Psykiatri uhkailee, että tulevat ambulanssilla laittamaan piikin, jos en mene piikille. Suostun kyllä ottamaan lääkkeet tabletteina. Laittaakohan se minut pakkohoitoon, kun uskalsin uhmata hänen auktoriteettiaan? Mitä sekään elämä on, että saa pelätä milloin lanssi tulee ja vie suljetulle. Ainahan ne jotain oireita keksii jolla saavat suljettua osastolle.
Auttakaa joku!
Sanoin että minulla on oikeus kieltäytyä lääkkeistä. Hän oli ehdoton.
Auttakaa joku!
Sanoin että minulla on oikeus kieltäytyä lääkkeistä. Hän oli ehdoton.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Voi p.... Otan osaa. Sinua kohdellaan laittomasti. Suomessa kaikki terveydenhuolto avohoidossa on lain mukaan vapaaehtoista, myös psykiatrinen. Jos haluavat pakkolääkitä sinua, tarvitaan tarkkailulähete ja neljän päivän jakso suljetulla. Vasta siellä saa pakkolääkitä. Sitähän ne tietysti tuolla amublanssiuhkauksella tarkoittivat. Perusteet pitäisi lain mukaan olla jonkunmoiset, mutta käytännössä tarkkailulähetteen saa hyvin helposti kirjoitettaa pelkän lääkärin mutu-arvion perusteella etenkin, jos potilaalla on joskus aiemmin ollut psykoosidiagnoosi.
Todella kurjaa. Kunhan itse tiedät, että sinua kohdellaan lainvastaisesti. Pidä se mielessäsi, ja jos nyt todella pakottavat ottamaan piikin, niin älä turhaan laita vastaan, vaan rupea miettimään strategiaa jolla pääsisit pois tuosta täysin sairaasta hullunmyllystä. Siis myllystä, jossa sinä itse et ole hullu vaan ne jotka sinua pakkolääkitsevät ja uhkaavat vapaudenriistolla.
Samassa tilanteessa on Suomessa paljon ihmisiä, ja kaikkien kohdalla se on yhtä väärin. Pitäisi tehdä joku isompi yhteiskunnallinen korjaus näihin asioihin.
Lehtori Inksasta vastasi itselleen.
Eikö niinkun voisi jotenkin ymmärtää että lääkäri tietää hieman paremmin lääkityksen tarpeesta se kun sitä itse osaa arvioida.
Haluavat että tulet terveeksi ei siis mitään muuta .
Ihmiset ovat jotenkin epäluuloisia kaikkiin asioihin ja joista ei oikein ymmärrä kokonaisuutta. Moni ottaa ennenkin pistoksina lääkkeet se kun samaa ainetta syö tabletti muodossa. Ja sitten tulee näitä ” hyviä neuvoja” jotka usein ovat lääkevastaisia , kun se joka vastailee ei tiedä potilaan tilanteesta mitään.
Ihan että luullaan niin kovasti että se pistos jotenkin olisi vaarallinen. , ei sitä tartte pelätä mitenkään. Kun keskustelee lääkärin kanssa ja pyytää häntä selvittämään piikin tarkoituksen , niin ymmärtää asian .
Mitä tahansa teetkin pysy ainakin rauhallisena ja asiallisena, sillä kaikki tunteen purkaukset nähdään psykiatriassa sairauden merkkeinä.
Jos psykiatrisi on rehellinen injektiosta kieltäytyminen itsessään ei ole pakkohoito peruste.sitä ei voi kirjata syyksi.tarkkailu perusteeksi riittää epäily psykoosista.
"Epäily psykoosista" on todella, todella epämääräinen käsite psykiatriassa.
Olettaisin että tuon epäilyn tueksi pitää silti kirjata jotain faktoja.
Mä sanoin kerran yleislääkärille että kylläpä on vaikeaa saada apua fyysisiin vaivoihin kun on mt-taustaa.
Hän kysyi tuntuuko minusta niin. Sanoin että ei sen tarvitse tuntua kun oon sen kyllä huomannut.
Se riitti että hän oli päätellyt minulla olevan ehkä alkava psykoosi.
Oli jopa kirjoittanut sen käyntiyhteenvetoon, siitä sen silloin vasta näinkin.
Tottakai myöhemmin kysyin suoraan että mistä hän oli niin päätellyt, mikä hänet sai epäilemään psykoosia.
Arvatenkin hän kielsi koko asian, mutta jäi valheesta kiinni. Onneksi asia tuli selvitettyä, ja ihan ilman minkäänlaista psykoosia.
"Olettaisin että tuon epäilyn tueksi pitää silti kirjata jotain faktoja."
No kun oikeastaan ei tarvi. Tämä saattaa olla yllättävää, ainakin minulle oli. Kysyin nimittäin taannoin asiaa erään henkilön puolesta, jota olen koettanut tukea vastaavankaltaisessa tilanteessa kuin aloittajan. Soitin Valviraan, ja kysyin asiantuntijalääkäriltä, mitä perusteita tarvitaan tarkkailulähetteeseen, joka tehdään psykoosiepäilyn perusteella. "Kokonaisarvio potilaan tilanteesta" oli ainoa vastaus, jonka sain. Koetin kovasti kärttää, eikö mitään konkreettista? Ei oikein, ei. Kokonaisarvio riittää. Kärtin yhä, että ehkä pitäisi olla esimerkiksi aistiharhoja (henkilöllä jota asia koski ei ollut), Tai itsetuhoisia ajatuksia - niitäkään hänellä ei ollut eikä muutakaan itselle tai muille aiheutuvaan vaaraan viittaavaa käytöstä. Mutta se ei lääkärin mukaan ollut välttämätöntä. Hän sanoi, ettei sitä ole mahdollista sen tarkemmin määritellä, kun tapaukset ovat niin yksilöllisiä ja kokonaisuus ratkaisee.
Psykoosiepäilyhän on todella vain epäily. Varsinaiseen diagnoosiin kriteerit ovat tarkemmat, ja se päätös tehdään vasta neljän päivän tarkkailujakson aikana, suljetulla.
Että näin. Olin tosiaan itsekin aika yllättynyt.
Tuttavani jota asia koski oli silloin asumispalveluyksikössä, jossa hänen lääkkeenottoaan vahdittiin, ja huolehdittiin, että hän kävi kahden viikon välein neurolepti-injektiossa. Hänellä oli valtavat terveysongelmat pitkäaikaisen voimakkaan lääkityksen takia, ja hän halusi irti kierteestä, koska koki sen tuhoavan itseään fyysisesti ja henkisesti. Hänelle sanottiin aina samaa, että jos hän ei ota lääkkeitä, hän joutuu sairaalaan. "Ambulanssi vie mut Jorviin, jos en mee injektiolle", hän panikoi monta päivää ennen pakollista matkaa ko. espoolaiseen sairaalaan. Hän ei olisi varmaan koskaan päässyt lääkkeistä irti, ellei olisi onnistunut muuttamaan asumispalveluyksiköstä erään lähisukulaisensa luo asumaan. Lääkärit eivät uskalla hakea häntä sieltä, ellei sukulainen valita. Häntä on kyllä ohjeistettu moneen kertaan soittamaan heti sairaalaan, jos "ilmenee jotain". Tuttavani jätti menemättä injektioille ja lopetti tabletit itse vähitellen, onnistuneesti ja ilman mainittavia vieroitusoireitakaan. Hänen kävi hyvin, kunto on kohentunut silminnähden muutamassa kuukaudessa ja painokin laskenut. Edelleen hänellä on ylimääräistä noin 15 kiloa, lääkkeiden seurauksena. Hän pelkää kuollakseen, ettei sukulainen enää voi pitää häntä luonaan. Itsenäisesti asuvana hän joutuisi todennäköisesti taas ensin pakolliseen hoitoneuvotteluun ja sitten hoitokierteeseen, jossa piikittäjät käyvät hänen kotonaan.
"Mä sanoin kerran yleislääkärille että kylläpä on vaikeaa saada apua fyysisiin vaivoihin kun on mt-taustaa.
Hän kysyi tuntuuko minusta niin. Sanoin että ei sen tarvitse tuntua kun oon sen kyllä huomannut."
"Se riitti että hän oli päätellyt minulla olevan ehkä alkava psykoosi.
Oli jopa kirjoittanut sen käyntiyhteenvetoon, "
Aika hirveää. :(
Siis em. tuttavani on tässä hyvinvointi-Suomessa pudonnut tilanteeseen, jossa hänellä EI OLE IHMISOIKEUKSIA eivätkä kaikki näe hänellä olevan edes täyttä ihmisarvoakaan.
Hän sanoo, että lääkkeiden haitat saavat hänet tuntemaan itsensä "ontuvaksi eläimeksi." "Musta on tehty eläin väkisin, se on hirveää," hän sanoo.
Haittoja ovat mm. 20 kg:n ylipaino, pakkoliikkeet, neurologiset vauriot jotka ilmenevät hyvin häiritsevästi kognitiivisessa toiminnassa ja puheessa. Veriarvot ovat huonot ja on sydänäkkikuoleman riski. Yhdessä vaiheessa oli sellainenkin jonkun lääkkeen sivuvaikutus, että hänen, naisen, hormonitoiminta muuttui maskuliinisemmaksi. Ääni madaltui ja olemuskin muuttui siihen suuntaan. Hän huomasi sen itse, ja minäkin huomasin, se oli kamalaa katseltavaa. Hoitava lääkärikin myönsi, ihme kyllä, tämän yhden ainoan lääkkeiden sivuvaikutuksen. Kaikille muille hän viittasi kintaalla. Kun haitat olivat pahimmillaan, hän määräsi vielä neuroleptin ja litiumin lisäksi bentsoa, koska tuttavani oli niin epätoivoinen ja vaati niin voimakkaasti lääkkeiden vähentämistä. Piti kuulemma rauhoittua, "Tuollainen jatkuvasti taistele-pakene-reaktiossa oleminen ei tee sulle hyvää," tämä espoolainen (nais)erikoislääkäri sanoi minunkin kuulteni tuttavalleni (olin tukihenkilönä paikalla). Siis bentsodiatsepiini lisäksi lääkkeisiin, joiden kaikkien vaikutuksiin kuuluu sydämen QT-välin piteneminen ja sydänäkkikuoleman riskin kasvaminen. Tätä koktailia hänen piti nauttia niin kauan kun vielä asui asumispalveluyksikössä, koska siellä ei ollut mitään mahdollisuutta kieltäytyä eikä edes fuskata lääkkeen nielemisessä, koska kaikki tarkistettiin ja hän oli jo kerran jäänyt kiinni siitä että jemmasi tabletin kielensä alle.
Olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta se on sellainen tosielämän kauhukertomus, jota eivät varmaan usko muut kuin ne jotka ovat itse kokeneet tai läheltä nähneet. Osa läheltä nähneistä on kyllä sokeutunut asialle, sen olen huomannut... Hoitajat ja lääkärit tuntuvat tottuneen tuttavani kaikin puolin epänormaaliin ja sairaaseen olemukseen, ja epäinhimillistävät hänet, olettaen että kaikki se lääkkeiden aiheuttama myrkytystila johtuu vain hänen "vakavasta psyykkisestä sairaudestaan." - Tätä he myös tolkuttavat hänen läheisilleen.
Onneksi ihan kaikki eivät sitä propagandaa usko.
Olen käynyt henkilökohtaisesti samoja juttuja läpi ja tiedän oikeasti mitä se on.
Aikoinaan olin niin lääkkeissä että kaatuilinkin suorilta jaloilta vaikka keppejä käytin. Olin todella ylipainoinen, hormonit ( nainen ) menivät sekaisin, silmät katsoivat toinen itään, toinen länteen, kuola valui suusta yhdessä vaiheessa, puhe oli puuroista, liikkuminen hidasta ja vaivalloista....
En edes pysty luettelemaan kaikkea mikä olin, todellakin olin jotain muuta kuin ihminen, sekä omissa silmissä että muidenkin.
Mitä enemmän sain lääkkeitä, sitä enemmän menin sekaisin... mutta se kuulemma johtui vain sairaudesta....
Kiitos elämälle että sain palata takaisin ja yrittää vielä edes jotenkin pärjätä.
Voi ressukkaa juuri se että saa olla jonkun luona antaa voimia jos voi huonosti . Toivottavasti hänellä menee hyvin jatkossa .
Ei nämä sairaudet ole mitenkään helppoja kannettavaksi, ja usein näillä potilailla on tunne ettei kukaan välitä silloin masentaa luonnollisesti.
Minä lopetin joitain vuosia sitten neuroleptin käytön omin päin kun en olisi muuten saanut lopetettua, lääkärit eivät suostuneet.
Kerroin siitä lääkärille myöhemmin, jo lopetettuani, ja heti oltiin " uhkaamassa " pakkohoidolla.
Käytiin lääkärin kanssa keskustelu joka oli ehkä enemmänkin väittely, jonka tuloksena lääkäri oli kirjoittanut käyntitietoihin että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet.
Siitä näin että oli kyllä yrittänyt sitäkin miettiä.
Kyllähän se laittoi ajattelemaan että mikä systeemissä mättää.
Tuo kokemus hoitojärjestelmän vallasta on ollut sinulle varmaan jossain määrin traumaattinen?
Ihmisen ei koskaan pitäisi joutua pelkäämään mitään terveydenhuollon taholta.
Eipä tuossa yhdessä kokemuksessa mitään kovin traumaattista ollut mutta näitä kokemuksia on kertynyt vuosien varrella turhan useita.
On pakko myöntää että ehkä koen jonkinlaista lievää traumaa kaiken jälkeen, on ollut rankkojakin kokemuksia.
Pelko oli voimakkaampi silloin kun olin oikeasti huonommassa kunnossa, nyt sentään uskallan sanoa vastaan sekä ilmaista oman mielipiteeni.
Pelastus tässä on kuitenkin se kun kaikki " on ollut " eli ei ole enää, vaikka eihän ne mielestä täysin katoa varmaan koskaan jos ei satu tulemaan jokin muistisairaus.
Kaiken kontaktin terveydenhuoltojärjestelmään pitäisi tuottaa tuloksena PELON VÄHENEMISTÄ ja TURVALLISUUDENTUNTEEN LISÄÄNTYMISTÄ (sori isot kirjaimet, tarkoitan alleviivata).
Jos miettisi terveydenhuoltoon hakeutumista tästä näkökulmasta, ja odottaisi tuloksena siis pelon vähenemistä ja turvallisuudentunteen lisääntymistä - kaiken kaikkiaan, yleisesti elämässään, ja alkuperäisiin ongelmiin liittyen - , niin kuinkahan moni sanoisi tavoitteen toteutuneen?
Vähintäänkin siis tämä tavoite, mahdollisten muiden ohella.
Jotenkin kummasti näyttää olevan yleistä, että pelko ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt, ja turvallisuudentunnekin heikentynyt sen jälkeen kun on asioitu psykiatriassa. Varmaan somaattisten terveydenhuollon alojen osalta ei ole näin. Yleensä ihmisellä on parempi mieli ja rauhallisempi olo sen jälkeen kun on saanut lääkettä flunssaan tai katkennut koipi paikattu...
Terveydenhuoltojärjestelmä ei saa tuottaa pelkoa eikä traumaa, eikä surua eikä epäluottamusta, eikä itsetunnon heikentymistä, eikä... listaa voisi jatkaa. Monelle kuitenkin koituu kaikkea tätä sieltä. Listaa voisi jatkaa. Minua ihmetyttää ennen kaikkea se, että hoidosta johtuvaa kärsimystä pidetään avun luonnollisena ja välttämättömänä kylkiäisenä.
Ihan niin kun tuntee olonsa turvalliseksi lääkärikäynneillä ja sehän on ensimmäinen ehto kun tuntee että joku kuuntelee .
Mutta jos lääkärikäynnistä jää tunne ettei oikein olla asioista selvitetty kunnolla niin ihminen voi vaan huonosti .
Kärsimystä se on sekin kun jää fyysisetkin vaivat tutkimatta ja hoitamatta kun taustalla on mt-ongelmia.
Monet kerrat kun menee jonkin vaivan takia yleislääkärille tai milloin millekin erikoislääkärille ja sitten kun tulos on se että ei mitään vikaa missään ole, luulet vain.
Usein ei edes tarkkaan tutkita kun kyseessä on mt-potilas/kuntoutuja, oikaistaan vain jossain kohtaa mutkat suoriksi ja loppujen lopuksi mihinkään ei tule selvyyttä.
Luottamus siinä menee, vaikka ei pelkoja tosin tule. Ainoana on tunne ettei enää viitsi mennä edes mistään fyysisestä puhumaan kun ei kuitenkaan välitetä eikä uskota.
Tavallaanhan siinäkin on pelko pohjalla, pelko siitä ettei kukaan tee mitään.
Sitten saa vaivoinensa kärsiä ja yrittää sinnitellä päivästä toiseen mikä sekään ei tee pidemmän päälle mielenterveydelle hyvää.
Vaihtoehdot ovat vähissä, kärsiikö fyysisesti ja henkisesti vai pitäisikö tilanteesta johtuen pyytää sellaiset määrät psyykenlääkkeitä ettei enää tajua mistään mitään.
On tullut mietittyä että olisikohan se ehkä helpompi vaihtoehto, mutta kun sieltä ei sitten enää ole paluuta.....
Käytännön neuvo, riittämätön, mutta joillekin toimiva: Vaihda terveyspalvelusi toiseen sairaanhoitopiiriin, ja laita sitten Omakantaan kiellot nykyisen sh-piirin kohdalle. Näin tiedot eivät näy, muutenhan ne näkyvät kaikissa sairaanhoitopiirin toimipisteissä.
Jos matka ei muodostu ylivoimaiseksi, tämä saattaa toimia.
Kiireettömissä tapauksissa (yli 2 vk kestänyt sairaus) on mahdollista siirtää myös yksittäisen sairauden hoito toiseen sairaanhoitopiiriin ilman, että siirtää samalla kaikkia terveyspalveluitaan sinne. Eli siis, jos sinulla on jokin fyysinen vaiva, johon et saa riittävää hoitoa kotipaikkakunnallasi, voit pyytää lääkäriä kirjoittamaan lähetteen toiseen sairaanhoitopiiriin, ja sitten tehdä kiellot. Lähetteessä ei tietenkään saa lukea mitään psyk.tietoja, ainoastaan fyysiseen vaivaan liittyvät asiat. Lähete voi olla myös yksityiseltä lääkäriltä. Lähetteet otetaan vastaan toisessa sh-piirissä aivan normaalisti ja jonotettuaan pääsee aikanaan sinne hoitoon, ilman että siellä tiedetään mitään psyk.historiastasi.
1. Psykiatri-sadistien mielivallalla on lainsäädännön suoma oikeutus.
2. Lainsäädännön ei pidä antaa oikeutusta psykiatri-sadistien harjoittamalle sadismille.
3. Lainsäädäntö pitää muuttaa. Myös jo sen perusteella että kaikki ihmisoikeussopimukset joihin Suomi on sitoutunut kieltävät kidutuksen.
4. "Ennalta ehkäisevä" "hoidolle" ei saa olla oikeutusta laissa. "Hoidon" pitää perustua olemassa olevaan tarkasti määriteltyyn täydelliseen hulluustilaan.
5. Psykiatri-sadistien määräämät "lääkkeet" ovat kemiallisia kidutusvälineitä. Ne pitää kieltää.
6. Psykiatrian uhrit vaatikoon lainsäädäntöön muutosta.
On ikävää jos psykiatria aiheuttaa pahaa mieltä pyyteettömille ihmisille.
Pienen uudistuksen jälkeen kaikilla on kuitenkin kivempaa kun sadistit hakeutuvat uusille lain porsaanreikien suomille elämänalueille. Eikös joo.
Ainoa tietämäni järjestö joka ajaa muutosta psykiatriaan on madinfinland.org sivustoa ylläpitävä Taho ry.
https://madinfinland.org/keta-olemme/keita_olemme/
Keitä olemme?
Sivuja ylläpitää vapaa ja avoin kansalaisryhmä, joka perusti Tarpeenmukainen hoito (TaHo) yhdistyksen 2016 joulukuussa.
Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla.
Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa.
Toimintamme johtoajatukset
Näemme psyykkiset pulmat – kärsimyksen ohella – myös elämänkaareen liittyvinä mahdollisuuksina. Ne eivät vaikuta ihmisen merkityksellisyyteen maailmassa.
Psyykkisiä pulmia ei pidä leimata ensisijaisesti biologisiksi virheiksi. Se synnyttää stigmaa ja luo vääriä ja perustavanlaatuisia eroja ihmisten välille.
Psyykkisiin pulmiin apua hakeville tulee tarjota mahdollisimman tasapuolista tietoa eri hoitovaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista.
Jokaisella tulee olla mahdollisuus valita myös tehokas, näyttöön perustuva lääkkeetön hoitotapa riippumatta psyykkisen haasteen luonteesta.
Liity kannatusjäseneksi!
Näitä sivuja ylläpitää Tarpeenmukainen hoito ry eli Taho. Olet tervetullut mukaan.
Kirjoittajaksi?
Etsimme lisää kirjoittajia Mad In Finland -sivuille. Toivotamme tervetulleiksi kirjoittajat, jotka suhtautuvat kriittisesti nykyiseen mielenterveyden malliin, jossa mielen pulmat, elämänkriisit ja erilaiset epätavalliset kokemukset nähdään pääosin bio-lääketieteellisinä ongelmina. Suhtaudumme avoimin mielin kaikenlaisiin erilaisiin kokemuksiin, ajatuksiin ja mielipiteisiin, joissa pyritään ajattelemaan uudestaan nykyistä psykiatrista hoitomallia ja ajatustapaamme kokonaisuudessaan.
Sama kokemus, että fyysisiin vaivoihin ei saa edes työterveydessä hoitoa, jos on mielenterveysongelmia joskus ollut. Ei vaikka vaivat haittaavat jatkuvasti työntekoa. Sain nyt ajan onneksi terveyskeskukseen. Hoitaja otti minut tosissaan ja uskalsi jopa sanoa, että ko. suvussa esiintyv sairautta ei voida aiemmin tehdyillä kokeilla poissulkea. Aikaa varatessa kerroin suoraan, että työterveyslääkäri todennäköisesti pitää vaivojani puhtaasti pääkopasta johtuvina.
Kannatetaan.
Käsittääkseni ainoa keino saada lainsäädäntöön muutos on kansanedustajan tekemä lakialoite.
Ministeriö sitä ei tee, lääkeyhtiöt ovat lobanneet ministeriöt kiveen hakattuun muottiin.
Tietenkin voi kansalaisryhmä voi ottaa yhteyttä ministeriöön, mutta kumpi siinä painaa enemmän lääkeyhtiön toive vai lääkeyhtiön uhrien toive.
Kansanedustajien ja kansan yhteys on yhtä suuri kuin vaalimainoksen ja ohikulkijan.
Yleiskirje eduskunnalle, eli kansamme edustajille?
Perusteluina yksinkertaisesti kansanryhmän sana, psykiatrian mielivallalle ja lakiin perustuville ihmisoikeusrikkomuksille on saatava loppu.
Kuinka siis kumota psykiatrian harhainen arvovalta.
Kun lähdetään neuroni tasolta, sen solullisesta hienosta ja monimutkaisesta toiminnasta, jonka "lääkkeet" vain lamaavat ja surkastuttavat.
Ja että hulluus ei ole muutos biologiassa, vaan psykologinen ja fysiologinen tila, jota ei estetä ennalta "lääkkeillä" vaan vaikuttamalla tekijöihin jotka vaikuttavat psykologiaan. Viime kädessä on kyse elämästä.
Massiivinen lääketeollisuus ja psykiatria nyt vain sattuvat olemaan vakavasti vääristynyt ja vahingollinen nykytila. Joka pitää muuttaa! Olemmehan kuitenkin ihmisiä, vielä.
Maassamme käytössä oleva demokratia perustuu enemmistön valtaan.
Siitä seuraa se että vähemmistöjen oikeudet eivät voi toteutua.
Kansalaisaloite, joka ei tule toteutumaan.
Laista poistetaan prediktiiviset ennustavat oikeutukset yhteiskunnan ilman yhteistyötä yksilöön kohdistamille "hoito" toimenpiteille.
Hulluuden käsite muutetaan koskemaan täydellisen hulluuden tilannetta jossa ihminen ei tiedä onko vallassa Mannerheim vai Marsin kuningas. Myöskään masennus ei ole täydellistä hullutta niin kuin nykyisen lain perusteella on.
Toipuminen valvotussa turvallisessa ympäristössä on yksi hoitovaihtoehto, toinen on "lääkkeet" jos sellaiset valitsee "hoidokseen".
Enempää ei voi tehdä. God? bless you.
Norjassa potilasjärjestöjen vuosien lobbaus johti siihen että Norjan terveysministeri kehoitti sairaaloita tarjoamaan lääkkeetöntä psykiatrista hoitoa arvovaltaisten psykiatrien vastustuksesta huolimatta.Lääkkeetön psykiatrinen hoito on Norjassa yleistynyt tämän jälkeen.
https://madinfinland.org/laakkeeton-hoito-norjassa-yksityissairaala-ottaa-paaosan/
Lääkkeetön hoito Norjassa: yksityissairaala ottaa pääosan
Aloitus, kuten itselleen vastailukin ketjussa menee mytomanian piikkiin. Kas kun psykiatrit eivä painosta, eivätkä varsinkaan uhkaile ottamaan niitä "punasia" kapseleita.
Sori vaan. Olen aloittaja enkä ole kirjoittanut mitään muuta kuin aloituksen. Se siitä sun teoriasta. Kyllä se psykiatri vaan yritti uhkailla, että jossain on toimittu niin, että on tultu kotiin ambulanssilla pistämään piikki. En tiedä todellakaan mitä teen, kun tuo psykiatri tuntuu olevan noin hankala. En epäile hetkeäkään, etteikö laittaisi minua suljetulle ja sinne en halua.
Kerroin vielä että mun on oikeus kieltäytyä kaikista lääkkeistä ja hoidosta. Aion pian tehdäkin niin koska ei sitä ikinä tiedä onko siellä psykiatri vastassa pakkohoitolähetteineen, kun on hoitajalle menossa.
Onko sinulla mahdollisuutta irtisanoa hoitosuhde vai tarvitsetko heiltä jotakin?
Itse ilmoitin aikoinaan hoitajalle että puran hoitosuhteen ja minut kirjattiin pois avohoidosta, sen jälkeen ei ole tarvinnut olla psykiatrian kanssa tekemisissä.
Periaatteessa on, mutta ovatko sitten niin huolissaan että eivät päästä minua siitä irti. Pelkään psykiatrin laittavan minut suljetulle.
Oletan, että se mitä tulee tapahtumaan, riippuu paljon sekä psykiatrista että käytöksestäsi. Jos psykiatri ei ole täysin mielivaltainen ja fiksoitunut, käytöksesi voi vaikuttaa. Jos pysyt täysin rauhallisena, puhut erittäin järkevästi ja asiallisesti, et ilmaise mitään tunteita (muuta kuin epämääräistä ystävällisyyttä ja lempeyttä, höystettynä pienellä hymyllä), ja selität vain lyhyesti ja ystävällisesti syyt miksi et halua jatkaa hoidossa. Periaatteessa, lain mukaan, potilaalta ei tietenkään voi vaatia mitään perusteluja vapaaehtoisen hoitosuhteen lopettamiseen. Mutta jos psykiatrinen potilas perusteluitta jättäytyy pois hoidosta, ja diagnoosi on joku psykoosikategoriasta, niin tämä voi jo herättää epäilyjä. Mieti valmiiksi lyhyet, selkeät, yksinkertaiset perustelut ja pysy tyynenä. Älä provosoidu, vaikka sanottaisiin ja uhattaisiin mitä.
Psykoosiepäilyyn ja tarkkailulähetteeseen riittää joidenkin psykiatrien kohdalla varmasti ainakin, jos potilas kiihtyy ja syyttelee heitä esimerkiksi laittomuuksista.
Laitoin vain viestin hoitajalle että lopetan avohoidon. Se oli siinä. Seurauksista en tiedä.
Kiitos neuvoista. Ehkä jouduin vielä perustelemaan hoidon lopettamisen.
Toivotaan+että+menee+hyvin.+
Pakko lopettaa seinään, koska psykiatri ei kirjoittanut tabletteja. Ellen sitten käy yksityisellä. Minulle on määrätty vain injektio. Löytyy kyllä muita neuroleptejä ja bentsoja, jos tulee oireita.
Lisään, että olen aiemminkin selvinnyt ilman osastoa saman lääkkeen lopetuksesta. Sain kylläkin eri neuroleptejä joita minulla on edelleen kaapissa.
No jos sinulla on kokemusta, ja varalla jotain lopetusta helpottavia lääkkeitä, niin sitten varmaan selviät. :)
Tällä Taho ry:n videolla lisätietoa vierotuksesta:
https://www.youtube.com/watch?v=o4qv_97qXDw&feature=emb_title
Ja muista syödä kunnolla, proteiineja ja kasviksia joissa vitamiineja, hivenaineita ym. Elimistölle on kova homma sietää ensinnäkin lääkkeitä ja sitten niistä vierottautumista.
Tämä linkki liittyy yleisesti ravinnon merkitykseen mielen ongelmissa, ja sopii varmaan vierotustilanteeseenkin.
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen (Aku Kopakkala)
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/
"Tutkijat ovat arvioineet, että 90 prosenttia aivojenkin käyttämistä välittäjäaineista olisi suoliston alueella. Suolistossa on oma hermostoverkkonsa, mutta suolistobakteerit tuottavat myös tiettyjä aivojen välittäjäaineita ja niiden esiasteita..."
Lääkäri tekee aina arvioinnin kokonaisuudesta kun näkee uuden ihmisen . Ja usein on Niinnettä potilas ei aina usko että esim hänen selkäsairautensa voi olla ihan vaan psyykkisen tilan aiheuttamaa kipua, vaan odottaa jotain hoitoa selkäänsä . Mutta se on nähty vuosien varrella niin monet kerrat miten potilaan selkäsäryt häviävät ihan itsestää , kun hän aloittaa lääkityksen , niin että kun potilas ja lääkäri kohtaavat tekee lääkäri arvion hänen tilastaan lääketieteellisin tavoin , mutta potilas taas tekee arvionsa omalla tavallaan ja silloin pitää lääkärin selittää potilaalle miksi hän sanoo että kyseessä on mt sairaus , eikä mikään elimillinen sairaus. Mutta potilaan on vaikea ymmärtää sitä koska hänellä ei ole lääketieteellistä koulutusta ja tuntee että kivut ovat kovat.
Niin että kun potilas ja lääkäri ovat yhteisymmärryksessä potilaan tilasta niin sujuu hoitokin paremmin..
Ei normaalisti toimivaa ihmistä minnekään pakkohoitoon viedä .
Kun on nähnyt näitä sairauksia lääkäreiden näkökulmasta niin råtietää aika paljon siitä että usein potilas hakee hoitoa dyysisiiin kipuihin , ja kun lääkäri näkee sairuden psyykkisenä niin tullaan vihaisiksi ja huudetaan ettei lääkärit tiedä mistään , ja että en ole hullu. Niin ei ajattele lääkärit koskaan , vaan miettivät mikä hoito olisi paras potilaalle . Niin että näiden asioiden kanssa on aina hyvin paljon mukana ennakkoluuloja , ja pelkoa ja änkätään että jos esim selkä on kipeä niin siihen tarvitaan hoitoa. Näin ei aina ole kipu voi olla kovaakin ihan vaan psyykkisistä syistä . Ensinnäkin mitä tulee koulutukseen niin lääkäriksi ensin lukevat vuosi kaupalla ja sitten erikoistuvat psykiatrian alalla , joten opiskelu vuosia saattaa olla kymmen ennen kuin on valmis.
Siihen sitten potilas sanoo etteivät tiedä mitään . Kyllä he tietävät hyvinkin paljon . Ja potilaalla ei ole muuta tietoa kun jotain lyhyitä Google selityksiä jotka usein vahingoittaa enemmän kun että olis hyötyä.
Joten näiden asioiden kanssa on usein ristiriitaa ! Siksi ettei asioista ole molemmilla osapuolilla samaa tietoa
Minun avohoidon lopettivat lääkäri ja hoitaja, ehdotus tuli siis heidän suunnaltaan.
Eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.
Jos he pakottavat käyttämään lääkkeitä niin injektio on kyllä tabletteja parempi vaihtoehto. Tablettien sivuvaikutukset yleensä ovat pahemmat kuin injektiolla.
Ikävä kyllä jos sivuoireita tulee niin injektio vaikuttaa pidempään.
"Ikävä kyllä jos sivuoireita tulee niin injektio vaikuttaa pidempään."
Tästä(kin) syystä injektiot voivat olla hengenvaarallisia, sillä joillakin ihmisillä on hidas lääkeaineenvaihdunta, joka aiheuttaa lääkkeen kertymistä elimistöön. Ihmisten lääkkeensieto on muutenkin yksilöllinen. Professori Peter C. Götzsche kirjoittaa näistä havainnollisesti teoksessaan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.
Esim. Abilify maintenan yksi sivuoire on äkkikuolema. Se on siinä sitten.
Jo tämä professori on kirjoittanut paljon ja tunnettu kriittisenä ihmisenä mitä tulee lääkkeisiin.
Mutta kun sitä on nähnyt kymmenien potilaiden jotka käyttävät SSRI lääkettä, tulevan terveeksi niin jotenkin panee epäilemään hänen päätelmiä asioista.
Itse asiassa hän haluaa toisia metodeja psykiatriseen hoitoon , ja jos sellaisia hoitoja on niin hyvähän se on ihmisille joilla on mt haittoja ..
Vaikeita asioita sinänsä mutta silti sitä on mielissään kun näkee että ihmiset tulevat terveeksi ja aiten saavaat lopettaa lääkkeiden oton , mitä minä olen nähnyt vuosikausia .äno kukin uskoo tavallaan asioihin , niinhän se on aina
Elämänkin sivuoire, haitta, on kuolema, joko äkillisesti tai pitkän ajan kuluttua.
Paitsi että injektio on aivan älytön norsun annos kerralla.
ZYPADHERA 210 mg, injektiokuiva-aine ja liuotin depotsuspensiota varten
ZYPADHERA 300 mg,
ZYPADHERA 405 mg,
Tableteissa 7,7 - 20 mg yleensä kerrallaan.
En kyllä ikinä usko että injektio olisi parempi vaihtoehto...
Injektiolääkkeiden ja tablettien ainemäärät lasketaan jotenkin eri tavalla, noi millimäärät ei ole suoraan verrannollisia.
On se kyllä hirveä norsun annos, joka tykitetään pakaraan josta se leviää elimistöön.
Kannattaisiko ihan vaan totella eikä uhriutua, kuinka valtiovalta noin määräilee.
Toivottavasti pistävät nukutuspiikin ikiuneen.
Minuun ei pistetä enää ainoatakaan piikkiä. Se on loppu nyt.
Sillävälin ei tarvitse olla edes psykoosi merkintää, vain jokin mielenterveys juttu, ja päivystys ei halua millään sinua hoitaa missään asiassa. Vaikka menisit fyysisten kipujen kanssa. Kaveri joutuu tuomaan minut aina takaisin ja pakottamaan ne tekemään jotain. Sille ne ei uskalla olla ilkeitä, koska on "selväjärkinen" mukana. Silloinkin sain itselleni ihan liian kovat lääkkeet millä ne lääkitsi minut vain hiljaiseksi, etten valita kivuista.
Ne ei tajua mitään kun kerrot mielenterveys puolestasi, että mitä se tarkoittaa ja miksi ehkä käyttäydyt näin. Esimerkiksi ne meni ihan lukkoon kun viime päivystys käynnillä itkin tulevaa hätäleikkausta, vaikka varoitin niitä, että koska olen kivuista valvonut, en ole syönyt ja lääkketkin sain väärään aikaan, että saatan saada erilaisia ahdistus ja muita reaktioita. Kerroin avoimesti hoitajille ja leikkaus lääkärille olostani. Kaikki ne oli koko aika ihan hämillään eikä osanneet ottaa sitä puolta ihmisessä ollenkaan huomioon, mutta ei sentään syytetty mielenterveyttä tällä kertaa kun saman tien laitoin avoimesti kortit pöytään. Sekä kommunikoin selkeästi ääneen tarvittaessa, kun he minua hoitivat, että mikä on tilanne.
Mie olin siellä niin pitkää, että huolehdin jo muiden potilaiden voinnista hoitajien puolesta. Oli niin kauhea hälinä, etten voinut nukkua anyway ennen leikkausosastoa. Pysyin asiallisena ja avoimena, jos ne minua olisivat alkaneet siinä tilassa mielenterveyden takia sorsimaan niin olisi ollut aika monta todistajaa paikalla.
Jännä, että niin kauan kun en valittanut siitä kivusta vaan olin senkin suhteen analyyttisen asiallinen, melkein psykopaattisella tavalla, niin ne otti minut paremmin tosissaan kuin, jos olisin valittanut niin kuin kaikki muutkin.
Silloin jos valitan niin kuin muut niin heti kuvittelen kivun ja olisi varmaan tälläkin kertaa jäänyt tutkimatta, että tarviinko leikkausta.
Otat lakimiehen mukaan vastaanotolle kun menet irtisanomaan hoitosuhteen. Jonkun on laitettava nuo mielipuoliset psykopsykiatrit kuriin. Hanki rahat lakimieheen jos ei ole, vaikka jollain pimeässä tehtävällä sivuduunilla. Joku napakka sukulainen saattaisi toimia mukana myös. mutta lakimies on parempi.
Big pharma saattaa suuttua jos lääkkeiden käyttö vähenee, tai tän poliisi 👮 valtion talouspäättäjät, pelkäävät vain sitä että tulee pitemmällä aikavälillä enemmän laitoshoito menoja, siksi tykkäävät että varmuuden vuoksi on parempi potilaan syödä nappeja.
LÄÄKKEET ovat vaarallisia. Psyykelääkkeet pilaavat aivot,hermoston. seksielämä kuulemma voi mennä pysyvästi. Dementiaa. ja mirtazapiinia käytetään lemmikeillä ruokahalulääkkeenä, jonka tehon oon nähnyt, nirso kissa 😻 alkoi syödä perunan kuoria roskiksesta...
Tsemppiä vielä kaikille. Itse en ole onneksi potilas, en ole ikinä ollut. Muuttakaa vaik Intiaan tästä 👮 valtiosta jos muu ei auta...
N-77
LAKIMIES siis tapaamisella psykiatrin kanssa mukana, ja irtisanotte samalla hoitosuhteen.
N-77
Vielä yksi tuli mieleen. Vaihto kokonaan yksityiselle psykiatrille.
N-77
Yksityinen sektori on harkitsemisen arvoinen käytännön ratkaisu, jos julkinen puoli ei päästä irti. Jos voi osoittaa hoitotaholle, vaikka lausunnoilla, että on muodostanut hoitosuhteen yksityiseen psykiatriin, ja että tämä ottaa jatkossa vastuun hoidosta.
Tietysti tässä koko kuviossa jatkuvasti unohdetaan, että moraalinen vastuu ihmisestä ja hänen terveydestään on ihmisellä itsellään, ja lakisääteisesti myös itsemääräämisoikeus... Hoitovastuu ei tarkoita (tai ei ainakaan saisi tarkoittaa), että lääkärillä olisi moraalista oikeutta viedä toiselta itsemäärääminen ja vastuullisuus, vastuullisen kansalaisen status.
Harvalla vain on varaa yksityiseen, etenkin jos on pitkään joutunut olemaan poissa työelämästä. Sitä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka olisi pelkän minimitoimeentulon varassa. Kohtaamisten laatu voi korvata määrän. Edullisimmat vastaanottotaksat on yleensä niillä psykiatreilla,, jotka ovat myös koulutettuja psykoterapeutteja, ja pitävät omaa vastaanottoa muualla kuin isoissa lääkärikeskuksissa. Heitä löytyy esim. psykoterapiaa järjestävien tahojen terapeuttiluetteloista netistä.
Yksityiselläkin sektorilla hajonta on suurta, on hyviä ja huonoja ammattilaisia ja siltä väliltä, ja sopivat henkilökemiat ovat olennainen edellytys hyvälle yhteistyösuhteelle.
Yksityisen sektorin potilasmerkintöjä voi estää Omakannassa näkymästä mihinkään muualle. Ne, joilla on varaa käyttää yksityistä terveydenhuoltoa, ovat siis tässäkin suhteessa etuoikeutettuja. Kanta on romuttanut yksityiselämän suojan suurimmalta osalta ihmisiä.
Tee rikosilmoitus nimikkeellä laiton uhkaus!
"Tee rikosilmoitus nimikkeellä laiton uhkaus!"
Ei huono idea, varsinkin jos sen tekisi isompi joukko ihmisiä samanaikaisesti, ja julkisesti. Eihän tuo tietenkään mihinkään lakiseuraamuksiin johtaisi, mutta jokin sellainen tempaus voisi kiinnostaa mediaa ja tuoda sitä kautta parannusta psykiatristen palvelunkäyttäjien heikkoon oikeudelliseen asemaan.
Netissä pyörii muuten hyvä video, jossa kuvataan samankaltaista tilannetta kuin aloittajalla. Erään nuoren potilaan läheinen kertoo, omalla nimellään jopa vielä. Videota on katsottu jo lähes 3500 kertaa (mikä on Suomessa paljon). Koetin laittaa linkkiä, mutta automaattivalvonta poisti sen. Youtubesta löytyy kuitenkin otsikolla
"Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019"
Videon esittelyteksti (en viitsi henkilön nimeä tähän laittaa): X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä.
Tähän vielä omana kommenttina, että kuten videossakin todetaan, nykyiselle psykiatriselle "menolle" on olemassa vaihtoehtoja, ja ihmiset, jotka näitä palveluja käyttävät, olisivat halukkaat ottamaan vastaan näitä vaihtoehtoja. Hyvää, ihmistä kunnioittavaa, yksilöllistä hoitoa ja tukea. Esim. Avoimen dialogin hoitomallin muodossa.
Systeemistä voi päästä ulos mutta usein se on tosi vaikeaa.
Mahdotonta se ei ole.
"Tee rikosilmoitus nimikkeellä laiton uhkaus!"
Läääkärin vastaanoton saa nauhoittaa vaikka salaa, jos tällainen nauhoite olisi todisteena jotain seuraamuksia voisi tullakin.
Tarkoitan siis nauhoitteella äänitallennetta.
Minun mielestäni lainsäädännössä ei tältä osin ole ainakaan pahoja vikoja, ongelma on psykiatreissa jotka eivät osaa sitä lukea tai tulkitsevat korruptoituneisuuttaa tahallaan väärin, samoin hallinto-oikeudet ja usein myös AVI ja valvira sekä ministeriöt. Psykiatrikoulutus on luvattoman kehnoa,. Psykiatriaa opetetaan silloinkin kun pitäisi kouluttaa lähinnä vain lakimiehiä kuntiin puolustamaan ihmisiä virkamiesten harjoittamalta mielivallalta. Psykiatritarve vähenisi varmasti radikaalisti. Poliisit eivät myöskään aina ymmärrä rooliaan ihmisten suojelijoina vaan ryhtyvät psykiatrien rikostovereiksi kuskaamaan ihmisiä laittomiin pakkolääkityksiin. Luultavasti valvonalla on siinä suhteessa paremmat mahdollisuudet kun poliisin virka-apu muuttuu sairaaloille maksulliseksi,
Ongelma mielestäni ovat lainvastaiset käypähoitosuositukset ja se, että ne on otettu mielenterveyslain hallituksen esityksessä mukaan tekstiin vaikkakaan eivät sisälly itse lain tekstiin Sotkee asioita niin että pakkohoitoa tarvitsevia muita kuin psykoosidiagnoosoituja ei uskalletta määrätä pakkohoitoon. Käsitykseni mukaan tilanne on perustuslain vastainen. Se tekee sen, että persoonallisuushäiriöisiä koulutetaan häiriköimään hoidossa olleita aina uudelleen hoitoon, jotta he ja psykiatrit voivat tyydyttää sadistiia tarpeitaan hoidettujen kustannuksella.
Mua huumattiin jollain tuon kaltaisilla ihan pienestä lapsesta asti ilman mitään diagnoosia ja en ollut missään hoidossa, niin, että meni muisti. Pidemmän välin jälkeen (korona) muisti kuitenkin palasi. Aloin tilata omia tietoja ja menen poliisille, mutta en usko, että poliisikaan auttaa siinä, että TYTTÖLASTA ja myöhemmin nuorta naista KIDUTETAAN Suomessa! Mulla oli ihan saatanan kovat kivut! Ja siihen päälle näistä aiheutuvat vaurioit, joita ei mulla olisi kuulunut terveenä ihmisenä olla!!!
Mitä apua tarvitset?
Piikki on parempi ottaa se kun lääkkeet joista voi saada vatsavaivoja.
Samaa ainetta se on mutta pidemmällä vaikutus ajalla