Kehen olen elämässäni vain mieltynyt. Ainoa kuka sai minut paljastamaan heikkouteni ja melkein lankeamaan väärällä tavalla. Mä näin sut samanlaisena kuin itsenikin, saavuttamattomana ja liian järkevänä. Kyseenalaistajana ja niin herkkänä sieluna.
Olisimme mahdoton yhtälö, koska ymmärtäisimme liian hyvin toisiamme. Ei tässä maailmassa sellainen voisi olla mahdollista. Se rikkoisi kaikki lait ja olisi liian voimakasta itseään vihaavan ihmisen kestää...
Hyvää illanjatkoa!
Olisimme mahdoton yhtälö, koska ymmärtäisimme liian hyvin toisiamme. Ei tässä maailmassa sellainen voisi olla mahdollista. Se rikkoisi kaikki lait ja olisi liian voimakasta itseään vihaavan ihmisen kestää...
Hyvää illanjatkoa!
Vastaukset 90
Vanhimmat
Vakka kantensa valitsee. Toinen tarvii hiljaisen, toinen puheliaamman. Mutta luonteva kanssakäyminen on se juttu, ei tarvi vääntää ja esittää toisen kanssa yhtään mitään ja hiljaakin pystyy olemaan. Jos pitää rooleja vetää, niin eipä siitä tietenkään tule mitään pitkäkestoista.
Mä en ala suhteeseen sellaisen kanssa jonka kans pitää rooleja vetää..
No johan oot teoriat vetäissyt.
Taidat ajatella itsesikin tainnoksiin (lainaus laulusta). Onnea.
Miksi vihaat itseäsi? Eikö hänen kanssaan olisi hyvä sun olla. Jos vaikka tasaantuisit, saisit rakkautta ja huolenpitoa.
Kuulepas nyt mies! Älä anna pelkojesi ja itseinhosi voittaa. Mitä oikein pelkäät menettäväsi sillä että annat rakkauden astua elämääsi? Kun voisit nähdä hänen silmin itsesi et enää vihaisi itseäsi vaan oppisit rakastamaan.....
Tämä vois olla juuri mulle miehelle. Tosiaan...Kiitos neuvosta. Kumpa oppisin tuon vielä joskus. Lopettaisin itseni vähättelyn.
Ole hyvä! :) Mä olen kyllä itse samanlainen. On niin vaikea välillä tykätä itsestä. Silti uskon että olemme rakkauden arvoisia ihan kaikki. Täytyy vaan antaa sille mahdollisuus..
Itsellä yhdestä miehestä ihan samat ajatukset, vaikka toisaalta en silti uskalla olla varma koska ei tunneta kuitenkaan niin hyvin että se voisi olla varmaa etten ole väärässä.🤔
Hymyilin vähän tämän lukiessa, mutta niin totta. Miksi lankeaisit väärällä tavalla? Haluan vain varmistaa voitko olla hän :)
Miksi vastasin oli juuri tuo, että paljastaa heikkoudet ja hän teki niin. Mutta niin monta vastausta tullut ja suurin osa tunnistanut niin ehkä ei ollutkaan minulle.
Emme ole, vaan juuri sopivat ❤
Vai niin!
No aika mahdotonta olisi joo, saa kai sitä silti haluta 😘
nyt menee oikeastaan paremmin. se ihmetyttää mitä näet minun kaltaisessa
luuserissa. ansaitsisit paljon paremman ihmisen.
sinun pitäisi saada paras mahdollinen. olet sen verran kohtelias kaikin
tavoin.
Älä pelkää rakkautta(mme) se olisi aitoa ja pysyvämpää,kun moni muu suhde, kuulumme yhteen, minä myös omaani ja sinun omaa aikaa kunnioittaisin, kerro mitä vain me tiedämme,
Olen monelle se samanlainen. Minussa on spektrin montaa väriä.
Kuulostaa tutulle..🌈
Ei itseä pidä vihata vaan hyvällä tavalla rakastaa. Viha on tuhoava voima. Rakkaus voittaa kaiken vihankin.
Minulle tuli myös aloituksesta surullinen olo. Raskasta varmaan vihata itseään. Kannattaa tutustua omaan itseen paremmin ja vahvistaa niitä positiivisia puoliaaan, siitä saa voimaa. Kaikissa ihmisissä on hyvää ja huonoa, siksi kun olemme ihmisiä. Arvokas ihminen olet aloittaja, älä epäile!
Jos hän on ainoa, joka on saanut sinut tuntemaan noin, niin eikö kannattaisi ottaa selvää teistä? Mutta ensin täytyy kyllä oppia hyväksymään itsensä.
Mielenkiintoinen teksti. Sen voi lukea kahdella tavalla...
Minä valitsin sen mielestäsi sopimattoman, koska se aiheuttaisi niin paljon vastavoimia. En silti usko siihen, että se olisi sen vuoksi mahdoton.
Rebel
Mielenkiintoinen aloitus...
Luin sen monesti ja mietin omalle kohdalleni.
Saavuttamattomuus- no joo jos kommunikointi vain irl viesteillä tai palstalla...ei muuta yhteyttä...
Kyseenalaistajana- no sekin jos aatellaan meitä kahta yhdessä..silti aattelen,että olisimme kuin Juliet ja Joonatan...
Herkkäsieluisuus on parasta elämässä. Silloin on yhteydessä omiin tunteisiinsa aina. Vaistoaa myös toisen ihmisen aitouden herkästi.
Itseään vihaava ihminen... Tuosta oon jo hellittänyt..Armollisuus on alkanut löytyä jopa itseäni kohtaan koska viljelen sitä joka päivä lähimmäisiini...
Oon eri mieltä siitä, että ymmärtäisimme toisiamme liian hyvin. Toista ihmistä ei voi koskaan ymmärtää liian hyvin. Ei edes tarpeeksi.
Ikinä.
Illan jatkoja tänne!
Olihan puhutteleva ja monikerroksinen viesti. Täytyi lukea tarina yhä uudelleen ja uudelleen.
Voisin kirjoittaa ja allekirjoittaa täysin saman tarinan, tosin naisena miehelle. Siksi olisikin niin suurta riemua omia tämä itselleni. En tosin ajattele, että hän itseään vihaisi. Miksi? Onhan hän kaunis ihminen, sielultaan ja mieleltään.
En tiedä onko hänellä kaikki hyvin. Ehkä surua juuri nyt elämässä? Se on vain tunne mikä tänään on ottanut sydänalasta tilaa.
Siitä on liian kauan kun ollaan nähty niin että oltaisiin voitu jutellakin. Jos ihmistuntemus yhtään pitää enää paikkansa, voisin kuvitella, että hänkin välitti minusta, juuri niin, että olin itse valmis lankeamaan.
Kaipaan Sinua aivan valtavan paljon. Kumpa laittaisit minulle viestin. Kysyisit vain, hei mitä kuuluu? Ei siihen enempää tarvittaisi. Täällä mä oon, ihan sua varten. <3
Varmasti selvittämisen arvoinen tapaus, kun on saanut sinut jo hieman avautumaan. Samanlaisuus toisessa on hyvä lähtökohta yhteisymmärrykselle, varmasti erojakin tulee riittävässä määrin löytymään toisen kiinnostavuuden takaamiseen. Toinen peilinä luo ymmärrystä omasta itsestä, niistäkin puolista, joita itse ei hyväksy, ja auttaa näiden parantamisessa. Ihminen kuitenkin sosiaalinen olento, näkee itsensä toisten kautta. Eristyneen omakuva voi olla hyvin vääristynytkin, mutta ei tietenkään välttämättä, jotkut ovat hyvinkin tarkkanäköisiä itsetutkiskelussaan. Mutta sielunkumppani varmasti kasvattaa paremmaksi versioksi itsestä, näkee ne sokeat pisteet, jotka jääneet piiloon.
Juuri näin se on!
Voisit vaikka vahingossa oppia rakastamaan itseäsi ja olemaan lempeämpi itseäsi kohtaan. Mitä jos ansaisetkin jotain hyvää elämääsi.
Oli kuin peiliin olisi katsonut.
Moni asia pätee kirjoituksessa minuun. En ole aina ollut aina saavuttamaton, viime aikoina ehkä, koska en pyri mihinkään, suuria illuusioita ei ole! Johtuu varmasti siitä että kyseenalaistan yhä enemmän ja enemmän. Yksi asia ei kuitenkaan päde minuun, en vihaa itseäni, enkä ketään muutakaan!
Voisipa vaan viskoa analyysit, lait ja yhtälöt nurkkaan ja heittäytyä aaltojen vietäväksi...
mitä kuuluu, millainen päivä sulla on ollut tänään?
Ainoa nainen kehen olet VAIN mieltynyt. Mites ne muut? Miellyit ja rakastuit?
Miksi kirjoittaisi ikävä palstalle siitä kohtaamastaan naisesta, johon vain mieltyi? Eikö ikävä palstalle todennäköisimmin kirjoiteta niistä tärkeimmistä. Sivuutan tuollaiset tulkinnallisuudet, selkeys ei ole helppoa.
En vihaa itseäni, enkä ketään muutakaan! Sairas tilanne.
Tunnistanut Sinut pidemmän aikaa ja kyvyt jotka omaat. Mainitsemat heikkoudet ja muut ominaisuutesi eivät ole jääneet huomaamatta.
Kirjoitit minulle "yhden tärkeän lauseen" aikaa sitten. Jäin pohtimaan sen sisältöä ja syytä miksi sen kirjoitit. Oikeastaan et olisi voinut samaa lausetta toiselle kohdistaa, koska tiesit että perille menee ilman vastaustakin.
Identtinen yhtälö kahden välillä on arvokkaampaa kuin itseen tai toiseen kohdistuva viha.
Sinun ei kuulu vihata itseäsi millään lailla. En voi enempää avata aihetta. Kaikella on aikansa..viha väistyy ajallaan. Laki on laki. Kaikille se ei kuitenkaan ole samanlainen.
Mieti, millainen maailmankuva eheämpänä muuttaa mieltymyksiä hyvään suuntaan.
Miksi tulee pelätä omia ominaisuuksia, tuntemuksia, vaikka ne eivät olekaan yleisen mielipiteen mukaisia. Ymmärrys on tärkeintä.
Älä elä vihasi alla enää päivääkään!
Hyvää yötä sielukas kirjoittaja.
Aloitus ei ole minulta, koskapa en aloituksia tee.
Kaipaan miestä mullan alta. Yli 20 vuotta hänen kanssaan kestänyt ihmissuhde ja avioliitto olivat paljon enemmän kuin anonyymipalstan latteudet.
Ei-Ap.
En tiedä kuka ap. on eikä minua suuremmin kiinnostakaan. Elämäni mies ja aviopuolisoni on kuollut.
Jos henkilö kokee suurta itsevihaa ja potee alentunutta itsetuntoa, niihin on on mitä ilmeisimmin mahdollista hakea apua terapiasta, mikäli kokee itsensä henkisen vahvistamisen ja eheyttämisen tärkeiksi.
Minä en koe. Elämäni valo sammui monta kuukautta sitten ja toista samanlaista tuskin vastaan kävelee.
Ei ap eikä myöskään tutustumishaluinen
Ei tee alotuksia ei myöskään istu netissä öisin.
Hienoa että tulit kertomaan ettei aloituksesi ollut sulta.
Aloituksessa ei viitattu edesmenneeseen, vaan toisenlaiseen tapahtumaan. Niin itse ymmärsin ja kautta rantain vastasin.
Mitä anolatteuksiin ja tekaistuihin tarinoihin tulee ihmissuhteista, se lienee jokaisen omassa harkinnassa millaisen vastauksen veistelee.
Hän nainen on suhteessa toisen miehen kanssa ja siitä huolimatta tein asioita ja tekoja siinä toivossa, että olisi ollut edes mahdollisuus. Kaikki yritykseni alkoivat hyvin, mutta aina kaaduin omaan ylpeyteeni ja kärsimättömyyteeni. En itse tilanteissa sitä tiedostanut, kuinka suhtautumiseni muuttui aina lopulta pelon takia uhittelevaksi ja syytteleväksi. Vihasin itseäni ja tunteitani, kuinka ne veivät minut ja saivat minut poikkeamaan siitä mitä itsessäni eniten arvostin, ystävällisyyttä ja toisten ihmisten kunnioitusta. Vihaan sitä kuinka en osannut toimia tai tutustua ensin paremmin, vaan härän lailla painoin suoraan kohti punaista ja sain hänet vaan pelkäämään. Siitä tosin seurasi se, kuinka paljastin heikkouteni ja annoin sitten hänelle aseet iskeä suoraan pahimpiin pelkoihini.
Aistin siis hänessä pelkoa ja jotenkin yritin näyttää hänelle, että myös minäkin tunnen pelkoa. En tiedä miksi niin toimin silloin, mutta matkimallahan ihminen jotain yrittää osoittaa. Toisaalta mietin itseäni miehenä ja sitä roolia mitä voisi odottaa, niin en ihmettele miksi hän ei tuntenut oloaan kanssani hyväksi.
Yritin liian kovaa ja liian tosissani, että lopulta pelkäsin vain kaiken menettämistä. Takerruin ja vein sen kaiken niin pitkälle, että lopulta sain kaiken pahan takaisin ja jouduin kohtaamaan itseni, samalla menettäen kaiken mitä pelkäsinkin. Kaivoin siis käytännössä vain omaa hautaani sen kaiken aikaan. Kaiken olisin voinut tehdä silloin toisin ja niin paljon paremmin.
Siksi viha.
-ap
No tässä oli jo jotain asiaa todella, ja jaksoit sen vielä kirjoittaakin. itse en olisi jaksanut. Eli lyhyesti: Ei ole tarkoituskaan saavuttaa sitä minkä näkee parhaaksi. Koita nyt jo uskoa. Asian kuuluu tapahtua vain jos se tapahtuu, ei siksi että sinä haluat ja uskot sen olevan hyvä.
Ap, tilanne tuntuu tutulta. Minäkin pelästyin, eniten ilahdutti juuri ne hänen lähestymisyritykset. Kaikki se oli todella ihanaa. Samaan aikaan näin kuitenkin joitakin asioita, jotka olin heti pistänyt merkille eräässä toisessa ja tajusin, että tilanne tulisi olemaan vaikea. Yritin paeta sellaista asetelmaa ja ajattelin, että katson, miten tuo asetelma kehittyy. En tehnyt sitä tietoisesti. Minä vain toimin itselleni tyypillisesti.Kaikkein suloisimmat muistot kuitenkin on juuri niistä tilanteista, kun hän lähestyi ❤️
Miten olet ap uhitellut ja syytellyt? En edes tiennyt sinulla olevan mitään tunteita silloin. Ajattelin vain, että halusit sänkyyn.
Kauanko tästä sinun toimimisesta on aikaa?
Vuoden sisällä kaikki tapahtui.
-ap
Tämä vuosi? Viime vuosi? Sitä edellinen?
Miten voi olla, ihan kauheeta..ihan itkettää mitä olet joutunut kestämään..ja nyt haluat siitä avautua ...mitähän seurauksia tästä voi olla?
Tästä hetkestä.
-ap
En tiedä itsekkään. Sanoisin vain "Herran haltuun."
-ap
Tapahtuiko ihan kasvotusten?
Kyllä ja myös muutenkin. Kaikenlaista siis tuli yritettyä.
-ap
Monestiko yritit kasvotusten?
Kolmannella kerralla vasta tajusin, ettei minusta ole siihen. Muita kertoja en laske yrityksiksi, koska ne olivat vain katkeran/pettyneen miehen huonoa retoriikkaa.
-ap
Puhuitte siis joka kerta tämän kuluneen vuoden aikana?
Sinä olet ihan hyvä mies..ja minä en ymmärtänyt olla nyt täällä...kirjoittelematta...etten ole ainoa draamaqueen
Paljon siunausta♡
Nähtiin usein ja aina tuli sanoja vaihdettua, paitsi niillä kerroilla kun harrastin mykkäkoulua. Puhuttiin lopulta kuitenkin vain hyvin vähän niilläkin kerroilla, kun "puhuttiin". Vuodella tarkoitan aikamäärettä, eli -19 kaikki alkoi.
Erikoista kuinka jaksatte kysellä ja olette kiinnostuneita. Tämä ei ollut minulle elämäni helpoin kokemus, mutta asioiden käsittely toisaalta helpottaa. Kiitos siitä.
-ap
Tämä voi olla tyhmä ja erikoinen kysymys, mutta tunnetteko te minut? Ei tarvitse toki vastata, kun "anonyymejähän" me kaikki täällä ollaan.
-ap
Minä olen jaksanut kysellä. Ajattelin, että olisit yksi mies, mutta eihän se täsmännyt. Täällä menee useammin harhaan.
Näinhän se täällä on tapana.
-ap
Miksi mykkäkoulua?
Halusin nähdä miten hän reagoisi siihen, koska silloin heikkoina hetkinä tuntui kun hän ei olisi edes tunnistanut minua. Olin vain niin lapsellinen ja turhautunut, mutta vähän utelias kuitenkin siitä huolimatta. En ole ylpeä siitä.
-ap
Eli annoit kuvan että ei kiinnosta tai välttelit..
Sellainen kuva hänelle saattoi syntyä, vaikka en sitä koskaan halunnut tarkoittaa. Ristiriitaista ja sekavaa tiedän, mutta en enää silloin parempaan pystynyt.
-ap
Oletteko enään yhteydessä?
Emme ole enää millään tapaa.
-ap
Tarinasi osui omalla kohdalla lähelle mutta kuitenkin sen verran kauas että uskallan kommentoida. Se miten toinen kokee/näkee sinut ei vältämättä ole ollenkaan sama kuin miten itsesi näet. Jos yhteys on todellinen sitä ei mikään riko vaikka miten päin mäntyä asiat menneet.. ehkä tullut pieni särö jolle nauratte sitten yhdessä tulevaisuudessa. Ota hyvä mies tähän naiseen yhteyttä!
En pysty, enkä myöskään haluaisi enää. Annoin lupauksen että jätän hänet rauhaan ja lupaushan on lupaus. Sitä en itseni enkä muiden takia mene rikkomaan, sillä kuka minuun ikinä luottaisi, tuskin minä itsekkään enää.
-ap
Jos on selvästi luvannut jättää rauhaan etkä edes halua olla tekemisissä niin kai se sitten on parempi näin. Luottamus ansaitaan ja uskon että tienne vielä kohtaa kun aika on oikea. Sinulla vaikuttaa olevan vielä oma kasvu kesken ja varmaan myös toisellakin osapuolella.. onnea elämään!
Hän ei minulle luvannut mitään, vaan minä tein lupauksen. Ja luottamus tosiaan ansaitaan ja sitä ei ansaita rikkomalla luvattuja juttuja.
Koskaanhan ihminen ei voi tulla "kokonaiseksi" ja kasvuhan jatkuu koko elämän. Aina koetaan uusia asioita ja opitaan uutta. Näin itse elämän olen kokenut ja se siinä se suola mielestäni onkin.
Kiitos ja onnea teillekkin elämän poluilla!
-ap
Meidän tarinassa ei tainnut ollakaan kuin rikottuja lupauksia ja itseä asia vähän huvittaakin. Uskon että molemmat teki kaikkensa jotta tilanne/tunteet loppuisi, elämä "normalisoitusi" ja toisen epäsuorasta toiveesta jätettiin asia kesken.
Makean katkeralta lupaukselta kuulostaa ja sen takia varmaan tuntoja tänne puratkin.. ihminen kyllä kasvaa ja kehittyy koko elämänsä ajan mutta tarkoitin vain että vähättelet itseäsi ja puhut itsestäsi alentavasti. Hankala se on rakastua/ihastua/tykästyä toiseen kunnolla jos ei vielä osaa arvostaa itseäkään.
Älä koskaan unohda sitä yhteyttä mikä teillä oli vaikka yhteinen tarina tuli päätökseensä (ainakin tältä erää)
En usko että ikinä mitään tulen unohtamaan, sen verran syvälle kuitenkin se kaikki upposi.
Mun maljat kuitenkin kaatuivat jo aikoja sitten ja uidakkaan en siitä syystä ikinä kykene. Se on oikeastaan selitys kaikelle ja jotenkin olen sen aina tiennyt...
ps. Sun retoriikkasi on todella voimakasta.
-ap
Minulla ainakin jäi lämmin muisto ja pysyy varmaan lopun elämää. Olen onnellinen että että tämä elämän ihanin, yllättävin, hankalin ja raskain vaihe tapahtui. Muuten olisin pysynyt varmaan loppuelämän pienessä luomaamassani kuplassa joka ei tehnyt muuta kuin rajoitti ja hankaloitti omaa elämääni. Olen kiitollinen että hän herätti minut todellisuuteen.
Se että olet tuominnut itsesi tiettyyn kiroukseen on oma päätöksesi. Helpompi se on tukeutua siihen että näin se vain menee koska olen kirottu eikä muuksi muutu. Niin se tulee menemäänkin ennenkuin muutat ajattelutapasi. Jos teet asiat aina samalla tavalla et voi olettaa että lopputulos muuttuisi.
Retoriikka on sun suosikkisana?
Oletan kuitenkin että aikuinen ihminen osaa prosessoida kommentit ja olla loukkantumatta vaikka täällä omani kuin muidenkin sanomiset voivat olla loukkaavia.
Tälläiset ja tuollaiset tilanteet ovat merkillisiä ja niistä oppii niin paljon asioita. Ehkä suurin hyöty on kuitenkin kuinka huomaa ja oppii itsestään asioita, sellaisiakin joita ei ennen tiennyt tai halunnut edes tietää. Kokemuksena korvaamaton ja ainakin minun maailmani romahti kuin torni. Sitä uudelleen rakentaessa hyödyntää oppimaansa ja jättäen myös huonoja ratkaisuja pois uuden tieltä.
En usko kuitenkaan olevani kirottu tai tuomittu toimimaan aina samalla tavalla. Minulta vain puuttuu niin paljon kokemusta, etten edes tiedä oikeasti miksi kaipaan naista niin paljon. En vain ehkä pysty luottamaan, kun nuoruudessani eräs todella ihminen muuttui onnettomuuden takia niin paljon. Luotin ja tukeuduin häneen, lopulta vain hän aikuisena sitten mursi minut niin monella tapaa. Vaikka voin järkeillä hänet syyttömäksi, niin silti kehoni muistaa ikuisesti sen kivun. Sen takia en ikinä ole päästänyt ketään enää niin lähelle. Ja hän oli minulle kuin isä...
En tarkoittanut tuolla kun mainitsin "retoriikan", että se olisi huono juttu. Vaan päinvastoin ihailen sun kykyäsi haastaa ja tuoda asioita esille. Kovin monelta ihmiseltä en samanlaista ole havainnut.
-ap
Oletan sen kuuluvan elämään että oman maailman torni romahtaa välillä ja se rakennetaan uudelleen ja paremmaksi. Välttämätön prosessi jota ihmiset pelkäävät. Suosittelen, jos kiinnostusta ja aikaa löytyy, perehtymään mytologiaan kaksoisliekki. Oman kokemani perusteella ajauduin kuin vahingossa lukemaan aiheesta koska en osannut tapahtunutta sanoin selittää.
Kokemus tulee ajan kanssa ja virheiden kautta oppimisesta. Joskus virhe pitää toistaa monta kertaa että oppii. Luottamus on aina vaikea asia ja menneisyys vaikuttaa siihen aina vaikka kuinka yrittäsisi sitä välttää. Kaikki alkaa itsestään. Kokemukset, hyvät kuin huonot, opettavat aina jotain ihmissuhteista mitä osaa hyödyntää jatkossa. Pahoittelen vahvaa sananvalintaa mutta olisi idiotismia yrittää olla luottamatta ihmiseen koska pelkää. Olen pahoillani että elämä on selvästi kohdellut sinua kaltoin mutta älä kosta sitä muille.
En minä sitä loukkauksena ottanutkaan, elämää sen verran takana että en loukkaannu kovin herkästi vaikka olisin tulkinnut loukkauksena. En väittäisi haastavani mutta tuon oman näkemykseni esille ja ehkä tuon jotain uutta perspektiiviä omaan tilanteeseesi.
Osaat itsekkin ilmaista itseäsi hyvin ja mukava tuulahdus järkevyyttä tänne palstalle. Luot itsestäsi mielyttävän kuvan vaikka hivenen eksyksissä tällä hetkellä taidat olla elämän virroissa?
Häivy!
Niin olisi tarkoitus.
Kiitos. Ja älä pahoittele, sillä juuri tuota suoraa ja kaunistelematonta asioiden esille tuomista arvostan paljon.
Tiedän mistä puhut ja on ilo huomata se. Puolalaisen Dabrwoskin teoriatkin, joihin siis olen perehtynyt käyvät nimittäin yks yhteen tämän ns. okkultistisemman näkökulman kanssa. Sama logiikka ja tarkoitus, vaikkakin toinen nojaakin psykologiaan ja toinen "salatieteisiin".
Mytologiaan minun myös on vielä perehdyttävä, kun tarkemmin ajateltuna tajusin sen olevan aika vieras käsite minulle. Toisaalta se saa vielä odottaa, kun haluan ensin vielä tutkia astrologiaa niin paljon paremmin ja espanjaakin olisi tarkoitus kokeilla itse opiskella. :)
Kiva kun samankaltaisia henkilöitä löytyy tälläisestäkin paikasta. Kiitos sinulle.
-ap
Joku voisi sanoa liian suoraksi ja kantikkaksi.. mutta hyvä että osaat arvostaa.
Minulle tuli tunne että olet enemmän perillä ja lukenut asioissa kun mitä alkuteksti antoi ymmärtää. Dabrowskinin teoriaan en ole tarkemmin perehtynyt mutta ihan samaa asiaa näytti olevan kun mitä kokemalla ja lukemalla elämästä oppinut. Vielä kun joku viisas kirjoittaisi miksi jotain ihmistä ei vaan voi unohtaa.. mut en toisaltaan ehkä haluakkaan?
Psykologia, astrologia ja mytologia perustuu loppujen lopuksi kaikki ihmisen tulkintaan ja kirjoittamaan joten ei ole sinänsä yllättävää että yhtäläisyyksiä löytyy. Astrologian tietymys itsellä rajoittuu siihen että horoskoopit perustui ainakin ennen siihen ja papit (ylijumalat) käytti sitä ennusteissaan. Onnea tähtien tutkiskeluun ja espanjan kielen opinnoissa.
Kiitos samoin, mukava täältä on löytää tuntemattomia henkilöitä jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia.
Kiitoksia, onnea todella tulen tarvitsemaan jos meinaan tuon hienon latinalaisen kielen vielä joku päivä taittaa. Olisi niin hienoa joku päivä käydä Argentiinassa ja kielestä tuskin olisi haittaakaan siellä päin. :)
Upea utelias ihminen olet kaiken kirjoittamasi perusteella. Oli suuri ilo keskustella kanssasi näistäkin asioista, vaikkakin se vain sivuaa aloitukseni pohdintoja. Järkyttävä määrä muuten lukukertoja ( 1000) tällä aloituksella. Siksi ajattelinkin jos jätettäisiin tämä aloitus nyt levolle.
Varmaan täällä vielä pyörin ja aloituksiakin joitakin saatan kirjoittaa. Tuut sitte antamaan kommenttia jos sattuu vastaan tulemaan. :)
Hyvää yötä tämän viestin johdosta ja kiitos vielä kerran.
-ap
-kiitos siitä
Eli palstan trolli joka on kaivannut ilman numeroo ja nimee pohjanmaalta jo 20 v
Keksi nyt että
Muka tuoretta juttua mut eiköhän risto oo Ässänsä menettänyt jo vuonna 2007
Mähän oisin voinu kirjoittaa tuon. . .
Me ollaan samanlaisia. Pitäisikö tulla samalle areenalle että nähtäisiin? Olisi vähän juteltavaa.
Parasta rakkaudessa on, että se voittaa muut tunteet. Saa vihankin unohtumaan. Kun ollaan kahden. Liian voimakas tunne on se, mitä varten haluaisin elää. Mikään vähempi ei oikeuta kurjaa elämääni. Rakkaus välillämme voittaa kaiken tuskan. Kyllä, ymmärrämme toisiamme. P
Onpa kipollinen sontaa eli load of crap tässä
Miksi kirjoitat noin rumasti? Etkö usko mihinkään hyvään maailmassa?
Heikkoutemme on tunteiden käsittelyssä ja se että poikkesimme ja lankesimme vahvoista moraleistamme huolimatta emmekä oikeen osanneet suhtautua siihen. Liian vahva tunne, sanaton kommunikaatio ja aivan liian nopea eteneminen. Olimme selvästi mahdoton yhtälö.
Pelastimme maailman joltain yliluonnolliselta?
Jäit kuitenkin pyörimään mieleen..
Näin kai se on?
Mutta, nyt ääneni on maa.
Matala kuin keuhkotautinen.
Ei tätä jaksa.
Vuoteen varmoon en oo televisioo kattonu.
Mikä siinäkin on???
Oksennustulloo jos pitee töllöö vahata.
Silti asioita kuuloo,näköö, haistaa ja maistaa.
Haluis kyllä olla vuoan kotona.
Keteen ei kiinnosta nähdä.
Ei puolin eikä toisin.
En minä tiedä mikä minnuu riivoo tuassiin, 24mahhaa(Jaa,mistä ne tuli??)
Niin, ei tätä jaksa. Kun ei jaksa niin ei jaksa, ei siinä muitten sanomiset ja kertomiset mitään auta. En tiedä miksi "pelastumisen" mahdollisuus "otettiin" pois, kun henkilö itse usein ilmoitti että mikä auttaisi koko tilanteeseen. Tietty tärkeä työpaikka olisi ollut avain parempaan tai joku samantyyppinen pieni yksikkö vakituisena työnä.
Mikään ei ole mahdotonta . Pitää antaa itselleen anteeksi ja olla armollinen.
Hyvää illanjatkoa.
En ala suhteseen..olen mies!