HUKKUIVAT TITANIC-LAIVAN MUKANA
Keväällä 1912 vieraili puhujamatkalla Suomessa amerikkalainen pastori William Lahtinen puolisonsa Annan ja tyttärensä Marthan kanssa.
Heidän tarkoituksensa oli palata kotimaahan Englannin kautta Titanic-laivalla.
Vähän ennen heidän lähtöään Suomesta neljän ja puolen vuoden ikäinen Martha-tytär sairastui vakavasti ja nukkui pois. Kohta siirtyivät vanhurskasten lepoon myös äiti Anna ja isä William, kun heitä kuljettanut laiva törmäsi Atlannin valtamerellä jäävuoreen ja upposi 15.huhtikuuta 1912.
William Lahtinen oli kirjoittanut laivassa kirjeen kemiläiselle uskonveljelle. Hän muisteli siinä Suomen matkaansa. Kirje oli päivätty Titanicissa 10.huhtikuuta. Se julkaistiin Siionin Lähetyslehdessä kesäkuussa 1912.
Lahtinen kirjoitti muun muassa näin:--"Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella.
Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat juhlahetkiä, kun ijankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta.--Ole turvattu rakas veli ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattele arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen Karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; tei jäitte unohtumattomaan muistoon !
Päivämies 1999
LESTADIOLAISILLE SOPII INTERNET, MUTTA EI TELEVISIO
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys eli lestadiolaiset avaavat internettiin oman kotisivunsa lähinnä massiivisten suviseurojensa tiedotusta varten.
Yhdistyksen pääsihteeri Voitto Savela sanoo Kotimaa lehdessä, ettei liike ole muuttanut kielteistä suhtautumistaan television ohjelmatarjontaan, eikä vanhoillislestadiolaisissa kodeissa ole televisioita.
Saarnoissa ei puhuta televisiosta, mutta liike haluaa suojata lapsia väkivallalta ja epäterveelliseltä seksuaalisuuden ylikorostamiselta.
Savelan mukaan internet kuitenkin eroaa televisiosta vaatiessaan aktiivista toimintaa.
- Internetin käyttäjiä on rakkaudella neuvottu valvomaan käyttöään niin, etteivät he turmelisi uskonelämäänsä sen avulla, Savela kertoo liikkeen ohjeista. ( 18.1.1999 )
ARPELAN USKONSOTA OLI VAIKEA JUTTU
Arpelan uskonsodaksi kutsuttu oikeudenkäynti pidettiin Alatornion kihlakunnanoikeudessa vuonna 1962.
Paikallinen rauhanyhdistys oli erottanut kymmeniä jäseniään lapsikasteesta syntyneen riidan vuoksi. Kysymys oli siitä, pelastuuko lapsi kasteessa vai ei.
Vihreän veran ääressä istuivat notaari Matti Kivekäs ja lautamiehet Antti Kunnari, Juho Leinonen, Emil Jukkola, Kalle Välimaa, Erkki Rautio, Arvid Oukka, Matti Knuutila ja Matti Lassila. Nämä kaikki miehet elivät hyvin vanhoiksi eli 90-vuotiaiksi.
Kenelläkään heistä ei ollut ajokorttia Kalle Välimaata lukuunottamatta.
Automiehet olivat Torniossa vaikeuksissa, jos olivat ajaneet kolarin hevosen kanssa.
Kantajana uskonsodassa oli maanviljelijä Verneri Kummu ja hänen rinnallaan asiotsija Iivari Lumikero, jonka pojanpoika on Tukholmassa televiotoimittaja.
Vastaajana oli maanviljelijä Vilho Pörhölä ja hänen rinnallaan asianajaja Niilo Mäki. Todistajana seisoi rovasti Olli Marttinen.
Matti Kivekkään isä oli maallikkosaarnaaja ja hänkin sanoi huolestuneena pojalleen:- Kyllä sinulla on vaikea juttu.
- Tämä ratkaistaan maallisten lakien mukaan, vastasi poika.
Vaikeuksia oli sen sijaan oikeudenkäynnissä, sillä maallikkosaarnaajat olivat kovia puhumaan ja viihtyivät varsin vähän asiassa. Varsinkin Iivari Lumikero suorastaan nautti tilanteesta, kun hän oli luontainen näyttelijä.
Rauhanyhdistyksen hallituksessa ollut henkilö Ylianunti-nimeltään oli erottanut oman veljensä ja lopulta jo oman opettajavaimonsakin rauhanyhdistyksestä. Kihlakunnanoikeuden päätös oli se, että kaikki erottamiset peruttiin.
Aviopuolisoiden välit eivät kuitenkaan palanneet ennalleen.
20.12.1998
MAAILMANLOPUN PELKO VALLANNUT JYVÄSKYLÄLÄISET.
TYÖSTÄ SANOUDUTAAN IRTI, OMAISUUS MYYDÄÄN YM.
Jyväskylässä odotetaan parhaillaan maailmanloppua, kertovat kaupungista tulleet tiedot.
Kuvan vallitsevista tunnelmista saa, kun kerromme, että mm.eräässä kaupungin suurimmassa teollisuuslaitoksessa henkilökunta on sanoutunut runsaslukuisesti irti, voidakseen rauhassa odottaa tulossa olevaa suurta tapahtumaa. Usat henkilöt ovat myyneet omaisuutensa. Maailmanlopun lähestymisen kerrotaan kaupunkilaisten keskuuteen levittäneen kuhmolainen ennustaja, joka on saanutmm.aikaan sen, että eräskin 3-henkinen perhe on myynyt kotinsa sisustuksen vuodevaatteita ja kesäpukimia myöten. Tyhjissä huoneissa pidetään nyt hartauskokouksia, jolloin maailmanloppua odottavat kokoontuvat yhteen laulaen virsiä ja kuunnellen eri puhujien puheita.
Myös nuorison piirissä monet odottavat Kristuksen saapumista. Niinpä kaksi kirkon nuorisotoiminnan piirissä työskentelevää nuorta on sanoutunut irti toimestaan.
26.1.1950
Keväällä 1912 vieraili puhujamatkalla Suomessa amerikkalainen pastori William Lahtinen puolisonsa Annan ja tyttärensä Marthan kanssa.
Heidän tarkoituksensa oli palata kotimaahan Englannin kautta Titanic-laivalla.
Vähän ennen heidän lähtöään Suomesta neljän ja puolen vuoden ikäinen Martha-tytär sairastui vakavasti ja nukkui pois. Kohta siirtyivät vanhurskasten lepoon myös äiti Anna ja isä William, kun heitä kuljettanut laiva törmäsi Atlannin valtamerellä jäävuoreen ja upposi 15.huhtikuuta 1912.
William Lahtinen oli kirjoittanut laivassa kirjeen kemiläiselle uskonveljelle. Hän muisteli siinä Suomen matkaansa. Kirje oli päivätty Titanicissa 10.huhtikuuta. Se julkaistiin Siionin Lähetyslehdessä kesäkuussa 1912.
Lahtinen kirjoitti muun muassa näin:--"Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella.
Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat juhlahetkiä, kun ijankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta.--Ole turvattu rakas veli ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattele arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen Karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; tei jäitte unohtumattomaan muistoon !
Päivämies 1999
LESTADIOLAISILLE SOPII INTERNET, MUTTA EI TELEVISIO
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys eli lestadiolaiset avaavat internettiin oman kotisivunsa lähinnä massiivisten suviseurojensa tiedotusta varten.
Yhdistyksen pääsihteeri Voitto Savela sanoo Kotimaa lehdessä, ettei liike ole muuttanut kielteistä suhtautumistaan television ohjelmatarjontaan, eikä vanhoillislestadiolaisissa kodeissa ole televisioita.
Saarnoissa ei puhuta televisiosta, mutta liike haluaa suojata lapsia väkivallalta ja epäterveelliseltä seksuaalisuuden ylikorostamiselta.
Savelan mukaan internet kuitenkin eroaa televisiosta vaatiessaan aktiivista toimintaa.
- Internetin käyttäjiä on rakkaudella neuvottu valvomaan käyttöään niin, etteivät he turmelisi uskonelämäänsä sen avulla, Savela kertoo liikkeen ohjeista. ( 18.1.1999 )
ARPELAN USKONSOTA OLI VAIKEA JUTTU
Arpelan uskonsodaksi kutsuttu oikeudenkäynti pidettiin Alatornion kihlakunnanoikeudessa vuonna 1962.
Paikallinen rauhanyhdistys oli erottanut kymmeniä jäseniään lapsikasteesta syntyneen riidan vuoksi. Kysymys oli siitä, pelastuuko lapsi kasteessa vai ei.
Vihreän veran ääressä istuivat notaari Matti Kivekäs ja lautamiehet Antti Kunnari, Juho Leinonen, Emil Jukkola, Kalle Välimaa, Erkki Rautio, Arvid Oukka, Matti Knuutila ja Matti Lassila. Nämä kaikki miehet elivät hyvin vanhoiksi eli 90-vuotiaiksi.
Kenelläkään heistä ei ollut ajokorttia Kalle Välimaata lukuunottamatta.
Automiehet olivat Torniossa vaikeuksissa, jos olivat ajaneet kolarin hevosen kanssa.
Kantajana uskonsodassa oli maanviljelijä Verneri Kummu ja hänen rinnallaan asiotsija Iivari Lumikero, jonka pojanpoika on Tukholmassa televiotoimittaja.
Vastaajana oli maanviljelijä Vilho Pörhölä ja hänen rinnallaan asianajaja Niilo Mäki. Todistajana seisoi rovasti Olli Marttinen.
Matti Kivekkään isä oli maallikkosaarnaaja ja hänkin sanoi huolestuneena pojalleen:- Kyllä sinulla on vaikea juttu.
- Tämä ratkaistaan maallisten lakien mukaan, vastasi poika.
Vaikeuksia oli sen sijaan oikeudenkäynnissä, sillä maallikkosaarnaajat olivat kovia puhumaan ja viihtyivät varsin vähän asiassa. Varsinkin Iivari Lumikero suorastaan nautti tilanteesta, kun hän oli luontainen näyttelijä.
Rauhanyhdistyksen hallituksessa ollut henkilö Ylianunti-nimeltään oli erottanut oman veljensä ja lopulta jo oman opettajavaimonsakin rauhanyhdistyksestä. Kihlakunnanoikeuden päätös oli se, että kaikki erottamiset peruttiin.
Aviopuolisoiden välit eivät kuitenkaan palanneet ennalleen.
20.12.1998
MAAILMANLOPUN PELKO VALLANNUT JYVÄSKYLÄLÄISET.
TYÖSTÄ SANOUDUTAAN IRTI, OMAISUUS MYYDÄÄN YM.
Jyväskylässä odotetaan parhaillaan maailmanloppua, kertovat kaupungista tulleet tiedot.
Kuvan vallitsevista tunnelmista saa, kun kerromme, että mm.eräässä kaupungin suurimmassa teollisuuslaitoksessa henkilökunta on sanoutunut runsaslukuisesti irti, voidakseen rauhassa odottaa tulossa olevaa suurta tapahtumaa. Usat henkilöt ovat myyneet omaisuutensa. Maailmanlopun lähestymisen kerrotaan kaupunkilaisten keskuuteen levittäneen kuhmolainen ennustaja, joka on saanutmm.aikaan sen, että eräskin 3-henkinen perhe on myynyt kotinsa sisustuksen vuodevaatteita ja kesäpukimia myöten. Tyhjissä huoneissa pidetään nyt hartauskokouksia, jolloin maailmanloppua odottavat kokoontuvat yhteen laulaen virsiä ja kuunnellen eri puhujien puheita.
Myös nuorison piirissä monet odottavat Kristuksen saapumista. Niinpä kaksi kirkon nuorisotoiminnan piirissä työskentelevää nuorta on sanoutunut irti toimestaan.
26.1.1950
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ymmärrä mikä motiivi näiden kirjoitusten laittajalla on? Ihmeellinen keskustelutyyli laittaa suoraa lainausta vanhoista lehtileikkeistä. Viimeistä leikettä en ymmärrä ollenkaan. Lienee tapahtunut siis 1950 -luvulla, mutta en usko että kyseiset henkilöt ovat lestadiolaisia, joten mitä leike haluaa viestittää?
Olen harrastanut kaikenlaisten lehtileikkeitten keräämistä vuosikymmenten ajan ja aineisto on valtava.
On motivoivaa saada julkaistua aineistoa jossakin.
Parhaillaan liimailen eläkepäivien harrastuksena leikkeitä kansioon.
Olen kirjoittanut tänne leikkeitä, jotka liittyvät jollakin tavalla lestadiolaisuudesta kirjoitettuihin uutisiin.
Jos sheriffi sallii, kirjoittelisin näitä uutispätkiä tänne vastaisuudessakin.
Näitä on aina hauska lukea, tarviiko kaikelle olla niin tarkkaan määritellyt motiivit.
Mistä löysit näitä ja onko jossain enempikin?
LESTADIOLAISILLE SOPII INTERNET, MUTTA EI TELEVISIO
Tämä oli hyvä faktatieto liikkeen suhtautumisesta internet/tv asiaan
ARPELAN USKONSOTA OLI VAIKEA JUTTU
Tämä oli asia, josta en ollut koskaan kuullut mitään ja luin sen suurella mielenkiinnolla.
Ja seriffi voisi antaa näiden olla, vaikka niissä ihmisten nimiä onkin. (Onhan ne aikoinaan olleet lehdissäkin)
Nämä tällaiset lehtileikkeet on yksi parhaimmista aiheista täällä.
Siinä ei sytellä eikä soimata ketään. Vaan on asillaista kirjoitusta.
Laita vaan lisää samanlaista...Tosi hyviä lukuja :)
KIRKKOHERRAT KULUVAT PUDASJÄRVELLÄ
Pudasjärven henkisesti synkeänmatalassa ilmapiirissä kirkkoherrat kuluvat aika nopeasti kierrätyskuntoon.
Pudasjärvellä muhii jatkuvasti joku riidan aihe, jollakin eri alalla. Uskontohan meillä pakkaa olemaan jatkuva, pitempi kuin kolmikymmenvuotinen sota.
Pahansuovat teot ja salamyhkäinen puuhailu kuuluvat asioiden kulkuun. Kuin myrkylliset kaasut synkeän suonsilmän sisältä puklahtelevat ylös ihmismielen pahansuovat aikeet ja teot. Mikä piru meitä putasjärvisiä riivaa ?
Kirkkoherrojen ja vapaamielisimpien pappien henkinen akku pitää olla normaalia kovemmalla virralla ladattu kestääkseen.
Tämä ainainen, alhainen nahistelu joutavilla asioilla ja niiden julkisuuteen saattaminen ei ole Pudasjärven kuntakuvaa kohottava.
Miksi matalilla maillamme viihtyvät vain alhaiset puuhat ja ajatukset ?
Olin jo luullut, että seurakunnan herratarhassa on välirauha ja se kestää. Taasko jotkut nousevat uskoa puhdistamaan ?
Tälläkin hetkellä pinnan alla kuohuu, kyräilyä on.
Kapinaliike on olemassa. Onko se laaja, vai onko kysymyksessä vain pieni juonittelijoiden joukko ?
Sekin on kyllä kiusallinen kuin kihti ihmisen nilkassa. Onko tarkoitus savustaa kirkkoherra ulos ja mittauttaa vaaleissa uusi tulos ?
Kaikki on mahdollista. Kaikkeen on varauduttava. Siihenkin, että syy on sysissä ja sepässä.
Onko tuon käynnistyvän kapinaliikkeen vetureina lestadiolaisen lahkon aktivisteja tai kenties niin sanottuja tavallisia syntisiäkin ?
Menettelytavat ovat kyllä inhotavia, jos asioista ei kyetä neuvottelemaan niiden kesken, joita asiat koskevat.
Lähetystöjä on ravannut piisaksi asti vastaanotolla.
Uskonnollisissa yhteisöissä on kautta aikain osattu juonitella. Poikkeusta ei tee tämäkään aikakausi. Pudasjärvellä riidellään joka sektorilla, poikkeusta ei tee uskonto, matkailu, eikä kunnallispolitiikka.
Tämänhetkisen elämännäkemykseni mukaan lestadiolaiset riitelevät usein ei-lestadiolaisia kirkkoherroja vastaan. Miksi ei-lestadiolaiset ihmiset useimmiten jättävät lestadiolaiset kirkkoherrat rauhaan ?
Tätä kysyn, vaikka ois osani helvetin loukko. Tappeleviin kuppikuntiin ja kirkkoon kuulumaton, muiden tarjoamat tiet hylännyt ja ihmiseenkin osin uskonsa menettänyt.
Mutta inhimillisyyden ja sivistyksen suoksi jos vielä yritettäis elää ihmisiksi.
23.1.1996 Eero Räisänen
USKONJUOPPO
Mulla on jotenki hukassa kymmenisen vuotta elämästäni. Mie sen muistan ko mie olin kolmivitonen ja senki ko työkaverit kävit istuttamassa meile sempramännyn ko mie täytin neljäkymmentä.
Mutta että nyt on eessä viijenkympin etappi se tuntuu jotenki uskomattomalta. Missä hiipatissa se aika on tuhrautunu ?
Ikkääntymisen mie havaittin kyllä ittestäni jo muutama vuosi sitten siittä ko alko sisukumi paistahman.
Sitte alkovat jo kohta pulisongit hopeoituhmaan ja käsivarret käyä lyhhyiksi lukiessa.
Ja eikä aikaakhan ko alko lastenkläppiä pyörihmään jalvoissa.
Net vain tulit nekki jostaki niinko olisivat olheet aina meillä.
Ja alkovat kuttuhmaan minua papaksi. Oli se aluksi outoa, mutta siihenki on saanu tottua.
Nykkö mie kattelen kulettua taivalta se tuntuu hullulta ettei sillole tullut yhtään kasoa.
Sitä joskus aatteli, että solis jotaki ko olis oikein hyä asema ja sitten vielä kunnon pytinki, että kaikin sitte näkisivät oikein uloski päin kuka se on kuka.
Ja se tuntu niin mahottoman tärkeältäki olla joka paikassa mukana niinko paska rathaassa.
Mutta kyllä kait tuo omitten kläpitten aikuistuminen mikä minukki pyssäytti niin että mie alon aatella että olkhoot menemiset.
Mie aattelein niinko hyä ystäväni Ros Wayland, että mie lähen kothiin ja mie rupean puutarhahomhiin.
Minusta alko tuntuhmaan, ettei tämä maalima taia minun aikana tulla vielä valmhiiksi, ja että sitä taitaa jäähä nuille kläpillekki vielä jotaki tekemistä.
Aluksi mie hunteerasin, että mie alan kilvottelmhaan niinko pyhät ihmiset ainaki ja että mie lähen aikahnaan luostariin.
Ja ko mie aloin niitä koluamhmaan niin met yhen kaverin kanssa perustima oikein veljestönki.
Ja aattelima että luostari tullee sitte aikahnaan.
Muttei siitttä ole kuitekhaan mithään vielä tullu sen kummempaa valmista. Veljestö ainakhaan ole vielä yhtään kasunu.
Sitte mie luin yhen teolookin sepustuksen perhe-elämästä, että sese vasta luostarihommaa oliski. Ja että vähinthään yhtä raakaaki solis kilvotteluna.
No mie tietysti sitä hunteeraahmaan. Ja tulin siihen tulokseen, että mikä ettei.
Aatteleppa, että ko sie sittoonnut luostarissa kuuliaissutheen niin sie perheessä kannat sitä vastaten jatkuvaa palvelusvuoroa.
Ja köyhyytheen sittoutumista vastaa perhe-elämässä se, että sie suostut jakahmaan kaiken niinko uskovat ainaki.
Ja mitä tullee luostarihomman naimattomuutheen silläki on perhe-elämässä vastihneensa ja se on, että sie olet kumppanillesi uskolinen.
Näin minusta alkoki tuntuhmaan, ettei se tästä kummene ennää luostahriin lähölä. Tässoon mahoton kilvotus eessä muutenki.
En mie tiä, onko se samon muila ko mulla, mutta molen saanu huomata arvomaailmani muuttuhneen vuositten varrela.
Molen jotenki niinko tullu kothiin.
Ja hyvähän tänne on tulla ko sei ole ollu kylmihlään niinko monila on ollu.
Tai että ko toinen olis ollu kypsä kothiin tulheen niin siiton toinen jo tarpeeksi saahneena lähössä.
Mullon yksi toinenkin projekti joka on yhtä hullu ko tuo luostarihommaki ja se liittyy minun tausthaan - lestatialaisuutheen.
Mullon nimittäin alkanu tehä kovasti mieli mukhaan sen menhoon takasi.
Ja ko mie olen tutustunu kaiken sortin ajattelhuun niin molen aattelemassa ettei se usko siittä vaihtamala taia kummeta. Kerran lestatialainen aina lestatialainen.
Juoppo mikä juoppo - uskonjuoppoki.
Molenki alkanu kuunnela seuralaulukasetteja ko pörrö.
Ja välistä laulaakki niittä kurkku suorana. Kläpit huutava tämän tästäki, että pane se toosa jo pienemmäle. Ja mie nauran niile ja sanon, että nämä siionin laulut net vasta heviä ovakki.
Enkhä mie yhthään perusta, että jokku oova määritelheet uskonhimon yhenvertaseksi juomahimon kanssa. Mitä se muile kuuluu mitä sitä ittekukin omala ajahlaan pörröilee.
Mutta yksi propleemi mulla kuiteski on ja soon sama ko juoppolaki nimittäin, että mistäkhään sitä uskonviinaa sais ?
Semmosta oikeata tavaraa, eikä mithään korviketta
3.7.1996 Matti Junes
LIPPONEN PUHUU JÄRKEÄ LAPSILISISTÄ
Hyvä, Paavo Lipponen. Hyvä, että puutut lapsilisiin ja muihin kotihoidon tukimuotoihin. Ei maa, jossa asiat hoidetaan niin, ettei töitä ole kaikille työikäisille, tarvitse suurta väestönlisäystä.
Lapsia tehtäköön sen verran kuin kullakin perheellä on vara elättää.
Lapsilisää sitä todella tarvitseville vain esim. kolmesta lapsesta, loput voivat olla huviveron alaista tavaraa.
Katsottaisiin sitten, mihin todella on varaa. Taitaisivat vähentyä niin loistoautot kuin asuntovaunutkin eräiden hartauspaikkojen edestä. Sillä totuushan varmaan on niin, ettei Luoja tarkoittanut tiettyyn lahkoon kuuluvien täyttävän tätä maata.
Nykyisin on niin, että lapsia tehdään ikään kuin palkan edestä. Osataan tarkkaan laskea kuinka paljon saan, jos taas pyöräytän yhden.
Ja valitettavasti osa näistä perheistä kasvattaa jälkikasvunsa taitaviksi sosiaaliturvan hyväksi käyttäjiksi.
Ei tarvitse niin kovasti itse yrittää, kun kuitenkin on joku joka tulee ja maksaa.
Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö sosiaalista turvaverkkoa tarvittaisi, eihän toki, vaan tympäisee se, että hyväksikäyttäjein joukko on kasvanut liian suureksi. kaiken maailman vaippalisät takaavat taatusti tupakkarahat niillekkin vanhemmille, joilla ei paljon vanhemman vastuuta löydy.
Elettiin ennenkin vaikka lapsilisä oli pieni ja muista tuista ei edes uneksittu. Pantiin suu säkkiä myöten.
YHDEN LAPSILISÄN PERHEITÄ ON ENITEN KESKI-IKÄISILLÄ
Yhden lapsilisän perheitä on Suomessa eniten keski-ikäisillä. Tilastokeskuksen perhetietojen mukaan puolet yhden lapsen lapsilisää saavien perheiden äideistä oli viime vuoden vaihteessa yli 40-vuotiaita ja vain joka viides oli alle 30-vuotias
Keski-ikäisten äitien perheissä ainoa lapsi eli alle 17-vuotias lapsilisään oikeutettu perheenjäsen on yleensä kuopus.
Suurten ikäluokkien perheet ovat lasten vanhenemisen myötä muuttumassa uudestaan yksilapsisiksi. Sekä 40 - 49-vuotiaiden että 20 - 24-vuotiaiden äitien perheistä vajaat kaksi kolmannesta on yksi lapsisia. Vastaavasti puolet 40 - 44 vuotiaiden äitien perheistä on yksilapsisia.
Vuoden vaihteessa Suomen lapsiperheistä oli yksilapsisia liki puolet ja kaksilapsisia hieman alle 40 prosenttia.
Vain prosentilla lapsiperheistä , eli kaikkijaan 6900 perheellä oli yli neljä alle 17-vuotiasta lasta. Tämä joukko koostuu pääosin vanhoillislestadiolaisista, jotka eivät harrasta syntyvyyden säännöstelyä.
Vähintään kymmenlapsisia perheitä oli 335.
Suomessa oli vuoden vaihteessa kaikkiaan noin 615 000 perhettä, joissa oli lapsilisäikäisiä lapsia. Näistä perheistä 161 000 asui Uudellamaalla.
Maakunnan väestömäärään suhteutettuna lapsiperheitä oli eniten Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Seuraavana tulivat Uudenmaan ja Kainuun maakunnat. Suhteellisesti vähiten lapsiperheitä oli kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnissa.
4.5.1995
IHMISTÄ ON AUTETTAVA TULEMAAN SIKSI, MIKÄ HÄN ON
Uskonnon uhrit
Hellsten kirjoittaa hengellisyyden merkityksestä ja Jumalasta nyt suhteellisen vapautuneesti, sillä kukaan ei voi suoraan omaksua toisen uskoa eikä vapautua oman maailmankatsomuksen luomisen tuskasta.
Uskovien tulisi oppia kuuntelemaan psykologeja, Tommy Hellsten sanoo. Hengellisyys ei vapauta järjen ja tiedon käytöstä.
Silti hänellä itselläänkin nousevat niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu Jumalasta. Terapeutti, jos kuka, tietää miten paljon hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä uskonnon varjolla tehdään.
-Lahkojen johtajat esiintyvät Jumalan nimissä. He luovat säännöt ja normit ja julistavat ne Jumalan säännöiksi ja normeiksi.
Seuraa pelottavia asioita, kun ihmiset luulevat seuraavansa jumalaa, mutta seuraavatkin kritiikittömästi johtajaa.
Hengellisyyttä käytetään suojana omaa tietämättömyyttä vastaan. Puhutaan kauniita sanoja ja toimitetaan uskonnollisia rituaaleja, mutta todellisuudessa käytetäänkin niiden turvin valtaa.
Yhteisö antaa ymmärtää, että yksilöllä on elämisen oikeus vain, jos ajattelee samoin kuin he. Hengellisyyden nimissä saa tehdä mitä vain ja kaikki on oikein.
Työssään Hellsten on hoitanut uskonnon uhreja. Mikä saa ihmisen lopulta pyrkimään yhteisöstä eroon ?
-Siinä joutuu rajaamaan pois omaa psyykettään, leikkaamaan omia tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan niin paljon, että alkaa tukehtua. Paha olo lisääntyy ja tunkee uskonnollisen apparaatin läpi. Silloin ihminen yleensä hakee apua.
-Sairaasta jumalakuvasta ei voi vapautua, ellei hylkää sitä, jopa vihaa.
Mutta se on mielettömän iso juttu. Jumalalla pelottelu ja Jumalan suulla lyöminen menee ihmisessä niin syvälle peruskudoksiin.
27.9.1996