Kummalla kivempi sunnuntai

Tykkään vapaapäivät herätä rauhassa ilman herätystä. Juoda kahvia sängyssä ja katsoo samalla jonkun työviikolla rästiin jääneen sarjan jakson.
Ulkoilla, tehdä ruokaa ja muita kotiaskareita kiireettömästi. Olla vaan fiiliksen mukaan.
Olla vaikka tekemättä mitään kummallista.
Rauhottua vaan ennen uuden työviikon alkua.

Mitä kuunnellu ja nähny perheellisiä työpäivien aikana, tullut tunne ettei heillä ole lomaa metelistä ja hälystä. Jatkuva kälätys ja komentaminen päällä. Ei hetken rauhaa eikä hiljaisuutta. Monet vanhemmat näyttää hyvin stressaantuneilta ja hermona olevilta. Osa naljailee pinna kireellä edessäni kumppanilleen, niin että koen kiusallisena joutua siinä työni takia seisoon vieressä. Musta jopa välillä yritetään hakee omalle puolelle taustatukee kumppania vastaam joka aika kiusallista. En mä voi ottaa puolia. En voi sanoo mitään mielipidettä! Olen töissä!

Vapaa-ajalla kuuntelen kun kaverit valittaa univajetta ja jatkuvaa työtä mitä lasten kanssa eläminen on. Melua ja komentamista ja karjumista mitä lapsille pitää pitää. Puolisoistaan jotka ei välitä, tekee mitä lystää, eikä osallistu mihinkään

... jotenkin tulee tunne et mulla on asiat hyvin. Oon sinkku ja yksin mutta sunnuntaipäiväni on just sellainen kuin unelmissani sen pitääkin olla että jaksan uuden työviikon stressikertoimien nousematta

Musta sun kysymys on tyhmä. Ei sunnuntain kivuus ole siitä kiinni onko perhe vai ei. Molemmista on kivoja ja kamalia sunnuntaita. Sekun riippuu ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu onko päivä kiva vai ei.

Introvertin Sunnuntai on hiljainen, rauhallinen ja ihana ☀

Sunnuntai herättää usein, sinkuille yksinäisyyden tunteen. Kotona oleilua, verkkaripäivä, tanabata juhla tai odottelu päivä. Unelmien sunnuntai, olo löytyy hetkistä, jolloin meillä tuntuu olevan kaikki hyvin, ja elämä on kuin Rauhan puu, kauniit koristeet ja sydänpuolella enemmän sydänpuuta kuin pintapuolella.