Kristinuskon painopiste on maailmanlaajuisesti siirtynyt Suomesta katsoen etelään ja itään. Siinä missä pohjoiset ja läntiset maat maallistuvat, kristilliset kirkot kasvavat erityisesti etelässä ja idässä. Vuosisata sitten noin kaksi kolmasosaa kristityistä asui pohjoisella pallonpuoliskolla ja kolmasosa eteläisellä. Tänään asetelma on täsmälleen päinvastoin.
Kuluneen vuoden aikana kristillisyyden lähetystyö on painottunut toisin kuin aiemmin. Koska seuroihin kokoontumista ja matkustamista on rajoitettu, evankeliumin sanomaa on välitetty radion ja Internetin välityksellä. Matkustamisen rajoittaminen ei ole estänyt sanan kuuloon kokoontumista.
Poikkeuksellinen aika on tuottanut myös uusia, aiemmasta poikkeavia ratkaisuja. Kristillisyyden sisarjärjestöjen yhteistyöllä on sama tavoite, mahdollistaa Jumalan sanan kuuleminen siellä missä on vastaanottavaista mieltä. Erilaisten teknisten sovellusten avulla suorat seuralähetykset sekä seuratallenteet ovat levinneet yhä uusien ihmisten ja kansojen kuultaviksi.
Vuosikymmeniä sitten monet suviseuravieraat tallensivat saarnoja magnetofoninauhoille kodeissa myöhemmin kuunneltavaksi. Tänä päivänä WhatsApp-saarnoja toteutetaan kaukana esimerkiksi niistä afrikkalaisista kylistä ja kaupungeista, joissa niitä puhelimien avulla jaetaan ja kokoonnutaan kuuntelemaan.
Jumalan sallimiin koettelemuksiin sisältyy usein myös siunaus. Siunaus saattaa paljastua vasta myöhemmin tai jäädä pysyvästi salatuksi. Kuluneen vuoden aikana on nähty kuin pilkahdus niistä mahdollisuuksista, joita Jumalan valtakunnan työlle avautuu uusien viestintäkanavien kautta.
Vastikään pidetyllä viestinnän tiedonsiirtoleirillä todettiin, että ”Jumala ei puhu pelkästään suomea”. Jumala on kaikkien Luoja. Hän on lähettänyt omansa viemään pelastuksen sanomaa ”kaikille kansoille” (Luuk. 24:47). Jeesus toteaa, että ”valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Se miten tämä lopulta toteutuu, on yksin Jumalan tiedossa.
Jussi Pelikka
Kuluneen vuoden aikana kristillisyyden lähetystyö on painottunut toisin kuin aiemmin. Koska seuroihin kokoontumista ja matkustamista on rajoitettu, evankeliumin sanomaa on välitetty radion ja Internetin välityksellä. Matkustamisen rajoittaminen ei ole estänyt sanan kuuloon kokoontumista.
Poikkeuksellinen aika on tuottanut myös uusia, aiemmasta poikkeavia ratkaisuja. Kristillisyyden sisarjärjestöjen yhteistyöllä on sama tavoite, mahdollistaa Jumalan sanan kuuleminen siellä missä on vastaanottavaista mieltä. Erilaisten teknisten sovellusten avulla suorat seuralähetykset sekä seuratallenteet ovat levinneet yhä uusien ihmisten ja kansojen kuultaviksi.
Vuosikymmeniä sitten monet suviseuravieraat tallensivat saarnoja magnetofoninauhoille kodeissa myöhemmin kuunneltavaksi. Tänä päivänä WhatsApp-saarnoja toteutetaan kaukana esimerkiksi niistä afrikkalaisista kylistä ja kaupungeista, joissa niitä puhelimien avulla jaetaan ja kokoonnutaan kuuntelemaan.
Jumalan sallimiin koettelemuksiin sisältyy usein myös siunaus. Siunaus saattaa paljastua vasta myöhemmin tai jäädä pysyvästi salatuksi. Kuluneen vuoden aikana on nähty kuin pilkahdus niistä mahdollisuuksista, joita Jumalan valtakunnan työlle avautuu uusien viestintäkanavien kautta.
Vastikään pidetyllä viestinnän tiedonsiirtoleirillä todettiin, että ”Jumala ei puhu pelkästään suomea”. Jumala on kaikkien Luoja. Hän on lähettänyt omansa viemään pelastuksen sanomaa ”kaikille kansoille” (Luuk. 24:47). Jeesus toteaa, että ”valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Se miten tämä lopulta toteutuu, on yksin Jumalan tiedossa.
Jussi Pelikka
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä teksti taisi olla Päivämiehessä. Toivon, että aloittajasta tehdään rikosilmoitus, koska käyttää harhaanjohtavasti väärän henkilön nimeä.
On tehty, omien joukosta.
Niinpä. Uskonnot ja muut huijaukset pyrkivät saamaan uhrikseen heikoimman aineksen.