Tällä keskustelupalstalla on varmaan jo tämän tyylisiä mielipiteitä tuotu julki
mutta tuskin tästä haittaakaan on.
Pitäisi yrittää hyväksyä se että on erillaisia ihmisiä, aitous on oleellista ja että kaikki ovat samanarvoisia loppu peleissä.
Hyvin paljon vaikuttaa tai ehkä juuri eniten suhtautuminen omaan minään.
Olen pienestä pitäen ollut (muiden piirteiden lisäksi) herkkä ja ujo.
Ystäviä ei ole montaakaan ja uusia suhteita on hankala solmia.
Toisaalta harvemmin taitaa määrä korvata laadun ystävyyssuhteissa.
Usein myös olen törmännyt sellaisiin selkääntaputtelijoihin jotka katsovat alaspäin. Tuollainen suhtautuminen kielii tietämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä. Ennakkoluulojakin...
Muiden tyhmyydestä ei nyt missään nimessä ainakaan kannata kärsiä !
On toisinaan vaikea taistella tällaisten asioiden kanssa, yhteiskunta
suosii ulospäinsuuntautunutta. Tai ainakin antaa ymmärtää että suosii.
Tottakai jos tuntuu ettei selviä millään niin apua vain kehiin.
Mutta ensin nimenomaan kannattaa yrittää miettiä miten on suhtautunut omaan minään ja puntaroida
onko antanut muiden suhtautumisen omaan minään vaikuttaa ja jos on, niin millä tavoin.
Olen päättänyt että tulen selviämään tämän asian kanssa, eihän se ole kuin yksi osa minua !
En usko jumaliin tai maailman pelastumiseen, vaan ajatteluun ihan omilla aivoilla :)
mutta tuskin tästä haittaakaan on.
Pitäisi yrittää hyväksyä se että on erillaisia ihmisiä, aitous on oleellista ja että kaikki ovat samanarvoisia loppu peleissä.
Hyvin paljon vaikuttaa tai ehkä juuri eniten suhtautuminen omaan minään.
Olen pienestä pitäen ollut (muiden piirteiden lisäksi) herkkä ja ujo.
Ystäviä ei ole montaakaan ja uusia suhteita on hankala solmia.
Toisaalta harvemmin taitaa määrä korvata laadun ystävyyssuhteissa.
Usein myös olen törmännyt sellaisiin selkääntaputtelijoihin jotka katsovat alaspäin. Tuollainen suhtautuminen kielii tietämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä. Ennakkoluulojakin...
Muiden tyhmyydestä ei nyt missään nimessä ainakaan kannata kärsiä !
On toisinaan vaikea taistella tällaisten asioiden kanssa, yhteiskunta
suosii ulospäinsuuntautunutta. Tai ainakin antaa ymmärtää että suosii.
Tottakai jos tuntuu ettei selviä millään niin apua vain kehiin.
Mutta ensin nimenomaan kannattaa yrittää miettiä miten on suhtautunut omaan minään ja puntaroida
onko antanut muiden suhtautumisen omaan minään vaikuttaa ja jos on, niin millä tavoin.
Olen päättänyt että tulen selviämään tämän asian kanssa, eihän se ole kuin yksi osa minua !
En usko jumaliin tai maailman pelastumiseen, vaan ajatteluun ihan omilla aivoilla :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnee sulle, itekki vähä ujo mutt ei täs hätää pahemmin, joskus kyl vaikee jutella tuntemattomille ihmisille (varsinkin tytöille)
Ujoutesi ei ehkä ole ollut kovin häiritsevää, jos olet päässyt siitä järkeilemällä yli. Ujouden yksi piirre on, että tietoisella päätöksellä tai järjen käytöllä siihen ei voi vaikuttaa. Ujoutta ei olisi kenelläkään, jos sen voisi poistaa noin vain. Ujous on luonteenpiirre, ja siitä ei välttämättä voi päästä yli, ehkä pitkäaikaisessa terapiassa, mutta se voi olla yhtä luonnotonta, kuin yleensäkin luonteen muokkaus aivan muuksi.
Tuo on klisee, että kaikki ovat samanarvoisia. Aitona ujona ei koskaan saa samanlaista kohtelua, kuin ulospäinsuuntautuneena ja se johtaa helposti kierteeseen, joka on vaikea saada poikki. Olet ujo -> muut suhtautuvat sinuun ujona eri tavalla
-> oma identiteetti muokkautuu vielä tästä lisää ja lopulta olet alkuperäistä ujompi.. jne. Ainut keino on ollut tietoisesti peittää sitä ja hyväksyä se, että ujoutta ei saa näyttää vaikka se olemassa onkin. Sille ei saa antaa valtaa, eikä korostaa mitenkään. Eihän se aina helppoa ole ja lopputuloskin voi olla jotenkin keinotekoinen.
Ihmissuhteiden solmiminen ei ole minulle kovin vaikeaa. Olen hyvinkin sosiaalinen joissain tilanteissa, mutta jossain vaiheessa tuo ujouspiirre kuitenkin tulee ilmi ja jos minua aletaan korostetusti kohdella ujona eritavoin, niin muutunkin ihan ujoksi, jos ei, niin se unohtuu.
Miksihän ujoutta korostetaan ihmisen piirteenä niin paljon? Onhan esimerkiksi agressiivisuus yksi piirre ja mitenkähän kävisi jos agressiivisia ihmisiä kohdeltaisiin aina agressiivisina..
Järjen käytöllä voi vaikuttaa omaan elämäänsä niin että hyväksyy piirteensä. Eikä se tarkoita niiden poistamista/kieltämistä.
Valtaa...tosiaan ...Antaako yksittäisen piirteen hallita, muut on varjossa, ei edes muka ole ?
Kliseeltähän se kuulostaa "kaikki samanarvoisia". Lähinnä tarkoitin.. vaikka et saisi tasavertaista kohtelua muilta, sinun ei tarvitse kohdella itseäsi ja muita samanlailla kuin muut. Ja jos joku huomattaa ujoudesta, sillähän voi yrittää vaikuttaa muiden suhtautumiseen kun paljastaa miten itse siihen suhtautuu.
"Sä olet vissiin vähän ujo"
"No, olenhan mie hyvä kuuntelemaankin"
Miksi ujoutta korostetaan..hmmh vaikea sanoa..tätä täytyy miettiä vielä :]
Siis tuo ujous on toisille leima otsassa. Ei tietenkään itse tarvitse kohdella muita epätasa-arvoisesti. Ujous ei ole ongelma ujon itsensä suhteen vaan suhteessa toisiin ihmisiin. Ujous on vedenjakaja ihmisten suhteen. Toisten kanssa tulee ongelmia, toisten ei. Eli vaikka oma ujous olisi hyväksytty, niin jos muut eivät hyväksy sitä, niin omalla hyväksynnällä ei voi vaikuttaa siihen miten sujuu. Eli tuo ujouden korostuminen joidenkin kanssa on se, mille ei saa antaa sitä valtaa, koska nuo ongelmat saatetaan helposti heijastaa ihmisen viaksi, kun kyse on molemminpuolisesta kommunikointivaikeudesta ja suhtautumisesta. Sitä ei tule edes esiin jos ujo ja muut hyväksyvät sen. Eli tässä on se hyväksymisen merkitys. Siksi monet ujot leimataan helposti tyhmiksi tai omituisiksi.
Jotkut ihmiset eivät hyväksy toisten ujoutta millään ja se on heistä hirveän ärsyttävä piirre. Silloin vaihtoehtona on vain peittää ujous mahdollisimman hyvin, koska kuitenkin toimeen pitäisi muiden kanssa tulla. Paradoksi on, että ujous ei ole ongelma jos sillä on molemminpuolinen lupa olla olemassa. Kun ujosti käyttäytyvää syyllistetään ujoudesta ja siitä pitää päästä eroon miten hyvänsä, niin silloin ujoutta ei hyväksytä muiden taholta. Ujo huomaa tämän ja ongelma ei vähene.
Toisten on vaikea hyväksyä sinua, kyse yhdestä ainoasta piirteestä. Sinut tyrmätään heti vain toteamalla tyhmäksi. Se saattaa alkaa vaikuttamaan myös oman itsensä hyväksymiseen. Jos suurin osa muista ihmisistä pitää sinua vain ongelmana heti ja samantein.
Ei voi vaikuttaa. Ongelmat Ei vähene. Mitään Ei kannata edes yrittää. Ei edes harkita yrittämistä.
Uskoisin että omalla suhtautumisella voi vaikuttaa...voi kokeilla ja kohauttaa olkapäitä sitten vasta.
Eihän kaikkia tarvitse miellyttää.
Ihan aluksi: Miksi et ottanut niitä ajatuksia sellaisenaan vaan teit omat vääristyneet päätelmät, josta seuraa vain väärinkäsityksiä. Toiset hyväksyvät minut, jotkut eivät. Minua ei tyrmätä heti, lue aikaisemmat viestit.. Ja suurin osa ihmisistä ei pidä minua ongelmana heti, eikä myöhemminkään. Että se siitä.
Sinua tämä ei ainakaan miellyttänyt. Puhuin kyllä aivan yleisesti, enkä osoitellut ketään sormella. Mun käsitys on, että ongelmat ei puhumalla pahene, mutta tässä tuli nyt se poikkeus.. Tässä ei nyt ole kysymys luovuttamisesta, vaan siitä että ei saa luovuttaa ja antaa valtaa. Mistä tuo johtopäätös, että ei kannata yrittää? Ilman muuta kannattaa aina yrittää. Sitä ei kannata tehdä, että syyllistää itsensä, jos ei onnistu kovasta yrityksestä huolimatta. Itsekin olet sitä mieltä, että omalla ja toisten suhtautumisella on vaikutusta.
"omalla hyväksynnällä ei voi vaikuttaa siihen miten sujuu" joku sanoi.
Tuosta sai sellaisen kuvan ettei voi vaikuttaa eli samantein olla edes yrittämättä.