Naiset, ennen kuin tutustutte mieheen lähemmin, selvittäkää millainen äitisuhde tällä on. Jos siellä on paljon ristiriitoja, kannattaa oman itsensä vuoksi kiertää kaukaa. Tapaamani mies väitti, että hänelläpä on ok välit omaan äitiinsä. Kuitenkin myöhemmin ilmeni, että äiti oli hakannut häntä, hänen ollessaan pieni lapsi .. Vuosia ☹️ Kaikenlaisia vanhempia sitä onkaan.
No äidin kanssa ehkä välit päällisin puolin kunnossa 🤔 Mutta vihaa naisia ja siitä ei parane, ainakaan jos ei ole omaa vahvaa halua. Eikä varmaan oikein pysty siltikään, koska haavat ovat niin syviä. Toki ymmärrän, että hänen kokemuksensa olivat kurjia.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi minusta tuli sijaiskärsijä. En ole hakannut häntä, enkä muutenkaan ole paha ihminen. Ja myös minut on rikottu lapsuudessa. On hyviä päiviä, mutta myös paljon niitä, kun ei haluaisi herätä enää ollenkaan.
No äidin kanssa ehkä välit päällisin puolin kunnossa 🤔 Mutta vihaa naisia ja siitä ei parane, ainakaan jos ei ole omaa vahvaa halua. Eikä varmaan oikein pysty siltikään, koska haavat ovat niin syviä. Toki ymmärrän, että hänen kokemuksensa olivat kurjia.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi minusta tuli sijaiskärsijä. En ole hakannut häntä, enkä muutenkaan ole paha ihminen. Ja myös minut on rikottu lapsuudessa. On hyviä päiviä, mutta myös paljon niitä, kun ei haluaisi herätä enää ollenkaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tämä on totta. Joskus luin jostain, että jos haluaa tuntea tytön niin täytyy tutustua äitiinsä. Sama pätee varmasti myös miehiin.
Älä lue ihan kaikkea, tai ainakaan usko. Itse olen isän tyttö. Tärkeintä on, että löytyy edes joku aikuinen, joka on tukena. Menetin isäni liian varhain, mutta ei elämä mene kellään minkään käsikirjoituksen mukaan. Asiat on vaan hyväksyttävä sellaisenaan. Se mikä merkitsee, on se miten tänä päivänä kohtelee kanssaihmisiään. Katse sisimpään.
Aivan. Unohdin jo isien olemassaolon kun omani lähti aikoinaan. Pahoitteluni!
Meillä on kohtalonyhteys. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta et ole kokemuksesi kanssa yksin ❤️
Et sinäkään ole. :)
Enpä tiedä. Ennen lapsia kasvatettiin myös fyysisesti kurittamalla. Lapsuuden aikaisista kokemuksista jää kyllä paha muistijälki aivoihin, jos silloin ei ole ketään mukavaa ja rakastavaa aikuista jolle puhua.
Yleensä ympärillä on ainakin yksi ihminen joka ymmärtää lasta. Minusta tämä on se korjaava tekijä ja aikuisena ymmärtää mikä on oikein ja väärin.Aloittajan kertoma asia ei siis ole ihan noin yksioikoinen ja mustavalkoinen, mutta pitää varmaan joidenkin kohdalla paikkansa.
Jotkut ovat herkempiä, kuin toiset. Kaikki olemme erilaisia. Itse koen vahvistavana sen, että penkoo niitä hyviä asioita sieltä lapsuudesta. Jotain löytyy varmasti. Jos ei ole ollut mahdollisuutta kasvaa silloin siksi, miksi on tarkoitettu, niin onhan ihminen sitkas ja voi vahvistaa eri jutuilla itseään myöhemminkin.
Ei ole mustavalkoista ei.
Huono perhe jättee ikuisen kivun lapseen
Kyllä, lapsen elämässä on todella paljon hyviä asioita ja mukavia muistoja. Mitä vanhempiin tulee, niin me kyllä haukuttiin vanhempia kaveripiirissä aina kun he kohtelivat meidän mielestä huonosti. Oli sellainen pieni terapiaryhmä. Vieläkin naurattaa.
Ja mistähän tämä yksi ymmärtävä ihminen siihen nyt ihmeen kaupalla putkahtaisi. Yleensä nämä perheet, joissa tällaista tunnekylmyyttä, ehkä ihan henkistä, fyysistä väkivaltaa, pitävät visusti huolen, ettei siihen tule ketään ulkopuolisia tilannetta sekoittamaan. Pitävät lapsiaan omaisuutenaan, jolle saa tehdä mitä vaan. Ei tätä Eerikaakaan kukaan auttanut, vaikka ihan selvät merkit oli näkyvillä. Nämä ymmärtävän aikuisen läsnäolon oletukset vaan tällaista hyssyttelyä, jolla tyynnytellään omia omatuntoja.
Monia sarjamurhaajia yhdistää myös todella huonot välit äitiin, enkä nyt meinaa että kaikki olisi sieltä ääripäästä, tietenkään ei ole, mutta välittävän ja rakastavan vanhemman läsnäolo on mitä tärkeintä, että syntyy tasapainoinen aikuinen.
Sydän itkee kuinka paljon lapsia kaltoinkohdellaan nykyään, ja korona varmasti kiristänyt pinnaa joissain perheissä jo entisestään, valitettavasti lastensuojelunkaan resurssit eivät riitä kaikkeen mihin pitäisi, edes meillä hyvinvointivaltiossa.
Ja isään.
Tai poissaolevaan isään.
Samoin mietin, miten yksin perheet ovat olleet kriisin aikana. Pelottelu ja työpaikan menetykset tehneet tuhojaan. Ja maksumiehinä sitten ne lapset, jotka tarvitsisivat aikuisten läsnäoloa ja huolenpitoa eritoten nyt. Koitetaan itse kukin nähdä lähimmäinen, sieltä kovankin suojauksen takaa voi löytyä itkevä sydän.
Joskus isät jättävät koko vastuun lapsien kasvatuksesta äidille ja äidin on sitten pärjättävä sillä mitä on. En oikein millään ymmärrä, että jos vaikka suhde äitiin katkeaa, niin eihän lapsista kuulu erota. Ja voihan se mennä myös toisinpäinkin. Kuinka paljon helpompaa on, kun voisi jakaa sen vastuun. Ja muutamasta vuodesta sentään vaan kyse. Lapsuus on nopeasti ohi.
Juuri näin ❤️
Se on yleensä äitien vika. Äidit pitävät huolen siitä, että isät eivät saa pidettyä yhteyttä lapsiinsa. Onneksi maailma muuttuu ja yhteiskunta ymmärtää, että äiti ei yksin päätä ketä lapsien elämään saa kuulua. Äitien on vaikea elää sen kanssa, että heidän lapsillaan olisi hyvät välit isäänsä jota hän itse vihaa. Lapsille sitten valehdellaan ja syytellään isää. Onneksi nykyisin isillä on oikeudet kuten äideilläkin.
Höpöhöpö. Esim. alkoholisti-isät roikkuvat mieluummin baarissa kavereitten ja pelikoneen kimpussa, kuin viettävät laatuaikaa latensa kanssa. Äiditkin tarvitsisivat välillä huilia lapsiperhearjesta. Ennemmin sanoisin, että nuo kostajaäidit ovat niitä poikkeuksia.
Jokainen voi parantua. Olisit ohjannut miehen hellästi terapiaan.
Äidit on pääsääntöisesti julmia lapsiaan kohtaan. Kuvittelevat omistavansa lapsensa ja käyttävät lapsia oman katkeruutensa välikappaleina. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos isät ottaisivat useammin vetovastuu ja yksinhuoltajuuden.
Äidit pääsääntöisesti julmia? Tuo oli jo melko paksua potaskaa. Ikävää jos sinulla ollut noin huonoja kokemuksia.
Henkilökohtainen kokemus ei ole tosiaankaan fakta. Kaikenlaisia ihmisiä on ja kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Mutta paksua on, tuo yleistys tosiaan.
Kamalimpia ovat kylläkin ne mamman- kultamussukat, jotka eivät ole edes katkaisseet napanuoraa äitiinsä vielä. Huonoissa väleissä olevat ovat sentään sinnitelleet jo vuosia itsenäisinä. Tämä mun mielipide.