KunnonIhminen on luonteeltaan äärimmäisen epäitsekäs ihminen. Hän ei välittää siitä miltä lähimmäisistä, perheenjäsenistä, ystävistä ja sukulaisista tuntuu. Hän ei ryyppää eikä toilaile,ei luo ympärilleen levottomuutta ja epävarmuutta. Välillä voi olla levottomanpia kausia, mutta yleensä "myrsky jälleen laantuu. KunnonIhminen ei ruikuta ja pyydä aina muilta rahaa ja palveluksia, ja on itse ole valmis antamaan vaikka viimeisen puupennin lähimmäiselleen. Kunnonihminen on sosiaalinen, epäitsekäs ja muista riippumaton ihminen. Vertailkaamme erilaisia käsitteitä ja niiden suhdetta kunnonihmiseen: Itsekkyys -Epäitsekkyys, Sosiaalisuus - Epäsosiaalisuus, Riippuvuus - Riippumattomuus,
nämä ominaisuudet kehittyvät kunnonIhmisen varhaisessa lapsuudessa. Kaikki on siis mennyt kohdalleen kunnonIhmisen varhaisessa psyykkisessä kehityksessä.
nämä ominaisuudet kehittyvät kunnonIhmisen varhaisessa lapsuudessa. Kaikki on siis mennyt kohdalleen kunnonIhmisen varhaisessa psyykkisessä kehityksessä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minäkin olen kuullut huhupuheen, että sellainen kunnon ihminen lymyilisi jossain saariston kätköissä.
ei syytä muita kaikesta vaan katsoo itseään peiliin ja muuttaa itseään jos aihetta.
Alkkis on juuri tyypillinen semmonen 'ihminen' joka jatkuvasti vain syyttää kaikkia muita tilastaan, vaikka ainoastaan hän itse on syyllinen ja ainoastaan hän itse pystyy muuttamaan itsensä.
Omituista.... 47 ikävuoteeni mennessä en ole koskaan tavannut kuvaamasi laista valioyksilöä.
Milläs perusteella hän on mielestäsi Kunnon ihminen? Koska on syntynyt hopealusikka suussa eli ideaalilapsuuteen? Saanut kaikki eväät heti alusta asti?
Milestäni paljon kunnioitettavampi on ihminen, joka sinnittelee elämässä eteenpäin vaikka kaikki on jo lapsuudessa ollut ns. perseellään.
Me näemme yli-ihmisen tulemisen,tuhatvuotisen valtakunnan valtiaan, Ubermenschin !
Ihminen on yli-ihmiselle kuin apina ihmiselle!
Isäni alkoholisoitui ja siitä kärsi koko perhe, ja minä jouduin koulussa silmätikuksi. Jouduin ivan ja pilkan kohteeksi. En halunnut suostua siihen, nostin nenääni ja yritin kovettaa itseni kaikelta tuskalta. Siitä seurasi yhä rankempia kiusaamis muotoja.
Sitten minusta tuli kiltti ihminen. Hain hyväksyntää ihmisiltä kiltteydellä, joka teki minusta lopulta näkymättömän.
Unohdin itseni, omat tarpeeni ja lopulta romahdin henkisesti, ihan ilman alkoholia.
Terapian jälkeen oppisin sanomaan "ei" ilman tunnontuskia, aloin tajuta kuinka mennyt on syytä käsitellä, antaa anteeksi ja siirtyä eteenpäin.
Nyt jatkan toisista välittämistä, mutta osaan sanoa ajoissa "ei", nyt täytyy levätä, ottaa itselle aikaa.
Eli halusin kai sanoa, että on vaarallista ihannoida liiallista kiltteyttä ja "kunnollisuutta". Se voi polttaa pohjaan sellaisenkin ihmisen, joka ei ole kokenut traumoja.
Sitä paitsi ilkeät ihmiset käyttävät hyväksi epäitsekkäitä ihmisiä ja naureskelevat perässä. Siihen päätin päättää yhden ystävyyssuhteen, mutta otinkin vain kunnolla etäisyyttä ja nyt on hyvä.
Maailma on monimutkainen, monia eri sävyjä täynnä, joitakin on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä.
.
Sinun täytyi asua maaseudulla tai ahdasmielisessä paikkakunnassa..luulen?
sanan käyttöä on hyvä oppia käyttämään,sillä mikään ei riitä,varsinkaan hyväksikäyttäjän kanssa!
Asuinpaikkana pieni lähiö 70- luvulla. Ja ympärillä riittävä määrä ihmisiä lyömässä lyttyyn jonkun hiukan huono-osaisemman, jotta voisi itse kokea ylemmyyden tunnetta.
Noin se menee,siksi alkkarit viihtyy suuremmissa yhteisöissä,tosin ajat ovat muuttuneet,nykyään joka perhe tuntee jonkun alkoholistin.