Olen ollut todella kauan rakastunut erääseen naiseen tai oikeastaan rakastan häntä. En vain saa tätä tunnetta loppumaan, vaikka hän on selkeästi aiemmin ilmaissut, ettei ole minusta kiinnostunut. Tekisi niin mieli ilmaista hänelle tunteeni, mutta en enää tee sitä virhettä. Varon sanojani ja pidän fyysinen läheisyyden tiukasti soveliaissa rajoissa. Riudun. Olen yrittänyt saada tunnetta poikki mm. lyhyellä tapailulla naisen kanssa, josta en ollut oikeasti kiinnostunut, hän oli minusta. Mitä teen, olenko vain pakkomielteinen vai mikä päässäni viiraa? Miten saan tämän tunteen poikki? Tahdonvoimalla se ei ole onnistunut. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen, en kestä enää.
Miten saan rakastumisen tunteen poikki?
Anonyymi
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei sitä tunnetta oikeastaan saa millään loppumaan, jos on toiseen rakastunut. Välttelemällä häntä ehkä vähän lievität tunnetta, mutta en usko, että silläkään siitä kokonaan eroon pääsee. Toisinaan voi tulla parempia kausia, kun ei ajattele toista niin paljoa, mutta sitten tulee niitä päiviä, jolloin toinen on aamusta iltaan vaan mielessä.
Eroon ajatuksista pääseminen on rankka ja pitkä prosessi, jos toista on rakastanut tai edelleen rakastaa. Pakitkaan ei aina auta haaveilusta eroon pääsemiseksi. Yritä vain saada joitan puuhasteltavaa tai aloita uusi harrastus, joka vie ajatuksen muihin asioihin, se ehkä itsellä parhaiten toiminut. Ei jää aikaa ajatella toista, kun on paljon muita mieluisia juttuja mielessä. Aamut on ehkä pahimpia, mutta iltaa kohti yleensä helpottaa.
Toiselle ajatuksista kertominen ei kannata, jos tiedät jo valmiiksi, että toinen ei ole kiinnostunut. Sinun tunteet eivät kertomalla lievene. Jos vain mahdollista niin yritä olla näkemättä tätä henkilöä muutamaan kuukauteen ja katso helpottaako se tunteita yhtään. Mitä enemmän olet tekemisissä sitä enemmä se saa sinut kaipaamaan tätä henkilöä. Tsemppiä jatkoon.
Minä olen samassa tilanteessa ja uskon, että aika helpottaa ja etäisyyden ottaminen. Aina kun nähdään valvon seuraavan yön, mutta nyt kun ei taas olla muutamaan viikkoon nähty on helpompi olla. Ja lopullisesti helpottaa, kun tapaat jonkun jonka kanssa oikeasti voit jakaa asioita. Uskon että kiinnostut muista, kun nyt keskityt etäisyyden ottamiseen ja muuhun. Se auttaa vähän.
Tuo huonosti nukuttu yö on tuttua näkemisen jälkeen ja silti haluan hänet nähdä..
Saahan sen loppumaan järjen äänellä, senkin tunteidenvietävä.
Ymmärrän tunteesi. Tuttua on. Onko siitä kauan kun hän ilmaisi ettei kiinnosta? Joskus mieli saattaa muuttua vaikka eihän senkään varaan voi mitään laskea. Terveisin ystäväänsä toivottomasti jo vuosia sitten ihastunut ja tunne vaan pysyy ja yritän olla neutraali..
Pidä etäisyyttä pari vuotta, ei mitään kontaktia jos se vain on mahdollista. Tuona aikana tunne todennäköisesti kuolee itsestään.
Näin tapahtuu koska rakkauden tunne ei saa mistään ravintoa.
Mä en halua hänestä eroon. Mieluummin riudun salaa..
En minäkään haluaisi mutta varattu on varattu enkä halua ongelmia kenellekään.
Okei, toi ei ole enää rakkautta. Vaan pakkomiellettä.
Siis joo voihan siinä rakkauttakin olla mukana, mut suurimmaks osaks toi on nyt pakkomielteisyyttä. Katso vaikka Eevi Minkkisen instagramia inhimillinen itsetuntemus
.....mutta en enää tee sitä virhettä. Oletko siis jo sanonut tälle naiselle että rakastat ja saanut pakit.
Jos olet tehnyt virheen jonkun toisen kanssa, ei tämän kanssa niin Mitä jos sittenkin kerrot hänelle että rakastat. Se on sitten tehty. Ja tiedät haluaako rakkautesi kohde olla sinun kanssasi vai ei. Vai onko hän varattu. Tiedätko jo ettei suhteestanne tulisi mitään.
Kaija Koo laulaa Ja olisikin niin, että rakkaus on loppu, Mut se täytyy lopettaa, Kuka sen opettaa?
Ja Jesse Kaikuranta: Miksi se vain riuhtoo, Miksei se irtoo, Miksi se kärsii, Mutta kestää, Miksei sitä hengiltä saa.
Ei se lähde kuin ajan kanssa. Itse avioliitossa olevana rakastin niinikään avioliitossa olevaa kaksi vuotta. Kertomatta koskaan kenellekään, en halua skismaa omaani enkä toisen liittoon. Oli se hirveetä. Päässä pyöri rakastettu kaiken aikaa, keskittymiskyky hukassa, vähän kuin jossain tilassa. Mutta ihme kyllä sitä pystyi elämään arjen omassa perheessä. Saattaa olla että se sinkkuna olisi vielä hirveempää, kun on enemmän yksin ja aikaa miettiä.
Myötätuntoa vaan sulle, ei sitä muuta voi.
sorry tuo naiselle, ei aavistustakaan kumpi on, eikä asian kannalta tärkeä, vahingossa tuli.
Pöh, olisi pitänyt keskittyä lukemaan aloitus paremmin. Siinähän oli että hän ei ole kiinnostunut. Ei ole nyt mulla järki kasassa, enkä ole rakastunut.
Itsellä ei ole mikään auttanut. En tosin riudu, vaan vain nautin hänen seurastaan. Tunteista en ole kertonut, sillä hän on varattu. En tiedä haluanko edes tunteista eroon, sillä hän vain on ihaninta mitä tiedän.
Voisin kuvitella että jos aika ei auta, niin ehkä se jos toinen häviää elämästä lopullisesti ja sen jälkeen kiinnostuu, ihastuu johonkin toiseen.
Olet arvokkaampi, kuin tuo ihminen. Löydät vielä sopivan, kun ihastuminen hälvenee.
Vaan eikös kaikki ole yhtä arvokkaita 🤔
Tarkoitin, että ansaitset tulla kohdelluksi paremmin ja ansaitset rakkautta ihmiseltä, joja rakastaa myös sinua. Ja siis lähtökohtaisesti joo.☺
Ei kai häntä ole mitenkään huonosti kohdeltu? Ja ei kai se tee kenestäkään vähemmän arvokasta jos ei satu tuntemaan samoin.
Pointti oli varmaan se, että hän ansaitsee itselleen paremman, sopivamman ihmisen ja ansaitsee rakkautta, joka on myös vastavuoroista.
Tämä näin ❤❤❤
Kiitos vastauksista <3