Suutele minua, ennenkuin nukahdan.
Tule mies luokseni heti
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ootko eronnut 🙂
Oox sinkku.na🤣
Olen 🤨 mistä sen tiedät ? 🤔
Eroaisin hänen vuokseen.
Sivusta tämä
Tuo jos jokin on "paha killeri". Et eroaisi hänen vuokseen, vaan itsesi vuokse. Sitten saat sen kenet haluatkin, siittä ole kahta sanaa.
En oikein ymmärtänyt. Voitko selittää tarkemmin?
Se jos ihminen ei osaa rakastaa itseään, niin hän ei myöskään osaa rakastaa muitakaan. Kenenkään ei pidä olla suhteessa toisen takia, vain ja ainoastaan itsensä takia.
Niin, ehkä suurin syy miksi olen tässä suhteessa on, että lapsi on ottanut isäpuolen niin tarkeäksi hahmoksi itselleen.
Itse en olisi tässä suhteessa, mutta ajattelen mitä lapsi menettäisi.
Erottiin jo viime joulukuussa minun aloitteestani, mutta mies ei uskonut minun olevan tosissaan ja ajauduimme taas vanhoille raiteille eli suhteeseen.
Mutta jos minä olisin "tärkein" niin olisin vapaa.
Miten isäpuoli suhtautuu lapseen?
Kaverillisesti useimmiten.
Joskus aiemmin on tuntunut, että pitää lasta kilpailijanaan, kun on kyse huomiosta.
Hyvin suurella todennäköisyydellä ei haluaisi olla enää tekemisissä lapsen kanssa jos eroaisimme.
Lapseni on erityislapsi ja hänen olisi vaikea sitä ymmärtää.
Tuntisin syyllisyyttä jos heidän suhteensa katkeaisi.
Eli sinä olet takertunut lapseesi, lapsesi takertunut isäpuoleen ja isäpuoli takertunut sinuun?
Mielestäni lapsen kiintyminen pitkäaikäaiseen isäpuoleen on ihan normaalia. Kehitysvammaisen voi olla vaan vaikea ymmärtää, että miksi hänelle tärkeää ihmistä ei enää yht'äkkiä näe.
Älä jaksa kirjoitellla toisen elämästä narratiivia näillä yksinpuheluilla ja sekoittaa jotain kakruja vielä mukaan, hyi olkoon
Siinä sitten uhraat itsesi lapsesi takia. Lapsestasi tulee samanlainen sankari tulevaisuudessa, uhraa itsensä jonkun toisen takia. Itsensä rakastaminen on kuitenkin niin vaikeaa, että on helpompi "rakastaa" muita sen sijaan.
Itse kuitenkin ottaisin ja lähtisin. Lapsen sijoittaisin sellaiseen perheeseen, jossa on muitakin erityislapsia. Ei ole rakkautta vetää kivirekeä perässään..
Tämä oli vain mun mielipide ja en suosittele tekemään niin, jos pahalta tuntuu.
Nukahdan ennen panoa kuitenkin?
:D suudelma herättää sitä varten
🙂🙂