Enkä myöskään halua että kukaan muu niitä toteuttaisi minulle. Älä siis nainen tee mitään minun eteeni. Sillä jotenkin minusta vain tuntuu, että kaikesta huolimatta ajattelet minua toisinaan, mutta jätä ne vain ajatuksen tasolle. Minä en kykene rakastamaan sillä tavoin kuin minun pitäisi. Se ei olisi rakkautta. Sitä ei ikinä tulisi. Älä siis vahingoita itseäsi tai ketään muutakaan.
Niinkuin taivas ja maa, niin emme mekään toisiimme ikinä enää koske. Mun egoni ei ikinä sallisi sitä mitä luulen ja mitä pidän todennäköisenä. En halua olla se mikä voisin olla. En halua elää eteenpäin tai tehdä sitä, mitä varten minä täällä olen. Haluan vain elää rauhassa ja side silmillä tältä maailmalta. Niin paljon ehkä sitä vihaankin, että hylkäänkin sen lopulta.
Joten annetaan maailman palaa... niin se on tarkoitettukin...
Niinkuin taivas ja maa, niin emme mekään toisiimme ikinä enää koske. Mun egoni ei ikinä sallisi sitä mitä luulen ja mitä pidän todennäköisenä. En halua olla se mikä voisin olla. En halua elää eteenpäin tai tehdä sitä, mitä varten minä täällä olen. Haluan vain elää rauhassa ja side silmillä tältä maailmalta. Niin paljon ehkä sitä vihaankin, että hylkäänkin sen lopulta.
Joten annetaan maailman palaa... niin se on tarkoitettukin...
Vastaukset 86
Vanhimmat
Yleensä ihmisillä ei ole itsekuria, eikä vastuuntuntoa, vaikka ennakoisivat ongelmia, vaan jatkavat tunteiden viedessä . Joskus on vain hyvä asia pysähtyä ajoissa.
Unelmia siis kuitenkin on?
Jos voi henkisesti hyvin, orientoituu tulevaisuuteen ja myös haaveilee ja asettaa päämääriä. Eihän muutoin elämässä ole mieltä? 0.22
On tai oli. Mitenkä nyt suhtautuisin tähän kaikkeen, siinä pulma?
Surullinen kirjoitus. Oletko aiemmin antanut ymmärtää, että teillä vielä voisi jotain välillänne olla? Ei viestisi mene perille täällä. Miten voisikaan, jos toisella on kuitenkin tunteita, niin hän tarttuu siihen kaikkein mitättömimpäänkin oljenkorteen. Jos siis oikeaa selvyyttä ei tule. Kirjoittaja voi olla joku tuhansista, jotka täällä piipahtavat. Niin rakastunut ihminen sen haluaa nähdä. Niele ylpeytesi ja vapauta hänet oikeassa elämässä, jos yhtään välität.
Valitettavasti aikoinaan annoin ymmärtää ja liiankin hyvin. Kaivoin siis vain omaa monttuani ja kirjoitin omaa tuomiotani siinä samalla. Olen pahoillani, se on ainoata mitä pystyn olemaan.
Älä luovuta, aina on mahdollisuus.
Mahdollisuus siihen, että hän luopuisi niin paljosta ja antaisi minut arkkitehdikseen? En halua sitä hänelle.
Ei ole enää yhtään syytä nousta aamuisin. Niin huonosti voin. Oikeastaan jo aika pitkäänkin kyllä. Olisipa selvinnyt vähän aiemmin totuus. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tuota iloa.
Aijaa. Miksi minulle siitä tulet valittamaan?
Olet ilkeä.
Varmaan kuvittelet minun olevan kaivattusi? Parempi sun pistää vain palsta kiinni.
Ei, ihan satunnainen paikalleosuja. Olet ilkeä vastauksissasi muille.
No siitä minä en välitä, miten muut vastaukseni ottavat.
Miksi tänne sitten kirjoitat, julkisesti, kommentoitavaksi? Oletko huomionkipeä?
Varmaan sitäkin ominaisuutta mukana? Kuitenkin jäsennellekseni ajatuksiani pääosin, ehkä myös muiden suhtautuminen kiinnostaa jonkin verran.
Ego käyttää puolustusmekanismeja psyykkisesti uhkaavissa tilanteissa. Superego, sisäistetyt voimakkaat rajoitteet voi näyttäytyä uhkaavana.
Idi, viettipohja voimakkaine tarpeineen voi myös aikaansaada pelkoa.
Egon synteesin vaarantuminen, siis ristiriitaisten tarpeiden tasapainotus voi sakata. Anna Freud
Myös kognitiiviset ristiriitatilanteet, huonot tunne kokemukset aiheuttavat psyykkistä uhkaa.
Defenssimekanismeja ovat kieltäminen, älyllistäminen, arvon kieltäminen, rationalisointia, huumori, torjunta ja projektio(sijoittaminen)
Neuroottiset defenssit, mm.reaktionmuodostus, pseudo-altruismi, superego toimii vahvasti
Kypsymättömät, kieltäminen, projektio, acting out, joilla uhan kielto, vastuun siirto
Kehittyneet defenssimekanismit, sublimaatio, huumori, joilla realistisesti havaittu uhka tunnetasolla hallitaan. lähde Wiki
Uskokoon ken haluaa.
Freudilaisuus on kyseenalaistettu jo ajat sitten. Freudin mukaan ihan kaikki liittyy seksuaalisuuteen, vaan nykytietämyksen mukaan näin ei olekaan. Hyvää yötä!
Toi on Anna Freud
Tässä on perää ja mun täytyykin vähän funtsia tuota kaikkea. Kiitos!
On niissä. Kannattaa perehtyä. Lukekaa Jungiakin. Ongelma löytyy peilin edestä hyvin usein :)
Eristäytymistä pidetään epäkypsänä, jopa patologisena defenssimekanismina. Ei muuta kuin kaikki yksinäiset erakot hullujenhuoneelle, siellähän sitä seuraa löytyy.
En minä seuraa kaipaa. Siittä tässähän on osittain kysymyskin..
Kirjoituksesi on surullinen, eniten sinun itsesi näkökulmasta. Jos haluaa olla yksin, saa olla yksin. Jos ei halua tai jaksa olla kenellekään läsnä eikä kaipaa kumppania, niin miksi olisi pakko alkaa suhteeseen. Jos näin täysin olisi, tuskin kirjoittaisit asiasta täällä.
Joskus elämän kriiseissä, ikäkriisissä
tai traumoista tai erosta toipuessa ei jaksa olla suhteessa, mutta myöhemmin jaksaminen parantuu ja samalla kyky ja halu parisuhteeseen taas syntyy. Anna itsellesi aikaa, sen verran kun sitä tarvitse ja ole itsellesi armollinen myös.
Jotenkin rivien välistä saa mielikuvan, että pelkäät olevasi sille toiselle paha tai pettymys? Onko historiassasi sattunut joskus jotain vai oletko ehkä jollain tasolla masentunut ja siksi näet itsesi huonompana kuin mitä oikeasti olet? Oletko joutunut lyttäyksen kohteeksi? Mitä tarkoitat olevasi hänen, naisen, elämän arkkitehti? Eikö hän ole riittävän vahva kantamaan vastuuta omasta elämästään? Miten hänen elämänsä rakentaisit? Rakentaisitko hyvää vai pahaa?
Rakkaus antaa paljon anteeksi, tiesithän sen. Rakkaus eheyttää, vaikka toki ihmisen pitää itse olla valmis myös sen lisäksi tekemään töitä asian
eteen. S
Mitä sinä oikein pelkäät?
Häntä, maailmaa, kohtaloa, vastuuta ja ennen kaikkea Itseäni.
Mikä sinussa pelottaa? Oletko taipuvainen henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan vai onko enemmän kyse rakastumisen järkyttämistä perusrakenteista.
Perusrakenteista oikeastaan vain kysymys. Toisaalta kun mainitsit tuon väkivallan niin en koskaan ole ollut sellainen fyysisesti. Luulisin toki että henkinen väkivaltani olisi poissulkevaa ja vähättelevää, jos sellaista esiintyisi. En tiedä ja arvailen vain, koska ei ole kokemusta mistään suhteista.
Luulen, että pelkäät turhaan. Jollekin kokemattomuus on ongelma, toista se ei haittaa.
Joo annetuaan vuoan.
Ihminen menettää paljon, jos ei uskalla rakastaa. Mikä siinä rakkaudessa pelottaa?
Toinen voi satuttaa sinua? Näkee myös heikkouden?
Ei, ei hän voi minua satuttaa. Heikkoudet ovat taas... niihin ei kannata iskeä. Ja kyllä minä rakastan, rakastan vain sitä toista puolta itsessäni. Sitä puolta mikä minä olen, en sitä mikä on minussa on.
Hän ansaitsee vain parasta ja sitä minä en ikinä ole hänelle.
Eiköhän sinun pitäisi antaa hänen päättää oletko parasta hänelle vai et?
Toki. Hän saa päättää ihan mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa, mutta totuus on se etten ole parasta hänelle. Sen tiedän itsekkin ja hänen ei edes tarvitse sitä tietää, koska saattaisi vaikka loukata itseään.
Hyvä että ymmärrät vahingollisen vaikutuksesi etkä satuta muita ihmisiä!
Kiitos.
Loukata miten? Vahingoittaa itseään?
Tunteita.
Olette kuitenkin yhteydessä toisiinne?
Emme ole ja niin sen kuuluukin olla.
Olette olleet? Ja kuulluko näin oikeasti olla?
No tottakai olen hänet oikeasti tavannut, en sentään tätä mielikuvitukselleni perusta. Kuuluuko näin oikeasti olla? Siihen en osaa antaa universaalia totuudenmukaista vastausta, vaan oma köyhä vastaukseni on kuten sanoinkin. Suhteen täytyy kuitenkin perustua rakkaudelle, ei alistamiselle ja toisen mitätöimiselle, mitä minä kuitenkin päätyisin tekemään.
Täällä palstalla lueskellessa ei koskaan voi olla varma.. eli tunteita oli hänen puoleltaan vai ette vaan lähentyneet?
Ei tuo kyllä kovin terve suhde.. oli varmaan kuitenkin normaalia toimintamalli joskus menneisyydessä.. väärällä vuosisadalla elät..
Tunteita ehkä oli, mutta ei koskaan niin voimakkaita jotka olisivat asiaa ajaneet.
Tuossahan myös itse sen sanoit ja siinä on myös syy miksi mitään ei tule. Ehkä elän väärällä vuosisadalla ja olen sellainen kun olen, mutta en minä itseäni lähde "myymään" toisen ihmisen takia. Sama pätee myös toisinpäin ja siksi tämä on tälläinen "ongelma".
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja muille.. jos on tunteeton ja vain omistushaluinen niin ei se muuksi muutu vaikka kohde olisi kuka.
Sinähän sen sanoit.
Joillekin voi kelvata myös ihan vain omistushaluisuus mutta minulle tunteet on olennainen asia yhteiselossa.
Kaksi ihmistä keskenään tekee sen päätöksen.
Kyllä ihmiset muuttuu jos tahtovat
Muuttuu ihmiset ajan myötä mutta jotkin piirteet on ja pysyy.
Unelmat eivät siis toteudu koska et naista saa?
Mun viimeisin kommentti oli tuo 18:39 oleva, mutta taisit osoittaa kysymyksesi aloittajalle eli minulle niin vastaan nyt.
Mun unelma koostuu monista unelmista, joita on nyt elämän aikana kertynyt jo pienestä asti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tiedän että minulla olisi rahkeita niiden toteuttamiseen ja vaikka osa niistä tuntuukin täysin mahdottomilta, niin en silti niistä aio luopua. Elämä on tavallaan antanut minulle jo niin paljon, mutta silti tavallaan pelottaa se kaikki mitä voisi vielä olla. Yksin en haluaisi sitä elämääni elää, monestakin syystä.
Asian toinen puoli on kuitenkin se, että nautin tavallaan tästä nyky elämästäni ja sen rauhasta. En haluaisi luopua siitä, mutta silti se nainen koettelee mielenrauhaani. Olen tehnyt tästä kaikesta niin mahdotonta, etten oikeastaan haluaisi edes uskoa minuun ja häneen yhtään enempää, ettei vaan "unelmastani" tulisi totta ja kaikki tämä rauha järkkyisi.
Siksi olenkin päättänyt olla passiivinen ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.
Oikein arvattu.
Pelottaahan kaikki uudet asiat ja tiedä sitten onko se unelmien/itsensä toteuttaminen sen arvoista? Et luovu unelmista mutta et meinaa niitä toteuttaa koska haluat naisen rinnallesi vai sen voi toteuttaa vaan tämä nainen? Hyvä että elämä kohdellut sinua suotuisasti.
Jos on jo hyvä olla niin kannattaako sitä rauhaa naisen takia luopua. En usko että on mahdotonta jos kerran asiaa pyörittelet mielessäsi. Tietenkin jos olet jo loukannut tai muuta vastaavaa niin sillon se ongelma ei passiivisuudella korjaannu.
Jos olet jo luovuttanut niin eikai siinä sitten mitään toivoa asian suhteen ole. Olet kääntänyt unelmoimisen ihan päälaelleen. Tämä vaikuttaa enemmän painajaiselta.
Painajainen vai unelma, siinä pulma?
Unelmistani en vain pysty luopumaan. Ehkä ovat jo osa minua ja sitä mikä minä olen. Naisen rinnalleni haluaisin, jakamaan sen kaiken tulevan ja olemaan läsnä niinkuin minä toivoisin olevani hänelle. Ei mun unelmat kyllä saisi "yhden ihmisen" takia kaatua, mutta tässä olen sen verran syvällä suossa, että se nainen taitaa olla jo liian tärkeä osa sitä unelmaa.
Haluaisin olla kokonainen, mutta voinko olla sitä ilman toista puolikastani? Haluaisin tuntea itseni niin hyvin ja nähdä kaikki hyvät ja huonot puoleni. Olisiko se nainen minun peilini, josta itseni sitten näkisin? En tiedä...
Ei kuulosta unelmalta jos nainen laittaa elämän sekaisin..
Eihän se sinun unelma ole jos se on toisen henkilön varassa? Voihan siihen sopia toinen nainen joku enemmän kaltaisesi, ei sitä yksin kannata jäädä vaan pitää mieli avoimena. Tietääkö nainen mihin suohon on sinut saattanut vai onko tämä unelmasi omassa päässä ja hän tästä täysin tietämätön?
Itse sinä itsesi kokonaiseksi teet etkä siihen toista puoliskoa tarvi. Hyvä se on tietää omat hyvät ja huonot puolet ja jotkut ihmiset ne tuovat paremmin esiin.. oli sitten ystävä, tuttava tai jokin muu.
Kovat on haavet ihmisestä jota et ehkä tunne..?
Niin. Pistän unelmani nyt laatikkoon ja laitan ne vaikka sängyn alle. Sielläpä ovat tallessa, jos joskus niitä vielä tarvitsen. Ehkä joskus tulee vielä joku muu, joka voisi minua ymmärtää? En tiedä eikä minun nyt tarvitsekkaan. Antaa elämän kantaa vaan... kaikki on kuitenkin hyvin.
Onhan se hyvä pitää se tallessa kun ei tiedä mitä tapahtuu. Eiköhän moni sinua ymmärrä kun antaa mahdollisuuden. Onnea ja menestystä toteutit joskus unelmasi tai et.
Jäi vaan vaivamaan että miksi se nainen joka mielessä pyörii ei ole vaihtoehto?
Pääasia kuitenkin että kaikki on hyvin.
Ehkä hän voisi ollakkin, mutta niin paljon olisi kuitenkin selvitettävää ensiksi. Siinä olisi se riski, että en vain voisi enää hyväksyä kaikkea ja sen kaiken jälkeen kaikki olisi vain turhuutta. Jotain mitä ei pitäisi edes yrittää elvyttää enää. Ei olisi enää mahdollisuutta minun antaa kaikkea anteeksi ja kaikesta jäisi vain paha mieli.
Kukaan ei voittaisi, kaikki vain häviäisi.
Laita se unelma sinne laatikkoon vaan ja etsi tilalle uusi nainen. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Harvoin nyt missään on mitään järkeä. Mutta lelut nyt laatikkoon ja elämä jatkuu. Jos tulee joku nainen vastaan joka saa sen kaiken taas syttymään niin sitten katellaan uudestaan.
Ei ole minulta :) Mahdollisuuksia on
Höh. Kenelle keneltä? Täällä saa kyllä pään todella pyörälle, kun näitä lukee. Ja moni sopisikin tavallaan. Järki käteen silti. Kumpi onkaan pahempi, lähteä omimaan kannustavia kirjoituksia, vai niitä - ei niin kannustavia- viestejä? Mielellään ei kumpiakaan, kai.
Tästä on tullut vaan kovin huono tapa, kun itsekin haluaa kirjoittaa tunteitaan ulos johonkin. Hävettää sanoa, että koukku. Monelle muullekin varmaan, kun voi kirjoitella anonyymiteetin turvin. Ja nyt flunssassa ei jaksa oikein mitään tehdä. En jaksa ajatella, haluaako hän mut vai ei.
Pääsisipä siihen tilaan takaisin, kun ajattelin, että asiat menee, niin kuin niiden pitääkin mennä. Nyt vaan oma mieli kulkee ihan omia polkujaan. No kun tää lenssu lähtee, niin pääsee taas suorittamaan ja väsyttämään itsensä kaiken maailman touhuumisilla.
Kapuloita rattaisiin. Oma weikkaukseni.
Kuss über alles. Btw.
Selvä.
Tuosta kun jättää uhriutumisen pois jää välimerkit.
Joku Nordinin ruikutus kävis musalinkiks...
https://youtu.be/2gJ-YH4Nizg
Puistattavaa!!!🤢🤢🤢
No perkele, "Dissekin" tuli paikalle.
Lipsahti väärälle palstalle. 😂
Oliko sitten mun aloitus niin puistattava että tänne oikein lipsahdit? Oikeassahan sinä olet en sitä kiellä, mutta kyllä vähän kieltämättä ketutti kun noin terävästi "iskit".
En sen takia lipsahtanut... ihan tekninen moka...
Mä saan vaan näppyjä, jos tehdään omista tuntemuksista kuva toiselle. Jokainen itse näkee kuitenkin tavallaan.
Tää oli vaan sattumus... ei mitään sua kohtaan, kun mistä mä sut tietäisinkään? 😀
No niitä sattuu!
En minäkään sua tiedä sen paremmin kuin että kirjoittelet tuolla Sinkut puolella enemmän näiden Timojen ja Harmaaritareiden kanssa. :) Mutta btw voisit nyt sellaisen palveluksen tehdä, ennenkuin lähdet, niin kertoa rekisteröityneenä käyttäjänä että mitä tuo "Tiivistä aloitus" nappi tekee? Tuossa siis palstan etusivulla ja ylhäällä oleva nappi siis kyseessä.
Jaa? Empä oo huomannut...
Tiivistäminen näyttää vain otsikon ja siiten laajentaminen sen jälkeen näyttää osan aloituksen saatetekstistä. 😬
Mitähän tällä yrität sanoa? "Mä saan vaan näppyjä, jos tehdään omista tuntemuksista kuva toiselle. Jokainen itse näkee kuitenkin tavallaan."
Ei niinku aukee ny.
Tää ei sit ollut multa aloittajalta. Sivusta sulle Disse huutelloot. :D
No mäpäs nappaan kopsata aloituksesta pari kohtaa...
”Sillä jotenkin minusta vain tuntuu, että kaikesta huolimatta ajattelet minua toisinaan, mutta jätä ne vain ajatuksen tasolle. Minä en kykene rakastamaan sillä tavoin kuin minun pitäisi. Se ei olisi rakkautta. Sitä ei ikinä tulisi. Älä siis vahingoita itseäsi tai ketään muutakaan.”
Sanoitat toisen ajatuksia omiin tuntemuksiisi perustuen ja jakelet neuvoja niihin...
”En halua olla se mikä voisin olla. ”
Tääkin nurinpäin selkeästi... et pysty olemaan mitä haluaisit...
Muutenhan toi ensimmäinen kohta kusee...
Ei haittaa. Saa muutkin kysyä...
Hassua luutia sikssakkiin palstojen väliä. 😂
Musalinkki mainittu.
Hymiö.
Ei siis pikkukiviä tähän ilmansuuntaan.
https://www.youtube.com/watch?v=qS8yeT6__mQ
Kukaan ei paranna ja toteuta unelmiasi kuin sinä itse mutta et sitä halua. Tiedät että hän tukisin sinua siinä. Et tunne mutta välität ja toivon mukaan sen hänelle kerroit että et välitä?
Omalla kohdalla tiedän että oikeita tunteita oli. Se johti kaikkeen pahaan.
Älä hylkää maailmaa, se ei ole paha. Osa ihmisistä kyllä osaa olla.
Kiitos kommentistasi. Nyt en vain kykene vastamaan tämän paremmin, ajatukset kasautuu ja en pysty ajattelemaan kunnolla. Anteeksi!
Miksi egosi ei halua päästää toista lähelle, mitä pahaa siinä olisi?
Mitä varten olet täällä?
Mielestäni käynnyt niin että olettamukset ja pelko ottanut vallan ja sen takia jarruttelet nyt kaikessa? Tuskin hänkään, nainen, kenestä puhut olisi iloinen siitä että olet selvästi onneton. Vaikka oma valintasi olisikin..
Pelkäät että maailma voisi olla kaunis.
No se ego vaatii puhtautta, tuoreutta ja aivan koskematonta ihmistä. Luopumisen, hylkäämisen, kieltämisen ja menettämisen kustannuksella. Ei se olisi rakkautta, ei edes ymmärtämistä vaan ahneutta, ylpeyttä kullankiilto silmissäni.
Täällä olen koska tänne aikoinani ajauduin. Sanoisin että on mennossa nyt sellainen loppuvaihe päällä ja pian häviän täältäkin. Portit sulkeutuvat ja kallio vaikenee.
Hänestä en tiedä mitä ajattelee ja miten suhtautuu. Ei ole minun asiani hänen puolestaan ajatella. En tiedä jarrutelenko vai suojelenko itseäni luisumasta ojaan sitten?
Eli haluat nuoren neitsyen naisen hinnalla millä hyvänsä.. korjaa jos tulkitsin väärin. Haluat henkilön joka ei halua sinua?
On se mielenterveyden kannalta varmaan hyvä pysyä poissa tältä palstalta. Ikävä paikka vaikka jokunen kirjoittaja tänne valoa ja tsemppiä tuokin.
Eteenpäin vaikka välillä ojan puolella kävisikin.
No kuka ei nyt lähtökohtaisesti sellaista haluaisi? Asia on kuitenkin niin että hän ei ole sellainen, mutta haluaisin hänet mahdollisimman sellaisena. Tiedän ettei se tulisi onnistumaan ja siksi tässä pyörittelenkin näitä asioita. Oppia ja tuntemaan itseäni, en enää muuta.
Varmaan moni lähtökohtaisesti. Eli ongelmana tässä on että hän ei ole itsellesi riittävän neitseellinen?
Ehkä kannattaa unohtaa täysin. Kukaan halua elää sellaisen kanssa joka kokee toisen olevan epäpuhdas.
Ei se mitä hän on, vaan se mitä hän voisi olla. Väärin on kuitenkin tälläisiä vaatia ja se nyt romuttaa pohjan koko idealta.
Tämä alkaa vaikuttaa siltä että haluat jonkun pyhän olennon jonka sitten uhraat jumalallesi.
Eiköhän kaikki ole uskollisia onnellisissa liitossa jos sitä tällä haet..
No en nyt sentään. Tietenkin kuvainnollisesti asian voisi noinkin jollain tavalla kääntää lopulta.
Haluaisin vain lähtökohtaisesti samankaltaisen ihmisen kanssani.
Toivon mukaan ei millään tavalla saa käännettyä noin.. eiköhän kaikki hae samankaltaisia ihmisiä suhteeseen?
Joten en ymmärrä miksi toisen pitäisi silloin muuttua jotenkin täysin? Eiköhän se samankaltaisuus tutustumalla selviä..