Minulla on ikävä sitä hyvää kansainvälistä tunnelmaa, johon kuului myös kotimaisuus. Eniten ikävöin itsensä täysin likoonlaittamista, täydestä sydämestä auttamista. Jännitystä jokaisen markkinointipaketin jälkeen. Ikävöin iloa jokaisen kaapin ylös laittamista, suunnittelua ja tekemistä. Kaipaan myös sitä unelmakuvaa lastenhuoneesta. Kaipaan sitä elämisen tunnetta, kaipaan sitä kun kaikki ovet oli auki joka suuntaan, oli tunne minä pystyn, haluan ja teen. Sitä tunnetta kun olet nostamassa itseäsi ja muita, onnistut mutta kaikki tuhotaan. Aivan kun joku katsoisi vieressä kun rakennat palikoista elämää, ja kiusallaan tipauttaa palan kerrallaan siitä menemään. Nykyään on tunne selviän, osaan, haluan ja löydän vielä uusia juttuja. Ikävöin elämääni, jota en saa takaisin. Kovalla työllä saan uusia juttuja, eivät ikinä samoja. Se on hyväksyttävä. Niin teen. Mutta ikävöin. Vie aikaa, innostua mutta sekin tulee. Pitää vain pitää silmät ja korvat auki uusille jutuille. Vaikka saisin kaikki kiusaajat kiinni, vastuuseen, kostettuakin. Mikään ei korvaa menetettyä. On vaan muistot. Onneksi muuttuvat positiivisiksi, eihän niitä pahoja jaksaa muistaa. Jäljelle jää vain puhdas ikävä.
Ikävä sitä aikaa
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hassua kun tuota ikää tulee niin ei osaa enään ikävöidä mitään. Tämä onkin hieno vaihe elämässä kun saa nauttia siitä mitä on ja muistella välillä menneitä ja huomata ettei siellä menneissä kaikki aina mennyt hyvin. Nyt on jo oppinut.