Eivätkö ihmiset ota oppia toisten ihmisten "virheistä" sitten?

Iso osa ihmisistä tekee lapsia ilman mitään harkintaa. Lapsia vain syntyy, ja asiaan pitää sopeutua. Kyseessä ei ole suuri suunnitelma vaan sattuma.

Keskivertoväestön geenit eivät ole mitään erinomaisia. Niissä piilee vaikka mitä virheitä, jotka tosin monet alkavat näkyä kunnolla vasta sen jälkeen, kun lapset on tehty. Eli niistä omistakaan geeneistä ei voi pitää huolta - ne ovat, mitkä ovat, ja yleensä huonot. Keski-iässä monella on ylipainoa, diabetesta, sydänsairauksia, myöhemmin syöpää ja dementiaa. Olemme sairasta kansaa. Elämäntavoilla voi ehkäistä osan sairauksista, muttei kaikkia.

Kehitysvammaisuutta ei voi millään tutkimuksella täysin sulkea pois. Tiettyjä sairauksia osataan sikiöseulonnoilla seuloa, mutta monia ei. Eli kehitysvamma tai kehitysviivästymä tulee usein yllätyksenä. Jokin asia voi mennä myöhemminkin pieleen. Kaikki alle 18-vuotiaana tapahtuneet vammautumiset ovat kehitysvammoja. Vaikka syynä olisi onnettomuus. Eli ei ole mitään takuuta, että syntyisi terve lapsi tai että terveenä syntyneestä lapsesta kasvaisi terve aikuinen.

Kaiken lisäksi nk. terveillä ja varsin normaaleillakin ihmisillä on erilaisia yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka saattavat esim. vaikeuttaa keskittymistä tai oppimista. Eli hyvin monella ihmisellä on nk. oma risti kannettavanaan - niin minullakin. Myös mielenterveysongelmat ovat yleisiä, ja käytännössä nekin ovat hyvin invalidisoivia.

Normaali terve hyvägeeninen ihminen on harvinaisuus. Olisi kyettävä elämään elämänsä, vaikkei ole parhaita kortteja saanut. Katkeruus ei auta.