omat ystäväni(vai voiko heitä enää siksi kutsua...) ovat minun raskaaksi tullessani, pikku hiljaa kaikonneet ympäriltäni. satunnaisia kertoja kun olemme nähneet, ilmassa on heidän puoleltaan hieman negatiivista asennetta ja sitä piilo vi...lua. sattumalta näimme kaupungilla ja jäimme siinä sitten hetkeksi keskustelemaan. kauempana näkyi n. 20 ikäine nainen lastenrattaiden kanssa, kun erään ystäväni suusta kuului:"elämä pilalla". ystäväni ovat kaikki sinkkuja eivätkä halua vielä perhettä. sen ymmärrän todella hyvin, itse olen joskus ollut vastaavassa tilanteessa. nyt tilanne on toinen ja olemme toivoneet mieheni kanssa lasta ja kun nyt olemme jo raskauden puolessa välissä, kukaan ei pidä yhteyttä jos minä en soita tms. sitten kun nähdään, sitä ollaan niin kiinnostuneita miten mä voin jne. yhtä asiaa olen aina ihmetellyt ja tässä asiassa ihmettelen edelleen. miksei ihmisillä jos kerran niitä "ystäviä" ollaan niin ole rohkeutta puhua asioista suoraan. se loukkaa eniten kun selän takana puhutaan, mutta naaman edessa ollaan se "ystävä". en tiedä mikä olisi oikein tässä tilanteessa ja mitä pitäisi tehdä. olen ystävilleni sanonut suoraan, että mulle ne asiat voi sanoa suoraan, etten mä siitä pahastu, että onko vika missä.. kuullun ymmärtämisessä?
raskaus ja ystävät
tien tallaaja
12871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla ei ole edes tuollaisia huolia, minulle ei kerta kaikkiaan ole kertynyt kirjavien vuosieni varrelta niitä kuin jokunen jonnekin päin suomea. Yhteyttä pidetään harvoin, jos ollenkaan. Se ei haittaa minua kuin joskus, minulle riittää pienessä perhepiirissä hyöriminen, tuttavallisissa sukulaissuhteissa. Miehen sukulaiset tuovat sitä maustetta elämääni. Olen ehkä perinnöllisestikin jo sellainen, sillä isäni on aivan samanlainen, hänelle on aina riittänyt äidin sukulaiset - ykkösenä on vaimo, koti ja työ.
Ehkä sinun täytyy nyt löytää kaltaisessasi tilanteessa olevia odottavia äitejä, solmia uusia tuttavuuksia, jotta tuntisit olosi siltä osin hyväksi. Viimeistään synnytyksen jälkeen saattaa uusia, mukavia ihmisiä ja tuoreita äitejä ilmaantua kuin tyhjästä, halukkaita pitämään yhteyttä. Heidän kanssaan voi sitten puhua sitä kieltä ja asiaa, mitä itsekin sillä hetkellä kokee elävänsä.
raskaus usein seuloo ne jyvät akanoista ystävyydessäkin, eli voit nyt sitten sanoa takuuvarmasti kuka on oikeasti ystäväsi ja kuka ei. Kysymys taitaa usein olla että kun yhdessä bilettäminen ym. loppuu, niin samalla kaveruuskin kaikkoaa.
Joskus nuo sinkkufrendit ovat vain yksinkertaisesti niin kateellisia kun heillä ei ole miestä eikä perhettä, että senkin takia kaverin raskaaksitulo voi olla heille katkeraa kalkkia. Kertoohan se paljon ihmisestäkin jos ei pysty hyväksymään erilaisia elämäntilanteita kuin pelkästään sen omansa, vaikka itse ei haluaisikaan sitä perhettä ja lapsia niin pitäisi nyt ymmärtää niitäkin jotka sitä haluavat!
Itselläni ei kyllä ole kokemusta moisesta, yksikään kaveri eikä ystävä ei ole lasten tulon myötä kaikonnut, ei edes nuorempana kun ensimmäiseni tein. Päinvastoin on aina tuntunut että kaverit ovat alkaneet olla suorastaan yliaktiivisia, johtuneenko siitä että kummius on kiilunut silmissä vaiko mistä sitten lieneekään;)
Minusta tuntuu kanssa,että kun olen raskaana,että ystävät hylkää.Paitsi rakkaimat ystävät.e vaan ihmettelee.Mä en enää jaksanut kun mun ystävä,jonka olin tuntenut 13vuotta alkoi syyllistää mua siitä,että sille tuli keskenmeno ja mä en saa iloita omasta tulevasta lapsestani. Kylä mä ymmärrän,jos hän ei jaksa kiinnostua enää mun kanssa "hengailusta". Mutta onneks on myös niitä,jotka tukevat(ja niitä jotka on myös raskaana) !
Niin, oisko toisilla "piilokateutta" kuitenkin joka puretaan tuollaisilla elämä pilalla -kommenteilla, tiedä sitten.
Ajattelen kyllä ettei tuollaiset ystävät ole edes mitään tosiystäviä jos noin käyttäydytään. Luulempa että saat rutkasti uusia ja entistä parempia ystäviä jos sinulla on mahdollisuus vauvan kanssa käydä vauvamuskareissa, leikkipuistoissa, kerhoissa, yms. Ja voithan ihan rohkeasti nostaa "kissan pöydälle" ja kysyä näiltä ystäviltä, että mikä mättää, sama ihminenhän sinä edelleen olet, olet sitten raskaana tai et!
jo tehnyt, sen kissan pöydälle nostamisen. ei se tuntunut auttavan. kun kysyin että mikä on kun tuntuu että siellä päässä vaivaa jokin ja sanoin että sanoa ihan suoraan. vastaus oli ettei mulla mikään ole, ihan hyvin kaikki on ja diipa daapa. onkin tullut pikku hiljaa sellainen asenne asiaan, että alkaa oleen mitta täynnä ettei enää jaksa edes kiinnostaa "ystävien" seura jos mun on aina paha mieli sen jälkeen kun heidät tapaan. aikansa kutakin, mitä lie tarkoittaakaan...
Minullakin on saman tyylisiä ongelmia. Eräs ystäväni sanoi mulle kun kävin poistattamassa e-kapselin, että mitä ehkäisyä aijot seuraavaksi kokeilla.
En sanonut silloin että, nyt on vauvan vuoro ja nyt olen raskaana, enkä tiedä miten sanoisin sen ystävälleni.
tuppaa käymään... Naiset eivät oikein pysty olemaan kavereita erilaisissa elämäntilanteissa olevien kanssa ja tuntuukin, että kaverit kaikkoavat jokaisen muutoksen myötä. Sitten on kyllä pyrkyä takaisin kaveripiiriin kun niitä omia kersoja alkaa ilmaantua.
Itse heitin kaikki ylimääräiset kaverit ulos. Heti kun alkaa tulla kommenttia tyyliin "onneksi ei itellä oo lapsia" tms, saa kaverit häipyä. Enkä edes takaisin ota, vaikka sitäkin tosiaan yritellään sitten kun omia lapsia alkaa ilmaantumaan.
Nykyisin on muutama hyvä kaveri, joista yksi oli lapseton useamman vuoden kauemmin kuin minä ja lopuilla on kersoja. Määrä vähenee, mutta laatu kasvaa.
Odotappa sitä aikaa kun synnytyksesi on oven takana, niin yhtäkkiä nämä "hyvät ystävät" alkavatkin olemaan kiinnostuneita sun voinnista ym. Pääsee sitten katselemaan sitä nyyttiä kun se on syntynyt.
Mulla on käynyt just näin!
Raskauden alussa "ystävät" kaikkosi, pyytelin kahville, ja jopa ravintolaan (en itse tietenkään juo), mutta aina tuntui että oli tenttejä ja kaikenmaailman tärkeämpiä menoja. Yksikin kaveri jäi kiinni kun pyysin häntä juhlimaan, hän sanoi lukevansa tenttiin koko v-lopun ja näinkin hänet sitten la-iltana baarijonossa.
Nyt tämä samainen henkilö on oikeen urakalla ruvennut pitämään yhteyttä kun mulla laskettuun alle 2 viikkoa. Ihana ystävä!
niin ja nyt tuo ko. oleva "ystävä" on ruvennut minulle kertomaan n. kaksi kertaa viikossa että kuinka olenkaan hänen paras ja luotettavin ja ihanin ystävä, eli yrittää ilmeisesti hakea kummin paikkaa.
Tätä "ystävääni" en ole nähnyt puoleen vuoteen, mutta netin välityksellä hän minua jaksaa muistaa, asumme toisistamme n. 4km päässä. Hän ei edes tiedä että olen muuttanut 1.1.2005, yritin kahville pyytää, muttei häntä tuolloin jaksanut kiinostaa kun oli niitä tenttejä tenttien perään, päätin siis olla edes kertomatta muutostamme..
Heh, paras oli kun hän joku päivä netissä kysyi minulta että: "Kai voin tulla sitten kylään kun vauva on syntynyt?"
että niinku vauvan takii hän voi kyllä tulla mutta se mun seura ei kiinnosta.
Ajattelin hänelle sanoa, sitten kun hän yrittää tänne änkeä kylään, että juu ei nyt sovi kun mies lukee ens syksyn tentteihin koko kesäloman. :D:D
minuakin ovat alkaneet pommittaa "ystikset" nyt kun on enää pari viikkoa laskettuun ja joka ikinen tahtoo sairaalaan tulla jo katsomaan vaavia... ärsyttää että ei voi muuten pidellä yhteyksiä, ja sitten kun ovat sen pari kertaa häärineet vastasyntyneen ympärillä, unohtavat takuulla koko lapsen ja minut.. muutenkin sitä haluaa ekat päivät ihan vaan tutustua omaan vauvaan,eikä ottaa vastaan vieraita ja puolituttuja joka hetki.
Onneksi on ne tietyt hyvät ja oikeat ystävät jotka ovat koko raskauden ajan tukeneet, eivätkä varmasti mihinkään häviä.
...... oma lukunsa ovat vielä "kummi-hännystelijät"! minusta on aika epäsopivaa koko ajan kysellä että kenetkös aiot ottaa kummiksi, oikein pommittaa asialla!
sekin ottaa pattiin kun kaverit kyselee että pyydätkös sitten minut risiäisiin.. ja sitten kun yrittää kohteliaasti selittää että ristiäisiin en pyydä kun sukulaisia ja kummit, niin "kaverit" suuttuu. mutta siinähän sitten suuttuvat, eivät älyä että kyse ei ole mistään BILEISTÄ..
Sulla selvästi samoja ajatuksia kuin minulla! Itsekään en meinaa kavereita käskeä ristiäisiin, muutaman sukulaisen vain, suuttukoot sitten jos ei ymmärrä etten varmasti jaksa järjestää mitään 200 henkilön superjuhlia.
Juu, mulla kans muutama ystävä pysynyt ja nekin on serkkuja.. ihania ihmisiä, ei ole "hylännyt" mua vaan olleet mun tukena koko raskauden.. heille kyllä tupsahtaa kutsu ristiäisiin. :)