ALEXANDER...

Kertokaapas oikeasti onko siinä Joliessa muuta hyvää kuin ne huulet?

Ei ole!!!! En ole koskaan nähnyt huonompaa tai pitkäveteisempää elokuvaa! Viimeaikaiset historialliset elokuvat kuten Troija ja Kuningas Arthur onnistui aika hyvin. Miksi tämä piti pilata!!!??? Aleksanteri henkilönä on mielenkiintoinen. Ite en pidä edes Angelina Joliesta. Täys floppi koko elokuva. Jokaista minuuttia oli venyttetty ihan turhaan. Paljon olisi voinu jättää pois.

Onneksi Stone teki tämän elokuvan, eikä joku Bruckheimer millään jokapojan mahtipontifiilistely tuotannollaan! Jos haluaa katsoa mättöä kaksi tuntia, niin voi mennä vuokraamaan edellä mainitun tuottajan filmejä. Sitäpaitsi en ymmärrä miksi taistelua pitäisi painottaa enemmän tälläisissä muinaisen maailman legendoissa, kun henkilödraama on se joka määrittää ihmisen luonteen. Taistelut on tulkittu kirjallisuudesta ja tarinoista niinkuin henkilödraamakin, mutta mitä tarina antaa katsojalle taistelujen aikana? Muuta kun tiedon: ”Niin, siellä ne ottivat yhteen. ..Meniköhän tuolla pää poikki noin?? Vau.” Olen tyytyväinen että Aleksanterin taisteluista näytettiin ne merkittävimmät, eikä yritettykkään tuoda edes puolia niistä kaikista valkokankaalle. Se olisi yksinkertaisesti liikaa. Elokuvassa Näytettiin Gaugamelan taistelu, jossa Aleksanteri marssitti 40 000 ammattisotilastaan 250 000 barbaaria ja Persian kuningasta vastaan. Ja näytettiin Aleksanterin viimeinen taistelu Intiassa, jossa hän loukkaantui vakavasti. Muunosan elokuva näyttää tilanteita jotka kertoo minkälainen ihminen Aleksanteri oli Stonen näkökulmasta. Itse olen perehtynyt Aleksanterin tarinoihin laihanlaisesti, mutta silti elokuvassa on hienoja kohtauksia joita voin tunnistaa muidenkin kertomuksista, niinkuin villihevosen kesyttäminen nuorena poikana, johon isä Phillip ei pystynyt. Myös Aleksanterin rakkaus hänen lapsuuden ystävään Hefaistioniin tuotiin tarpeeksi hyvin esille, ilman että Stonen olisi tarvinnut kuvata miesten välistä rakastelua. Muinaisessa Kreikassa kun tämä oli varsin yleistä ja suvaittua.

Stone on mielestäni ottanut aivan oikean suunnaan elokuvan keston ja aiheen suhteen: ”Näytetään tärkeimmät asiat ja kerrotaan mitä välissä tapahtui.” Tarina on arvostelijoiden mielestä hajanainen, mutta mielestäni tämä on tyylisuunta joka sopii näinkin suureen tarinaan. Jostain luin että ihmetellään sitäkin miksi Aleksanterin isän, Phillipin murhaa ei ”näytetty” kronologisessa kohdassaan. Se toki kerrottiin kronologisessa kohdassaan, mutta näytettiin elokuvan loppupuolella. Minulla on kaksi syytä, jotka liittyvät siihen miksi näin: ”Alussa oli kohtaus, jossa Aleksanteri riiteli Phillipin kanssa, jonka jälkeisessä kohtauksessa kerrotaan sitten Phillipin murha ja Aleksanterin kruunun perintä. Tämä saattoi tuoda ajatuksia, että Aleksanteri erosi isästään vihaisin mielin ja olisi saattanut olla itsekkin murhauksen takana. (katsojan mielen kanssa pelehtimistä;) Loppupuolella näytetään kyseinen murha kohtaus, joka kertoo että Phillip sopi riitansa Aleksanterin kanssa ja tämän kuollessa Aleksanterin tunteet isäänsä tulee viimeistään esille, jotka oliva sisimmissään lämpimät. Elokuvan alussa tämä kohtaus ei olisi istunut hyvin heti riitelykohtauksen perään. Toinen syy mielestäni on, että kun tämä kohtaus elokuvan loppupuolella näytettiin, niin sitä edeltävässä kohtauksessa Aleksaneri suree Cleitusta, jonka hän oli juuri humalassa ja raivoissaan seivästänyt. Cleitus on vahvasti mukana isä Phillipin murha kohtauksessa, jossa Phillip vakuuttaa Aleksanterille, että hän voi aina luottaa Cleitukseen. (dramaattista:)”

Roolisuoritukset ovat kaikinpuolin mielestäni onnistuneita ja Jolie tekee kunniaa kuningatar Olympiakselle taidokkaammin kuin koskaan. Farrel on varsin oiva valinta Aleksanterin osaan. Musiikki on hienoa ja Vangeliksen omistautuminen myös kuuluu, saihan hän säveltää musiikin oman maansa muinaishistorialliseen teokseen. Kuvallinen kerronta on väririkasta ja kaunista katseltavaa, eikä Stonen tyyli ole kadonnut nopeita zoomeja katsoessa, erikoisia ilmeitä nähtäessä ja viimeisen taistelun värimaailmaa ihailtaessa.

"Alexander" on historiallisesti tarkka, toisin kuin "Troy". Tämä on mielestäni tärkeämpää tämäntyyppisessä elokuvassa kuin viihtellisyys, jota ei mielestäni puuttunut ollenkaan.

Jos aihe ei kiinosta niin älkää hyvät ihmiset maksako kalliita elokuvalippuja, vain siksi että mainoksissa vilauteltiin taisteluita.