Ahdistus ottaa valtaa

Ehkä tuollaisen ystävän voi antaa mennä, itse ainakin tekisin niin.
Kirjoituksestasi päätellen sinulla on muitakin ystäviä niin jatka heidän kanssaan.

Elämässä yleensä vuosien varrella aika paljon tulee ja menee ihmisiä, kavereita ja ystäviä.
Luopuminen ja luovuttaminen ei koskaan tunnu kivalta mutta joskus sitäkin täytyy tehdä. Jos jokaisen kerran jälkeen ahdistuu niin elämä ei ole kivaa.

Noitakin asioita ja niihin omakohtaista suhtautumista voi harjoitella.
Voi miettiä asiaa monelta eri kantilta, mitä menettää, mitä saa, esim. omaan sisimpäänsä, mieleensä, tunteisiinsa.

Ihmiset muuttuu. Joko itsekseen tai ulkopuolisesta vaikutteesta. Sille ei voi mitään. Monet aina puhuu, että lapsuudesta asti ollut samat ystävät, mutta vankila se on jos kaikki ei ole yhteisesti sopeutuneet muutoksiin vaan ollaan vain ystäviä, koska tunnettu niin pitkään. Ja yleensä se on tämä tottumisjuttu tai kyse sellaisista ihmisistä, jotka ei paljoa itseään syvemmin tutki ja kasva.
Vain harvat ystävyys suhteet pysyvät kuolemaan asti ja ne jotka aidosti pysyy on täysin erillaisia suhteita kuin silloin alussa, koska niin paljon ihmiset vain muuttuu elämänsä aikana.

Se on hyväksi terveydellekin osata päästää irti ihmisestä, vaikka onkin paljon hyviä muistoja. Mutta niissä muistoissa te molemmat olitte erillasia kuin nyt. Aika mennä eteenpäin ja löytää jopa uusia tuttavuuksia, älä ole ilkeä hänelle jos hän sattuukin taas muuttumaan ja löydätte yhteisen sävelen, mutta älä väkisin pidä yhteyttä.

Hän kyllä tulee takaisin ajan kanssa ja ystävystytte uudestaan, jos niin kuuluu käydä.

sulla on ihana mies
mutta olet yksinäinen ja ahistaa

onnellisuus lähtee ja tulee sinun sisältä