Yleisesti pidetään kohteliaana että asiakaspalvelija tervehtii asiakasta katsoen kohti. Valitettavasti kuitenkin etenkin naismatkustajissa on heitä, jotka vastaavat kohteliaaseen tervehdykseen lähinnä närkästyneesti tuhahtaen. Kysymys kuuluukin, onko bussinkuljettaja liian arvoton henkilö tervehtimään, tai edes katsomaan kohti? Kuvitteleeko tällainen yleensä ihan aikuinen nainen olevansa jokin universumin napa jolle lausuttu tervehdyskin on yhtäkuin iskuyritys?
Huomenta on vain huomenta.
Anonyymi
1570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse pidän bussikuskeja täysin arvottomina.
En tervehdi ikinä.
Älä sitten vingu kun saat saman takaisin.
Minäkään en arvosta bussikuskeja. Taksikuskeja arvostan vielä vähemmän ja se on jo todella vähän se.
Voin pahoin kun vain näenkin bussikuskin.
Minä taas arvostan bussinkuljettajia ja etenkin jos vielä osaa käyttäytyä. Eli juurikin tervehtiminen yms.
Ehkä bussit olisi syytä pitää parkissa kuukauden päivät, jos se sitten alkaisi eräille valkenemaan että työtään tekeviä ihmisiä on syytä arvostaa. Saman voisi tehdä vaikkapa siivoojat, roskakuskit tai talonmiehet. Monet ammatit joita pidetään ns. vähäpätöisinä, ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta varsin välttämättömiä. Sen sijaan esim. kovalla palkalla muutosvalmentavaa yrityskonsulttia ilman pärjäisimme erinomaisesti.
YÖK! Mainitsit juuri kuvottavimmat ammatit mitä maa päällään kantaa. Siivooja, roskakuski, talonmies, bussikuski. Yääääk! Yrjö lentää vähemmästäkin.
Siitä vaan! Eipä ole tullut ajettua bussilla yli puoleen vuoteen kun korona pamahti päälle. Omalla autolla liikkuessa tartuntavaaraa ei ole.
Hankaloituu se sinunkin kulkemisesi kun julkisten sijaan muutkin valitsee sen oman auton. Hyviä hermoja vaan sinne ruuhkiin.
Omalla autolla liikkuessa voi liikkua oman aikataulun mukaan joka on erittäin iso plussa. Toinen iso plussa on ettei silloin tarvitse katsella sinunlaisiasi oikeasta elämästä vieraantuneita cityvihreitä.
harvoin myös roska-auton kuljettaja tervehtii kuormaansa ,että silleen
Minua häiritsee kun kuskit nyökyttelevät minulle.
Semmonen istualteen kumarrus.
Älä tule bussiin jos niin häuritsee. Pärjäämme mainiosti ilman sinua.
Ketkä me, sinä ja perheesi vai?
Satavarmasti naispuolisen bussikuskin kommentti, ovat herkkiä.
Silloin vanhaan hyvään HKL.n aikaan ennen Hebuleita ja kebuleita ei kumarreltu eikä pokkuroitu kuskeina kun olimme.
Matkustaja joka rupesi ryppyilemään, havaitsi hyvin pian taittavansa matkaansa jalan, tai odottavansa seuraavaa bussia ja miettiä käytöstänsä päästäkseen seuraavaan kyytiin.
Ajettiin samoja sarjoja sekä linjoja, että helposti pystyi laittamaan vaativan matkustajan naaman muistiin ja monta kertaa kävikin niin että se mokoma jäi kyydistä kun auto lähti. Siihen aikaan ei ollut niin sekunnin tarkkaa ne lähdöt.
Meitä arvostettiin , etenkin kaikki kauniit naiset, meitä virkapukuisia siistejä kuljettajia. Siihen aikaan ei meidän joukossamme ollut fillaroivia hinttejä jotka tottelevat pokaa kuin ylintä joihtajaa.
Me ei edes pomojamme aina toteltu. Perse penkkiin oli aina lähellä jos pomokin vittuili, tai yritti edes.
Nyt on kliffaa eläkkeellä.
Karju Heinolasta
Muistelen menon olleen tuollaista vielä parisenkymmentä vuotta sitten jolloin liikuin todella paljon bussilla koulussa ollessani. Jos joku oppilas vittuili tai pelleily tarpeeksi niin hän lensi ulos bussista tai sitten kuski ei edes ottanut kyytiin. Ei tuollaista montaa kertaa tapahtunut mutta siihen aikaan vittuilevat kakarat saivat ansaitun rangaistuksen.