Täytyykö miehen olla hullu tai ainakin lievästi sekaisin ollakseen romantikko, joka sitkeästi tuntee vetoa ja kaipuuta naiseen? Kirjoittelee tunteellisia kirjoituksia ja runoja. Pohtii syitä ja seurauksia miksi tuntee noin. Ja kaikki tämä yksipuolisesti, käsittämättä olevansa yksin tuolla lennolla? Lennolla, joka on jo lähdössä tuomittu putoamaan mereen. Lennolla, jonka päämääräkin on tuntematon. Flight destination: Lake Fairytail.
Sellaisen lennon kahjo kapteeni olen itsekin ollut. Ja lopulta olen sen voinut itselleni myöntää. Hän saa edelleen minussa liikahtamaan jotain sellaista, mitä hyvin harva on tehnyt. Harmi kun tapasimme väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärällä tavalla. Mahdollisuuksia olisi voinut olla vaikka mihin.
Onko muita samanlaisia kahjoja kohtalotovereita palstalla?
"El loco romantico"
Sellaisen lennon kahjo kapteeni olen itsekin ollut. Ja lopulta olen sen voinut itselleni myöntää. Hän saa edelleen minussa liikahtamaan jotain sellaista, mitä hyvin harva on tehnyt. Harmi kun tapasimme väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärällä tavalla. Mahdollisuuksia olisi voinut olla vaikka mihin.
Onko muita samanlaisia kahjoja kohtalotovereita palstalla?
"El loco romantico"
Vastaukset 66
Vanhimmat
Eikö syvästi tunteminen (eli mahdollinen rakkaus) saa ihmisen kuin ihmisen sekaisin?
Saa saa. Muuten en olisi yhtään sekaisin :DD
Saa tottakai. Mutta minä luulen olleeni jo syntymästä asti piilotettu romantikko. Sen verran pahasti retkahdan, jos nainen vain kolahtaa heti kerrasta. Mutta vain harva tekee niin, ei todellakaan jokainen nainen.
Osittain hulluutta, Naiset saavat miehen mietteelliseksi. Mutta onko se vaarallista?
jos käsittää olevansa yksin lennolla, kapteenihan on viimeinen, joka jättää tuhoon tuomitun koneen. Ja olet kapteenina aistinut sen kaltaisen tunteen, minkä takia konetta ei voi jättää. Häpeä on tehdä pelkurin töitä, ei rakastaa ja tuntea kaipuuta.
Juuri tuon kaltaisen tunteen vuoksi olen siinä koneessa pysynyt viimeiseen asti. Se onkin kokonaan toinen juttu oliko siinä järkeä vai ei. Nyt ollaan jo syöksytty mereen, enää vain liukumäki odottaa kipparia. Vielä voi sulkea silmät ja lähteä liukuun odottaen viimeistä ihmettä, ennen putoamista todennäköisesti kylmään mereen.
Arkijärki voittaa hiljalleen, ehkä.
Joku tuolla toisella palstalla soittaa Pelle Miljoonan "Mulla menee lujaa". Olisikohan sillä sama tilanne? Kauheesti sillä on ainakin sydämiä.
Lujaa meni mullakim. Turbiinit huusi punaisena ja kone keikkui turbulenssissa ylös ja alas. Sitten tuli flegmaattinen tasainen lentosää, sumussa. Lopulta kerosiini loppui ja tuli pakkolasku. That's life. Elämä on. Pinkit lasit ei suojaa reaaliteeteiltä kovin pitkään.
Capt. L. Stubbing, OH- XXX, "Love Plane"
Kyllä meitä syvästituntevia romantikkoja täällä on, tässä yksi. Olen aina ollut haaveileva ja kaipaava, tietyllä tapaa herkkä. Elämänkokemukset varmasti myös osaltaan muovanneet.
Minä haluaisin ainakin päästä tuollaisen lennon kyytiin, mutta kyydistäsi poiketen se olisi toki lento tuntemattomaan, mutta myös matka uusiin mahdollisuuksiin. Se matka olisi täynnä toivoa, haaveita ja rakkautta. Sen matkan olisin valmis kulkemaan hänen kanssaan. Myrskyiltäkään emme varmasti välttyisi, mutta ne kohdattaisiin yhdessä, päättäväisesti toisiimme luottaen ja uskoen.
Tämmöisiä höpsöjä haaveilen, tietämättä kuitenkaan haluaisiko hän sinne lennolle kanssani? Ehkä hän on lentopelkoinen? Ehkä valitsisi jonkun toisen lennon mieluummin? Tällä hetkellä lentoni taitaa kiertää kehää, tietämättä mihin suuntaan mennä..
Ja tajusin miksi kierrän kehää, kun se kapteeni puuttuu ja itse en osaa lentää;) Hyvin menee siis, vähän kyllä jo pyörryttää tämä pyöriminen..
Siinä koneessa on peräsimen ohjaus polkimilla: Oikealla polkimella suunta kääntyy oikealle, vasemmalla vasemmalle. Kokeile vaikka. Eiköhän se kurssi siitä taas löydy😁. Tämä kapteeni auttaa mielellään, paitsi trolleja.. ..
Okei.. Ei kuulosta liian hankalalta. Pelottaa vain liikaa ja olo on aika hutera kun on pyörinyt jo aika kauan ja suuntavaisto hukassa. Kyllä täälä apua kaivattaisiin. Noita nappuloitakin tuossa kojetaulussa liikaa eikä tietenkään suomeksi, taitaa olla joku kiinanmalli.. Täytyisi päästä vähän ylemmäs, nuo puut tuossa alhaalla näyttävät aika uhkaavilta ja voiko tällä peruuttaa jos tulee vuori vastaan;) Jos nyt ehdit sieltä omien kiireidesi keskeltä niin apu olisi enemmän kuin tervetullut. Taidan yksin olla vähän hukassa:)
Autan kyllä. Vedä ohjaussauvasta varovasti taaksepäin ja lisää oikealla kädellä kaasua eli tehoa moottoreihin. Kaasuvipu on sellainen isohko kahva siinä keskellä. Sitä kun tarpeeksi heiluttaa, tapahtuu kaikkea jännää😉. Kyllä se koneen keulaa siitä kohoaa ja lentokorkeus taas nousee.
Ai, sekös se olikin. Ihmettelinkin että mikä iso tatti tuossa keskellä töröttää;) Vähän pelottava kapistus, täytyy varmaan hellin ottein käsitellä, ettei tapahdu kummia. Noin, tärisevin käsin, mutta onnistuihan se. Olen taas korkeammalla, toistaiseksi turvassa. Hienot on maisemat, vähän orpo olo täällä kyllä on. Seura kelpaisi :)
Uskalkatko lähteä vielä lentoon?
El loco saattoi olla kaksin lennolla..
Saatoin ehkä ollakin, mutta aaveen kanssa. Hän ei koskaan sanonut olevansa koneessa.
Uskallan lähteä uudelle lennolle, kunhan saan tämän pakkolaskun ensin järjesteltyä. Aina valmis uuteen seikkailuun, jos seura on oikea.. ..
El loco romantico on aina valmis uuteen lentoon.
Kunhan hän on siinä mukana.
Aina ei tarvi kertoa olevansa koneessa mutta sen läsnäolon kyllä tuntee. Tiedät sen.
Luulen tuntevani, vaikka sitä harhaksi monesti epäilenkin. Liikaa olen kai rullaillut juttuja pääni sisällä. Siksi en enää tiedä mikä oli ensin, mikä ehkä on totta ja mikä vain silkkaa kuvitelmaa. Vähän kuin Matrixin maailma: Väistelet luoteja, joita ei oikeasti edes ole. Vai onko?
Jos hän on vielä koneessa, kannattaa sanoa se kipparille ennen kuin hän luovuttaa ja antaa koneen upota syvyyksiin. Sukelluspelastus on jo vaikeampi tehtävä.
-Capt. L. Stubbing
Liika asioiden pähkäilykään ei ole hyväksi, se voi pahimmassa tapauksessa olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi, myös toimintaa tarvitaan että asioita tapahtuu. Oletko koskaan lähestynyt konkreettisesti tätä ihastustasi? Tehnyt minkäänlaista aloitetta? -sivusta-
Olen. Se on sitten kokonaan eri tarina.
Hienoa! Ei sitten ainakaan yrittämisen puutteesta ole kysymys.
olet nuori vielä, todella nuori. sinulla on vielä elämä edessäsi.
ja minä olen mikä olen.
toivon vain sitä että joskus voisin antaa sinulle paremman elämän, ehkä,
taloudellisesti vaikka, minulle riittää tietty tulotaso, mutta jos.. joskus se ylittyy
erittäin paljon elämässäni, voi... no, enpä tiedä mitä ajattelen loppujen lopuksi.
haluan vain että sinulla olisi elämässäsi kaikki hyvin.
tämä suomi EI ole hyvinvointivaltio sanan varsinaisessa merkityksessä, täällä on moni asia päin prinkkalaa täysin mutta ihmiset eivät sitä tajua.
josksus toivoisin vanhempana jos suomi on liian huono jo asuttavaksi sinulle täällä,
ja täällä tapahtuu kaikenlaista, toivoisin kaikesta sydämestäni että voisin jostain kauempaa hankkia sinulle kämpän, jostain sellaisesta paikasta jota voi kutsua hyvinvointivaltioksi.
se on suurin haaveeni. minä itse saan mädäntyä täällä loppuelämäni ajan, minulla ei ole väliä, ainoastaan sinulla.
mutta, saa nähdä miten onnistun sijoittamaan tai säästämään sijoitukset. tarkoituksena ei ole tehdä elämässäni isoa kasaa ihmisiä tai tarkemmin sanottuna tampioita iloiseksi, vaan SE että sinä elät pitkään ja hyvin.
minulla ei ole väliä niinkään, minulle riittää ihan ruoka, hygienia ja halpa liikunta.
🤔
Vaatimattomuus on kaunista, mutta ei kannata jäädä toisten eteen matoksi kuralammion yli.
Minäkin tyydyn kohtuullisen vähään, sen on elämä jo opettanut. Kunhan on ihan hyvä olla, sekä itsellä että niillä omilla tärkeillä ihmisillä. Se riittää minulle.
Enkä ole enää kovin nuori, jo keski- ikäinen haaveileva setä olen. Taisit siis erehtyä aloittajan henkilöstä. Normal, sanoisi tähän venäläinen.
Voihan sen ajatella niinkin, että on kuitenkin ollut eräällä tapaa rikasta ja värikästäkin tämä kaipauksen täyteinen elämä. On saanut haaveilla, unelmoida, kaivata ja kokea monenlaisia tunteita. Ehkei se toinen ollut siinä vieressä todella tai sitten on voinut ollakin, ainakin ajatuksissa ja sydämen kaipauksena. Kuka tietää. Olen kiitollinen siitä erityisestä ja kauniista tunteesta, mitä olen saanut kokea häntä kohtaan. En saanut kokea, miltä se tuntuu jos toinen tuntee samoin. Sellaista elämä joskus on.
Miksi noin lohdutonta viestiä? Mikä on toivosi vienyt?
On totta, että kaipailu tuo väriä elämään. Se saa harmaat päivät värikkäiksi ja valoisiksi, ja sen oman maailman tuntumaan paremmalta paikalta.
Kuitenkin pohjalle jää pettymys, koska olit lopulta yksin omien fiilistesi kanssa, ilman häntä. Vain varjo seuranasi. Sen hidas tajuaminen on kuin pitkitettyä kidutusta itse itsellesi, ilman muita osallisia.
Joskus aika tekee tepposia. Kun puhutaan vuosien kaipauksesta näkemättä toista, tajuaa vähitellen, että kantaa kuvaa mukanaan, jota ei enää ole.
Sinä se jaksat sanoittaa toisten ihmisten tuntemuksia. Voin sanoa, että tiedän itse, miten asiaNI on. Pidä huoli omista asioistasi.
Ja aika kultaa muistot. Olen pahoillani puolestasi. Joskus se on vain pakko jatkaa eteenpäin jos ei ole toivoa, turhan toivon elättely tekee itselle vain hallaa:(
Noinhan se on. Itse kun ihastun se menee itsestään ohitse jos mitään ei tapahdu. Jos on ollut ihastunut sellaiseen ihmiseen jonka on tuntenut aikaisemmin, saattaa tunne kestää kauemmin siitä syystä että kokee ihmisen tutuksi ja turvalliseksi ja varsinkin sellaisessa elämän vaiheessa jossa on paljon stressiä ja puuttuu perusturvallisuudentunne.
Mistä kirjoitat? Et tiedä minusta mitään. Tämä oli vain pieni siivu isosta kakusta. Söin sitä hieman ja sinä katselit. Nyt täytyy mennä.. Ciao!
Sanoitin tuossa omat vastaavat tuntemukseni, en toisen tuntemuksia. Persoonamuoto sinä ei aina tarkoita juuri sinua. Se vain helpottaa itsensä tutkimista ulkopuolelta katsottuna.
Ok. Joskus sitä vain tuntuu, ettei tahtoisi nähdä sellaista totuutta kuin se jonkun silmin (objektiivisesti/subjektiivisesti) on. Kiitos kuitenkin, kun jaoit oman tunteesi ja yhdyit omiini.
Aloitus vain tuntui siltä kuin erääseen pyyntööni olisikin vastattu ja samalla tunteeni ja toivoni olisi murskattu. Yhtäkkiä minusta tuntui siltä, etten tahdo niin tapahtuvan.
Tajuan pitäväni kiinni jostain haavekuvasta, mutta silti se on ollut minulle tärkeä voiman lähde. Samoin olen pitänyt niistä hetkistä täällä, kun olen saanut elää siinä tunteessa rinta rinnan esim. jonkun kaltaisesi tuntevan ihmisen kanssa. Ehkä siihenkin tunteeseen jotenkin ihastuu, että joku tuntuu tuntevan samoin ja se tunnehan on kaunis. Kiitän siis sinua.
Aloitus on myös oivaltava. Tämä on hieno mahdollisuus työstää omia tunteita, se voi myös hajottaa, mutta minkäs teet. Joidenkin rakennelmien tuleekin syöksyä mereen.
Pakko tähän väliin todeta, ettei stressi ym seikat ole syy syvempiin tuntemuksiin. Ne joko ovat tai eivät ole, stressistä riippumatta. Ai niin, täällä taidettiiniin puhua jokapäiväisestä ihastumisesta. Pintaliitoa.
Samaa mieltä kanssasi siinä, että sitä joko ihastuu tai ei elämäntilanteesta riippumatta. Itse olen tässä tunteessa jo vuoden pyörinyt. Voin sanoa että henkisesti todella raskasta. Hänen otteensa sydämestäni on todella vahva. Mietin päivittäin miten rimpuilla tästä tunteesta irti, miten päästä eteenpäin. Miksi minä edelleen tunnen että välillämme on jotain ainutlaatuista, vaikka mitään konkreettista ei ole edes tapahtunut. -sivusta-
Kyllä tästä pintaliito on kaukana.
kirjoitin eilen 23:12
Joskus, rakastuessa toiseen ihmiseen, rakastuu myös itseensä nähdessään itsensä rakastetun silmin. Ehkä siihen jää kiinni? Hyvään oloon omasta itsestä?
Olisiko niin, että sanonta siitä, että toinen tekee itsestä paremman ihmisen johtuisi juuri tästä? On vain niin hyvä olla, että toivoo toisillekin pelkkää hyvää.
Romanttisuus on kiva juttu, ei yhtään huono kunhan ei nyt ihan mikään taivaanrannan maalari hörhö oo. Tai ei semmonenkaan huono oo, sopii varmaan joillekin. Itelle ei sovi semmonen kuin ei myöskään pelkkiin faktoihin nojaava, puhdas järki-ihminen. Luonteessa pitää itseni lailla olla ripaus uteliaisuutta ja seikkailunhalua, mutta silleen turvallisella tavalla.
Aloittaja kysyi kohtalotovereita. Täällähän niitä on palsta täynnä vuodesta toiseen samaa jankkaamassa.
Anonyymit itsensäpaljastajat kertoo tunteistaan ihastuneina enemmän ja vähemmän sekaisin.
Toiset tulee järkiinsä toiset roikkuu läpi elämän.
Hulluahan se on
Itseni saa minussa liikahtamaan ihania ajatuksia, rakkautta ❤️❤️❤️ Elämä on ihanaa oman rakkaansa kanssa ❤️❤️
Täällä yksi naispuolinen kohtalotoverisi kirjoittelee myös runoja ja muuta prosaa rakkauden ja romantiikan kaipuussaan. Yhtä miestä kaivannut jo pitkään, eikä tunne näytä vieläkään hiipumisen merkkejä.
Nainen, joka on pienestä pitäen lumoutunut saduista ja tarinoista. Lapsena viehättivät varsinkin tarinat Peter Panista ,pienestä merenneidosta, Robin Hoodin tarina, yleensäkin kaikki tarinat ritareista ja prinsessoista. Myöhemmin Romeon ja Julian tarina ja myös joillakin lailla rakastan Jane Austenin kirjoituksia
Vanhanajan romantiikka kiehtoo. Minusta olisi ihanaa jos mies laulaisi minulle serenadin ikkunan alla tai saisi joltakin ihan vanhanaikaisen käsinkirjoitetun kirjeen, ilman hymiöitä.
En ole itsekään enää kovin nuori ja olen paljon elämässä nähnyt ja kokenut suruja. Nähnyt millaisissa vaikeuksissa ihmiset ovat kamppailleet.
Siitä kaikesta huolimatta uskon edelleen romanttiseen rakkauteen. Uskon hopeisen kuun vetovoimaan, kahden ihmisen sielujen yhteyteen ja rakkauden kantavaan voimaan.
Minulla ei koskaan ole ollut vaaleanpunaisia laseja, vaikka ne kovin viehättävät ovatkin. Rosoisuuksista huolimatta rakastan silti. Meillä kaikilla on elämän kokemuksemme ja harva selviää ilman kolhuja.
Ajattelen näin että olen saanut lahjaksi tämän kaunosieluisuuden ja romanttisen luonteenlaadun. Arvostan saamaani lahjaa ja aion pitää jatkossakin siitä hyvää huolta.
La hada romántica
Omia runojako? En ole huomannut tyylilläsi, muuta kuin lainattuja sitaatteja ja toki tämä yksi pitkä ketju, jossa selitetään rakastamisen vakuutteluja satoja viestejä. Toki voit olla joku muukin.
Olen varmaan joku muu, koska olen kirjoittanut tänne kymmeniä omia runoja.
Milloin?
Olikohan muutama päivä sitten. Runoni eivät aina siis ole kovin romanttisia, joskus aika hassutteleviakin. Mielialasta riippuen.
Mitä sinä odotat aloittaja?
Maailmanloppua varmaankin. Tai riittävää rohkeutta ja hetkeä sanoa kaikki hänelle. Ettei tarvitsisi enää purkaa ajatuksia tänne palstalle. Ettei jäisi enää epäselvyyttä mistään asiasta tai tilanteesta, jos se vain on mahdollista. Kunnon tuuletus ja siivouspäivä olisi tarpeen.
-El loco (romantico?)
No onnea siihen sitten. Heti ensi viikolla?
Vaikka. Sehän ei ole yksin minusta kiinni, vaan toisen on myös haluttava kuunnella mitä haluan kertoa. Vuoropuhelu ei toimi yksin, se on vain monologia.
Mutta lähdenpä tästä perjantain kunniaksi liukumäkeen. Jospa se vesi on vielä sen verran lämmintä ettei nivuset jäädy...
Jos toinen asettuisi kuuntelemaan. Dialogi?
Vesi voi olla lämminkin, jospa se onkin poreallas eikä mikään hyinen meri.
Toivominen on melko rankkaa kyllä.
Poreallas avoimen ja lämpimän vuoropuhelun kera. Sitä voin toivoa, mutta aina pitää valmistautua siihen hyiseen mereen.
Dialogi vaatii molempia avaamaan suunsa. Kuuntelemaan asettuminen riittää, ellei tiedä mitä osaisi tai uskaltaisi sanoa.
Onneksi minulla ei ole noita huolia. En mieti hänen näkemistään enää, eikä se ole oikein realististakaan.
Olen vapaa siitä puolesta :)
Nyt yritän vielä nukkua hetkisen.
On niin helppoa olla vapaa,
Ilman huolia ja kahleita,
Luuloja ja toiveita,
Yksin kaiken päättää saa.
Sellaista on vapaus,
Se olkoon rikkaus,
Kunhan onni mukana,
Ja sydän tietää paikkansa,
Siellä asukoon rakkaus.
-El Loco
Yksin tai olo kahden,
vapaus on tila sydämen.
Säännöin voi ihminen tietään viitoittaa,
itseään rangaista, kurittaa.
Vaan mieli
- se on rajaton.
Birdy
On turhaa raivota ja suuttuu
syyttää kohtaloa tai jumalaa
jos jotain elämästä puuttuu
ei siihen auta edes unohduksen humala
Joskus täytyy vain tyytyä
etsiä asioita, mitkä tuntuu hyvältä
jatkettava matkaa, ei saa ryytyä
vaikka joku jossain koskettikin syvältä
Ihminen on usein kuitenkin aika yksin
harvoin löytää ymmärrystä toisen
mieluummin olisi sylityksin
jos löytää toisen samanmoisen
On rakastettava aina kun voi
sanottava se mikä on tärkeää
silloin kun kaunis kaipaus soi
vaikka ei siinä paljon ois järkeä
Keiju
Tälle 👍.
Lento loiskahti mereen, mutta kapteeni ei hypännytkään vielä koneesta liukumäkeen. Pitää vielä tarkistaa, ettei koneeseen jäänyt ketään tai mitään arvokasta pääsee huuhtoutumaan aaltoihin.
Ja ellei kone ala heti upota, sen voisi ehkä vielä pelastaa jollakin tapaa. Vaikka hinata lähimatkan päässä siintävän saaren rantamatalikolle. Tukikohdaksi ja suojaksi tulevilta myrskyiltä, joita on taivaan tummien pilvien perusteella luvassa piakkoin. En ole aivan Pekka Pouta, mutta jonkin sortin barometri löytyy minultakin.
Myrskyä odotellessa,
Capt. L. Stubbing, jossain merellä.
Päivä 4: Sain pelastusköyden kiinnitetyksi koneen siiven juureen. Nyt pitää vielä rakentaa lautta ja pitkät airot, joilla vetää kone tuonne saaren rantaan. Aika kova homma, mutta mitäpä mies ei tekisi, jotta tuntisi olonsa seesteiseksi. Mittarit punaisella paahtaminen, jatkuva reagointi negatiiviseen turbulenssiin ja yksin olo; Niistä jää jäljelle vain ontto tuulessa humiseva kuori. Tämä kippari on kyllästynyt siihen. Sielu huutaa sinne missä on seesteisen hyvä olo. Edes pienen aikaa, jos sitä ei voi aikojen loppuun asti toivoa. Edes pieni hetki, kiitos.
Capt. L. Stubbing, mereltä
Millaista naista kaipaat aloittaja?
Erästä, josta en selvästikään osaa päästää irti.
Nainen, salaperäinen, nappisilmä, pohjoista verta, vetovoimainen, kulmikas ja pehmeä, nuori ja aikuinen, kaikkea niitä.
Täällä merellä on vielä rauhallista. Myrskypilvet kiertelevät kuitenkin ympärillä, joten sidoin koneen toisellakin köydellä lauttaani kiinni. Kellutaan ja odotellaan nousevia tuulia puhaltamaan lauttaa jo konetta kohti kiinteää maata. Nyt on aikaa mietiskellä syntyjä syviä ja tunteita suuria. Ehkä mieli kirkastuu lopulta.
-Aloittaja, El loco aka. Capt. L. Stubbing
Kirjoittaja siis huvittaa itseään...ok.
Tai tuottaa sivumennen tarinaa, samalla pohtien ajatuksiaan. Tarina on eräs keino kuvittaa tunteitaan ja ajatuksiaan: Lentokone, meri ja saari ovat konkreettisia asioita, joihin on helppo saada ote. Lentokone kuvaa tunnetason liitelyä, lentoa haaveiden ja toiveiden voimalla. Meri on elämän viileää totuutta tai arkea, ja saari puolestaan on jokin kiintopiste, jonka avulla pysytään pinnalla kaikesta huolimatta. Saari voi olla joku henkilö, paikka, kiinteä tai abstrakti elämässä ym. Jokin, jonka avulla selvitään myös niistä itseaiheutetuista pakkolaskuista. Jokaisella on oma saarensa kun sitä hiukan miettii.
Kyse on omasta tavastani käsitellä asioita. Kuvitus toisille on pelkkä sivutuote. En jaksa perustella kirjoituksiani enempää. Antaapa siis olla...
El loco
Pahoittelut jos vaivaannutin kysymyksillä, se ei ollut tarkoitukseni. Kiva oli lukea ajatuksiasi ja kuvitteellista kerrontaa. Se erottui kirjoitusten joukosta positiivisella tavalla. Ei siinä sen kummempaa.
En vaivaantunut. Täällä on vain liian yleinen tapa piikitellä toisen kirjoituksia milloin mistäkin syystä. Joskus suorastaan ärsyttää kirjoittaa tänne sen vuoksi mitään, mutta minnekäs sitten? Vessakopin seinään Esson baarissa?
El Loco
Siinä tulee helposti ambivalentti olo, kun toisaalta tahtoo rauhaa häiritseviltä ihmisiltä ja heidän kommenteiltaan ja toisaalta tahtoo kuitenkin ilmaista itseään täällä. Ja kuten sanottu, ei ole oikein muutakaan kanavaa tunteistaan kertoa.