

Näin myös parisuhteen laita. Suhteen alussa, tai jopa jo ennen kuin suhdetta onkaan tietää miten sen "kuuluu" mennä. Eli juuri noin kuin kirjoitit:
- toisen huomioimista
- yhteistä aikaa, yhteisiä asioita
- Hyviä neuvottelutaitoja
- itseilmaisu , toiveet, tunteet, ajatukset
- riitojen ratkaisu

Aluksihan suhde aika pitkälle sujuukin noin. Mutta on yksi asia, joka heiluttaa suhdetta. Se on MUUTOS. Samalla suhteen versiolla ei edetä kovin pitkälle. Ennen pitkään toinen haluaa jotain enemmän mitä toinen ei halua ollenkaan tai haluaa paljon vähemmän. Kriittisin on varmaankin työ. Mutta se voi olla mitä tahansa, vaikka oma aika. Tai molempia. Ihan mitä vaan.

Suhteen edetessä vasta voi nähdä mitä siitä tulee, ja kuinka paljon ja millä tavalla tuosta "kuuluu mennä" luettelosta jää pois, tai muuttuu kovin toisenlaiseksi.

Olen kovin romanttinen ihminen, samalla realisti. Fakta on se, että jos parin talous horjuu tai on kovin epävarma budjetti, puhumattakaan että rahahommat menevät tavalla tai toisella totaalisesti pieleen, se on parhaankin suhteen tuholainen.

Lasten syntymä parisuhteessa on suurinta muutosten aikaa. Kumpainenkin etsii roolejaan, ja samalla itseään...ja toisiaan. Siinä voi mennä pahastikin solmuun. Vielä kun pitäisi hoitaa muutkin asiat kuin lapset.

Usein etenkin lasten isälle tulee lasten syntyessä selviytymisstressiä. Pitkään jatkunut stressi etenkin yhdistettynä rahaongelmiin voivat laukaista mielenhäiriöitä ja jopa sairauksia. Kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian. Päihdeongelman. Tai jotain aivan kummia pelottavia narsistisia häiriötä.

Jääköön esimerkit nyt tähän (niitä kyllä riittäisi enemmän). Eli, kun on eletty eteenpäin, niin usein nuo muutokset ovat sitä luokkaa, ettei toisen huomioiminen enää oikein onnistukaan. Kun puoliso on vaikka velkojensa vuoksi aina töissä min. 14h päivässä, josta johtuen itse on töissä tai lapsia kasvattamassa kotona, ei yhteistä aikaa edes jää. Eikä jää omaakaan aikaa kummallekaan. Ei aikaa rauhoittua ja olla vaan. Ei yhteisiä asioita. Molemmat yrittävät vain selviytyä päivä kerrallaan. Realismi iskee täydellä teholla päähän. Näin saattaa kulua vuosia talousongelmien kanssa kamppaillen... Mutta ei hätää - sitten tulee mielenterveysongelmat uniongelmineen siihen päälle ja vielä jotain muuta. Vaikka puhuisi enkelten kielellä ja omaisi maailman parhaat vuorovaikutustaidot, se ei auta. Ei tee mieli haleja, suukkoja ei seksiäkään > rakkaus on poissa. Rakkaus jää elämän suurten muutosten jalkoihin, kunnes kuolee kokonaan. Suhteeseen on kertynyt rutosti ylipainoa. Ylipainolastia kertyy etenkin noista rahaongelmien mukana tuomista mielenterveysongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Annas kun vähän taas intän... nimittäin kirjoituksestasi, sori vaan, paistaa niin läpi hienoinen pumpulimaisuus, realismi puuttuu :).

Parisuhdetta ainakin (miksei myös muita ihmissuhteita) voisi verrata vaikka painonhallintaan. Kaikki tietää miten painon saa pysymään kurissa; riittävä uni, säännölliset ruoka-ajat/tarpeeksi pieni annoskoko, liikunta. Mitään muuta ei tarvita! Silti erittäin monet ovat ylipainoisia, vaikka heillä on kaikki tieto hallussa.

Näin myös parisuhteen laita. Suhteen alussa, tai jopa jo ennen kuin suhdetta onkaan tietää miten sen "kuuluu" mennä. Eli juuri noin kuin kirjoitit:
- toisen huomioimista
- yhteistä aikaa, yhteisiä asioita
- Hyviä neuvottelutaitoja
- itseilmaisu , toiveet, tunteet, ajatukset
- riitojen ratkaisu

Aluksihan suhde aika pitkälle sujuukin noin. Mutta on yksi asia, joka heiluttaa suhdetta. Se on MUUTOS. Samalla suhteen versiolla ei edetä kovin pitkälle. Ennen pitkään toinen haluaa jotain enemmän mitä toinen ei halua ollenkaan tai haluaa paljon vähemmän. Kriittisin on varmaankin työ. Mutta se voi olla mitä tahansa, vaikka oma aika. Tai molempia. Ihan mitä vaan.

Suhteen edetessä vasta voi nähdä mitä siitä tulee, ja kuinka paljon ja millä tavalla tuosta "kuuluu mennä" luettelosta jää pois, tai muuttuu kovin toisenlaiseksi.

Olen kovin romanttinen ihminen, samalla realisti. Fakta on se, että jos parin talous horjuu tai on kovin epävarma budjetti, puhumattakaan että rahahommat menevät tavalla tai toisella totaalisesti pieleen, se on parhaankin suhteen tuholainen.

Lasten syntymä parisuhteessa on suurinta muutosten aikaa. Kumpainenkin etsii roolejaan, ja samalla itseään...ja toisiaan. Siinä voi mennä pahastikin solmuun. Vielä kun pitäisi hoitaa muutkin asiat kuin lapset.

Usein etenkin lasten isälle tulee lasten syntyessä selviytymisstressiä. Pitkään jatkunut stressi etenkin yhdistettynä rahaongelmiin voivat laukaista mielenhäiriöitä ja jopa sairauksia. Kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian. Päihdeongelman. Tai jotain aivan kummia pelottavia narsistisia häiriötä.

Jääköön esimerkit nyt tähän (niitä kyllä riittäisi enemmän). Eli, kun on eletty eteenpäin, niin usein nuo muutokset ovat sitä luokkaa, ettei toisen huomioiminen enää oikein onnistukaan. Kun puoliso on vaikka velkojensa vuoksi aina töissä min. 14h päivässä, josta johtuen itse on töissä tai lapsia kasvattamassa kotona, ei yhteistä aikaa edes jää. Eikä jää omaakaan aikaa kummallekaan. Ei aikaa rauhoittua ja olla vaan. Ei yhteisiä asioita. Molemmat yrittävät vain selviytyä päivä kerrallaan. Realismi iskee täydellä teholla päähän. Näin saattaa kulua vuosia talousongelmien kanssa kamppaillen... Mutta ei hätää - sitten tulee mielenterveysongelmat uniongelmineen siihen päälle ja vielä jotain muuta. Vaikka puhuisi enkelten kielellä ja omaisi maailman parhaat vuorovaikutustaidot, se ei auta. Ei tee mieli haleja, suukkoja ei seksiäkään > rakkaus on poissa. Rakkaus jää elämän suurten muutosten jalkoihin, kunnes kuolee kokonaan. Suhteeseen on kertynyt rutosti ylipainoa. Ylipainolastia kertyy etenkin noista rahaongelmien mukana tuomista mielenterveysongelmista.

Lue lisää

Tuo on niin todellista. Kaikki tietää miten "pitäisi" olla ja elää. Aina se vain ei ole mahdollista. Yksi muutos tai kriisi johtaa helposti toiseen. Parisuhteeseen voi myös kadottaa itsensä, ehkä molemmat, kun elämä on yhtä selviytymistä.

Perustin perheen hyvin koulutetun miehen kanssa (nyttemmin ex-mies). Oli mukavaa ja kivaa, sovimme yhteen. Meillä molemmilla oli myös omat intohimomme, kuten työ. Matkustelimme, tapasimme ystäviä, keskustelimme joskus yökaudet mielenkiintoisesta asioista, ja tietysti seksi oli varmasti pääharrastuksemme. Kun lapset olivat pieniä, mieheni perusti yrityksen (vastustin sitä lainan vuoksi, ja miehen tutkinto oli viittä vaille valmis > yritykseltä jäisi aikaa siihen). Sitä ei tietysti saanut menestymään ihan sormia napsauttamalla. Vaati paljon työtunteja. Ympäripyöreät päivät eivät riittäneet, kun deadlinet olivat lähellä. Mies tuli kotiin nukkumaan joskus pariksi tunniksi kunnes taas lähti. Juuri kun vähän alkoi helpottaa, iski 90-luvun lama. Niinhän siinä kävi, että valuuttalainallekin kävi köpelösti - hetkessä tuli kymmeniä tuhansia lisää velkaa. Kävi juuri näin "Realismi iskee täydellä teholla päähän." Koska velassa oli oma takaus, se piti maksaa, vaikka kyseessä oli osakeyhtiömuoto. No eikä siinä vielä kaikki, vaan miehen jokaisella ystävällä ja tuttavalla oli myös yritys. Koska niillä meni huonosti, täytyi kavereitakin jeesata - ettei omat lainarahat yrityksille jäisi maksamatta. Kaikki kavereiden ja tuttavien yritykset sinnittelivät hetken, kunnes löivät hanskat tiskiin. Saatavia jäi sisään. Ne olisi tullut tositarpeeseen omissa veloissa. Mutta kun ei.

Kaikki tuttavat erosivat. Kaikki yrittäjät olivat suurissa vaikeuksissa. Joku asui kuukausia tuttavansa verkkokomerossa. Ruokana Fazerin sinistä. Piti hyvin nälkää.

Jokaisella oli kurjaa. Arvatkaas miten monta kertaa ajattelin, ettei miehen olisi pitänyt perustaa yritystä. Ei mitään hyötyä. "Que sera sera. What will be will be..." Siinä meni elämän parhaat vuodet kitkutellessa. Koko perheemme kärsi - ei ollut mihinkään varaa. Ajattelin usein olisiko pitänyt erota jo aika päivät sitten. Silloin kun yritys meni nurin. Kuten muutkin - ehkä järkevämmät parit tekivät. Emme eronneet, en tohtinut. Sääli oli ainoa jäljellä oleva tunne. Näin jälkikäteen huomasin sen olevan vahvempi kuin rakkaus. Vasta kun mies alkoi osoittaa väkivaltaisia piirteitä, puhumaan itsekseen, eristäytymään ihan kaikesta, paitsi lasten kiusaamisesta ym. ymmärsin eron olevan välttämätön. Mies ei sitä tietenkään ymmärtänyt, ja laittoi erossa kapuloita rattaaseen.

Lopputulemana mies oli muuttunut aivan joksikin toiseksi, useissa asioissa itsensä vastakohdaksi. Jos olisin yksin nähnyt hänet kadulla, olisin vaihtanut tien toiselle puolelle.

Suurinpiirtein kaikki meni lopulta täysin persiilleen. Mitään en silti olisi voinut tehdä paremmin. Liittoani en kadu hetkeäkään. Kaikki oli hyvää miehen yritykseen asti. 15 vuotta. Seuraavat kymmenen vuotta meni välitilassa, josta viimeiset kaksi oli kamalia tai hankalia. Tulipa sekin koettua.

Anonyymi kirjoitti:

En ole mielisairas, en aina järkevä ja looginenkaan.

Pointtini kirjoituksessa oli, että elämä on jokaisella sitä mitä se on, jokaisella ihan erilaista. Ei ihanteellista, loogista, järkevää. Usein tosi outoa ja ihmeellistä. Asioiden punnitsemista, miettimistä. Sitten kun suhde on pelkkää työtä, se on tullut tiensä päähän. Ainakin minulla näin. Muut voivat tehdä miten tykkäävät.

Lue lisää

" Usein tosi outoa ja ihmeellistä. Asioiden punnitsemista, miettimistä."

Punnitsemista tosiaan. Siinä saa olla tarkkana kumpi todella huonoista ratkaisuista on parempi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on niin todellista. Kaikki tietää miten "pitäisi" olla ja elää. Aina se vain ei ole mahdollista. Yksi muutos tai kriisi johtaa helposti toiseen. Parisuhteeseen voi myös kadottaa itsensä, ehkä molemmat, kun elämä on yhtä selviytymistä.

Perustin perheen hyvin koulutetun miehen kanssa (nyttemmin ex-mies). Oli mukavaa ja kivaa, sovimme yhteen. Meillä molemmilla oli myös omat intohimomme, kuten työ. Matkustelimme, tapasimme ystäviä, keskustelimme joskus yökaudet mielenkiintoisesta asioista, ja tietysti seksi oli varmasti pääharrastuksemme. Kun lapset olivat pieniä, mieheni perusti yrityksen (vastustin sitä lainan vuoksi, ja miehen tutkinto oli viittä vaille valmis > yritykseltä jäisi aikaa siihen). Sitä ei tietysti saanut menestymään ihan sormia napsauttamalla. Vaati paljon työtunteja. Ympäripyöreät päivät eivät riittäneet, kun deadlinet olivat lähellä. Mies tuli kotiin nukkumaan joskus pariksi tunniksi kunnes taas lähti. Juuri kun vähän alkoi helpottaa, iski 90-luvun lama. Niinhän siinä kävi, että valuuttalainallekin kävi köpelösti - hetkessä tuli kymmeniä tuhansia lisää velkaa. Kävi juuri näin "Realismi iskee täydellä teholla päähän." Koska velassa oli oma takaus, se piti maksaa, vaikka kyseessä oli osakeyhtiömuoto. No eikä siinä vielä kaikki, vaan miehen jokaisella ystävällä ja tuttavalla oli myös yritys. Koska niillä meni huonosti, täytyi kavereitakin jeesata - ettei omat lainarahat yrityksille jäisi maksamatta. Kaikki kavereiden ja tuttavien yritykset sinnittelivät hetken, kunnes löivät hanskat tiskiin. Saatavia jäi sisään. Ne olisi tullut tositarpeeseen omissa veloissa. Mutta kun ei.

Kaikki tuttavat erosivat. Kaikki yrittäjät olivat suurissa vaikeuksissa. Joku asui kuukausia tuttavansa verkkokomerossa. Ruokana Fazerin sinistä. Piti hyvin nälkää.

Jokaisella oli kurjaa. Arvatkaas miten monta kertaa ajattelin, ettei miehen olisi pitänyt perustaa yritystä. Ei mitään hyötyä. "Que sera sera. What will be will be..." Siinä meni elämän parhaat vuodet kitkutellessa. Koko perheemme kärsi - ei ollut mihinkään varaa. Ajattelin usein olisiko pitänyt erota jo aika päivät sitten. Silloin kun yritys meni nurin. Kuten muutkin - ehkä järkevämmät parit tekivät. Emme eronneet, en tohtinut. Sääli oli ainoa jäljellä oleva tunne. Näin jälkikäteen huomasin sen olevan vahvempi kuin rakkaus. Vasta kun mies alkoi osoittaa väkivaltaisia piirteitä, puhumaan itsekseen, eristäytymään ihan kaikesta, paitsi lasten kiusaamisesta ym. ymmärsin eron olevan välttämätön. Mies ei sitä tietenkään ymmärtänyt, ja laittoi erossa kapuloita rattaaseen.

Lopputulemana mies oli muuttunut aivan joksikin toiseksi, useissa asioissa itsensä vastakohdaksi. Jos olisin yksin nähnyt hänet kadulla, olisin vaihtanut tien toiselle puolelle.

Suurinpiirtein kaikki meni lopulta täysin persiilleen. Mitään en silti olisi voinut tehdä paremmin. Liittoani en kadu hetkeäkään. Kaikki oli hyvää miehen yritykseen asti. 15 vuotta. Seuraavat kymmenen vuotta meni välitilassa, josta viimeiset kaksi oli kamalia tai hankalia. Tulipa sekin koettua.

Lue lisää

Respect!

Kyllä jotkut parit selviää senkin yli. Riippuu persoonasta ja miten pitkään pettäminen kestää ja tuleeko asiaan muutosta vai onko pettäjä välinpitämätön teoilleen. Jos pettäminen ajoittuu tietylle periodille ja pettäjä katuu aidosti ja tekee muutoksen, varmaan sellaisissa tapauksissa petetty voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Kyllä se silti vaatii molemmilta ja ihan varmasti muuttaa suhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä jotkut parit selviää senkin yli. Riippuu persoonasta ja miten pitkään pettäminen kestää ja tuleeko asiaan muutosta vai onko pettäjä välinpitämätön teoilleen. Jos pettäminen ajoittuu tietylle periodille ja pettäjä katuu aidosti ja tekee muutoksen, varmaan sellaisissa tapauksissa petetty voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Kyllä se silti vaatii molemmilta ja ihan varmasti muuttaa suhdetta.

Lue lisää

Elämää paljon nähneenä en sanoisi, että pettäneen pitää katua, jotta suhde voisi jatkua. Vieraissakäynti kun on aina joko oma valinta tai riippuvuus. Jälkimmäistä ei oikein edes voi katua... riippuvuus on sairaus, mielenhäiriö. Omaa valintaa voi katua siltä osin, että se voi aiheuttaa puolisolle kärsimystä. Mistä taas päästäänkin siihen minkä takia syrjähypystelyt ja sivusuhteet usein salataan; se mitä ei tiedä, ei satuta.

Anonyymi kirjoitti:

Elämää paljon nähneenä en sanoisi, että pettäneen pitää katua, jotta suhde voisi jatkua. Vieraissakäynti kun on aina joko oma valinta tai riippuvuus. Jälkimmäistä ei oikein edes voi katua... riippuvuus on sairaus, mielenhäiriö. Omaa valintaa voi katua siltä osin, että se voi aiheuttaa puolisolle kärsimystä. Mistä taas päästäänkin siihen minkä takia syrjähypystelyt ja sivusuhteet usein salataan; se mitä ei tiedä, ei satuta.

Lue lisää

Seksiriippuvuuteen on varmasti apua ja hoitoa saatavilla. Se alkaa sillä, että ihminen sen itse tunnistaa ja ymmärtää tarvitsevansa apua ja olevansa avun arvoinen. Apu ja mahdollisuus muutokseen kuuluu kaikille tarvitseville. Siinä ympärillä olevilta vaaditaan armollisuutta. Ihmisillä voi olla erilaisia addiktioita. Ei se niille addikteillekaan helppoa varmasti ole. Eri tavoin sidoksissa oleva ihminen kärsii aina ennen kaikkea itse.

Anonyymi kirjoitti:

Seksiriippuvuuteen on varmasti apua ja hoitoa saatavilla. Se alkaa sillä, että ihminen sen itse tunnistaa ja ymmärtää tarvitsevansa apua ja olevansa avun arvoinen. Apu ja mahdollisuus muutokseen kuuluu kaikille tarvitseville. Siinä ympärillä olevilta vaaditaan armollisuutta. Ihmisillä voi olla erilaisia addiktioita. Ei se niille addikteillekaan helppoa varmasti ole. Eri tavoin sidoksissa oleva ihminen kärsii aina ennen kaikkea itse.

Lue lisää

Ei ole helppoa addikteillekaan. Silti sen myöntäminen, että tarvitsee hoitoa addiktioonsa (oli se mikä tahansa) ottaa paljon aikaa, - moni ei myönnä koskaan esim. olevansa seksiriippuvainen tai päihdeongelmainen. Monesti vielä ihmisillä on useita eri addiktioita, joka tekee kaikesta vaikeampaa.

Vaikka riippuvaisen läheisellä etenkin puolisolla olisi kuinka paljon armollisuutta ja hyvää tahtoa, hänen kannattaisi luovuttaa siinä vaiheessa, kun mitään edistystä parempaan ei asian suhteen ole tapahtunut kuukausiin/vuosiin ja oma terveys jo siitä kärsii. On myös niin, että usein päihde-/seksi/mikätahansa -riippuvaisen puolisolla on taipumusta läheisriippuvuuteen. Sen huomaa siitä, että jää itselleen vahingolliseen suhteeseen jumiin. Odottaa vuosikausia muutosta, kuvittelee kaiken muuttuvan hyväksi. Vaikka olisi pitkän aikaan mennyt aina vain huonompaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Seksiriippuvuuteen on varmasti apua ja hoitoa saatavilla. Se alkaa sillä, että ihminen sen itse tunnistaa ja ymmärtää tarvitsevansa apua ja olevansa avun arvoinen. Apu ja mahdollisuus muutokseen kuuluu kaikille tarvitseville. Siinä ympärillä olevilta vaaditaan armollisuutta. Ihmisillä voi olla erilaisia addiktioita. Ei se niille addikteillekaan helppoa varmasti ole. Eri tavoin sidoksissa oleva ihminen kärsii aina ennen kaikkea itse.

Lue lisää

Kemiallinen kastraatio on kuulemma tehokas apu. En tiedä, suostuuko lääkäri määräämään sitä ellei ole rankkaa rikosrekisteriä.

On totta, että viettimme johtavat kärsimykseen. Siksihän latinan "passio" tarkoittaa sekä intohimoa että kärsimystä.

Anonyymi kirjoitti:

Kemiallinen kastraatio on kuulemma tehokas apu. En tiedä, suostuuko lääkäri määräämään sitä ellei ole rankkaa rikosrekisteriä.

On totta, että viettimme johtavat kärsimykseen. Siksihän latinan "passio" tarkoittaa sekä intohimoa että kärsimystä.

Lue lisää

Oletko hullu?
Kukaan tervepäinen ihminen ei toivo kumppanilleen kemiallista kastraatiota eikä muutakaan pahaa. Narsistista.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko hullu?
Kukaan tervepäinen ihminen ei toivo kumppanilleen kemiallista kastraatiota eikä muutakaan pahaa. Narsistista.

Tuntuu toimivan hyvin: https://www.thecut.com/2015/12/what-its-like-to-be-chemically-castrated.html
Kumpikin puoliso uhkuu tyytyväisyyttä ratkaisuun

Pari asiaa: Ensiksikin oma kumppani lakkaa kiihottumasta puolisostaan ennen pitkää. Joten ei ole "ihme", jos omasta kumppanista ei ole iloa suhteen edetessä. Toiseksi paraskaan puoliso ei poista toisen ihmisen houkutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Pari asiaa: Ensiksikin oma kumppani lakkaa kiihottumasta puolisostaan ennen pitkää. Joten ei ole "ihme", jos omasta kumppanista ei ole iloa suhteen edetessä. Toiseksi paraskaan puoliso ei poista toisen ihmisen houkutusta.

Lue lisää

Jos oma kumppani lakkaa kiihottamasta, erotiikan ihmeellinen maailma ei ole suhteessa avautunut.
Houkutuksia varmaan heikoilla on, liha on heikko. Kun ihminen on selvittänyt itselleen arvopohjansa ja periaatteensa, houkutuksien vastustaminen on naurettavan helppoa.

Olen samaa mieltä, kaikki on yksilöitä eikä voida sanoa että kaikki pettäjät pettää kerran tai useammin. Moni pettää usein ajatuksissakin vaikka ei fyysisesti. En voi sanoa että vaimoni pettää vaikka onkin sanonut haaveilleensa kimppaseksistä. Elämään kuuluu mokat, jos ei halua mokata on parempi olla kotona aina. Jos tiekee sitä tietoisesti niin sitten tekee.

Aivan näin. Lokerointi, toisten syyttely (nimittely) tappaa parisuhteen.

Parisuhteeseen kannattaisi vain asennoitua rennosti ja käyttäytyä kunnolla.

Soisin, että vaimollani olisi rakastaja, koska minusta hänelle ei ole iloa. Minulle elämästä on jo mennyt maku. Sääli kaikkia kohtaan on tosiaan ainoa jäljellä oleva tunne.

Anonyymi kirjoitti:

Soisin, että vaimollani olisi rakastaja, koska minusta hänelle ei ole iloa. Minulle elämästä on jo mennyt maku. Sääli kaikkia kohtaan on tosiaan ainoa jäljellä oleva tunne.

Lue lisää

Noinhan se usein on. Toivotaan noin päin, eikä aloituksen malliin.

Se on monesti pahempi asia kuin joku yhden illan juttu. Pettäjä ei ajattele puolisoaan vaan jotain muuta. Ei sellainen ole parisuhteessa läsnä.

Anonyymi kirjoitti:

Se on monesti pahempi asia kuin joku yhden illan juttu. Pettäjä ei ajattele puolisoaan vaan jotain muuta. Ei sellainen ole parisuhteessa läsnä.

Puolison ajatteleminen 24/7 joka asiassa ei kuulosta kovin terveeltä. Kyllä ihmisen on ajateltava parisuhteessa itseäänkin.

Kaikki toisten ihmisten kuin puolison kanssa koetut hyvät asiat, ilo, läheisyys (en tarkoita seksiä) eivät voi olla pettämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Puolison ajatteleminen 24/7 joka asiassa ei kuulosta kovin terveeltä. Kyllä ihmisen on ajateltava parisuhteessa itseäänkin.

Kaikki toisten ihmisten kuin puolison kanssa koetut hyvät asiat, ilo, läheisyys (en tarkoita seksiä) eivät voi olla pettämistä.

Lue lisää

Niiin, ja itsensä lisäksi on lupa ajatella paljon ja kaikenlaista muutakin. Ajattelemisen lisäksi on lupa myös toimia ja tehdä asiota yksin(kin). Parisuhteen ei kuulu olla minkään sortin vankila. - Vapaus ennen kaikkea

Ei juominen ole muuta kuin tekosyy pettämiselle.
Oikein kovasti pettävät miehet eivät tarvitse edes viinaa pettääkseen. Kaikki naiset kuka vaan antaa ymmmärtää olevansa käytettävissä käy. Ja noitahan piisaa. Eivät välitä mahdollisesta parisuhteesta yhtään mitään. Viestiä tulee ja kodin ilmapiiri on mitä on. Ihan välinpitämätöntä touhua.

Anonyymi kirjoitti:

Ei juominen ole muuta kuin tekosyy pettämiselle.
Oikein kovasti pettävät miehet eivät tarvitse edes viinaa pettääkseen. Kaikki naiset kuka vaan antaa ymmmärtää olevansa käytettävissä käy. Ja noitahan piisaa. Eivät välitä mahdollisesta parisuhteesta yhtään mitään. Viestiä tulee ja kodin ilmapiiri on mitä on. Ihan välinpitämätöntä touhua.

Lue lisää

Selvänä pettävät. Oma vaimo ei enää kiinosta ja haluaa vaihtelua. Niin se vaan menee. Aina löytyy vapaita tai suhteessa olevia jotka alkaa suhteeseen tai yhden kerran...ei se luottamus taida palata enää sen jälkeen tai toinen alkaa kytätä ja rajoittaa pettäjää.

Lokerointi on suuri virhe. Lisäksi typerää.

Anonyymi kirjoitti:

Selvänä pettävät. Oma vaimo ei enää kiinosta ja haluaa vaihtelua. Niin se vaan menee. Aina löytyy vapaita tai suhteessa olevia jotka alkaa suhteeseen tai yhden kerran...ei se luottamus taida palata enää sen jälkeen tai toinen alkaa kytätä ja rajoittaa pettäjää.

Lue lisää

Sillä omalla vaimolla voi myös olla vaihtelua.

Tällä palstalla ollaan erityisen putkinäköisiä ja lokerointiherkkiä pettämisen suhteen. Oikea elämä on paljon enemmän, paljon vivahteikkaampaa, eri sävyjä. Ei vain valkoinen-musta, uskollinen-uskoton jne.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä omalla vaimolla voi myös olla vaihtelua.

Tällä palstalla ollaan erityisen putkinäköisiä ja lokerointiherkkiä pettämisen suhteen. Oikea elämä on paljon enemmän, paljon vivahteikkaampaa, eri sävyjä. Ei vain valkoinen-musta, uskollinen-uskoton jne.

Lue lisää

Juuri näin. Mustavalkoajattelu on vain jäykkä ajattelutapa.

Anonyymi kirjoitti:

Selvänä pettävät. Oma vaimo ei enää kiinosta ja haluaa vaihtelua. Niin se vaan menee. Aina löytyy vapaita tai suhteessa olevia jotka alkaa suhteeseen tai yhden kerran...ei se luottamus taida palata enää sen jälkeen tai toinen alkaa kytätä ja rajoittaa pettäjää.

Lue lisää

Kumpi.olet ? Pettäjä vai petetty ? Vai se kolmas osapuoli, joka on kuullut tuosta salarakkaalta.
Kyllä se kotona alkaa toisinpäin ns kyttääminen. Kostohan elää jos yhdessä aikoo jatkaa. Puntit on tasattava. Se tekee olosta tasapainoisen kun näkee miltä se pettäminen maistuu. Pettäjät ovat hyvin mustasukkaisia.
Ehdottomasti vaimolle täytyy kertoa pettämisestä. Soittaa tai muuten ottaa yhteyttä. Niin ne asiat selviävät. Sen verran selkärankaa täytyy olla jos moista touhuaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kumpi.olet ? Pettäjä vai petetty ? Vai se kolmas osapuoli, joka on kuullut tuosta salarakkaalta.
Kyllä se kotona alkaa toisinpäin ns kyttääminen. Kostohan elää jos yhdessä aikoo jatkaa. Puntit on tasattava. Se tekee olosta tasapainoisen kun näkee miltä se pettäminen maistuu. Pettäjät ovat hyvin mustasukkaisia.
Ehdottomasti vaimolle täytyy kertoa pettämisestä. Soittaa tai muuten ottaa yhteyttä. Niin ne asiat selviävät. Sen verran selkärankaa täytyy olla jos moista touhuaa.

Lue lisää

Niinpä... kuinka moni omaehtoisesti tunnustaa pettäneensä.

Kun olet ollut pettäjä niin oletko ollut rakastunut silloin vielä kumppaniisi? Vai onko suhde kariutunut jo toveruuden puolelle enemmän kuin rakkaussuhteeksi? Ja olisitko pystynyt/halunnut jatkaa suhdetta kumppanisi kanssa vaikka hän ei olisi saanut pettämisestä mitään tietää? Vai tuleeko ero yleensä ennemmin tai myöhemmin pettämisen jälkeen kertooko se parisuhteen ongelmista

"Kyllä se on se suhde loppu kun siihen sekoitetaan ulkopuolisia henkilöitä"

Noin minäkin luulin aikoinaan, mutta olen todennut, ettei se pidä paikkaansa.

Yleensäkin olen elämänvarrella tullut siihen tulokseen, että suurinosa höpöhöpönä pitämistäni kliseistä pitääkin paikkansa. "Se oli vain seksiä" "Kasvoimme erilleen" jne.

Minä puolestani tiedän, että pettäminen kuuluu aika usein tiettyyn (yksilölliseen) elämäntilanteeseen. Jopa kasvamiseen ihmisenä. Tietty ajanjakso elämässä - voi olla kovin lyhyt tai pidempi.

Jos alvariinsa juoksee vieraissa on seksiaddikti. Mutta tämä riippuvuus vanhemmiten hellittää.