Olen mies, joka tajusi taannoin että voimakas ikäväni johtui siitä että tunsin syvää yksinäisyyttä elämässäni.
Tunnen ettei yksikään nainen ole minua rakastanut ja suhdekokemukset ovat jääneetkin vähiin, osittain juuri tuon takia. On tullut tunne että "kuka tahansa" olisi pitänyt ottaa ja vaihtoehtoja ei olisi ollut koska en ole mielestäni ulkoisesti komea jne.
Tuo yksinäisyyden tunne johti sitten siihen että loin aina naisista fantasian jota jahtasin mielessäni. Toki tein aina voitavani että asiat toteutuisivat, mutta jos sain pakit niin jäin silti haaveilemaan naisesta.
Ne jotka ajattelevat minun olevan kovinkin tunteellinen ja tarrautuva pillittävä miekkonen niin olen kaukana siitä. En ole päällepäin erityisen tunteellinen, et itkeskele ja vaikka olen ollut joskus varsin itsepintaisesti pyrkinyt tavoitella naista niin olen luovuttanut ja päästänyt irti varsin nopeasti.
Kun koen tunteita niin koen niitä syvästi joka johtaa kohdallani siihen että naiset pelästyvät tunteitani sekä kiintymystäni. ainoat jotka eivät ole pelästyneet ovat olleet jollakin tavalla "epätoivoisia", mutta eivät ole olleet lainkaan samaa paria kanssani. Tuntuisi hirveältä huijata jotakin naista josta ei oikeasti välitä ja olla suhteessa.
Samalla esimerkiksi tinderistä ja baarista etsiminen kaltaiselleni on käytännössä mahdotonta. Tarvitsen tutustumista ja kiintymistä ennen kuin nainen on kiinnostava.
Tämä on väärä lähestymistapa miehelle ja uskon sen vuoksi miksi jään myös elämässäni yksin. Koska heti kun nainen tajuaa etten olekaan "normaali" mies vaan tällainen syvästi kiintyvä ja tuntevat niin he lähtevät karkuun. Lisäksi naiset odottavat mielettömän paljon mieheltä aktiivisuutta ja en ole mies joka haluaisi kilpailla naisen huomiosta jatkuvasti.
Tahdoin vain laittaa ajatuksiani tänne kokemuksistani jotta ehkä joku voisi samaistua näihin.
Olen pääsemässä ylitse näistä yksinäisyyden ja kaipuun tunteista sekä valmistautunut elämään tämän elämän loppuun yksin.
Tunnen ettei yksikään nainen ole minua rakastanut ja suhdekokemukset ovat jääneetkin vähiin, osittain juuri tuon takia. On tullut tunne että "kuka tahansa" olisi pitänyt ottaa ja vaihtoehtoja ei olisi ollut koska en ole mielestäni ulkoisesti komea jne.
Tuo yksinäisyyden tunne johti sitten siihen että loin aina naisista fantasian jota jahtasin mielessäni. Toki tein aina voitavani että asiat toteutuisivat, mutta jos sain pakit niin jäin silti haaveilemaan naisesta.
Ne jotka ajattelevat minun olevan kovinkin tunteellinen ja tarrautuva pillittävä miekkonen niin olen kaukana siitä. En ole päällepäin erityisen tunteellinen, et itkeskele ja vaikka olen ollut joskus varsin itsepintaisesti pyrkinyt tavoitella naista niin olen luovuttanut ja päästänyt irti varsin nopeasti.
Kun koen tunteita niin koen niitä syvästi joka johtaa kohdallani siihen että naiset pelästyvät tunteitani sekä kiintymystäni. ainoat jotka eivät ole pelästyneet ovat olleet jollakin tavalla "epätoivoisia", mutta eivät ole olleet lainkaan samaa paria kanssani. Tuntuisi hirveältä huijata jotakin naista josta ei oikeasti välitä ja olla suhteessa.
Samalla esimerkiksi tinderistä ja baarista etsiminen kaltaiselleni on käytännössä mahdotonta. Tarvitsen tutustumista ja kiintymistä ennen kuin nainen on kiinnostava.
Tämä on väärä lähestymistapa miehelle ja uskon sen vuoksi miksi jään myös elämässäni yksin. Koska heti kun nainen tajuaa etten olekaan "normaali" mies vaan tällainen syvästi kiintyvä ja tuntevat niin he lähtevät karkuun. Lisäksi naiset odottavat mielettömän paljon mieheltä aktiivisuutta ja en ole mies joka haluaisi kilpailla naisen huomiosta jatkuvasti.
Tahdoin vain laittaa ajatuksiani tänne kokemuksistani jotta ehkä joku voisi samaistua näihin.
Olen pääsemässä ylitse näistä yksinäisyyden ja kaipuun tunteista sekä valmistautunut elämään tämän elämän loppuun yksin.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Syy miksi kirjoitan että tulen olemaan yksin johtuu siitä valtavasta määrästä energiaa jota tämä sykli => kiinnostuminen naisesta => ikävöinti => nainen antaa pakit/ei reagoi/häviää elämästä => kaipaus => yksinäisyys
vie elämästäni.
On täysin kestämätöntä elää niin.
Muut ihmiset ovat normaalimpeja ja eivät varmaan koe niin syvällisesti, heille esimerkiksi joku heikunkeikun mennääks panemaan tuntuu yksinkertaiselta joka johtaa sitten ehkä suhteeseen, mutta minulle nuo eivät tuota mitään hyvää eikä tunteita.
Jos ihmissuhteet tuottavat vain murhetta ja vaikka itsellä olisi valtava määrä energiaa, rakkautta, läheisyyttä, huolenpitoa ja hellyyttä annettavana niin on parempi olla yksin kuin hukata sitä aina turhaan sekä kokea pahaaoloa pettymyksestä toiseen.
En näe mitään syytä miksi kenenkään naisen pitäisi tyytyä minuun vaikka hieman huvittaa tämä naisten valitus miesten tunteettomuudesta kun he valitsevat parisuhteisiin varsin kylmän oloisia tyyppejä joiden tärkein panos suhteeseen taitaa olla se hieno auto ja menestys työelämässä. Aivan samoin en koe että minulla on useinkaan mitään annettavaa pullan tuoksuisille pyöreälle naapurin kaijalle jonka kanssa ei ole mitään keskusteltavaa.
Tajuttuani että kaipaan tuota läheisyyttä ja rakkautta valtavasti jonka liitän aina tiettyyn naiseen jota sitten ikävöin aikani jonka jälkeen tunnen yksinäisyyttä olen päässyt syklistä eroon.
Ehkä tämä auttaa jotakuta toista....
Tuo kohdistuva 'energiasi' saattaa vaikuttaa häiritsevältä ja ärsyttävältä joidenkin (naisten) mielestä. Itse koin ja koen joskus edelleenkin erään tyypin pakkaavan tajuntaan liian intensiivisesti. Tyypissä itsessään ei varmaan ole sinänsä mitään vikaa, mutta joskus tai useimmiten täytyy keskittyä ihan muihin asioihin.
Niin, mutta mikä parisuhde se toisaalta on jos et tahdo että kumppanisi kohdistaa energiaa sinuun, vai oletko ehkä niitä naisia jotka ovat vähäenergisiä kumppania kohtaan?
Olisin varmaan tarvinnut elämääni yhtä "intensiivisen" naisen kuin itse olen tai jotain vastaavaa.
Olen saanut sen kuvan nykyajan suhteista että niissä on juuri tuo sinun kuvaamasi kaava jossa tehdään erikseen juttuja ja intensiivisyys koskee lähinnä sitten seksiä. Muuten ollaan kuin ei oltaisikaan.
Kirjoittamasi nykysuhteista on varmaankin noin, mutta mun tapauksessa kyse ei ollut suhteesta, siis mitään suhdetta ei ollut.
'Intensiivisiä' naisiakin on olemassa, olen joissain tapauksissa itsekin sellainen. Elämäntilanteet ja intressit vaihtelevat, aina ei ole mielenkiintoa tai aikaa paneutua mihinkään kokonaisvaltaisen intensiiviseen suhteeseen.
Jotenkin en tajunnut tuota että puhut jonkun intensiivisyydestä, mutta mitään suhdetta ei ollut.
-Elämäntilanteet ja intressit vaihtelevat, aina ei ole mielenkiintoa tai aikaa paneutua mihinkään kokonaisvaltaisen intensiiviseen suhteeseen.-
Tuo kertoo paljon nykynaisten suhteista myös. Kun joku meis kiinnostaa niin toisena päivänä hän ei kiinnostakkaan enää ja joku toinen kiinnostaa enemmän. Koska ei ole "mielenkiintoa" tai "aikaa paneutua".
Täysin poikkeava näkemys siitä mitä joku voimakkaasti tunteva kokee. Tuollaisenn naiseen ja tunteisiin ei olisi siis koskaan luottamista.
Ehkä ei kannata luoda liikaa paineita tuon asian suhteen.. Eikä todellakaan kannata olla kenenkään kanssa, josta ei todella pidä. Jossain on varmasti se oikea ihminen sinullekin, ette vain vielä ole kohdanneet. Näin minäkin uskon..
Öitä 😘
Saahan sitä uskoa, mutta kuten tuossa kirjoitin tämä vie valtavasti energiaa elämästäni sekä täysiä vuosia vierähtää näihin tunnetiloihin.
Olen jo aikuinen mies ja moni asia on jo kohdallani varmasti ohi. Niitä ei vain koskaan tapahtunut.
En enää usko että on minulle oikeaa ihmistä tai siis naista, minua on kehuttu useiden naisten suulla ties miksi, mutta realiteetit ovat jääneet vähiin.
Olen emotionaalinen hermoraunio aina tapahtumien jälkeen ja tuntuu helpommalta olla yksin ilman tuota yksinäisyyden tunnetta jonka rakkauden kaipuu tai tietyn naisen ikävöinti tuottaa.
Tämä ei ollut sitten itsesäälivää settiä, olen varmasti oman tieni valinnut ja toisaalta ohittanut varmaan itsekkin naisia jotka olisivat minusta olleet kiinnostunut, mutta kun ei osaa niin ei osaa...
lisäksi tiedän että maailmassa on paljon yksinäisyyttä tunteivia miehiä ja naisia. olen ollut onnekas löytäessäni jotakin seuraa.
Yritän vain kertoa että syklistä voi päästä irti vaikka tuo "kaukokaipuu rakkauttaa kohtaan" voi silti jäädä ja se puristaa joskus sydäntä kuten ehkä puristat tyynyä iltaisin.
Muista rakastaa itseäsi, anna aikaa itsellesi.
Olen minäkin tuntenut sen puristuksen joskus sydämessäni..
Öitä..💙
En minä itseäni vihaa, ehkä rakastankin itseäni.
Ehkä yritän kertoa tässä toisille sen mitä olen oppinut.
Varmasti olet tuntenutkin samaa puristusta. Se on vain sitä kaipausta toisen iholle ja pitämään hyvää huolta toisesta. Inhimillinen tarvehan se on.
Ei kannata sitä vain liittää johonkuhun jonka tapaa koska jää sitten ikävöimään turhaan, jotain fantasiaa joka ei toteudu.
Kai se miehen rooli on sitä että pitää tuon kaiken sisällään koska kukaan ei näe sinusta sitä vaan pitää vain vahvana ja itsenäisenä tai muuten näkisi sinut säälittävänä takertujana.
Joskus taannoin ajattelin että sain ihailevia katseita osakseni kun olin tietynlainen. Nykyään en ole varma enää ja aika on tainnut ajaa jo minusta ohi.
Kiitos sanoista ja hyvää yötä.
Mielestäni ei miehenkään pidä pitää kaikkea sisällään. Vahva on se, joka uskaltaa puhua tunteistaan, olivat ne sitten hyviä tai huonoja tuntemuksia.. Itkeminenkään ei ole heikkouden merkki, se on ihminen, joka osaa näyttää tunteensa..
Hyvää yötä..
Olen joskus toivonut että osaisin itkeä. En ole kovin hyvä siinä. Tunteistahan mies aina voi puhua, seinille nimittäin koska niitä kiinnostaa yhtä paljon kuin naisia. Paitsi että seinät eivät voi liikkua.
Yötä
Täällä on sitten yksi seinä..
Öitä ja hyvää jatkoa..
Toivon että löydät Pimperopom3 oman tyynysi.
Minua henk.koht. pelottaa ihmiset jotka työntävät rakkauden pois sydämestään ja sen jälkeen eivät edes tyydy mihinkään vähempäänkään. Eikös sitten voisi olla ymmärtäväinen jollekulle muulle, jollekin joka haluaisi olla kanssasi? Vai onko hyvä pistää paha kiertoon eli kun ei itse saanut ketä ensin halusi niin eipä saa muutkaan minua?
Sinusta on siis parempi olla ihmisen kanssa vain sen takia että on jonkun kanssa joka haluaisi olla kanssani?
Eikös se ole pahempaa sen toisen ihmisen, vaikkapa naisen takia että en haluaisi oikeasti olla hänen kanssaan, en halua ja himoitse häntä, en halua koskettaa jne.? Eikö se ole kaikkein pahinta?
Olen joutunut työntämään rakkauden syrjään kun en ole saanut nousevilleni tunteilleni vastakaikua. Enhän minä sille mitään mahda?
Ei se ymmärrys riitä eikä tarvitse riittää puoleen eikä toiseen, en odota naiseltakaan että hän "tyytyisi" minuun.
Se että se pelottaa sinua on ihan ok. Minua pelottaa naiset jotka ovat niin epätoivoisia että haluavat suhteeseen kenet tahansa tai haluaisivat olla kanssani vaikka huomaavat etten välitä heistä. Se jos mikä on pelottavaa, vähän kuin valehdella toiselle. Sitten voi koittaa se päivä kun toinen himoitsee jotakuta toista tai oikeasti rakastuu, entäs sitten?
Se mitä tuossa ylempänä kuvailin kuitenkin jota et ymmärtänyt että koska tunteeni ovat olleet voimakkaita niin kaipauksen aikana olen saattanut ohittaa naisia joita kohtaan olsii voinut syntyä tunteita tai joilla on ollut tunteita minua kohtaan.¨
Mutta en minä nyt ota mitään naapurin pyöreää kaijaa jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa eikä mitään muutakaan ihan vain sen vuoksi että hän haluaisi olla kanssani. Se olisi katastrofi molempien kannalta lopulta.
Tarkoitin juurikin sitä. Pitää tyytyä, tietoisesti välittää jostakusta hänen takiaan, ei siksi että sinulla on tai ei ole voimakkaita tunteita jotka tarvitsisivat vastakaikua. Kannattaa toki valita sellainen jota kohtaan tuntee mahdollisimman paljon tykkäystä itsekin eli ei ehkä kuitenkaan sitä jota kohtaan ei tunne mitään. Mutta toki jos aluksi et tuntenut mitään niin mistä tiedät mitä paketista löytyy vuoden päästä.
Tuo on mahdoton ajatus ihmiselle joka tuntee intensiivisesti. Sitten on parempi vain perustaa suhde jollekkin himolle tai sille että näkee toisen viehättävän tuntematta mitään erityistä.
Mutta ei vuotta jaksa odotella jotain tunnetta joka ei ole saapuvaksi. Esimerkiksi oma uteliaisuus ja kiinnostus herää kun huomaa toisessa samankaltaisuutta ja toisaalta toisessa esimerkiksi naisellisuutta.
Todennäköisesti jos en koe voimakkaita tunteita niin tulisin jättämään sen henkilön heti jonkun takia jota kohtaan tunne niitä.
Näen että tuo sykli pitää katkaista ja olla tavoittelematta sellaista, mutta en voi valehdella jollekulle että välittämiseeni liittyisi jotakin muutakin kun siihen ei liity esimerkiksi juuri naapurin kaijaa kohtaan. Se olisi julmaa.
Huomenta 😊
Huomenta.. Vasta juon aamukahvia..😅
Juurikin näin. Se tunne tulee heti tai sitten ei ollenkaan.. Kyllä ihmisen tavatessa on oltava jotain kipinää, ei se vuoden päästä tule..
No hyvä että meitä on moneksi. Kaikkien kanssa ei jutut mene yksiin. Jokaiselle löytyy kuitenkin jotakin. Itseäni ei viehätä miehet jotka pelkän ulkonäön perusteella ja seksikkyyden perusteella valitsee kumppanin. Mies on tällöin sokea itselleen. Ei miehet usein itse tiedä mitä tarvitsevat ja haluavat. Se selviää heille usein vasta kun tilanne on päällä.
Sitten voivat sanoa että tätä halusinkin. Ollaan molemmat palstalla, mutta tästä jo tietää että esim. Meillä ei tulisi mistään mitään parisuhdetta ajatellen.
Joo siis jotakin. Osa kuvittelee että kyse vaikkapa heti ulkonäöstä ja että joku "mallI" vie heti pidemmän korren.
Ei mielestäni. Jos naisen kanssa sopii hyvin jutut yhteen niin silloin ulkonäön vaikutus on paljon vähäisempi.
En ole mikään seksihirmu kyllä, mutta onhan se vaan niin että molemminpuolista vetovoimaa pitää olla. Jos nainen yrittää kaikkensa ettei olisi naisellinen ja seksikäs niin ei sekään oikein tee hyvää.
Mitä tulee ulkonäköön niin jos elämäntavat on suurin piirtein kohdallaan ja fyysinen hyvinvointi joka näkyy ulospäin niin minulle se riittänee.
-. Ollaan molemmat palstalla, mutta tästä jo tietää että esim. Meillä ei tulisi mistään mitään parisuhdetta ajatellen.-
Ei varmaan tulisikaan, aika harvan kanssa se kipinä syntyy olipa se tekijä siihen mikä hyvänsä.
Käyn tässä ketjussa läpi lähinnä sitä miten syvissä vesissä uin kaipauksen takia joka sitten vie voimavaroja siltä että oikeasti löytäisin jonkun ja pettymykset ovat vieneet elämästäni vuosia pois.
Ehkä tämä auttaa muita näkemään oman tilanteensa ja tajuamaaan sen.
Syklin loputtua ehkä voi sitten elää vapaaammin.
En tarkoittanut ulkonäköä, vaan henkistä yhteyttä. Sen tuntee melko pian tavatessaan ihmisen, onko sitä vai ei..
Kyllä sen huomaa joo, mutta sekin riippuu hieman tilanteesta ja miten toiseen pääsee tutustumaan.
Saattaa kulua aikaa kun huomaa yhtäkkiä että toinen on "ihan minun kaltainen ihminen".
On kyllä ainakin itsellä tullut tunne että nimenomaan naiset tuomisetvat ekan kohtaamisten perusteella, eli olipa tilanne mikä hyvänsä niin jos kemiaa ei ole niin olet heille jatkossa vain "Kiva kaveri" eikä siinä sen enempää.
Ei pitäis siksi jäädä roikkumaan mihinkään tunteisiin ettei tuhlaa aikaa väärään henkilöön.
Valitettavasti olen itsekin jäänyt tunteeseen roikkumaan. Siitä on lähes mahdoton päästä irti..
Miullä tuassiin on niin että nyt tunnen jollain lailla kiintymystä ,ehkä toisen kerran elämässäni .
Mutta tunnen tunteeni yksin..
.
Koska myöhän oltais mahdoton yhtälö sen takia
Kun ollaan "jämähdetty"
Omaan kiintymyksen
En tunne erityisesti myöskään minä ikävöö.
Koska en etes tiedä miksi ikävöisin...
Muþta
Se on jännittävä tunne joskus kun näköö toisen jolla on ehkä jollain tapoo samanlaista tunnetasolla.
Kyllä on mahtava olo kun jokainen joka on elänyt sekä vanhoo että uutta aikoo,niin tuntuu että on jokseenkin helppo jo luovuttoo.
En sanois silti että hyvillä mielin vaikka mikäpä tässä on ollessä.
Telkkusyksy tulloo ja katseltavvoo riittee.
Tuli pimmeys on siistijä, näitä pimeyksiä oon oottanna.
Oohhohoijoo, suap nukkuu hyvin😷🤧
suuri osa kokemistasi emotionaalisista torjunnoista johtuu vain siitä että naamassasi on valkoinen väritys.
Etkö voi aluksi tutustua? Ensin ihastutaan, tutustutaan ja sitten luonteeseen rakastutaan?
muijat osaa vaa pelata useampaa vapaa yht aikaa näykkien jokaista matoa vähäsen pitkän aikaa, voi olla kova paikka sillee tunteelliselle ja sillee..
Rehellisesti sanottuna en ymmärrä missä ja miten se voisi enää tapahtua. Olen sen verran kokenut pettymyksiä ja takaiskuja että se on saanut varuilleen. Lisäksi naisten aktiivisuus on todella alhaisella tasolla jos et miehenä nykyään ole komea ja menestynyt tässä iässä.
Mutta hyvää yötä ja jatkoa. Menen katsomaan unia jossa voin tuntea rakkautta ja kokeilemaan onko se tyyny yhtä pehmeä halata kuin muistan.
Ei kaikki, itse olen sitten poikkeus, jos kaikki ovat tuollaisia.
Ei kaikki naiset ole tuollaisia. Mutta ei auta olla epävarma nykyään miehenä vaan pitää olla asiat kunnossa, hyvännäköinen jne. ja erityisesti itsevarmana lähestyä naista. Miehen tulee olla varma asioista, mutta naiset voivat antaa todella epävarman kuvan itsestään ja tunteistaan.
Minun näkökulmasta se on paha yhdistelmä koska nainen odottaa että mies on aktiivinen sekä samaan aikaan omia toiveita ei saisi oikein olla ja toisaalta jos on liian innokas niin saa hylyn.
On raskasta käydä läpi tuo prosessi voimakkaasti kokevana miehenä. Sen takia en jaksa enää treffailla koska ne tuntuvat joko kovin pinnallsilta tai vaativat valtavasti panostusta. Pahinta on kuitenkin että moni nainen antaa ymmärtää että kiinnosta ja siinä herää jo tunteita kun taas sitten ei kiinnostakkaan.
Siitä syntyy juuri tuo sykli jota en jaksa enää elämässäni. Joku sanoo että "Pelkää hylkäämisen kokemusta". Paskanmarjat, en jaksa sitä tunteiden vuoristorataa joka seuraa naisen omia tunteita eikä voi luottaa naiseen ja hänen tunteisiin yhtään.
Koen siis tuon syklin josta puhun ketjussa henkisesti hyvin raskaana joka vie energiaa hirvittävän paljon joten minnu täytyy tappaa tunteeni jolloin en oikein kiinnostu kenestäkään enkä oikein viitsi lähestyäkkään ketään.
Sykli vie myös aikaa elämästä hyvin paljon jos kokee syvästi, kaipauksen ja ikävän muodossa.
On varmaan parempi että silloin on vain se tyyny halattavana.
Milloin viimeksi olet lähestynyt naista ja puhunut jotain?
Totta kai naisten kanssa keskustelen esimerkiksi töissä jne. mutta lähestynyt oikeastaan kesällä. Lähestyin kun en muuta keksinyt ollessani illan vietossa.
Nykyään lähestyessäni jähmetyn. En tiedä olenko koskaan osannut lähestyä, mutta rentous on hävinnyt toimistani. Ellen tunne naista entuudestaan tai koe tilannetta luontevana kuten juuri työpaikka tai vastaava tilanne.
Ikää myös alkaa olla sen verran että monella naisella on lapsia tai ovat varattuja. Kumpikaan asia ei ole minua varten.
Mutta tässä ei ollut tarkoitus keskustella näistä "Ongelmistani". kerroin vain miten rakkauden epämääräinen kaipuu voi viedä sykliin jossa tuntee yksinäisyyttä kun ei saavuta tuota kohdetta.
Joten on parempi olla valitsematta kohdetta ja olla yksin.
Myönnän tähän että olen ikääni nähden varmaan liian emotionaalisesti haavoittuvainen, liian epävarma ja myös menettänyt kosketukseni naisten iskemiseen, omaan liian vähän kokemusta tai siitä on jo aikaa.
Pahimpana on kuitenkin se miten näen näiden turhien tunteiden syövän elämän muuta energiaa ja elämän iloa pois.
Sen takia lähestymiset ovat minulle nykyään lähes mahdottomia. Keksin tekosyitä miksei niitä tarvitsisi tehdä ja toisaalta naiset tekevät kyllä kaikkensa että ne olisivat mahdollisimman vaikeita muutenkin.
He aistivat että minulla on liikaa hävittävää eikä tarpeeksi tarjottavaa.
Entä mitkään treffailusivut?
Edellisen kerran siellä kiinnostusta osoitti lähinnä hyvin kaukana asuvat tai yh-äidit.
Lisäksi siellä tutustuminen vaikuttaa aika keinotekoiselta perustuen johonkin pinnallisiin kuviin sekä kylmiin faktoihin elämästä.
Lapsettoman 30 sinkkumiehen näkökulmasta käsittääkseni ne ovat aika lailla hautausmaan tasolla kohtauspaikkana ellet satu sinne jonkun hautajaisten aikaan ja siitähän se seuraelämä repeääkin.
Mutta tosiaan kuten sanottu, ikävönnin probleema johtuu vain siitä kaipaa jotain joka ei ole välttämättä edes saavuttettavissa joka johtaa yksinäisyyden tunteeseen.
Kun tuota kaipausta ei tunne, ei tule yksinäisyyden tunnetta eikä tunne ikävääkään.
Osa meistä on luotu kulkemaan yksin. Hyvää elämää.
Yksi keino purkaa tunteita on jokin luova toiminta, musan tekeminen, taide jne. Siinä tavallaan saa itsestään ulos ne fiilikset ja paineet. Ehkä ap: nkin kannattaisi kokeilla jotain sen tyyppistä balansoitumista.
Tähän on vielä pakko vastata että tuo voi olla hyvä idea jollekkin!
Ei tosin minulle. Tuotan kyllä jotain luovaakin toisinaan, mutta kun olen noissa kaipaus-fiiliksissä niin se vain syventäisi sitä sykliä ja selviämistä siitä.
Alan uskoa että vaikka muuten varsin sosiaalinen sananiekka olenkin niin kömpelyyteni naisten kanssa johtuu juuri huonoista kokemuksista jotka johtuivat aikanaan kokemattomuudestani sekä varsin voimakkaasta tunnevasteesta jota minusta ei näe kuitenkaan välttämättä ulospäin.
Uskoisin että näen lähemmissä ihmissuhteissa vain hävittävää jatkossa ellei jotain tunteetonta seksisuhdetta lasketa.
Kaikki ei vain osaa tai ovat jollakin tavalla sisäisesi rikkoutuneita että normaali ihmissuhde ei vain onnistu. En vain näe siinä mitään järkeä että väkisin yrittää sitten naisen kanssa joka ei varsinaisesti kiinnosta ihan vain muodon vuoksi ollaakseen jotta läheisyyden tarve tyydyttyy.
Kaiketi tahdon yrittää antaa voimia niille jotka ovat vielä nuorempia ja kokevat jotain samaa ettei kannata kuluttaa aikaansa turhaan ikävöintiin. Joko tekee asialle jotakin tai antaa olla. Ei kaikkea tunteita tai unelmia ole tarkoitettu toteutuvaksi.
No turhaan neuvot kun varmasti tiedät että tunnetta ei voi hallita, se vaan on jos on ollakseen. Tekoja voi tietenkin hallita, mutta joissain tapauksissa vaatii työtä.
Tunteita voi hallita. Koko ihmisen elämä ja yhteiskuntajärjestelmä perustuu sille.
Aa sinäkö vaan päätät että nyt kun tunnen rakkautta niin enpäs tunnekaan vaan välinpitämättömyyttä. Kyllä ihminen tuntee aikansa kuten tuntee ja sitten se menee ohi, mutta ei niin että sinä itse tietoisesti muutat sen tunteen muuksi.
Totta kai muutan. Se vaatii vain tekoja ja muita ajatuksia että se tunne muuttuu.
Miten ihmiset hallitsevat sitten vihan, inhon tai mitään muita tunteita?
He tekevät sen järjellä, tahdolla ja ihan tietoisesti. Siten ihminen toimii.
Vain lapsi ei kykene hallitsemaan tunteitaan tai teini hormoniensa kertoessa mitä milloinkin tulisi tehdä ja toimia.
Eikös me juuri heille opeteta kuinka hallita niitä?
Ei se rakkaus niistä poikkea.
Sitähän joudun tekemään minäkin etten joutuisi kärsimään jatkossa kun kiinnyn johonkin liikaa ollessani heidän kanssa tekemisissä ja toinen ei välitä pätkääkään. Ratkaisu on vältellä toista ihmistä sekä antaa tilaa muille ajatuksille tai suunnata se vain esimerkiksi himoon.
Samaa mieltä. Toisaalta vahvat tunteet ja vietit ovat taanneet ihmiskunnan lisääntymisen ja jatkuvuuden. Biologia takoo ap:nkin takaraivossa, ei siinä muuta.
Totta varmasti. Epäilen että olen etsinyt vahvasti sellaista suhdetta jossa olisi perustettu perhe ja joka olisi ollut samanlainen kuin vanhemmillani on ollut. Olen vähän huijannut itseäni kaiketi etten sitä olisi halunnut.
Mutta kun sellaista naista ei ole löytynyt niin tunteet tuntuvat musertavilta ja jään kaipaamaan jotain naista pitkäksi aikaa jne.
Pitäisi päästä noista vain eroon etten tuhlaa aikaani ja ehkä sitten löydän onnen vaikkapa niistä vähemmän tunteellisista seksisuhteista.
Niin eli teet tekoja jotka vaikuttaa asiaan mutta et sinä silti päätä sitä oliko teko riittävä vaihtamaan tunnetta. Voit vaan yrittää.
Ihminen saa kyllä tunteet estettyä pois niin halutessaan. Teet sitä huomaamattasi koko ajan. Esimerkiksi kun tutustuu varattuun tai työpaikalla jne.
Kyse on siitä mihin kiinnität ja suuntaat huomiosi. Kaltaisillani jotka tuntevat intensiivisesti tai voimakkaasti on erityisen tärkeää tuo varsinkin kun tunnen empatiaa, välitän ja kiinnyn herkästi.
Tällöin on pakko suunnata ajatukset ja havainnointi muualle. Sillä tavoin ne tunteet sitten vaihtuvat ajan kuluessa. Se ei tarkoita etteikö se sattuisi ja tuntisi vielä jotain.
Ei nuo nyt aivan epätodellisilta kriteereitä tunnu, se nainen pitäis sun nyt vaan löytää jostain. Elämä on arvaamaton, se voi tulla jostain nurkan takaa yllättäen.
Voimaa ja hyvää yötä.
Eivät olekkaan.
Olen kaiketi varsin taitamaton vielä parisuhteissa vaikka ikää on kertynyt ja osasyynä on että olen jäänyt polkemaan paikalleni aina jonkun osuessa kohdalle.
Epäilen syvästi noita yllätysten mahdollisuuksia koska tutustuminen Suomessa naisiin on huomattavan vaikeaa, puhumattakaan että olisi molemmin puolista aitoa kiinnostusta.
Kiitos toivotuksista ja hyvää jatkoa.
Omasta kokemuksesta. Tuo tarve intensiiviseen suhdekuvioon voi johtua lapsuuden puuttellisista kiintymyssuhteista. Itse olen kärsinyt siitä vuosikymmeniä. Nyt suhteessa, josta en saa tarpeeksi intensiivisiä kokemuksia. Ja kärsin siitä. Mutta järjellä tajuan, että haluaisin vain toistaa lapsuuden epätoivoiset kokemukset, jotka eivät edes ole rakkautta vaan ihan muuta. Lopulta hylkäämistä ja torjuntaa. Ilmeisesti olen niitä naisia, jotka haluavat vain jännämiehiä, vaikka tietävät, että joutuu itse lopulta kärsimään. Minkäs teet kun terapiat eikä meditointi eikä mikään auta. Haluan kokea "isäsuhteen" uudestaan ja uudestaan. Joka kylläkin lopulta päättyy tuhoon.
Kun heräsin niin piti miettiä vähän aikaa vastaanko enää tähän ketjuun kun asia on käsitelty.
Arvasin että tuohon "lapsuuden kokemuksiin" vedotaan.
Poikkeat minusta täysin koska lapsuuteni oli onnellinen ja kiintymyssuhde vanhempiini vahva. Heidän välinen kiintymys myös jatkui isän kuolemaan saakka eli he rakastivat toisiaan.
Näen että heidän suhteensa oli lämmin, rakastava ja vakaa. Kaipaan varmaan sitä kohdallani.
En näe vain että nykynaisista on sellaiseen suhteeseen ja koen siten että jään suhteen alussa varsinkin kovin yksin tunteideni kanssa. Olen muuten todella itsenäinen ihminen, mutta odotan että se yksi läheinen ihmissuhde olisi jotakin jota voisi sananmukaisesti koskettaa, lihaa ja verta eikä vain jotain haihattelua.
Valitettavasti kerta toisensa jälkeen tulee olo että jään henkisesti yksin tunteideni kanssa joten ainut keino katkaista tuo kierre etten vai kaipaa saavuttamatonta on lopettaa kokonaan yrittäminen.
Edelliseen lisäten voi olla etten ole vain tarpeeksi jotakin eli komea, miehekäs, menestynyt mitä tahansa joten en voi löytää naista joka sopisi minulle noilla kriteereillä.
Joutuisin siis tyytymään johonkin. En näe miksi tyytyisin johonkin kuin sitten on helpompi olla ilman tunteita vain seksisuhteessa vähän aikaa kiintymättä.
Et ole löytänyt todellista rakkautta sydämestäsi. Olet löytänyt illuusion siitä mitä rakkaus on.
Johtuisikohan se siitä että kukaan ei ole rakastanut tai rakastunut minuun? Muuten viestisi on todella epäselvä siitä mitä tarkoitat "todellisella rakkaudella".
Jos tarkoitat illuusiolla sitä että ikävöin ja kaipaamaan turhaan niin se on totta.
Olet varmaan matkasi alkutaipaleella. Itse sun pitää selvittää mitä se todellinen rakkaus on. Usein se vasta pettymysten jälkeen selviää. Mitä silmillä näkee on eri asia kuin kokemus. Illuusio on sitä mitä näet silmilläsi ja miten arvelet asioiden olevan. Et varmastikaan tiedä miten vanhempasi ovat asiat ajatelleet mielessään. Et tiedä kuinka vaikeaa heillä on aikoinaan ollut mikäli eivät ole halunneet kertoa siitä tai ovat unohtaneet. Jos kysyt heiltä mitä rakkaus on, he kertovat vain sen mitä haluavat lapsensa kuulevan.
Tiedän että heillä on ollut vaikeaa aikoinaan. Ei kukaan ole naimisissa kymmeniä vuosia elleivät koe kaikenlaista yhdessä.
-. Jos kysyt heiltä mitä rakkaus on, he kertovat vain sen mitä haluavat lapsensa kuulevan.-
Tuo nyt ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi äidin kanssa olen jutellut aiheesta paljon varsinkin isän kuoltua.
Miksi hän valehtelisi tai kaunistelisi asiaa?
Rakkaus ja omistautuminen toiselle ovat kauniita ja syviä asioita.
En ole vain itse kohdannut sitä elämässäni vaikka kaiketi mieleni on toivonut sitä kovasti joka kerta.
Tätä on vaikea ymmärtää. Pohja rakkaudelle luodaan nimenomaan lapsuudessa rakastavien vanhempien kautta. Ja jos sinulla on ollut sellaiset, ei pitäisi olla mitään syytä olla löytämättä rakkautta itsestäsi.
Jos omat kokemukset rakkaudesta poikkeavat suuresti siitä mitä näki vanhempien välillä ja koki saavansa vanhemmilta niin tässä kai on se lopputulos?
Kyllä, vanhemmat kertoo lapsilleen vain sen minkä haluaa heidän tietävän. Tietenkin jotkut tyhmät vanhemmat kertoo kaiken paskan myös, mustamaalaa lapsensa ajatusmaailman omilla epäonnistumisillaan ja katkeruudellaan.
Sivusta todettuna tuo ei pidä paikkaansa.
Vanhemmat voivat kertoa lapsilleen ihan todellisia asioita jos molemmat kohtelevat toisiaan aikuisina ihmisinä ja molemmilla on jo ikää.
Jos vanhempi on 70 ja lapsi 50 niin miksi enää siloitella mitään?
Rakkaus, onko se himoa vai sitä että antaa toiselle mahdollisuuden ja on armollinen? En väitä että vastaus olisi helppo.
Oletko ajatellut että voit olla vain tunneherkkä. Tunneherkkiä ihmisiä on muitakin ja he kokee elämän herkemmin. Ei tunneherkkyys ole pahasta, sitä pitää vain ymmärtää. Sitä voi sanoa myös tunneälykkyydeksi.
En ole tunneherkkä. En tunne kovin vahvasti muista asioista. Se varmasti on hämäävää koska kukaan ei arvaisi miten paljon tunteita koen juuri jotain naista kohtaan.
Olet epävarma siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat sinuun. Ajattelet aivan liikaa, miltä näytät ja vaikutat muiden silmissä. Kun vain olisit oma itsesi, se riittäisi, kun kukaan muu ei oikeastaan voi olla muuta kuin se mikä on kaikkine hyvine ja hunonoine puolineen. Muu on teeskentelyä.
Pelkäät, että jos oikea sinä tulee näkyviin, sinusta ei pidetä. Ei se niin mene. Sinä olet hyvä itse itsenäsi. Sano ääneen se itsellesi. Älä ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta, vaan että kelpaat muille ihan omana itsenäsi. Kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitsekaan.
Löydät varmaan ihmisen, joka tykkää/ rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Luota siihen, ole avoin ja anna rakkautesi tulla luoksesi ja sydämeesi. Siellä se jo odottaa nurkan takana. Anna rakkaudelle mahdollisuus.
Itse taidat olla enemmän introvertti kuin ulospäinsuuntautunut ja naiset joiden kanssa olet yritellyt suhdetta ovat ulospäinsuuntautuneita. Suhde silloin tökkii, kun kemiat ei vastaa toisiaan.
Ehkä vaikeampi on saada suhdetta hiljaisempiin ja sulkeutuneimpiin naisiin, mutta heistä varman löydät sielunkumppanin, joka ei säikähdä syvällisyyttäsi.
Eli edellinen oli suunnattu ketjun avaajalle.
Päinvastoin tarvitsen jonkun joka on ulospäinsuuntautunut tai ainakin kykenee olemaan avoin kanssani.
Olen puhelias ja kokemukseni juuri introverttinaisten tai vähemmän puheliaiden kanssa ovat huonoja.
Suhde hiljaiseen ja sulkeutuneeseen naiseen olisi minusta ahdistava.
Valitettavasti jotakuta joutuu kuiteknin miellyttämään ja jos ei ole onnistunut ketään miellyttämään pitkälle tai niitä joista itse on ollut kiinnostunut niin seurauksena on epävarmuus.
En ole puhunut tässä ketjussa että tuntisin itseni huonoksi tai kelpaamattomaksi.
Ongelma on vain se että huomaan etten oikein osaa olla enää naisten kanssa vaikka kokemusta pitäisi tässä iässä olla ja tunteeni ohjaavat minua kiintymään naisiin joissa vain petyn.
Jos kokee jatkuvasti pettymyksiä ja tulee turhaa kaipuuta, siitä seuraa huono olo ajattelippa vaikka kuinka että "kyllä mä osaa ja kyllä mä olen hyvä":
Vai kuinka monta vuotta sinä jaksaisiti uskotella itsellesi?
Tuo teksti mitä kirjoitat soveltuu naisille, ei miehille. Naiset hyväksytään sillä tavoin kuin he ovat. Miehet usein joutuvat tekemään kaikkensa sen eteen että joku heistä kiinnostuisi eikä sekään välttämättä riitä.
Tarkoituksena ei ole tässä vähätellä introvertteja naisia. Huomaan vain että heidän tunneilmaisussa oli minua kohtaan ongelmia mikä johti jatkuvaan epävarmuuteen heidän kanssaan.
En myöskään jaksa sellaista joka ei ota itse kontaktia tai jota joudun houkuttelemaan puhumaan.
Aiemmin kuvittelin että introvertit olisivat minulle oikea valinta, mutta kun sain heistä kokemusta niin tajusin ettei se varmaan toimisi.
Olen liian intensiivinen heille kuten joku huomautti tuolla ylempänä siitä mahdollisuudesta.
Ensi näkemältä hiljaisen kuoren alta voi löytyä hyvinkin puhelias ja avoin ihminen. Kaikki eivät tuo itseään esiin, mutta osaavat ajatella ja puhua, ymmärtävät ihmisen ja elämän monipuolisuutta. Ovat uteliaita, tiedonhaluisia.
Toki on hiljaisia ja sulkeutuneita ihmisiä, joiden kanssa ei juttu luista ja tunnelma on siksi väkinäinen ja painostava.
Pinnalliset ihmiset eivät halua ajatella eikä puhua syvällisiä. Heille toiminta on tärkeintä, he eivät halua pysähtyä ihmettelemään elämää ja sen ihmeitä eikä heitä kiinnosta ihmismieli.
Vääränlaisia introverttejä olet tavannut. Siinäpä haastetta elämässä onkin, että löytää sen oikeanlaisen.
Moni on sanonut sellaisen kohdatessaan, että on kuin vanhan tutun olisi tavannut, kun kaikki on toisen kanssa niin helppoa.
AIkalailla laitat mutkia suoriksi jos jokainen ulospäinsuuntautunut on pinnallinen eikä keskustele syvällisiä.
Minun raja kulkee siinä että odotan myös naiselta jonkinlaista aktiivista välittämistä sekä tunteiden osoittamista ja aloitekykyä. En ns. introverttien kanssa sitä koskaan saanut ja osa näistä ei koskaan myöskään uskaltanut kertoa ettei heitä sen enempää kiinnostanut. Jäin siksi kaipaamaan heitä pitkäksi aikaa ja kuvittelin aina että olin tehnyt jotain väärin.
Nykyisin en näe että jollei nainen yritä myös itse ja ole jos alussa avoin sekä puhelias kanssani että siitä voisi tulla mitään. Samoin tunteita pitäisi näyttää koska muuten tuo kaipuu akseli jää minulla päälle, kliinnyn, mutta silti mitään ei tapahdu.
Uskoisin sen vain pahentavan tuota kaipuu ja ajantuhlausta josta tässä ketjussa on kyse oikeastaan, ei siitä etteikö jonkun naisen voisikin löytää.
En tarkoita, että tuntisit itsesi huonoksi vaan epävarmaksi, kun et tiedä oikein millainen pitäisi olla, jotta olisi sopiva naisille. Se on epävarmuutta, koska olet törmännyt vääränlaisiin naisiin. Kaikilla ei kemiat kohtaa eikä se ole kenenkään syy.
Miellyttämisellä et kuitenkaan pääse tavoitteeseesi. Epäaitouden vaistoaa eikä se ole hyvä. Kun kohtaat sen oikean, ei sinun tarvitse miellyttää, huomaat, että toinen tykkää sinusta ilman teeskentelyä. Kun kemiat kohtaa, kaikki pelaa.
Kyllä naisilla on ihan samaa epävarmuutta kuin miehilläkin.
Niin, ainahan sitä voi odotella ja kuvitella löytävänsä jostain.
Kuinka monta tuhatta kiveä haluat kääntää ympäri?
Yli 15 vuotta täysi-ikäisenä elämää takana kuitenkin.
Huonoimmat kokemukset naisista ovat juuri introverteista.
Et ole vielä tavannut sitä oikeaa, niin yksinkertaista se on. Jos kemiat pelaa, tunteiden näyttäminen ja kaikki sujuu luonnostaan, ei väkisten mistään mitään tule.
Ilmankos iät ja ajat on puhuttu siitä Oikeasta, jonka kanssa synkkaa.
Tarkoitan, että älä luovuta ja lakkaa etsimästä, et vain vielä ole löytänyt sitä Oikeaa. Jossakin hän on, se toinen sopiva puolisko joka sinua odottaa.
Niin kauan etsi, että löydät hänet. Luota siihen, että hän on olemassa.
Jos ajattelet jo etukäteen, että ei suhteesta mitään tule, ei siitä mitään tule. Kun luotat itseesi ja ajattelet myönteisesti kävelet kohtaloasi kohti.
Hän voi näyttää vähän toisenlaiselta kuin se, josta haaveilit, mutta kukka hän on kuitenkin.
Kyllä introverttikin osaa ja näyttää tunteitaan, ne on syviä tunteita eikä pinnallista höpönlöpöä.
Avoimuus ei näy ulospäin, mutta sitä löytyy, jos on luottamusta toiseen.
Väitän edelleen, että etsit kumppania vääränlaisista naisista ja se on sinun kompastuskivesi. Toki reippaat ja sosiaaliset naiset ovat suositumpia ja pidetympiä ja he ovat tottuneet siihen, että heitä miellytetään ja pokkuroidaan, eikä oikein kukaan kelpaa heille.
Ehkä osaa, mutta sen introvertin pitäisi ensin tunnistaa minut ja toisaalta sellaiseen tutustua. Näen sen todella hankalana.
En minä tiedä kompastuskivistä vaan että yksinkertaisesti reippaisiin ja sosiaalisiin naisiin on helpompi tutustua sekä saan heistä enemmän irti kun en ole vain se eteenpäin vievä osapuoli.
Valitettavasti minulle tuli juuri muutamasta introvertistä "seinäruususta" jotka olivat kuitenkin varsin nättejä silmiini olo että heitä piti miellyttää ja pokkuroida että heille olisi kelvannut, tuhlasin pariin tällaisen paljon aikaa kun tunteet syttyivät.
Reippaalta ja sosiaaliselta naisesta yleensä sitten huomaa kiinnostaako vai eikö kiinnosta. Kommunikointi on suorempaa.
Mutta eniten epäilen että miten koskaan saisin lähestyttyä iässäni jotain introverttia naista ja meidän välille syntyisi kipinä. Ihmettelen miten se tapahtuisi.
Minusta osa teistä unohtaa ketjussa miten ylipäätään on vaikea tutustua toiseen sukupuoleen tuolla reaalimaailmassa. Suurinta osaa on vaikea lähestyä kenen tahansa.
Oletko kokeillut deittipalstoja, jossa kummallakin on "haku päällä"? Kun aikansa etsii sillä tavalla voi rakkauden löytää. Kuvankin itsestään voi näyttää etukäteen molemmin puolin, ettei tule isoja yllätyksiä. Eikä tarvitse olla erityisen komea. Katso ympärilläsi olevia pareja. He ovat suurin osa ihan taviksia.
Ei ikä ole este rakkauden syntymiseen. Kyllä ihmiset löytävät vielä vanhoilla päivilläänkin sydänystäviä, sinähän et ole vielä edes vanha. Jotkut ovat löytäneet rakkauden harrastusten parista tai työpaikaltaan, jotkut kaupasta, jotkut naapurista, jotkut reissultaan. Tutustumisia tapahtuu kaikkialla, jossa ihmisiä liikkuu ja ne voivat johtaa pitkäaikaisiin suhteisiin.
Ymmärsin, että naiset ovat kiinnostuneet sinusta ensin kuitenkin, koska ovat halunneet tutustua sinuun, mutta sitten suhteen eteneminen on tyssännyt johonkin. Jotenkin edelleen minusta tuntuu, että yrität väkisin laittaa suhteen toimimaan, et anna suhteen edetä omaa vauhtia ja silloin suhteen kehitys "sekoaa". Koska pelkäät, että homma menee taas myttyyn, yrität epätoivoisesti tehdä itse kaikkesi suhteen kehittymisen puolesta, yrität liikaa ja toinen ehkä ahdistuu, kun sinä touhuat liikaa ja haluaa pois koko suhteesta. Hiljaa hyvää tulee. Suhde kehittyy itsestään, jos kemiat toimii. Ei heti kannata pyytää liikaa rakkaudenosoituksia. Harva niitä antaa heti, jos ei toista tunne.
Hitaasti syttyvä ei sano ensi eikä ensimmäisilläkään kerroilla, että on rakastunut tai että edes tykkää. Joku viljelee noita sanoja paljonkin heti ensi näkemältä, mutta ne eivät ole todellisia vaan pelkkää sanahelinää. Anna suhteen kehittymiselle aikaa älä vaadi siltä liian paljon heti. Ajan kanssa asiat tapahtuvat ja suhde kehittyy ei hoppuilemalla.
Tiedätkö, että jos tarpeeksi paljon haluaa jotakin saa haluamansa. Tarkoitan, että sinun ei kannata luovuttaa vaikka miltä tuntuisi. Et ihan selvästi halua viettää elämääsi yksin. Luota ja usko, niin löydät rakkauden!
Hieno kirjoitus! Voi mieskin ajatuksiaa julki tuoda. Kyllä naisista kuuluu fantasioida, mielessä. Luovuttaminen tosin on henkilökohtainen päätös, enkä usko silloin olevan viisasta jatkaa, kyse ehkä vain siitä fantasiasta, ei oikeasta tykkäämisestä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Jotkut naiset todellakin pelästyvät, jos osoittaa tunteita liian avoimesti, pelko on rakkauden yksi muoto, elämässä ei käy kuin saduissa, joissa on mykistävän kaunis tyttö, jonka Lumikuningatar herättää henkiin.Rohkea prinssi, rohkealla teolla, saa tytön sydämmen. Tyttö on kaunis kuin kuurankukka ja lumoava kuin talven ensilumi.. En suosittelisi kuitenkaan luovuttamaan, joskus elämä yllättää, talvi on kohta ovella, ehkä myös se mykistävän kaunis kiintymyksen kohde.
En kyllä ole erityisen mykistävän kaunista naista etsinyt vaikka toki silmänruoka kelpaa. Enemmän kunhan miellyttäisi seilmää edes jollakin tavalla aivan kuten minä häntä.
Enemmän kyse kohdallani on siitä synkkauksesta joka valitettavasti on puuttunut tai jos sitä on löytynyt olen luonut toisesta jo jonkinlaisen fantasian.
Fantasian siis siitä että sopisimme yhteen. Tuo kaipuu on syntynyt juuri tuosta, jos taas en tunne että meillä synkkaisi niin en tunne niitä voimakkaita tunteita ja ainut lähtökohta voisi silloin olla juuri naisen viehättväyys ja seksi.¨
Jos molemmin puolin olo on tavattaessa puiseva tai edes toisin päin niin onhan se vaikea rakentaa mitään siitä.
Muistan omasta nuoruudesta kuinka vaikeaa oli parin löytäminen. Se oikea oli sellainen joka aiheutti pientä vahingoniloista hilpeyttä. Siitäkin huolimatta pitkään puntaroin onko hän riittävän kiinnostava, kun vertasin häntä ensirakkauteeni. Jotenkin en voinut päästää hänestä kuitenkaan irti, kun olin jo alkanut seurustelemaan. En olisi voinut olla niin itsekäs, kerta toinen halusi olla kanssani 😊
Niin ne ahdistavat ja tarrautuvat epäkunnioittavat yksilöt aina muistaa kehua tuota syvää tunteellisuuttaan ja pitää illuusiokuviensa luomista ihan relevanttina tapana toimia, tulosten laihuudesta huolimatta
Eivätkö kaikki luo jonkinlaisia haavekuvia?
Yleensä todellisuus on ihan jotakin muuta kuin haavekuva ja se pitää hyväksyä.
Jos on liian korkeat odotukset, silloin pettymyskin on suurempi.
Ei kannata välittää.
Jonkun säälittävän kuntun viesti.
Sinä et ainakaan välitä muista ja muiden tunteista.
Trollikuntulle ei tarvitse vastailla.
`Sinä Olli-trolli vaiti siellä, sinähän täällä trollaat ja häiriköit, ei kukaan muu.
Taisit kertoa ihan itsestäsi totuuden, kun kuvauksesi ei sovi minuun millään lailla.
Kummallinen viesti.
On aika suuri ero siinä takertuuko ajatuksissaan johonkuhun vai eikö reaalimaailmassa kunnioita toisen halua jättää rauhaan.
Aloittajana voin sanoa että suurimmat ongelmat ovat syntyneet siitä kohdallani että kun omat tunteet ovat vahvistuneet niin tilanne on pitkittynyt kun nainen on jahkaillut ja venkoillut eikä ole osannut sanoa "ei" ajoissa.
Muuten en ymmärrä miten kommenttisi liittyy aloitukseen millään tavalla. Vaikuttaa että purat pahaa oloasi toisiin ihmisiin turhaan palstalla. Ehkä koet sen tärkeäksi tehtäväksi elämässäsi katkeruudestasi johtuen?
-Tuo yksinäisyyden tunne johti sitten siihen että loin aina naisista fantasian jota jahtasin mielessäni. Toki tein aina voitavani että asiat toteutuisivat, mutta jos sain pakit niin jäin silti haaveilemaan naisesta.-
Mistä kirjoittamallasi tavalla etsit fantasianaista, mielessäsikö?
Ristiriitaisesti kirjoitit että saadessasi pakit, silti jäit hänestä haaveilemaan?
Onko tapahtuneet perustuneet palstan kirjoittajiin, eli et ole tavannut ketään irl?
Aloitukseni ei liity millään tavalla palstalaisiin tai sen kirjoituksiin, en oleskele palstalla.
Olen siis luonut mielessäni kulloinkin jostain tapaamastani naisesta fantasian ja kun olemme lähentyneet niin tuo fantasia on elänyt omaa elämäänsä. Osa naisista on tuntunut hyvin pitkälle sellaiselta jonka kanssa sopisin siis yhteen, en tarkoita fantasialla nyt mitään sadun prinsessaa siis.
Saatuani pakit olen siis jäänyt kaipaamaan tuota fantasiaa naisesta mielessäni usein pitkäksikin aikaa. Toisin sanottuna se "eroprosessi" mielessäni on kestänyt huomattavasti pidempään kuin mitä se on todellisessa elämässä ollut.
Uskon että taustalla on voimakkaat tunteet sekä odotukset ja tietynlainen rakkauden kaipuu. Nämä ovat johtaneet myös kohdallani todella huonoihin kokemuksiin ja raskaisiin pettymyksiin sekä yleiseen huonoon oloon joka on syönyt myös muulta elämältä resursseja.
Olen nyt päättänyt aikaisemman koetun perusteella sekä tämän aloituksen pohjalta etten tapaile enää naisia. Pyrin vain tarvittaessa lyhyeen seksisuhteeseen ulkoisen viehätyksen perusteella.
Ehkä tällöin en tunteellisesti takerru myöskään naisiin.
Ehkä parempi niin, että et lataa odotuksia, niin yllätyt sitten positiivisesti, jos ja kun se sopiva kohdallesi tupsahtaa vaikka noiden pikasuhteiden kautta tai muuten. Koskaanhan ei tiedä, mitä hyvää elämä tuo tullessaan.
Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi ja suhteisiisi!
Kiitos samoin. Olen liian monta vuotta ollut vain sivustakatselija tunteideni ohjatessa väärille poluille.
No nyt tiedän, mikä on ongelmasi. Olet peittänyt halusi perustaa perheen. Laita jonnekin tinderin tai nettitreffipalstalle, että etsit iloista, puheliasta, sosiaalista etc. naista tositarkoituksella, ja että toiveenasi on perustaa perhe. Pitäisi natsata.
Mi Lord..
And the maggots..
https://www.youtube.com/watch?v=x2WK_eWihdU