Voiko suhde perustua valheeseen?
Monesti tuntuu siltä et voi. kun katselee muiden tekemiä valintoja.
Ulkopuolisen on kuitenkin todella vaikea nähdä kokonaiskuvaa.
Pitää uskaltaa olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Rehellisyys avoimuus on hienoja juttuja. Mutta ei aina. Ei kai voi sanoa et mitä tahansa kysyt vastaus on kyllä. Jos kysyisit minulta olenko valmis perustamaan perheen kanssasi Vastaisin olet minulle koko maailmani, perheeni, aurinkoni, kuuni, tähteni.
Ehkä joskus vielä koemme kosketuksen kauniin.
Toivon ainakin sitä. Enemmän kuin mitään muuta.
Monesti tuntuu siltä et voi. kun katselee muiden tekemiä valintoja.
Ulkopuolisen on kuitenkin todella vaikea nähdä kokonaiskuvaa.
Pitää uskaltaa olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Rehellisyys avoimuus on hienoja juttuja. Mutta ei aina. Ei kai voi sanoa et mitä tahansa kysyt vastaus on kyllä. Jos kysyisit minulta olenko valmis perustamaan perheen kanssasi Vastaisin olet minulle koko maailmani, perheeni, aurinkoni, kuuni, tähteni.
Ehkä joskus vielä koemme kosketuksen kauniin.
Toivon ainakin sitä. Enemmän kuin mitään muuta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oma pisin suhteeni kesti kauan ja oli hyvin läheinen koska olimme niin rehellisiä kaikesta toisillemme. Ei ollut asiaa josta emme puhuneet. Sitten ex-mieheni valehteli minulle tunteistaan toista naista kohtaan, väliltämme murtui siinä hetkessä jotain ja alkoi salailun aikakausi. Minun puoleltani. Luottamus meni rikki ja minusta tuli yhtäkkiä salaileva, hiljainen, ajatuksia sisälleni kätkevä, tunteitani kätkevä ja piilotteleva.
Ennen kerroin jos minua vaivasi jokin suhteessamme tai jos jotain oli tapahtunut päivän aikana. Jaoin kaiken elämästäni. Lähipiirini oli ex-mieheni tiedossa. Hän tiesi hyvin keitä kuuluu elämääni. Yhtäkkiä hän ei enää tiennytkään keitä tapaan kun olen menoillani. Keille viestittelen netissä ja puhelimella. Keiden luona vierailen. Ketä kuuluu elämääni hänen lisäkseen. Sulkeuduin häneltä täysin.
Niin.. mulla oli myös toinen mies. Kaksoiselämää. Opin valehtelemaan, jättään mainitsematta, salailemaan.
Suhteemme ex-avomieheeni muuttui henkisesti etäiseksi. Seksielämämme pysyi normaalina. Siinä ei eroa, mutta tunne-elämässä etäännyin. Entinen läheisyys, avoimmuus, paraskaverini -side väliltämme kylmeni. Hän ei enää tiennyt avovaimonsa elämästä mitään, mutta luuli tietävänsä.
Valheet kalvoi minua, ahdisti ja se kylmensi suhdetta entisestään henkisesti. Pyrin etäämmäksi ja silloisen avomieheni valheet tunteistaan toiseen naiseen esti minua kykenemästä luomaan enää luottamussuhdetta mieheeni uudelleen. Se teko oli iskenyt syvän railon väliimme jossa maailma vei mua kaksoiselämään ja yhä enemmän toisen miehen syliin ja hakien uutta luotettua jostain muusta kuin siitä kenen virallisesti olin.
Lopulta suhde koki viimeisen kriisinsä. Ex-mieheni heräsi todellisuuteen. Hän avasi silmäsi eikä vain ollut tyytyväinen että annoin hänen bilettää kavereidensa kanssa ja tulla aamulla vasta kotiin ilman että enää sanon mitään asiaan. Hän alkoi heräämään tutkimaan tarkemmin sitä miksi en enää valita että hän laittaa kaverinsa ja harrastuksensa edelleni jatkuvasti ja tai kun puhui mulle että tunteita olisi toiseen naiseen...
Hänellä heräsi epäilys viimein. Kun hän on bilettämässä tai kavereiden kanssa tai harrastuksissa. Mitä mä teen silloin? Miksi yhtäkkiä en valita vaan se on ok mulle?
Hän alkoi tutkia asiaa ja tiukkaan multa jääräpäisesti että onko mulla toinen mies. Hän hiillosti päivien ajan kunnes löi eteeni todisteita joiden jälkeen en voinut kuin huokasta istua alas ja alkaa puhua. tällä kertaa totta.
Kerroin kaikki täysin rehellisesti. En uskaltanut enää valehdella mistään. Suhteemme ajautui kriisiin jossa ex mieheni tukeutui surussaan vain minuun. Hän vihasi ja rakasti mua ja ne tunteet vaihteli jatkuavasti. Hän ei halunnut puhua muille vaikka sanoin että olen väärä ihminen kuuntelijaksi koska olen osallinen ja mulle nousee omia vihantunteita ja syytöksiä pintaan sillä hän käytöksellään ja muilla naisillaan ajoi mut tähän pisteeseen ja olen siitä raivona ollut sisäisesti tehdessäni asioita. Mutta hän halusi puhua vain minulle.
Lähennyimme jälleen kun salaisuudet väliltämme katosivat. Puhuimme päivittäin jälleen kaikesta avoimesti ilman salaisuuksia. Olimme läheisempiä kuin vuosiin. Meillä oli yhteinen suru. Suhteemme suru. Ja vaikka asiat jo näytti valoisemmilta kuukausia myöhemmin, niin se ongelma mikä ajoi mut pettämään ei ollut poistunut. Sisältäni oli hajonnut jo ajat sitten kyky luoda uutta luottamussidettä mieheeni. Pelkäsin että toinen nainen tulee taas kuvioon.. joten olin jatkuvassa vaarassa hakee uutta tukihenkilöä toisesta miehestä jotten henkisesti romahda tilanteen tullessa eteen uudelleen. Siispä tein raskaan päätöksen. Vaikka rakastan, en voi olla suhteessa enää avomieheeni, sillä en voi taata että pystyn uskollisuuteen. Jotain hajosi ja avomieheni ei selviäisi toisesta kerrasta. Minä taas en kestä enää yhtään valetta muista naisista. Parempi erota kuin tuhota toisiamme vielä enemmän,
Pelkäsit, että joskus voisi tapahtua taas niin, että joku toinen nainen hajauttaisi kumppanisi huomion ja sinuun sattuisi. Pelkäsit pelkoasi kivusta ja erosit, vaikka koit rakastavasi.
Niinhän me ihmiset paljon tehdään, pelätään olemattomia uskaltamatta ottaa sitä riskiä, koska mahdolliset vaihtoehdot pelottavat, vaikka oikeastaan ne vaihtoehdot eivät pelota, vaan se mahdollinen kipu niiden mahdollisten vaihtoehtojen takana...
Mitään ei saa ilmaiseksi, riski on uskallettava ottaa ja sille on heittäydyttävä, sen kivun uhallakin, koska muuten ei mitään saakaan. Siksi meille on luotu tunteet ja järki, ne yleensä osaavat yhdessä todentaa sen, koska riski voittaa on suurempi, kuin riski hävitä. Ehkä sinun intuitiosi ei enää saanut positiivista tulosta tuosta laskelmasta...
Kokonaisuutta pelkäsin että menneet tekee toiston, kun jo kerran oli käynyt niin että ex-mieheni lausumat sanat että hän on rakastunut toiseen naiseen. laukasi tapahtumaketjun jossa koin etten kyennyt enää olemaan yhden miehen kokonaan, kun en voinut luottaa siihen että hän siinä pysyy, joten aloin pettämään ja elin kahdessa suhteessa yhtä aikaa. Sitten se paljastui ja exäni meni palasiksi. Se hajosi ihan täysin. Järkeilin että koska perusongelma on edelleen vaikka minun tekemän pettämisenkriisin osalta oltiin jo paremmalla puolella, niin ongelma miksi ajauduin pettämään ei ollut selätetty. Se oli olemassa ja kyti edelleen. Perusasiahan oli etten enää kyennyt antaan itseäni yhdelle miehelle kokonaan koska en luottanut että hän pysyy siinä ja ei lähde pudotteleen uusia pommeja muista naisista. Olin siis vaarassa hakea lohdukkeita uudelleen ja pettää lisää tai siltä musta tuntui etten voinut taata etten toistaisi asiaa.
Kyllä mä ääneen exälle lupailin etten enää, mutta sisälläni oli pelko ett exäni itse tekee sen taas ja kun mietin sitä pelkoni kasvoi ja tuli tunne että romahdan jos ei ole jotain toista lohduketta tukena silloin kun se tapahtuu...
Siispä päätin että kun suhteemme on paskottu näin että mun ainoa keino selvitä siinä on pitää hätävarana ja tukena toista miestä, sen varalta että virallinen mieheni kertoilee rakastuneensa muihin jälleen, niin on järkevämpää erota, kuin odottaa että saadaan asiat vielä huonommaksi ja molemmat on entistä pahemmin rikki...
Yritin minimoida vahinkojen määrää meidän molempien tunne-elämässä sillä että katkastaan homma tähän, kun näyttää ettei tästä nyt saada aikaan enää muuta kuin lisää haavoja toisillemme
uuup
Voi silloin kun molemmat hakevat vain peiliä! Loppuu kun omakuva ei enää näytä hyvältä toisen peilissä!
Joskus on viisainta vaieta, usein tiedostamatta tietää mitä toinen ajattelee. Painostamalla aikaansaatu päätös ei ole vapaa.
"Voiko suhde perustua valheeseen?"
Voi, siihen mulla ei ole muuta.
"Pitää uskaltaa olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Rehellisyys avoimuus on hienoja juttuja. Mutta ei aina."
Kirjoitat ristiriitaisesti, väittämäsi on loogisesti ajatellen vain epätosi. Pitäisi olla oma itsensä, mutta ei välttämättä aina avoin ja rehellinen. Siinä tapauksessa et myöskään ole avoin ja rehellinen itsellesi, jos et kestä avautua todesta, siitä kuka olet. Etkä siten voi mitenkään olla oma itsesi, ellet ole lähtöjään rehellisesti epärehellinen itsellesi. Et ole milloinkaan oma itsesi, koska et ole rehellinen itsellesi.
Voi mutta sellainen suhde ei rakenna kuitenkaan rakenna ketään pidemmän päälle. Rakentavaan parisuhteeseen kuuluu terveet rajat ja rakkaus. Toisen tuntemisen ja tutustumisen perusta on hyvä itsetuntemus. Miksi kukaan itseään kunnioittava ihminen haluaisi elää valheessa tai valheellisen ihmisen kanssa?
Niinpä. Rikkinäinen ei jaksa suhdeasioita, kun oman elämän asioissa on paljon mistä täytyy ensin selvitä. Ei vain ole lainkaan voimia sellaiseen, eikä ole reilua aloittaa mitään kenenkään kanssa kun tietää ettei kertakaikkiaan jaksa.
Rikkinäinen ei silloin mene tinderiinkään
Kyseessä on provo. Mitä et ymmärrä? Ei kukaan itke täällä omia asioitaan.
Ei nämä ymmärrä, niiden mielestä kaiken takana on nainen
Uuppista
Uuup
Uuup
Uuuup
Uup
Miksi ap:n pitää ulkopuolisena miettiä toisten suhteita tai ylipäätään muiden elämää?
Ja etenkin muodikas parisuhdepari.
Pitää olla kaksi tässä ajassa ja maailmassa.
Uuup